Kitinä

Ostitko? Kerro ihmeessä lisää! Mistä ostit, minkälaisen ja minkä kokoisen? Kotimainen vai ulkomainen? Paljonko maksoi?

Meidän perheemme sai lisäystä lauantaina. Esikoisemme painaa tasan 9,3 kiloa ja on potra potka. Perinteinen peräosaston palanen siis harmaasuolattuna, eikä mikään roippeista puristamalla koottu "juhlarulla". Pyörösahan nimi oli Atria, ja potka puhui suomea ennen pyörösahaan joutumista. Köntynen maksoi 2,99 euroa kilolta, joten hintaa rakkaalle lapsellemme tuli 27 euroa ja 80 senttiä. Ristiäiset pidetään ylikypsänä noin 86-88 asteessa kotitekoisen kinkkusinapin kera.

Nams!

PS. Miksei täällä ole (kinkun)mässäyshymiöitä!11

Herra Manala kirjoitti:Meidän perheemme sai lisäystä lauantaina. Esikoisemme painaa tasan 9,3 kiloa ja on potra potka.

Auts.

ontopic: meillä ei paisteta kinkkua.
Jos joku kaipaa ohjeita siitä, että mihin aikaan kinkunpaisto kannattaa aloittaa, niin kysykää ihmeessä Snapalta.

Meille on varattu joulukinkku. Isäntä käy sen tod.näk. ensi viikolla noutamassa ja maksamassa. Hinnasta ei ole edes tietoa. Painoa skinkkanilla on n. viisi kiloa ja sen kotipaikka on paikallinen "lihatalo" eli tällainen pieni jalostamo Kotiliha. Kinkku on kotimainen ja työllistää paikallisia osaajia. Aatonaattona illalla laitan sen leivinuuniin lempeään syleilyyn paistumaan ja aattoaamuna leikataan ensimmäiset siivut leivän päälle. Hyvvee.

Joulukinkussa ihaninta on sen paistaminen ja kuorruttaminen, siitä leviävä tuoksu ja yöllä kuhkiminen uunin kimpussa kuuluu perinteitä kunnioittaviin valmisteluihin. Toki se on komea valmiina koristeissaan myös. Sianlihan ja sinapin sinfonia ei varsinaisesti herätä hurmiota, joten jää tänäkin vuonna ostamatta. Jos työnteko ei olisi vaihtoehtoni, voisin ostaa kalkkunan, on lisukkeineen mielestäni makoisampi kuin kinkku vaikka sen porsaan kuinka antaumuksella paistaisi.

Herra Manala kirjoitti:PS. Miksei täällä ole (kinkun)mässäyshymiöitä!11

Toi on aika sopiva. Ajatus on tärkein.

Kotiutuu kuulema vasta viikon päästä! Ihan pikkuinen, noin 2 kiloa painoa. En tiedä mistä tulee mutta kotimaista on, ja aion häntä katsella vasta kypsänä. Viime joulu oli pitkästä aikaa kinkkuhimokas itselläni. Sitä edeltävät pari menivät kaikkea muuta pöydästä maistellen, kalkkunaankin tottui kun sitä kyläillessä popsi. Pieni pala kinkkua ihanalla sinapilla nyt vaan kuitenkin kuuluu pöytään, eiköhän se meilläkin leikkeleenä mene uuteen vuoteen mennessä... Eniten kuolaa saa erittymään nyt kyllä rosollin ja imelletyn perunalaatikon mietintä. Slurp!

Hesarissa jo ihmeteltiin, missä viipyy perinteinen joulun alusuutinen "suomalaiset kinkut loppumassa kaupoista".

Muutama vuosi sitten jätimme kinkun oston aaton aattoon ja voi kauhistus: Maxista ei enää kinkkuja löytynyt. Hätä iski: onko nyt joulu peruttu? Onneksi Super Vexistä löytyi.

Kyllä meillekin kinkku tulee, joka vuosi ollu semmonen viiskilonen. Joulu ei ole Joulu ilman kinkkua.

Ja ne rullat vois kieltää lailla, yyh.

Olen suunnitellut ostavani oman kinkun, sillä kinkku jota joudun jouluna syömään, on sisareni paistama, ja hän ei koskaan paista kinkkua tarpeeksi. Tätä kinkkua voidaan sitten Sulon kanssa kilpaa vahtia ja syödä. Vaadin myös kinkulle vahvan sinappikuorrutuksen alle reilun rasvakerroksen, ja sekin on ilkeämielisesti riistetty muiden paistamista kinkuista.

Olen nirso jouluruokailija, minulle putoaa ainoastaan kalat (kylmä- ja lämminsavu & graavi), kinkku ja imelletty perunalaatikko, muut jouluruoat voisi puolestani kieltää lailla.

Patz kirjoitti:Olen nirso jouluruokailija, minulle putoaa ainoastaan kalat (kylmä- ja lämminsavu & graavi), kinkku ja imelletty perunalaatikko, muut jouluruoat voisi puolestani kieltää lailla.

Totta, mutta porkkanalaatikon teen silti aina, koska tytär tykkää siitä. Lanttulaatikkoa ei meidän pöydässä tänä vuonna näy, ja perunalaatikon teen myös itse, tosin en imellettyä, koska se ei meille maistu. Muuten joulupöydästämme löytyy kinkun lisäksi graavilohta, herneitä, karjalanpiirakoita ja aitoa voita. Turha tehdä sellaisia safkoja, joita kukaan ei syö. Niin ja ruokajuomana on punaviini. Kinkun kanssa otetaan lisäksi pienet snapsit.

EDIT: niin kyllä sille kinkulle tietysti kastike tehdään...

Herra Manala kirjoitti:Pyörösahan nimi oli Atria

Meitin perheesen tulee tanskalainen juhlakinkku, joka pieksee hinta/laatusuhteessa atrian suolaruiskupumpatun kinkun 6-0.
Ja ennenkuin aloitetaan väittely kinkkujen paremmuudesta, totean että atrian kinkkuja on syöty useampiakin, mutta todettu tanskalaisen olevan paljon parempi. Olkoot sitten vaikka paloista koottu, mutta se kinkku ei ikinä jää syömäti, kun taas atrian luukinkun loput yleensä päätyivät koiralle..

Kyllä se on muuten ollut tanskalainen se meidänkin kinkku aina. Ja hyvvee on.

Herra Manala kirjoitti:...

Komea keskustelunavaus! Ihmettelen vain, miksi et, Manala, sijoittanut tätä asiakeskusteluihin tai mieluummin kulttuuriosastoon.

Mutta asiaan. Olen lihansyöjä, joka kärsii kroonisesta huonosta omastatunnosta mitä tulee eläinten käsittelyyn teollisessa lihantuotannossa. Kinkkuni - perheettömänä yksinasujana kyseessä on itse asiassa kimppakinkku - tilasin tästä(kin) syystä pieneltä tilateurastamolta, jossa possunen on saanut tuomionpäiväänsä saakka elää parempaa elämää kuin keskimääräinen Niken työntekijä.

On tällä menettelyllä uskoakseni myös kulinaariset etunsa. Keskeistä on myös, että kyseistä takapuolta ei ole pakastettu missään välissä, vaan kimpale matkaa teurastuspöydältä uuniini vain suolauksen kautta.

Herra Manala kirjoitti:Ristiäiset pidetään ylikypsänä noin 86-88 asteessa kotitekoisen kinkkusinapin kera.

Minustakin kinkku ansaitsee sen verran kunnioitusta, että sille valmistaa kumppaniksi kotitekoisen herkkusinapin. Sen sijaan paistolämpötilan suhteen edustan eri koulukuntaa: suosin pikemminkin vähän alikypsempiä kinkkuja, joten possu päässee pois uunista hyvissä ajoin ennen kuin sisälämpötilansa on noussut edes 80 asteeseen. Tarkkaa loppulämpötilaa en ole vielä päättänyt.

Meidän joulukinkku on aina ollut palvikinkku. Siksi järkytyinkin kun tajusin vasta aikuisiällä millainen on se lähes kaikkien muiden joulukinkku. Pahaa. Onneksi ite edes saanut aina hyvät joulukinkut. (huomaa subjektiivinen mielipide)

Eli enpä tiiä. Ehkä ostan jotain saunapalvileikkelettä ja se riittää mulle.

Hyi perskeles. Korkeintaan kalkkunaa voin sormustimellisen maistaa.

Mummu paistaa aina joulukinkut. Siihen vielä lisäksi valurautapannulla lämmitettyä/käristettyä makaronilootaa ja nyrkin kokoisia lihapullia, kaikki tietysti muummun itse tekemiä. Herkut huuhdotaan alas kotikaljalla.

Viime vuonna joulu ei ihan tuntunut joululle, kun mummu oli sairaalassa eikä siis perinteistä joulusapuskaa ollut saatavilla. Ja vaikka sapuskaa olisikin saanut niin eihän se ole sama fiilis ilman mummua mukana hosumassa ja komentelemassa.

Kotiin tuskin ostan mitään jouluruokia. En ole ikinä pitänyt muista laatikoista kuin makaronisellaisesta. Kinkkukin on vähän ylimainostettua, oli se sitten harmaasuolattua tai muuten vaan suolattua täällä tai ulkomailla. Mielummin ostan mureaa naudan filettä ja teen muhkeita ja verisiä pihvejä valkosipuliperunoiden kylkiäisiksi.

On tehnyt mieli kokeilla, että mitenkä tuo kinkun paisto onnistuisi. Todennäköisesti kuitenkin joulunviettopaikassa on kinkkua tarjolla jo omasta takaa, joten tuplakinkutus johtaisi todennäköisesti yliannostukseen.

Kalkkuna! Gobblegobblegobble!

4 kiloa, silkkaa iloa.

Mä ootaan NIIIIN paljon äitin jouluruokia ja Pazin ja monien muiden tapaan mä vedän ähkyn aina jo kylmistä. savusiika, mäti ja smetana +graavilohi...ja sorsapuiston silakat ja sillikaviaari..tänä vuonna maistuis kinkkukin...mut taitaa olla kalkkunaa. Ja jälkkäriksi sacher kakkua kermavaahdolla!!!!IIIIIIIHHHHHHAAAAAANNNAAAA

Nyt onkin hyvä lähtee jumpalle...

Tämän kinkkutopikin innoittamana menen huomenna kauppaan ostamaan ikioman pikkukinkun! Sitten saatte neuvoa, kuinka se oikeaoppisesti paistetaan

Exsat kirjoitti:tuplakinkutus johtaisi todennäköisesti yliannostukseen.

Tuplakinkutus olisi lähinnä taivas.

Kun on ensin popsinut omaa ja käynyt sen jälkeen kummipojan luona pukin aikoihin ja suunnannut siitä vanhempien luo (päivä vaihtuu tässä välissä) sekä suuntaa vaimon äidin kautta toiseen mummolaan ja sieltä vaimon isän kautta (tässä vaihtuu taas päivä) toiseen mummolaan...ja joka paikassa kinkkua ainakin siivu.

Jotenkin kun tolta kiepiltä palaa kotiin, niin se oma kinkku ei vaan jostain syystä maistu. Tähän sopisi se oksuhymiö.

No tätä pari joulua puistattaneena, vietämme nyt joulun oman perheen parissa. Pitääpä ostaa pirun iso kinkku, että saa "perinteisen" joulufiiliksen.

Exsat kirjoitti:tuplakinkutus

Kaksi kikua pyllyssä?