Vadim kirjoitti:Tämä on lievästi sanoen rohkea päättelyketju.
Onhan se sekä rohkea että epätieteellinen (vaikka et tuossa referoinutkaan sitä oikein). Olen sen muodostamisen jälkeen (josta on vuosia) kuitenkin keskustellut siitä hyvinkin monien erilaisten ihmisten kanssa. Sinä olet ensimmäinen, joka sitä noin kiivaasti ryhtyy vastustamaan. On myös muita, jotka ovat kyseenalaistaneet sitä (juuri samalla argumentilla jolla itse vastustat sitä: emme voi yleistää muutaman ihmisen kokemusmaailmaa muihin), mutta kukaan muu ei ole noin aggressiivisesti esittänyt päätelmän olevan
virheellinen (ja miten voisikaan, jos samaan aikaan on sitä mieltä, että emme voi tietää muiden ajatuksista mitään?).
EveryWoman kirjoitti:Miten minun olisi pitänyt lukea se "huora myy vain ruumistaan", jos ei juuri noin?
Miten olisi, että asiayhteydessään?
Millainen asiayhteys voisi muuttaa tuon lauseen merkityksen joksikin muuksi? Ehkä sellainen, jossa olisi jo määritelmällisesti ollut selvää, että puhe on ainoastaan ruumistaan myyvästä huorien alalajista. Mutta sellaisesta tuossa ei ollut kyse. Sinä puhuit "huorasta" yleisnimityksenä kaikille huorille.
Mitä muita todellisuuksia on, kuin sosiaalinen todellisuus? Kuulisin niistä mielelläni lisää.
Ihminen on psykofyysissosiaalinen olento, jonka kokemusmaailmaa ei voi selittää pelkäksi sosiaaliseksi konstruktioksi. Ihmisellä on ruumis, johon hän on välittömässä psyykkisessä yhteydessä ilman sosiaalisen todellisuuden väliintuloa. Ihmisen tulkinnat tästä yhteydestä ovat toki sosiaalisen kontekstin värittämiä, mutta eivät kumpua
yksinomaan siitä. Ihmiselle on myös mahdollista itselähtöisesti muokata näitä tulkintojaan, jolloin ne tavallaan ovat edelleen sosiaalisen kontekstin värittämiä (koska kukaan ei koskaan pääse tästä kontekstista irti), mutta eivät kuitenkaan samalla tavalla kuin oma-aloitteisesti muokkaamattomat tulkinnat. Muuttumattomana niissä pysyy se fysiologinen perusosa, joka on sellainen kuin on, sosiaalisesta kontekstista riippumatta (tai muuttuuhan sekin toki iän ja ajan myötä vähän, mutta kuitenkin pääosin ilman sosiaalisen kontekstin vaikutusta).
Sinä väität, että kaikki huorat aina ja kaikkialla haavoittavat huoraamalla itseään, koska fyysisenä kokemuksena penetroiduksi tuleminen on aina rankka kokemus, jos siitä maksetaan, eikä asia voi olla missään tapauksessa toisin.
Miksi haluat ajatella minun väittävän noin, vaikka en väitä?
Väitän seuraavaa:
1. Ihmiset ovat keskenään fysiologisesti hyvin samankaltaisia kaikissa kulttuureissa.
2. Heidän fysiologisiset ominaisuutensa vaikuttavat heidän psykologiseen todellisuuteensa siinä missä sosiaalinen ympäristökin.
3. Kaikki ihmisyksilöt eivät reagoi fysiologisiin eivätkä sosiaalisiin vaikuttimiin samalla tavalla, vaikka ihmisluontoon liittyviä yleislinjauksia onkin mahdollista tehdä.
4. Uskon, että minä ja ne muut naiset joiden kanssa asiasta olen keskustellut, emme ole mitään harvinaisia poikkeuksia sen suhteen, miten herkkä eli tärkeä ja merkityksellinen asia yhdyntä on.
Yhdynnän
herkkyys merkitsee sitä, että siitä on mahdollista saada suurta nautintoa
oikean henkilön kanssa ja oikeassa tilanteessa, mutta samasta toimenpiteestä
väärän henkilön kanssa väärässä tilanteessa voi myös vahingoittua psyykkisesti.
Rahalla sen sijaan ei monellekaan liene juuri mitään tekemistä vahingoittumisen tai nauttimisen kanssa (itsekin olen kerran ottanut maksun omalta poikaystävältäni, eikä se ainakaan vähentänyt tilanteen nautinnollisuutta).
5. Koska yhdynnän herkkyys (= siitä nauttimisen ja samalla siitä vahingoittumisen potentiaali) tuntuu niin syvällä istuvalta ja olennaisesti ihmisyyteen liityvältä asialta, pidän luonnollisimpana ajatella että kyseessä on kolmoskohdassa mainitun kaltainen yleisinhimillinen piirre.
6. En kuitenkaan väitä, etteikö asia kenenkään yksittäisen henkilön kohdalla ja missään tapauksessa voisi olla toisin (kts. kohta kolme).
Tästä on vain lyhyt matka siihen, että väittäisit, etteivät huorat halua oikeasti huorata, vaan sinä tiedät paremmin, mitä heidän pitäisi tai ei pitäisi tehdä. Näinhän seksin ostokieltoa ajavat feministit tekevät; he kiistävät näiden naisten ruumiillisen itsemääräämisoikeuden.
Minähän väitän, että juuri kukaan ihminen ei tiedä mitä oikeasti haluaa. En usko huorien tekevän tässä poikkeusta. Mutta kyllä sinulla on puurot ja vellit sekaisin, jos jo tätä pidät
ruumiillisen itsemääräämisoikeuden kiistämisenä. Minähän haluaisin huorille samat oikeudet ja olosuhteet kuin muillakin itsemääräämisoikeutta nauttivilla (itseään tuntemattomilla tai tuntevilla) ihmisillä on. Ja olen sitä mieltä, että niin miehet kuin naisetkin ovat itsetuntemuksensa kanssa tasa-arvoisesti ihan yhtä pihalla.
On oireellista loukkaantua siitä, että väitän, ettet voi perustellusti vetää moista johtopäätöstä ihmisjoukosta, jonka kokemukset ja käsitykset ovat erilaisia.
Eipäs luikerrella siellä. Loukkaannuin siitä, kun väitit: "...prostituoitu sentään myy
vain ruumistaan". Tuosta on kaukana sellainen asenne, että väittäjä ei katsoisi itse tietävänsä miten asia on.
Minä en väitä, etteikö sinulle tai useimmille naisille ylipäätään penetroiduksi tuleminen voisi olla herkkä ja henkilökohtainen kokemus, jota ei voi myydä. Väitän vain, että sinä et voi tietää, suhtautuvatko kaikki naiset asiaan samalla tavoin, varsinkaan prostituoidut, joita et tunne, kuten en minäkään. Olen kuitenkin tavannut naisia, joiden mielestä rahan ottaminen seksistä ei olisi niin iso juttu, etteikö sitä voisi joskus tehdäkin.
Toki herkän ja henkilökohtaisenkin kokemuksen voi myydä. Eri asia on, miten kannattavaa se on pidemmän päälle. Eikä rahan ottaminen seksistä minullekaan ole mikään ylimaallisen iso juttu (vakava nyt kuitenkin, koska seksi on aina iso juttu). Huoraamisen huonoin puoli omasta näkökulmastani olisi vastenmieliset asiakkaat - ei rahan mukanaolo. Enkä nyt tarkoita välttämättä fyysiseltä habitukseltaan, vaan esimerkiksi arvo- ja ajatusmaailmaltaan vastenmielisiä tyyppejä. Mieti itse, mitä sinusta tuntuisi se, että joku vastenmielisenä ihmisenä pitämäsi henkilö tunkeutuisi sinun sisääsi.
Olen myös lukenut prostituoiduista, jotka väittävät pitävänsä työstään. Voi tietysti olla, etteivät he tiedä, kuinka kauheaa prostituutio oikeasti on, mutta on hieman paksua väittää, että sinä tiedät paremmin kuin he.
Entäs sinä puhuessasi huoraamisen sosiaalisesta rankkuudesta? Eikö ole aika paksua väittää että sinä tiedät huoria paremmin?
Vahingollisestakin työstä on mahdollista pitää, ellei se ole kokonaisuudessaan vahingollista vaan sisältää myös myönteisiä puolia. Moni sanoo pitävänsä humalajuomisesta, joka sekin on minusta selväpäisyyttä vahingollisempi tapa elää. Toiset sanovat pitävänsä elämäntavastaan, jossa he pettävät puolisoaan ja valehtelevat petoskumppanille haaveita yhteisestä tulevaisuudesta - vaikka ulkopuolisesta näkökulmasta on aika selvää, että moinen rakennelma sortuu ennemmin tai myöhemmin jättäen jälkeensä vähintään kolme murtunutta ja onnetonta ihmistä.
En väitä olevani missään mielipiteessäni absoluuttisen oikeassa - kunhan sanon, että matkan varrella sellaiset mielipiteet, jotka joku on voinut uskottavasti kyseenalaistaa, ovat pudonneet pois (tai saaneet uuden muodon). Uskottavan kyseenalaistamisen hyväksyn edelleen, mutta "et voi tietää" ei minulle riitä sellaiseksi. Toimin tieteellisen tiedon syntymistä jäljittelevällä tavalla: otan jonkin mahdollisimman oikealta tuntuvan lähtökohdan, vaikka kyse olisikin asiasta, jota "ei voida tietää", ja ryhdyn testaamaan sitä. Tästä asiasta tähän mennessä hankkimaani varsin vähäistä mutta luotettavan oloista materiaalia ei voi kyseenalaistaa muuten kuin tarjoamalla sellaista luotettavan oloista materiaalia, joka kyseenalaistaisi näkemykseni. "Ei voida tietää" on ollut itsestäänselvyys alusta lähtien, joten sen toistelu ei tuo selvitystyöhöni mitään uutta.
*
Loppuun vielä pieni paljastus. Jos (kun?) luulet, että minä itse en voisi kuvitellakaan huoraavani, olet väärässä. Itse asiassa olen aika yksityiskohtaisesti käynyt mielessäni läpi, missä olosuhteissa minun kannattaisi ryhtyä huoraamaan. Sellaiset olosuhteet eivät vain käytännössä ole tulleet vastaan, joten toistaiseksi en ole ryhtynyt huoraksi. Uskon, että jos en seurustelisi (seurustelu ja huoraaminen eivät minusta sovi ollenkaan yhteen), ja jos osaisin ehdottomammin rakastaa kaikkia maailman ihmisiä heidän ominaisuuksistaan riippumatta (mitä en vielä osaa mutta toivottavasti joskus tulevaisuudessa), turvallisesti järjestetty huoraaminen ei vahingoittaisi minua vaan enemmänkin palkitsisi (tosin en usko, että parisuhde-elämään olisi sen jälkeen enää koskaan paluuta, mutta minulle se ei välttämättä olisi mikään ongelma). Suurena ongelmana pitämäsi sosiaalinen paheksunta ei olisi sitä minulle. Olen jo riittävän monta kertaa selvinnyt olankohautuksella sosiaalisesti niin painostavista tilanteista, että moni muu on ollut menettää mielenterveytensä niiden paineiden vuoksi.
Pointti tässä: poikkeuksia löytyy aina, mutta jos puhutaan yleislinjasta niin puhutaan sitten siitä.
Edit: tarkennus päättelyketjuni referoimisesta
Edit2: tarkennus sukupuolien pihalla olemisesta