Keikaus kirjoitti:Siis sun (adoptoidun) veljesi äiti on hankala ja sen lisäksi vielä sun miehesi toinen vanhempi on myös hankala? Voih!
Joo ja sit mä pusken lisää lapsia tähän sukuun. Käsittämätöntä! Anteeksiantamattoman ajattelematonta! No mut perkele. Välttely on se ratkaisu nyt meillä. Ja aina voi toivoa, ettei geeniperimä menekään kaiken muun edelle ja omat muksut välttäis tuommosen elämän. Syy miksi en itseäni lääkitse koskaan viinalla masennuskausinani on nimenomaan se pelko, että moisesta tulisikin liian hyvä olo ja ns. pikkujuopottelu muuttuisi tavaksi.
Patzin tavoin olen vältellyt huumeitakin suurimmaksi osaksi siksi, että tiedän miten helposti jäin tupakkaan koukkuun 10 vuodeksi. Ja tuo röökihimokin taitaa kaivella kropanperukoilla hautaan asti...
Oli perimä mikä tahansa, niin lapset usein kyllä matkivat vanhempiaan elämäntavoissaan. Ja jos lapset saavat kasvaa suht onnellisissa oloissa niin tuskin niistä mitään juoppoja tai muita turjakkeita tulee. Toisaalta, juopot kuuluu elämän kirjoon myös! Heh.
Mun ei kyllä tee mieli juoda yhtään, kun masentaa ja ahdistaa. Haluan ajatella asiat loppuun asti ihan kirkkain ajatuksin. Ei mua usein muutenkaan tee mieli juoda mitään, mutta vielä vähemmän, kun menee huonosti. Muita addiktioita mulla kyllä välillä tuppaa olemaan, esim. shoppailu..
killkill kirjoitti: Toiset taas eivät kehitä minkäänlaisia riippuvuuksia.
Kuvittelen olevani tällainen henkilö, mutten silti kokeilisi esim. huumeita. En vaan uskalla.
Itse tiedän olevani helposti addikoituva henkilö. Siksi en juo kahvia, polta röökiä, vedä huumeita, syö lääkkeitä,alkoholiakin todella harvoin,limppareita en juo juuri ollenkaan.
Tähän ei nyt pelkästään liity pelko koukkuunjäämisestä vaan osaksi myös periaate, että mitä vähemmän addiktoivia tekijöitä elämässä, niin sitä vähemmän olen riippuvainen mistään jos tulee tilanne missä kyseisiä aineta ei voi saada.
Muistan kun sairaalassa sain piikillä kipulääkkeet, se fiilis oli niin MUGAVA, että vähänkään tujummat kamat saisi minut koukkuun varmasti alta aikayksikön. Tietyllä tavalla olen koukussa treenaamiseen. Tietokonepeleihin jäin heti koukkuun. Monta vuotta meni niitä tahkotessa lähes koko ajan.
Keikaus kirjoitti:Voihan muna. Tule ja tartuta tuo jälkimmäinen minuunkin. Mä olin tosi siisti pienenä, näin isona olen välillä aivan kauhea sotkupekka.
No eiköhän tämä lojuminen kiireeksi muutu kun tuo pikkuvintiö nopeuttaa liikkeitään... Siinä saattaa rätit ja tiskikoneet unohtua kun keskittyy pitämään penskan tyytyväisenä eli poissa pahanteosta. :p
Feiz kirjoitti:
Muistan kun sairaalassa sain piikillä kipulääkkeet, se fiilis oli niin MUGAVA, että vähänkään tujummat kamat saisi minut koukkuun varmasti alta aikayksikön.
Joo, ja mä ymmärrän, miksi jengi käyttää Diapamia. Pari kertaa olen saanut ennen leikkausta ja helkkari, että siitä tulee mukava olo. Huolet katoaa ja on rento olo. Onneksi pärjään ilman...
Keikaus kirjoitti:
Oli perimä mikä tahansa, niin lapset usein kyllä matkivat vanhempiaan elämäntavoissaan. Ja jos lapset saavat kasvaa suht onnellisissa oloissa niin tuskin niistä mitään juoppoja tai muita turjakkeita tulee. Toisaalta, juopot kuuluu elämän kirjoon myös! Heh.
Mistähän mahtavat sitten johtua näiden "hyvistä perheistä" tulevien lasten ja nuorten ongelmat? Siis kotiympäristö turvallinen ja onnellinen. Ei tunnu ihan siltä olisivat "perineet" tai matkineet sitä malliaan kotootaan.
Toistan varmaan sadannen kerran, ettei ihminen ole niin tyhmä että noudattaa näkemäänsä mallia ikänsä kyseenalaistamatta sitä. Varmasti toki on heitäkin, jotka näin tekevät ja syyttävät kotiolojaan siitä, että ovat sellaisia kuin ovat sen sijaan että hyväksyisivät menneen ja ottaisivat tulevaisuudessa vastuun itsestään ja omista teoistaan.
Saatu huono kohtelu ei ole mikään perustelu tai oikeutus kohdella toisia samoin tai vierittää oman käytöksen syitä ja seurauksia toisten harteille. Mutku mul oli onneton lapsuus... Mul ois niinku oikeus tehdä sitä ja tätä ja minkä mä mitään millekään voin kun mul oli vähän ankeeta ja plaa plaa.
kid kirjoitti:Siitä se lähtee! Iskällä aika huomenna lääkärille asian tiimoilta!!!
Hymyilyttää itkunkin keskellä.
Jännittää niin saatanasti. Pelottaakin. Vaikka iskä lääkärille asti pääsee, niin onko se rehellinen eikä vähättele. Uskaltaako se asiasta mainita kertaakaan..
Mä en usko jumalaan, mutta kyllä tässä nyt kaikilta mahdollisilta ja mahottomilta jumalilta rukoilen..Mä vaan haluan että iskä parantuis ja olis taas onnellinen.
kid kirjoitti:
Jännittää niin saatanasti. Pelottaakin. Vaikka iskä lääkärille asti pääsee, niin onko se rehellinen eikä vähättele. Uskaltaako se asiasta mainita kertaakaan..
Mä en usko jumalaan, mutta kyllä tässä nyt kaikilta mahdollisilta ja mahottomilta jumalilta rukoilen..Mä vaan haluan että iskä parantuis ja olis taas onnellinen.
Geetzu kirjoitti:Siinä saattaa rätit ja tiskikoneet unohtua kun keskittyy pitämään penskan tyytyväisenä eli poissa pahanteosta. :p
Luin että pitämään paskan tyytyväisenä. =D
Ajattelin että olipa kivasti sanottu omasta lapsesta.
Asiasta sen verran, että perheessä on kyllä alkoholismia havaittu mutta eipä tuo juuri miun juomatottumuksiin ole vaikuttanut.
Kippis!
Mua luetaan nykyään toistuvasti ihan väärin. Lauseissani on oltava vikaa tai sitten kaikki lukemaan vaivautuvat etukäteen asennoituvat silleen "nyt aivot hetkeks lepotilaan ja Geetzua lukemiseks". :p
Asiasta tän verran, että perheessä tosiaan alkoholismia mutta en usko sen vaikuttaneen koskaan omiin juominkeihini. Teininä tuli otettua, sitten vähän jäähyiltiin, sitten olikin aika kun otettiin oikein kunnolla ja pelkästään päänsekoittamis-tarkoituksessa, vihdoin löytyi muuta puuhaa ja sitten tulikin yllärivauva (viinasta on ollut hyötyäkin!!! xD) jne jne. Mä oon kyllä tietosesti vastaan semmosta jatkuvaa kotona tissuttelua. Siis jos joka ilta on saatava töiden jälkeen "pari kaljaa", ei tartte asua kyllä mun kanssa saman katon alla. Onneks miehellä samat mietteet, toivottavasti sitten muksu(i)llakin...
kid kirjoitti:
Mä en usko jumalaan, mutta kyllä tässä nyt kaikilta mahdollisilta ja mahottomilta jumalilta rukoilen..Mä vaan haluan että iskä parantuis ja olis taas onnellinen.
Ei jumalauta mä olen onnellinen. Isi teki sen. Mä oon niin ylpee siitä, ettei mitään rajaa!!!!
Sillä on A-klinikalle aika heti maanantaina. Ja mä meen sunnuntaina iskää moikkaamaan ja antamaan tukeni sille. Tää on ihan mieletöntä!!!!
Onnea kid! Onhan tuo selkeä askel kohti raittiutta, ja toteutuessaan laskenee rimaa jatkaa samalla tiellä ja ottaa apua vastaan omiin ponnisteluihin.
Riippuvuudesta irtautumisia todellakin tapahtuu myös taikaiskusta ilman hiljattaista kuivittelua, mikä panee miettimään ihmisessä olevaa voimaa kun johonkin tosissaan paneutuu. Toivottavasti isäsi ymmärtää raittiuden tavoittelemisen arvoiseksi valinnaksi.
Mukava kuulla Kid.
Veikkaan, että faijallesi nuo ensimmäiset raittiit päivät ovat helpoimpia. Se muuttuu vaikeammaksi, mitä enemmän niitä tulee ja uutuudenviehätys omasta hyvästä päätöksestä kuluu hiljalleen pois.. Tukeasi tarvitaan varmasti
Kiitos. Mulla on niin sairaan hyvä olo et voisin halata kaikkia
Iskä on kuitenki juonu enemmän tai vähemmän jo reilun kymmenen vuotta. Ja tää on eka kerta kun se hakee apua! Mulla on ihan uskomaton fiilis...Ei voi kyllä sanoin kuvata.
Voi paska. Mä luulin että tänään ois iskän eka päivä a-klinikalla, mut tänään ne vasta vahvisti ajan ens viikolle.
Juttelin iskän kaa tänään ja se sano ettei oo viikonloppuna juonut.. Oli tai ei, niin tänään meen sen luo kahville. Taitaa tulla rankka ilta.
Keikaus kirjoitti: Ja jos lapset saavat kasvaa suht onnellisissa oloissa niin tuskin niistä mitään juoppoja tai muita turjakkeita tulee.
Hassu väite jonka haluan heti oikaista elämänkokemuksella. Olen kasvanut onnellisessa kolmen lapsen perheessä, ja silti isoveljeni on tuhoon tuomittu nisti. Itselläni on paheet melkoisen nollissa ja sisarellanikin vähenemään päin (lopetti tupakoinnin).
Jee, mummi soitti tänään enolle innoissaan: "arvaa missä mä olin koko viikonlopun?".... Oli sairaalassa neljä päivää haimatulehduksen takia. Dokannut itsensä aika pahaan kuntoon, taas. ARGH!!! Eno oli huutanut sille niin pahasti puhelimessa (käämi), että sen vaimo ja tytär oli itkun partaalla...
Miksi?!?
The great club outshines the individual, always and forever.
Toisinaan tulee mieleen, voisiko tulevaisuuden alkoholisteja auttaa nyt. Ja missä alkoholismin raja lopulta meneekään? Poika, jota tapailen, juo itsensä kovaan humalaan vähintään kaksi kertaa viikossa, ja tasoittelee oloaan krapulapäivinä jallukahveilla ja kaljoilla. Kesälomalla ja lomilla kovaan humalaan johtava dokaus on lähes jokapäiväistä. En tiedä onko kyse orastavasta alkoholismista ja voisiko asiaan puuttua nyt, ennenkuin pojasta kasvaa keski-ikäinen alkoholisti. En ylipäätään tiedä, millä tavalla asiasta voisi puhua ärsyttämättä tai syyllistämättä. Sen tiedän, etten halua ryhtyä perustamaan yhteistä elämää henkilön kanssa, josta saattaa tulla tulevaisuudessa sairas ja arvaamaton. Oireita holtittomasta käytöksestä läheisiä kohtaan on nyt jo ilmassa.
Keikaus kirjoitti: Ja jos lapset saavat kasvaa suht onnellisissa oloissa niin tuskin niistä mitään juoppoja tai muita turjakkeita tulee.
Hassu väite jonka haluan heti oikaista elämänkokemuksella. Olen kasvanut onnellisessa kolmen lapsen perheessä, ja silti isoveljeni on tuhoon tuomittu nisti. Itselläni on paheet melkoisen nollissa ja sisarellanikin vähenemään päin (lopetti tupakoinnin).
Muotoilin ehkä ajatukseni vähän huonosti. Tarkoitin sitä, että ei ehkä kannata niin huolestua lasten tulevaisuudesta ja alkoholismin periytyvyydestä, jos joku sukulainen on alkoholisti. Se kai kehittyy, jos on kehittyäkseen ja jos olosuhteet ovat oikeat.
Bloom kirjoitti:Toisinaan tulee mieleen, voisiko tulevaisuuden alkoholisteja auttaa nyt. Ja missä alkoholismin raja lopulta meneekään? Poika, jota tapailen, juo itsensä kovaan humalaan vähintään kaksi kertaa viikossa, ja tasoittelee oloaan krapulapäivinä jallukahveilla ja kaljoilla. Kesälomalla ja lomilla kovaan humalaan johtava dokaus on lähes jokapäiväistä. En tiedä onko kyse orastavasta alkoholismista ja voisiko asiaan puuttua nyt, ennenkuin pojasta kasvaa keski-ikäinen alkoholisti. En ylipäätään tiedä, millä tavalla asiasta voisi puhua ärsyttämättä tai syyllistämättä. Sen tiedän, etten halua ryhtyä perustamaan yhteistä elämää henkilön kanssa, josta saattaa tulla tulevaisuudessa sairas ja arvaamaton. Oireita holtittomasta käytöksestä läheisiä kohtaan on nyt jo ilmassa.
Annan sinulla inhottavan neuvon: jätä ko. poika nyt. Kymmenen vuoden kuluttua se on vaikeampaa ja todennäköisesti hän on silloin alkoholisti.
Keikaus kirjoitti:Ja jos lapset saavat kasvaa suht onnellisissa oloissa niin tuskin niistä mitään juoppoja tai muita turjakkeita tulee.
Jopahan pistit.
Jos tällaista esittää, ei itsellä mahda maailmankatsomusta tai elämänkokemusta juurikaan löytyä. Niitä päihdeongelmaisia tulee myös ns. hyvistä perheistä. Enemmän kuin luuletkaan.
Keikaus kirjoitti:Ja jos lapset saavat kasvaa suht onnellisissa oloissa niin tuskin niistä mitään juoppoja tai muita turjakkeita tulee.
Jopahan pistit.
Jos tällaista esittää, ei itsellä mahda maailmankatsomusta tai elämänkokemusta juurikaan löytyä. Niitä päihdeongelmaisia tulee myös ns. hyvistä perheistä. Enemmän kuin luuletkaan.
Sä olet hidas, panin jo kapulat näihin rattaisiin..
Ja Bloomille: tapailemasi mies on jo NYT alkoholisti, ja veikkaanpa ettei meno ainakaan parane, ellei jotan radikaalia tapahdu. Jos aiot asiaan puuttua, tee se nyt. Jos et aio, on syytä laittaa kenkien kannat vastakkain ja harppoa eri suuntaan. Kohta et ehkä siihen enää pysty... joko henkisesti tai fyysisesti.