NuoriDaavid kirjoitti:Anarkismin Approbatur on suorittamatta, mutta menisikö teoria jotenkin niin, että ensin pitää tuhota vallitseva yhteiskunta, jotta sitten voidaan rakentaa uusi ilman sortoa oleva yhteiskunta? Eli turvalaitekopin poltto on askel tähän suuntaan?
Aloitetaan disclaimerilla: en ole oikeastaan koskaan tuntenut minkäänlaista sympatiaa anarkismia ja/tai anarkisteja kohtaan, enkä missään nimessä puolusta ja/tai hyväksy nytkään nähtyä touhua. Ymmärtää voi koettaa silti.
Turvalaitekopin poltossa ei kai vielä ole suoraan kyse vanhan järjestyksen tuhoamisesta. Pikemminkin kyseessä on vasta jonkinlainen signaali siitä, että yhteiskunnassamme on olemassa vallankumousta kannattava anarkistiryhmittymä. Poltto tekee näkyväksi sen, että jos havittelet kumousta, et ole yksin.
Anarkistithan ajattelevat, että olemassaoleva yhteiskuntamalli on jonkinlainen pehmeä diktatuuri. Ja diktatuurissa kumouksellisuus ei kannata. Kollektiivinen kumous olisi kollektiivisesti paras asiantila, mutta ennen kuin kumous on saatu aikaiseksi, lojaalius diktatuurin vallanpitäjiä kohtaan kannataa: henkilökohtaisesti voin saada suuremman hyödyn kuin kollektiivisesti optimaalisessa tilanteessa pysymällä lojaalina diktaattorille ja käräyttämällä kumoukselliset. Vastaavasti, yksin en saa kumousta aikaiseksi, enkä voi houkutella muita mukaan, koska heidän henkilökohtainen hyötynsä maksimoituu säilymällä lojaalina ja käräyttämällä minut. Näin kollektiivisesti optimaalinen tila - kumous - ei koskaan aktualisoidu, koska kaveriin ei voi koskaan luottaa. Kuka vain voi olla Stasin/Gestapon/KGB:n/Supon/EU:n komission/Kitinän modejen ilmiantaja, koska näin toimimalla he voivat hankkia vertaansa vailla oelvia henkilökohtaisia etuja.
Turvalaitekopin poltto on signaali siitä, että on olemassa muita, jotka ovat sitoutuneet (beyond the point of no return) kumouksellisuuteen. Näin heihin liittymisessä ei olekaan sitä lamauttavaa käräyttämisriskiä kuin muuten olisi. Sama logiikka, kun nyt kuohuvissa Arabimaissa: kukaan ei uskalla ryhtyä kumoukseen diktaattoria vastaan, koska kehenkään ei voi luottaa kumouksellisena toverina, koska diktaattori on järjestänyt niin, että lojaalius ja käräyttäminen maksimoivat henkilökohtaisen hyödyn paremmin kuin kollektiivisesti optimaalinen kumous. Ja Arabimaissakin kumouksellisuuden käynnistyminen vaati vahvaa signaalia siitä, että (a) kumoukseeen valmiita on de facto paljon ja (b) toiminta voidaan koordinoida ja käynnistää käräyttämisriksi minimoiden. Turvalaitekoppien polton sijaan arabit vain käyttivät sosiaalista mediaa ja joukkoviestintää tähän.
Talousteoreettisemmin: kumouksellisuus v. lojaalius muodostaa tyypillisetsi vangin dilemman, mutta sosiaalinen media/turvalaitekoppien poltto voi muuttaa vangin dilemman Assurance Gameksi.
Ja lopuksi,
Valtion rautatiet ovat perinteisesti symboliarvoltaan valtion diktatuurista huolestuneille anarkisteille oiva signaalikohde. Ovathan rautatiet oivia välineitä ihmisten keskusjohtoisesti suunniteltuun liikuttamiseen ja muuhun vallankäyttöön. Ja koneiston toimintaa turvaava koppi on sitten oikein houkutteleva kohde.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."