Kitinä

[Leila]

Miten vakiintuneessa parisuhteessa, jossa asutaan samassa taloudessa, olisi sinun mielestäsi järkevintä järjestää raha-asiat? Entä jos toinen tienaa paljon vähemmän kuin toinen? Entä jos on lapsia, kumpi maksaa lasten menot? Yhteinen vai omat tilit?
_________________
Äiti tietää

[ninnithequeen]

Vastaan että yhteinen tili olis paras. Turha kuitenkaan itse moisesta haaveilla...

Lapsen menot maksetaan yhdessä, vaikka minä tienaisin jossain kuussa vain 100 euroa.
_________________
"Ninnin tuntee ainaki jos siihen törmää. Upee tukka taskuunlaitettavalla varrella, ääntä ja asennetta enemmän kun keskivertotaloudessa yhteensä kuorrutettuna äärimmäisen tarttuvalla naurulla. " - Saika

[PerttiMakimaa]

[Leila]

Ninnille:
Minua taas yhteisessä tilissä tökkii se, että jos tulee sanomista jälkikäteen. Siis jos ostan vaikka uudet farkut, niin niistä pitää tehdä selkoa kumppanille. Tää on ihan selkeästi lapsuudesta jäänyt homma, meillä porukat eivät oikein löytäneet yhteistä säveltä raha-asioissa. Olen ollut jo monta vuotta tosi iloinen siitä, että mulla on ollut säännöllinen (vaikkakin pieni) palkka, jolla olen voinut ostaa muksulle ja itselleni mitä satutaan tarvitsemaan ja mitä haluan. Ei mun mies kyllä oikeasti edes ole nipo rahan suhteen.

Pertille: Ehdotus on kyllä ihan pätevä. Pitäisi varmaan vaan sopia, että mitä ovat ne yhteiset menot joihin yhteistä tiliä käytetään. Tässäkin tulee sitten se ongelma, että jos molemmat laittavat tilille esim. 1000 € ja toiselle jää tämän jälkeen käyttöön 200€ ja toiselle 2000€, niin onko se reilua?

Minä varmaan suhtaudun tähän asiaan ihan liian vakavasti...
_________________
Äiti tietää

[Geetzu]

Daah. Virallisesti yksi tili, miehen.

[SingleMalt]

[ninnithequeen]

[Vadim]

[Leila]

[SingleMalt]

Setävainaa antoi aikoinaan nuorille kosseille neuvon. "Ota sitten vaimoksesi sellainen nainen, jolla on hyvä ammatti." Tuo neuvo pitää paikkansa vieläkin. Molemmille sukupuolille.

[ninnithequeen]

[safi]

Ehdottomasti omat tilit ja omat rahat. Käytännössä tuo on mennyt niin, että yhteiset menot asumisesta on maksettu vuorokerroin ne, kun yleensä pysyvät aina suurinpiirtein samoina. Sapuskaan meneviä rahoja ei ikinä ole niin tarkoin laskettu. Se maksaa, kuka kaupassa ehtii käydä.
Omat harrastus,auto, vaate yms kulut maksetaan omasta pussista. Toimivaa ja helppoa, eikä tule sanomisia siitä miten pennosiaan käyttää.

[Dumari]

[JoeB]

Itse olen pohtinut muutamaa eri vaihtoehtoa jos tulot ovat kovin eritasoiset;
1. yhteinen tili johon kumpikin laittaa rahaa tulojensa suhteessa ja josta suoritetaan yhteiset ostokset ja laskut.
2. jos toinen tienaa enemman niin han antaa tasoitusta toiselle jonkin verran esim siten etta kummalakin on siirron jalkeen yhta paljon rahaa. Kummallakin eri tili laskut jaetaan tasan.
3. Menot (laskut ja yhteiset ostokset) jaetaan siten etta ylijaamaista rahaa jaa kummallekkin tarpeeksi omaan kayttoon.

Jos tulot taas ovat samaa suuruusluokkaa niin silloin vaihtoehto 1 toimii ehka parhaiten.

Itse en ole tassa suhteessa kovinkaan tarkka, kunhan toinen pitaa kulutukessaan jarjen mukana niinkuin itsekkin niin en nae mitaan ongelmaa etta 'minun' rahoja kaytetaan parisuhteen toisen osapuolen hyvaksi.

[Geetzu]

[Hellu]

Ei tulis mieleenkään ottaa sellasta äijää jolle ei oo itsestään selvää että kaikki on yhteistä.
Oon aina ihmetelly näitä hyvin tienaavia kusipäitä jotka pitää fyrkkansa visusti omalla tilillään ja laskee että pienituloisen vaimon kanssa on varmasti kaikki menot mennyt 50/50.
Vaimo saa sit nätisti pyytää (=kerjätä) kun jotain haluaa eikä rahat riitä, vallankäyttöä.
Jos mä haluun ottaa mieheni tililtä rahaa tai toisin päin niin ei siinä mitään lupia tarvita, ainoo mistä joskus naputan on uhkapelit koska niiden kanssa on ollut isojakin ongelmia.

Sellainen omaisuus jota ei ole yhdessä hankittu on eri asia.

[safi]

[ninnithequeen]

[SingleMalt]

[Vaola]

Kokemusta on niin yhteisestä tilistä, kuin tilittömyydestäkin.

Lasten isän kanssa yhteinen tili oli hyvä ratkaisu. Kumpikin tienasimme about saman verran, tosin vain eri tavalla. Mun kuukausittaiset tuloni olivat selkeästi pienemmät, mutta sitten pärähti pari kertaa vuodessa kymmeniätuhansia mummoja tilille. Rahankäyttöä valvoin oikeastaan minä, yhteisestä sopimuksesta. Mutta mieheni ei juuri koskaan ostanut itselleen mitään. Ainakaan yllättäen.

Seuraavan avokin kanssa meillä oli eri tilit. Luojalle kiitos, sillä tämä tyyppi yritti niin läpinäkyvästi siipeillä, että mua alkoi ottaa kupoliin. Hän luki yliopiston pääsykokeisiin ja teki sen takia hyvin lyhyttä työviikkoa, mutta piti selvästi automaattisena että minä sitten maksan hänenkin osuutensa. Olisin maksanutkin, ainakin tiettyyn pisteeseen, jos ei sitä olisi pidetty niin räikeästi itsestään selvänä. Hän ei mm. suostunut ikinä maksamaan omaa osuuttaan eli neljäsosaa vuokrastamme. Peruste oli se, että saman vuokran minä joutuisin maksamaan, vaikka hän ei asuisikaan meillä. Ja että voi kyllä muuttaa pois, jos kerran en halua maksaa. Ja niin hän muuttikin. Tervemenoa.

Nykyään olen vielä haluttomampi kertomaan raha-asioistani kenellekään. Toisaalta nyt on sellainen tilanne, ettei sitä rahaa juuri ole, eli eipä ole kerrottavaakaan. Mutta tuosta viimeisimmästä jäi niin paska maku suuhun, että korpeaa vieläkin.
_________________
"Never wrestle with a pig. You get dirty and besides the pig likes it. -George Bernard Shaw

[Hellu]

[ninnithequeen]

[huima]

[Hellu]

[SingleMalt]