Zoomailu, öögailu ja katsastus

[EveryWoman]

Tämän kysymyksen luettuani tajusin juuri, että sukupuolten välinen näkemysero tässä asiassa lienee melkoinen. Miehet ovat melko tarkoitushakuisia, en usko (juuri) kenenkään miehen tunnustavan ihastumistaan missään muussa tarkoituksessa kuin tavoitellessan parisuhdetta (edit: tai seksisuhdetta) tuon henkilön kanssa.

Valitan, ei mene läpi. Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun keskustelen vastaavasta aiheesta sellaisen miehen kanssa, joka on tottunut pitämään rakkautta(kin) vastikkeellisena. Kun asian teoriapuoli alkaa valjeta, mainitut miehet ovat poikkeuksetta turvautuneet selittämään sitä sukupuolieroilla.

Kommentoin samoin kuin mitä tahansa muutakin tyypittelyä sukupuolen mukaan: puhu vain omasta puolestasi. Jos tarkemmin asiaa ajattelet, niin miten se sinua hyödyttää että väität kaikkien miesten (tai suurimman osan) olevan tässä asiassa samanlaisia kuin sinä? Ihan kuin et olisi valmis ottamaan henkilökohtaista vastuuta ajatusmaailmastasi. Koska kaikki miehet ovat sellaisia, sinäkään et muuta voi, vai? Toinen tilanne, jossa tyypillisesti toistamiseen ilmenee sama kaava, on pettämiskeskustelut. Pettäjäksi tunnustautuva mies ei usein suostu luovuttamaan siitä ajatuksesta että kaikki miehet pettävät. Ikään kuin tämä vähentäisi hänen vastuutaan harkita tekojaan henkilökohtaisella tasolla.

Siltä varalta että se ei ole jo ilmiselvää: Tunnen lukuisia miehiä, jotka eivät käyttäydy eivätkä käytöksensä perusteella ajattele kuvaamallasi tavalla. Miehiä, jotka eivät vaivaudu siitä että heistä kertoo pitävänsä, koska he ottavat sen myönteisenä palautteena ilman taka-ajatuksia. Ja jotka voivat myös suhteessa ollessaan ilmaista muita naisia kohtaan tuntemaansa ihailua ilman että kukaan sen seurauksena loukkaantuu tai epäilee parisuhteen olevan menossa kiville. Muunlaisia miehiä (tai naisia) en haluaisi tunteakaan.

Ilmeisesti se on ainakin teoriassa mahdollista naiselle, joskin hieman epäilen sellaista pyyteettömyyttä.

Tietenkin epäilet.

Ainakin ne tunnustukset, joita olen saanut, ovat johtaneet pääsääntöisesti välirikkoihin kun en ole lämmennyt lähentymiselle. En myöskään koe tulleeni imarrelluksi vaan pikemminkin häirityksi, kun minut on asetettu epämiellyttävään tilanteeseen, ts. sanomaan vaivautuneena, että "olet sinäkin kovin mukava, mutta en tunne sinua kohtaan samoin."

Loukkaako sinua, jos sanon että minua melkein itkettää ajatus sellaisesta sosiaalisesta kontekstista, jossa ihmiset käyttäytyvät noin? En ymmärrä miten kukaan jaksaa elää maailmassa, jossa meininki on tuollaista.

Yhteenvetona sanoisin, että ole ja elä toki täsmälleen niin kuin itse haluat. Suosittelen kuitenkin olemaan tekemättä sitä virhearviota, että kaikki muutkin suhtautuisivat aiheeseen samoin kuin sinä.

[EveryWoman]

tunnustukset

Jo tuon sanan käyttäminen kertoo paljon. Tunnustukset? Ihan kuin se, että pitää toista hienona ihmisenä, olisi jokin häpeän aihe, jota on kauhean epämiellyttävää pukea sanoiksi ja joka mieluummin tulisi jättää salaisuudeksi - tai, siinä onnettomassa tapauksessa että syntinen raukka ei kykene elämään tämä vahingollinen tieto sydämessään, katse maahan luotuna sopertaa ilmoille ja jäädä polvillaan anelemaan armoa (= sitä mainittua vastiketta, jota ilman jääminen on tämän ihmistyypin mielestä tietenkin myös kauhea häpeä, tai vähintäänkin onnetonta).

"Minä tunnustan sinulle pitäväni sinusta"? Minun maailmassani se aukikirjoitetaan enemmän tähän suuntaan: "Minä palan halusta kertoa sinulle kuinka paljon sinusta pidän ja kuinka iloinen olen, että saan tuntea sinunlaisesi ihmisen".

[Vadim]

Enpä muista hetkeen kuulleeni yhtä sekavaa keskustelua. Luin horinanne muutamaan kertaan, enkä edelleenkään oikein ymmärrä, mistä tässä puhutaan.

[Vadim]

Vrt.

Itsekkyyttäni en tietenkään kiistä. Olen varsin tietoinen siitä, että kaikki tekoni, myös ne jotka syystä tai toisesta määritellään epäitsekkäiksi, tapahtuvat lopulta itsekkäin motiivein.

ja:

Valitan, ei mene läpi. Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun keskustelen vastaavasta aiheesta sellaisen miehen kanssa, joka on tottunut pitämään rakkautta(kin) vastikkeellisena.

Miten voi olla samaan aikaan itsekäs ja hyväksyä rakkauden tai ystävyyden vastikkeettomuuden?

[EveryWoman]

Vrt.

Itsekkyyttäni en tietenkään kiistä. Olen varsin tietoinen siitä, että kaikki tekoni, myös ne jotka syystä tai toisesta määritellään epäitsekkäiksi, tapahtuvat lopulta itsekkäin motiivein.

ja:

Valitan, ei mene läpi. Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun keskustelen vastaavasta aiheesta sellaisen miehen kanssa, joka on tottunut pitämään rakkautta(kin) vastikkeellisena.

Miten voi olla samaan aikaan itsekäs ja hyväksyä rakkauden tai ystävyyden vastikkeettomuuden?

Vastikkeettoman rakkauden maailmassa elämä on ihanampaa = kannatan vastikkeettomuutta koska haluan elää ihanaa elämää = olen itsekäs.

[prosessi]

Miten voi olla samaan aikaan itsekäs ja hyväksyä rakkauden tai ystävyyden vastikkeettomuuden?

Vastikkeettoman rakkauden maailmassa elämä on ihanampaa = kannatan vastikkeettomuutta koska haluan elää ihanaa elämää = olen itsekäs.

Jos todella tarkoitat noin, määrittelet kyllä itsekkyyden ihan omalla tavallasi.

[EveryWoman]

Jos todella tarkoitat noin, määrittelet kyllä itsekkyyden ihan omalla tavallasi.

Itsekkyyden määritelmästähän täällä on joskus ollut pitkiäkin keskusteluja. Minun nähdäkseni kaikki ihmiset ovat itsekkäitä. Jotkut ovat lyhytnäköisesti itsekkäitä (esim. rikollinen, joka ei mieti tekojensa seuraamuksia edes vähän matkaa eteenpäin), ja toiset kaukonäköisemmin. Mitä kaukonäköisemmin itsekäs joku on, sitä helpompaa hänen toimintaansa on erehtyä pitämään epäitsekkäänä.

[Vadim]

Vastikkeettoman rakkauden maailmassa elämä on ihanampaa = kannatan vastikkeettomuutta koska haluan elää ihanaa elämää = olen itsekäs.

Tämä on toki ihan mahdollinen vastaus. En kuitenkaan usko, että ajatus rakkauden vastikkeettomuudesta on naisten keskuudessa sen enemmän tai vähemmän hyväksytty ajatus kuin miestenkään - luulisin, että se on molempien keskuudessa melko pienen vähemmistön käsitys ja että vielä pienemmän vähemmistön voitaisiin empiirisesti todeta noudattavan tällaista vastikkeettomuuden periaatetta.

[prosessi]

Jos todella tarkoitat noin, määrittelet kyllä itsekkyyden ihan omalla tavallasi.

Itsekkyyden määritelmästähän täällä on joskus ollut pitkiäkin keskusteluja. Minun nähdäkseni kaikki ihmiset ovat itsekkäitä. Jotkut ovat lyhytnäköisesti itsekkäitä (esim. rikollinen, joka ei mieti tekojensa seuraamuksia edes vähän matkaa eteenpäin), ja toiset kaukonäköisemmin. Mitä kaukonäköisemmin itsekäs joku on, sitä helpompaa hänen toimintaansa on erehtyä pitämään epäitsekkäänä.

Ei suoranaisesti asiaan liittyvää, koska itsekkyyden määritelmästä keskusteleminen ei mielestäni johtaisi mihinkään, mutta kaukonäköisyys on yliarvostettua. Jos näkee kovin kauas, lähiasiat jäävät helposti näkemättä, kuten se, että hyvää tarkoittava toiminta voi olla haitallista joillekin ihmisille, koska kaikki kuitenkin ovat omanlaisiaan yksilöitä.

[prosessi]

Vastikkeettoman rakkauden maailmassa elämä on ihanampaa = kannatan vastikkeettomuutta koska haluan elää ihanaa elämää = olen itsekäs.

Tämä on toki ihan mahdollinen vastaus. En kuitenkaan usko, että ajatus rakkauden vastikkeettomuudesta on naisten keskuudessa sen enemmän tai vähemmän hyväksytty ajatus kuin miestenkään - luulisin, että se on molempien keskuudessa melko pienen vähemmistön käsitys ja että vielä pienemmän vähemmistön voitaisiin empiirisesti todeta noudattavan tällaista vastikkeettomuuden periaatetta.

Itse asiassa minulla on kiusallinen tunne, että vastikkeeton rakkaus on aivokemian vastainen harha. Muussa tapauksessahan sijaistoimintona olisi mahdollista (ja hyvin käytännöllistä) rakastaa vaikka valkoista seinää.

[EveryWoman]

Ei suoranaisesti asiaan liittyvää, koska itsekkyyden määritelmästä keskusteleminen ei mielestäni johtaisi mihinkään, mutta kaukonäköisyys on yliarvostettua. Jos näkee kovin kauas, lähiasiat jäävät helposti näkemättä, kuten se, että hyvää tarkoittava toiminta voi olla haitallista joillekin ihmisille, koska kaikki kuitenkin ovat omanlaisiaan yksilöitä.

Liika lyhytnäköisyys on kuitenkin lähes kaikkien mielestä yksinomaan vahingollista. Kaukonäköisyydestä johtuvat virheet ovat kuvitellakseni helpommin korjattavissa.

Yleisen tason arvostusjutuista en oikein osaa sanoa mitään, ennemmin mietin mikä on kannattavaa ja mikä ei.

[EveryWoman]

Itse asiassa minulla on kiusallinen tunne, että vastikkeeton rakkaus on aivokemian vastainen harha. Muussa tapauksessahan sijaistoimintona olisi mahdollista (ja hyvin käytännöllistä) rakastaa vaikka valkoista seinää.

Vastikkeettomuus on vain samanlainen valekäsite kuin epäitsekkyyskin (itse käytän sitä tullakseni ymmärretyksi edes oikeansuuntaisesti). Toki siis silläkin on vastikkeensa, ne vain ovat erilaisia kuin vastikkeelliseksi määrittelemässäni rakastamisessa. Kuten yllä mainitsin, saan mielihyvää siitä jos joku ihailemani ja arvostamani ihminen voi hyvin ja on onnellinen. Vastikehan se on sekin.

[EveryWoman]

Tämä on toki ihan mahdollinen vastaus. En kuitenkaan usko, että ajatus rakkauden vastikkeettomuudesta on naisten keskuudessa sen enemmän tai vähemmän hyväksytty ajatus kuin miestenkään - luulisin, että se on molempien keskuudessa melko pienen vähemmistön käsitys ja että vielä pienemmän vähemmistön voitaisiin empiirisesti todeta noudattavan tällaista vastikkeettomuuden periaatetta.

Minäkään en sukupuolieron olemassaoloon oikein tässä asiassa jaksa uskoa. Sitä, kuinka pienen vähemmistön maailmasta tässä on kyse, lienee aika vaikea selvittää. Olen kyllä huomannut, että aika moni tuntuu elävän omaani verrattuna hyvin erilaisessa todellisuudessa, mutta aika kurjalta tuntuu ajatus siitä, että suurin osa ihmisistä toimisi vastikkeellisuusperiaatteen ohjaamana myös rakkaudessa. No, eipä minulla koskaan kovin paljon ystäviä ole ollut (joskin heitä on aina ollut jopa yli tarpeen), joten periaatteessa kyse voi olla hyvinkin pienestä ihmisjoukosta.

..Mahdollisesti taidealojen piirissä voi olla tavallani ajattelevia tiheämmässä kuin muualla.

[prosessi]

Liika lyhytnäköisyys on kuitenkin lähes kaikkien mielestä yksinomaan vahingollista. Kaukonäköisyydestä johtuvat virheet ovat kuvitellakseni helpommin korjattavissa.

Kieltämättä totta.

Yleisen tason arvostusjutuista en oikein osaa sanoa mitään, ennemmin mietin mikä on kannattavaa ja mikä ei.

Siinä tapauksessa täytyy ottaa huomioon sekin, että on olemassa ihmisiä, jotka eivät halua tietää tai kertoa tunteista, joille ei ole tarjolla heidän itsensä mielestä oikeanlaista vastiketta. Ja toimia sen mukaisesti, vaikka se sotisikin omia käsityksiä vastaan. Eri asia tietenkin sitten, jos ei ensisijaisesti mietikään mikä on sen toisen osapuolen mielestä kannattavaa, vaan keskittyy vain ajamaan omaa asiaansa.

[prosessi]

Vastikkeettomuus on vain samanlainen valekäsite kuin epäitsekkyyskin (itse käytän sitä tullakseni ymmärretyksi edes oikeansuuntaisesti).

No siinä tapauksessa ymmärrän.

[prosessi]

Minäkään en sukupuolieron olemassaoloon oikein tässä asiassa jaksa uskoa. Sitä, kuinka pienen vähemmistön maailmasta tässä on kyse, lienee aika vaikea selvittää. Olen kyllä huomannut, että aika moni tuntuu elävän omaani verrattuna hyvin erilaisessa todellisuudessa, mutta aika kurjalta tuntuu ajatus siitä, että suurin osa ihmisistä toimisi vastikkeellisuusperiaatteen ohjaamana myös rakkaudessa. No, eipä minulla koskaan kovin paljon ystäviä ole ollut (joskin heitä on aina ollut jopa yli tarpeen), joten periaatteessa kyse voi olla hyvinkin pienestä ihmisjoukosta.

..Mahdollisesti taidealojen piirissä voi olla tavallani ajattelevia tiheämmässä kuin muualla.

Jos vastikkeettomuus kerran määritellään valekäsitteeksi, olen samoilla linjoilla kanssasi. Vastikkeiden edellyttämättömyys on itse asiassa hyvin vapauttavaa, siitä saa rohkeutta kertoa asioita, koska varsinaisesti ei ole mitään menetettävää, eikä vastikkeellisissakaan kontakteissa sorru vääränlaiseen riippuvuuteen.

[Stadinarska]

Tämähän on kiinnostava aihe! EveryWoman on kirjoitusnaisia!

Hei EW, meillä on yhteistä se, että kumpikaan ei ole tiivistyksen mestareita. MINÄ taidan lukea nämä jutut niin pystyn sitten kommentoimaan.

EW tai kuka muu tahansa! VOISITTEKO määritellä mitä on öögaaminen ja mitä Zoomaaminen vai onko nää vitsitermejä ja tarkoitus vain katsoa kiinnostavaa henkilöä seksitarkoituksessa?

Vadimiltakin oon kysynnä, mut hän ei kait oo huomanna kysymystäni!!
En osaa vastata edes kyselyyn. Vadim tosin on aiemmin pelännyt minun ööganneen häntä. Voi ressua, pelkääkö hän?

SA
tiedon janoinen, HIK
ilman väriä!!!

[Mida]

Jos vastikkeettomuus kerran määritellään valekäsitteeksi, olen samoilla linjoilla kanssasi. Vastikkeiden edellyttämättömyys on itse asiassa hyvin vapauttavaa, siitä saa rohkeutta kertoa asioita, koska varsinaisesti ei ole mitään menetettävää, eikä vastikkeellisissakaan kontakteissa sorru vääränlaiseen riippuvuuteen.

Tämäpä tässä kirkastu täälläki just hetki sitten. Sitä voi oikeasti olla kontaktissa mielenkiintoisiin ihmisiin eikä tartte pettyä missään (paitsi itseensä jos möhlii ja onkin vain toiselle vaivaksi ja kiusaksi ja haitaksi) ku riisuu kaikki turhanpäiväiset odotukset. Esim. mä varmaan ekaa kertaa elämässäni koen sellaista tunnetta, että olispas kiva jos olis joku ihan oikee ystävä (puolison lisäksi, kyllä tää toista vuotta jatkuva ulkomaaneristys vaan vaatii veronsa). Ja siksi nyt on hyvä olla mukava avoin ja valmis kommunikoimaan kivojen ja kiinnostavien ja ihanien ihmisten kanssa, koska se ei olisi mikään katastrofi, jos se yhteydenpito siitä tiivistyisikin ja jos toinenkin tykkäis ihmisenä. Ja toisaalta ei tarvi pelätä torjuntaa ja lämpiämättömyyttä, koska se on oikeasti vaan ihan valtaisa bonus, jos jonkun suhteen noin kävisikin. Tähän asti ku lähinnä oon vältelly ettei vaan kukaan keksis alkaa kaveeraamaan.

[EveryWoman]

Siinä tapauksessa täytyy ottaa huomioon sekin, että on olemassa ihmisiä, jotka eivät halua tietää tai kertoa tunteista, joille ei ole tarjolla heidän itsensä mielestä oikeanlaista vastiketta. Ja toimia sen mukaisesti, vaikka se sotisikin omia käsityksiä vastaan. Eri asia tietenkin sitten, jos ei ensisijaisesti mietikään mikä on sen toisen osapuolen mielestä kannattavaa, vaan keskittyy vain ajamaan omaa asiaansa.

Intressiristiriidat ovat niinikään nähdäkseni vain näennäisiä. Toisten edun miettiminen ajaa myös omaa etua. Jos kertoisin pitämisestäni henkilölle, joka lähinnä ahdistuisi siitä tiedosta, niin eipä sen voisi sanoa olevan minunkaan etuni mukaista - en näet pidä mielipahan tai ahdistuksen aiheuttamisesta ihmisille.

En tosin ole juurikaan tuollaisia joutunut miettimään, koska vaikka olenkin periaatteessa varsin höveli latelemaan kehua silloin kun näen siihen aihetta, niin käytännössä en kuitenkaan näe aihetta kovin monen kohdalla (= minua on ilmeisesti jotenkin poikkeuksellisen vaikea miellyttää). Useimmiten ne tyypit, joista pidän niin paljon että haluan asiasta erikseen mainita, ovat nimenomaan noita vastikkeettomasti suhtautuvia. Tämänhetkisen käsitykseni mukaan en siis ole vielä kertaakaan tykästynyt tyyppiin, jonka mielestä ei olisi mukavaa kuulla tykästymisestäni. Mutta no, mahdollista kai sekin lienee.

[Tix]

Jo tuon sanan käyttäminen kertoo paljon.

Tai sitten ääni pääsi sisällä kertoo kovin paljon? Pompit asiasta ja merkityssisällöstä ja mielipiteestä toiseen melko vaivatta ja olet valmis tulkitsemaan kaiken sanomiseni mahdollisimman negatiivisella tavalla. Sana "tunnustaa" EI ole arvolatautunut vaan ihan normaali yleiskielinen sana joka kuvastaa tekoa, jolla kerrotaan toiselle jotain, mistä hänellä ei ollut aavistustakaan ja jota on pitänyt syystä tai toisesta salassa. Häpeä- tms. elementit keksit ihan itse.

Ei se minun ongelmani ole, että maailma on sellainen, että (miltei) kaikki kaipaavat pohjimmiltaan hyväksyntää ja rakkautta ja rakkautta vielä biologisessa mielessä, ei vain jonkin pseudoshamaanivastikettomuusepäkäsitteen mukaista mikämikämaa-rakkautta josssa kaikki on niin helvetin pyyteetöntä ja jaloa, että meinää laatta lentää jo kun edes lukee ajatuksesta.

Vielä vähemmän minun ongelmani on se, että tunteistaan avautuvat naiset ottavat pääsääntöisesti melko lailla nokkiinsa jos lopputulos ei olekaan se mitä halutaan. Niin todennäköisesti ottavat miehetkin, joskaan (onneksi) en omaa siitä kokemusta. Sen verran monta kertaa ilmiö on toistunut, että ainakaan omalla kohdallani en ole törmännyt pyyteettömään tunteiden tunnusteluun.

Se on ihan mukavaa kuulla olevansa hyvä ystävä tai kiva kaveri tai mukava työkaveri tai fiksu tyyppi tai vaikka peelsepupin pikkuserkku, mutta auta armias että on karmea tilanne joutua antamaan pakit ihmiselle joka ei kiinnosta romanttisseksuaalisessa mielessä puolimätää herkkusientä enempää. Jos sinun maailmassasi on ok tunnustella palavasti ihastuksiasi varatuille ja vielä vaikkapa varattuna, niin anna palaa vaan. Minä tyydyn kunnioittamaan omaa ja toisten parisuhdetta sen verran, että en tietoisesti heittele tulitikkuja bensalammikkojen lähellä.

Jos se sinua oksettaa tai itkettää, niin oksenna tai itke vain.

[prosessi]

Esim. mä varmaan ekaa kertaa elämässäni koen sellaista tunnetta, että olispas kiva jos olis joku ihan oikee ystävä (puolison lisäksi, kyllä tää toista vuotta jatkuva ulkomaaneristys vaan vaatii veronsa). Ja siksi nyt on hyvä olla mukava avoin ja valmis kommunikoimaan kivojen ja kiinnostavien ja ihanien ihmisten kanssa, koska se ei olisi mikään katastrofi, jos se yhteydenpito siitä tiivistyisikin ja jos toinenkin tykkäis ihmisenä. Ja toisaalta ei tarvi pelätä torjuntaa ja lämpiämättömyyttä, koska se on oikeasti vaan ihan valtaisa bonus, jos jonkun suhteen noin kävisikin. Tähän asti ku lähinnä oon vältelly ettei vaan kukaan keksis alkaa kaveeraamaan.

Tuttu tunne. Itse asiassa tietoinen itsekkyyden lisääminenkin on auttanut minua suhtautumaan järkevämmin muihin ihmisiin. Kaveeraajiin olen aiemmin suhtautunut paljon epäluuloisemmin, sillä olen pelännyt kaikkia minuun kohdistettuja odotuksia ja ollut varma etten pysty niitä täyttämään. Sopiva määrä itsekkyyttä kuitenkin mahdollistaa senkin ajattelumallin, että odotuksia ei ole pakko pystyä täyttämään, vaan vain sen verran kuin itse tosiaan haluaa, jaksaa ja pystyy. Käytännöllistä.

[prosessi]

Tämänhetkisen käsitykseni mukaan en siis ole vielä kertaakaan tykästynyt tyyppiin, jonka mielestä ei olisi mukavaa kuulla tykästymisestäni. Mutta no, mahdollista kai sekin lienee.

Valikointi on kieltämättä monessa asiassa hyvästä.

[prosessi]

auta armias että on karmea tilanne joutua antamaan pakit ihmiselle joka ei kiinnosta romanttisseksuaalisessa mielessä puolimätää herkkusientä enempää

Mikä tuollaisesta tilanteesta tekee niin karmean? Jotenkin tuo kuulostaa siltä, että koet oman kiinnostuksesi jonkinlaiseksi ihmisarvon määrittäjäksi, vaikka se todellisuudessa kuitenkin on vain yhden ihmisen mielipide. En oikein osaa kuvitella, että kukaan olisi niin äärimmäisen kiinnostunut kenestäkään jo ensimmäisiä tunnusteluja tehdessään, että maailma romahtaisi pakkien takia. Pakit ovat vain pakit, eivät sen enempää.

[Tix]

Pakit ovat vain pakit, eivät sen enempää.

Jos niin on, niin miksi siitä sitten täytyy aina vetää herneet nenään? Ryhtyä vetistelemään? Katkaista yhteydenpito? Katkeroitua ja syytellä? Minusta on aina ikävää menettää kaveriksi tai ystäväksi kokemani ihminen sen takia, että hän tuntee jotain minua kohtaan, johon en voi vastata muuta kuin "kiitos, mutta ei kiitos." Vielä ikävämpää on se, ettei ole millään tavalla toivonut tai halunnut sitä tilannetta.

Erityisen kammottavan tilanteesta tekee se, jos lähestyminen tulee ystävän tai kaverin kumppanilta. Siinä tilanteessa voi joko

a) Kertoa tapahtuneesta ystävälleen ja tulla ammutuksi viestinviejänä ja/tai särkeä ystävän sydän

b) Olla kertomatta ja katsella kuinka hänen viattomasti rakastamansa löyhämoraalinen lunttu ryhtyy miinoittamaan ystävyyssuhdetta ja jatkaa ystäväsi kanssa kuin mitään ei olisi tapahtunut.

En ole koskaan saanut mitään positiivista käpälään salattujen tunteiden tunnustamisen seurauksena. Miten voisin pitää sitä lähtökohtaisesti hyvänä asiana?

[Mida]

Esim. mä varmaan ekaa kertaa elämässäni koen sellaista tunnetta, että olispas kiva jos olis joku ihan oikee ystävä (puolison lisäksi, kyllä tää toista vuotta jatkuva ulkomaaneristys vaan vaatii veronsa). Ja siksi nyt on hyvä olla mukava avoin ja valmis kommunikoimaan kivojen ja kiinnostavien ja ihanien ihmisten kanssa, koska se ei olisi mikään katastrofi, jos se yhteydenpito siitä tiivistyisikin ja jos toinenkin tykkäis ihmisenä. Ja toisaalta ei tarvi pelätä torjuntaa ja lämpiämättömyyttä, koska se on oikeasti vaan ihan valtaisa bonus, jos jonkun suhteen noin kävisikin. Tähän asti ku lähinnä oon vältelly ettei vaan kukaan keksis alkaa kaveeraamaan.

Tuttu tunne. Itse asiassa tietoinen itsekkyyden lisääminenkin on auttanut minua suhtautumaan järkevämmin muihin ihmisiin. Kaveeraajiin olen aiemmin suhtautunut paljon epäluuloisemmin, sillä olen pelännyt kaikkia minuun kohdistettuja odotuksia ja ollut varma etten pysty niitä täyttämään. Sopiva määrä itsekkyyttä kuitenkin mahdollistaa senkin ajattelumallin, että odotuksia ei ole pakko pystyä täyttämään, vaan vain sen verran kuin itse tosiaan haluaa, jaksaa ja pystyy. Käytännöllistä.

Se on ihan kamalaa ku tajuaa, että toinen todennäköisesti elättelee toiveita jostain lähemmästäkin ystävyydestä ja yhteisistä ajanvietoista ja itteä ei sit nappais yhtään pakollista kohteliaisuutta enempää. Ja ku ei tiiä onko siellä tosiaan kuin vahvat odotukset ja isot pettymykset sitte tulossa torjunnan tullen, ni ei oikeen osaa ruveta suorasanaisesti torjumaankaa. Sit vaa ajattelee, että ehkä se tajuu itte jos en ikän kysele kuulumisia tms. (niinku en kyseliskää muuta ko sillon ku kiinnostaa). Täytys vaa tosiaa osat ol ottamat omal kontolles yhtää vastuuta muitten odotuksista. Ja ymmärtää et jos joskus joutuski ihan suoraan sanomaan, että ei mua huvita, ni et ei se oo maailmanloppu.

Olispa helppoo. Aivonappuloidenasennonveivaushommia sitte vaa.