prosessi kirjoitti:Kun ollaan päästy siihen tilanteeseen, että jopa urpiainen käyttää elcon retoriikkaa, täytyy toki mennä itseensä. Maailma näyttää kovin erilaiselta minun silmin, ja ehkä silloin tosiaan olen täällä väärässä porukassa. Kun on tehnyt sairaan paljon töitä palkatta yli kaksi vuotta putkeen, ja lopulta iloitsee siitä, että tuli onnenpotku ja silti vähän kyseenalaistaa sen, voiko kyseistä onnenpotkua oikeasti hyödyntää, ja palaute ei edes liity esitettyyn kysymykseen, vaan on tyyliä "koska olet joskus ehkä epäonnistunut jossain, et kyllä varmasti onnistu tässäkään". Sen kuitenkin haluan taas kerran tuoda esiin, etten hetkeäkään kadu tuota vaaleihin osallistumista, sillä sekin on yksi elämäni mielenkiintoisimmista ajanjaksoista. Minä en tee asioita voittaakseni muut esim. äänten määrissä, vaan uteliaisuuttani. Haluan päästä kokeilemaan miten hyvin erilaiset ajatukseni toimivat. Kun on osallistunut useisiin julkisiin paneeleihin, joissa tyypillisesti on lehdistö paikalla ja joiden pääpointtina on raadella osallistujien henkilökohtaiset mielipiteet kaikista maailman asioista, oppii kestämään aika paljon. Voi olla, etten nyt olisi tässä tilanteessa ilman tuota tempausta, koska pokka ei riittäisi. Nyt riittää. Sen sijaan itsensä raateluttaminen kitinässä alkaa olla hyötysuhteeltaan aika heikkoa, joten taidan lopettaa sen. Lasketaan tämä vaikka sitten KSE:ksi.
Oho. Tämä on kyllä siinä mielessä hyvinkin oikeaoppinen ja ansiokkaan perinnetietoinen KSE Kitinässä, että seuraa hienosti menneiden palstasuuruuksien jalanjäljissä. Olen nimittäin lähdön bouquetissa aistivinani ainakin annoksen Ninnithequeenia, hyppysellisen EW:tä ja vielä tuulahduksen exPerttiä.
Tämä viestinvaihto alkoi oikeaoppisella Ninni-postauksella, jossa kontekstittomalla muka-mihinkään-littymättömällä one-linerilla kerjätään huomiota ja tarkentavia kysymyksiä. Suhteellisen pitkän palstakokemuksen perusteella sanoisin, että tämä on yksi takuuvarma keino, joka ei koskaan jätä ärsyttämättä kanssakirjoittajia. Siitä on sitten selkeä reitti exPertin tavaramerkkiin, jossa siis ensin provosoidaan holtittomilla viesteillä kanssakirjoittajat vähän vastahankaisiksi, ja sitten tehdään marttyyrinen KSE kun keskustelu ei mene niin kuin itse on halunnut: kanssakirjoittajat kun yhtäkkiä ovatkin kriittisiä ja omapäisiä, vaikka heille oli varattu selkeä rooli komppaajina, kannustajina ja ihailijoina. EW:läisyyttä on sitten puolestaan tämä messiasharha, jossa omat arjen toimet nähdään jonkinlaisina maailmoja muuttavina mannerlaattojen siirtymisinä, joiden tekijänä on hämmentävä yli-ihiminen. Ja Prosessi voi kyllä nyt jälkikäteen rationalisoida vaikka vaaliseikkailunsa ihan miten se vain hänen nykyminänsä psykologisia tarpeita parhaiten palvelee, mutta kun tilanne oli päällä, kyseessä ei ollut lainkaan tuollainen henkilökohtaisen kokemuksen hankkimisen perustelema performanssi, vaan aika aidosti suuruudenhullu ja harhainen projekti, joka ei tuntunut ymmärtävän todellisuudesta yhtään mitään.
Muutenkin mä olen sitä mieltä, että sekä tuo Prosessin oma tulkinta kitinäilmapiiristä ("koska olet joskus ehkä epäonnistunut jossain, et kyllä varmasti onnistu tässäkään") että Ylermin arvio siitä, että Prosessin leveily ärsyttää, ovat itse asiassa virhetulkintoja siitä, mistä todella on kyse. Tai ainakin minä koen eri tavalla. Minusta Kitinä ei ole kovin latistava tai kateellinen yhteisö siinä mielessä, että täällä ei osattaisi iloita toisten menestyksestä ja onnistumisista. Ja kyllä täällä kannustetaan yrittämään enemmän ja uudestaan, ja toivotaan, että menestystä tulee.
Sen sijaan täällä on erinomaisen vähän toleranssia keisarin uusille vaatteille. Toisten projekteista kyllä innostutaan ja onnistumisista iloitaan, mutta silmiä ei ummisteta innostuneen kannustuksen nimissä hulluille, perustelemattomille tai epätosille väitteille, analyyseille ja tulkinnoille, vaan niihin tartutaan armotta. Tämän voi käsitteellistää kateellisena ja katkerana kyynisyytenä tai vihamielisyytenä, jos oma psyyke tätä vaatii, mutta minusta se ei sitä ole. Jos tätä ei ymmärrä, ajautuu juuri tuollaisiin Pertsan ja Prosessin kaltaisiin marttyyri-KSE:eihin, kun muut eivät asetukaan heille pedattuun rooliin. Vähän vastaavasti, muut kirjoittajat eivät ole kovin halukkaita näyttelemään heille valmiiksi kirjoitettua sivuroolia kiltin tunnollisesti, ja siksi nuo ninnityyliset huomionhakuavaukset eivät juuri koskaan johda kirjoittajan toivomaan lopputulokseen.
Onnistumisillaan saa kyllä leveillä ja muut ovat vain siitä innoissaan - jos näitä muita siis kohdellaan tasavertaisina keskustelijoina eikä heiltä edellytetä valmiiksi käsikirjoitettuun ihalijakuoron rooliin asettumista. Mun mielestä Prosessilla on ollut niin toistuvasti vaikeuksia ymmärtää näitä perusasioita, että KSE on oikeastaan aika perusteltu.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
