Ihmissuhdepaskanjauhantaketju

[RolloTomasi]

Ei kai kukaan täällä ole sanonut ettei olisi mieluummin toimivassa parisuhteessa kuin sinkkuna, sinkutkaan.

Mä oon.

[Manaaja]

Ei kai kukaan täällä ole sanonut ettei olisi mieluummin toimivassa parisuhteessa kuin sinkkuna, sinkutkaan.

Mä oon.

No okei, ehkä ylermin sääntö tosiaan pätee suhun.

[RolloTomasi]

Ei kai kukaan täällä ole sanonut ettei olisi mieluummin toimivassa parisuhteessa kuin sinkkuna, sinkutkaan.

Mä oon.

No okei, ehkä ylermin sääntö tosiaan pätee suhun.

Sori, mieluummin nussin monia hyvännäkösiä naisia kuin yhtä.

[Dumis]

Mä oon.

No okei, ehkä ylermin sääntö tosiaan pätee suhun.

Sori, mieluummin nussin monia hyvännäkösiä naisia kuin yhtä.

Parhaat aamunaurut

[So Hard]

Mä oon.

No okei, ehkä ylermin sääntö tosiaan pätee suhun.

Sori, mieluummin nussin monia hyvännäkösiä naisia kuin yhtä.

Muutama kontrollikysymys:

1. Oletko menettänyt poikuutesi?
2. Koska olet viimeksi nussinut hyvännäköistä naista?

[nowaysis]

Asiaa voinee käsitellä myös teoreettisen viitekehyksen puitteissa. Vrt. Gat.

[scarface]

Mitähän sitä oikeasti tapahtuisi, jos uskaltautuisin perinpohjaiseen parisuhderuotimiseen miehen kanssa? Jossain vaiheessa se lienee pakko tehdä, ja keräilen rohkeutta siihen - tai lähinnä rehellisenä olemiseen. Nykytilanne on tavallaan helppo, mutta loppujenlopuksi kestämätön. Arkea ja tasaista eloa. Silti lähitulevaisuudessa pitää tehdä taas siirtoja, isojakin sellaisia, enkä voi niihin lähteä, jos ei ensin saada molempien toiveita, tunteita ja tavoitteita selväksi. Pahoin pelkään, että nuo ovat meillä kovin erilaisia.

Hmmm.. samoja pohdin minä. Nyt taas matalapainevaihe menossa meillä; työtä liikaa, liian vähän yhteistä vapaa-aikaa ja yhdessä oloa. Tuntuu että ois helpointa viheltää peli poikki ja lyä kantapäät vastatusten, mutta mutta. Ko son se rakkaus joka on ja pysyy. En tiedä.

Yltiöonnelliselta olen ehkä vaikuttanut muualla, mutta nyt alkaa tökkiä. Kissa pöydälle ja keskustelut kehiin. Se se on se ainoa ratkaisu.. Mutta entäs, kun mies on lajia "lähden mykkäilemään jos kaikki ei mene niinkuin minä haluan?"

[küllküll]

Pahoin pelkään, että nuo ovat meillä kovin erilaisia.

Kannattaa katso Meduusaa silmiin mieluummin kuin yrittää lakaista kaikkea maton alle. Huomattavasti pienempi paha.

[RP]

Mä suosittelen sitä puhumista. Vasta tämän oman henkilökohtaisen kriisini aikana olen tajunnut kuinka tärkeä se päätös aikoinaan oli puhua aivan kaikesta satutti se sitten toista tai itseään kuinka pahasti tahansa. Melkein sanoisin, ainoa tapa selvitä.

Jos joutuisin funtsimaan näitä asioita oman pääni sisällä, sekoomus olisi tosiasia. Vaikka tiedän että perkelen vaikeaa tämä ukolle on, ihan niin kuin itsellenikin.

Nyt ollaan sillä rajalla otanko vihkisormukseni takaisin sormeeni. Otin sen pois noin kaksi kuukautta sitten kun tunsin etten sitä ansaitse pitää. Mies toi avioeropaperit eteeni, jotta saan katsoa niitä joka ilta ja tehdä sitä omaa pään avaustani, miettiä, tajuta.

Ei, meillä ei ole parisuhde ongelmia. Meillä on mun pääni kanssa ongelma. Sen kanssa ongelma etten mä osaa olla aikuinen, se etten mä kestä olla vastuullinen, vastuussa toisen pienen elämästä. Se ettei mua ole luotu elämään tätä elämää jota niin moni haluaa. Enkä mä voi saada kumpaakin; syödä enkä säästää kakkua. Ja voi vittu että mä olen yrittänyt, joka helvetin päivä. Nyt tuntuu että tie on valittava ja elettävä sen päätöksen kanssa.

Mutta se että että me voidaan keskustella nämä asiat halki, mitään salaamatta on jotain mitä en koskaan kuvitellut löytäväni. Niin vahvaa yhteyttä. Se että molemmat rakastaa ja haluaa, lieskat roihuaa, ja toinen vaan on sitä parasta mitä koskaan on ollut. Ei se mihinkään ole muuttunut, tuskin koskaan muuttukaan. Samat hassuttelut, samat henkiset keskustelut, sama rauhallinen arki, sama intohimo molemmilla.

Mä todella toivon että saan oman pääni kasaan ja voin hyväksyä että näin se vaan menee, kokoa itsesi. Koska jos mä päätän kävellä tuosta ovesta ulos, se on mulle henkinen itsemurha. Se on miehelle henkinen murha. Se on mun tyttärelle henkinen murha. Ne joita rakastan enemmän kuin elämää.

Silti. Silti olen tässä, kokemassa tämän. Mutta varmaa on se että nyt se ratkaisu on tehtävä, mikä ikinä olikaan.

*avautuu*

[RP]

En mä tiedä mikä on nyt, ei mulla ole määräaikaa. Ei tämä tule mistään puskista, mä olen kamppailut tämän kanssa siitä saakka kun tytsä syntyi. Nyt on vaan se aika kun pää sanoo poks ellei tilanne mene suuntaan taikka toiseen.

Ei tässä ole kyse miehestä. Ei tässä ole kyse tyttärestäni. Tämä on tämä mun helvetin issueni elämän kanssa. Olen mä yrittänyt muuttua, enemmän kuin mitään, mutta olen jumissa. Ollut jo pidemmän aikaa.

[elco]

En mä tiedä mikä on nyt, ei mulla ole määräaikaa. Ei tämä tule mistään puskista, mä olen kamppailut tämän kanssa siitä saakka kun tytsä syntyi. Nyt on vaan se aika kun pää sanoo poks ellei tilanne mene suuntaan taikka toiseen.

Toihan on helppo case: et sä mihinkään lähde. Turha siitä on kriisiytyä.

Jos olet kykeneväinen harrastamaan seksiä ja saamaan lapsen niin siinä tapauksessa sinun pitää olla kykeneväinen kasvattamaan se lapsi. Kantamaan vastuu, junous. Jos sä haluaisit eroon miehestäsi niin sitten vaan eroamaan, mutta et sä siitä lapsesta pääse niin kauan kuin elät, vaikka kuinka haluaisit.

Eli ala vaan epäkriisiytymään ja järjestelemään elämääsi niin, että pääset välillä vähän hengähtämään.

[Manaaja]

RP, oletko sä harkinnut/hankkinut ammattiapua? Kai sitä on psykoterapiaa huonommistakin syistä hommattu?

[Ylermi Ylihankala]

Jos olet kykeneväinen harrastamaan seksiä ja saamaan lapsen niin siinä tapauksessa sinun pitää olla kykeneväinen kasvattamaan se lapsi.

Tämä. Tätä ei pidä ehdollistaa, jos on muuten tervepäinen.

Mua kiinnostaa tilanteessasi se, mikä sinua tässä asiassa ahdistaa eniten? Asian jäsentäminen on kaiken alku. Ahdistaako sua perinteinen perhemalli ja siitä kumpuavat odotukset vai miehesi odotukset?

Usein painotat riippumattomuuttasi ja itsenäisyyttäsi ja oman ajan tarvetta. Nuo kyllä pystyy yhdistämään äitiyteen aivan hyvin. Tsemiä!

[RP]

Siis elcohan on ihan täysin oikeassa, mutta jostain syystä mun aivot ei rekisteröi tuota. Wonder why.

Ei mulla ole ongelmaa myöntää (tosin tämä lienee se ongelma) että olen täällä vain sen takia että tosiaan rakastan tuota ukkeliani enemmän mitä noin ylipäätänsä pystyn kuvittelemaan, ja tunnen sen ihan konreettisesti päivittäin. Jos näin ei olisi niin herra olisi vähemmän iloinen yh-isukki tällä hetkellä.

Ehkä otan kuukauden löhöloman mutsille, ja oon sitten uus nainen kun palaan kotio.

[Manaaja]

Ehkä otan kuukauden löhöloman mutsille, ja oon sitten uus nainen kun palaan kotio.

Jos sun mutsi ei ole tarpeeksi hirviä niin voin lainata omaani!

[RP]

Jos olet kykeneväinen harrastamaan seksiä ja saamaan lapsen niin siinä tapauksessa sinun pitää olla kykeneväinen kasvattamaan se lapsi.

Tämä. Tätä ei pidä ehdollistaa, jos on muuten tervepäinen.

Mua kiinnostaa tilanteessasi se, mikä sinua tässä asiassa ahdistaa eniten? Asian jäsentäminen on kaiken alku. Ahdistaako sua perinteinen perhemalli ja siitä kumpuavat odotukset vai miehesi odotukset?

Usein painotat riippumattomuuttasi ja itsenäisyyttäsi ja oman ajan tarvetta. Nuo kyllä pystyy yhdistämään äitiyteen aivan hyvin. Tsemiä!

Mä olen kyllä aika monesti tänne kirjoittanut ne asiat, enkä mä osaa niitä tosiaan sen enempää eritellä. Enkä mä osaa perustella miksi se on niin, enkä mä näköjään osaa poistaa sitä päästäni. Koska mä nyt jotenkin oletan että sen pitäisi olla selvä että yritystä on ollut enemmän kuin laki määrää.

Meidän parisuhde ei ole, eikä koskaan ole ollut, sellainen että jomman kumman pitäisi tuntea "liikoja odotuksia". Ei meillä ole mitään epäselvyyksiä siitä mitä toinen on tai ei ole. Miten toinen toimii, miten toinen tuntee.

[RP]

Onhan näitä naisia, jotka eivät van kestä ja lähtevät, ollut maailman sivu. Kaikki niitä kummastelevat, paheksuvat ja tuomitsevat. Onhan se äidiltä niin paljon pahempi juttu lähteä ja jättää perhe kuin isältä, tähän lie voisi linkittää sen seitsemän eri naistutkimusta. Varmaan tosiaan tuntee olevansa vähintäänkin puolihullu, jos sellaista edes salaisesti ajattelee. vaan jos itse tällainen ihminen on, täytyy sekin oppia hyväksymään ja tosiaan huolellisesti harkita läpi kaikki vaihtoehdot.

Olipa taas ympäripyöreää.. mutta tahtoo sanoa siis, että jonkin sortin ymmärrys fiiliksille on. Vaikka itsellä kuvio on tietysti toisinpäin, eli yhdessä ollaan vain ja ainoastaan sen takia, että molemmat rakastetaan lasta niin vimmatusti.

Näinhän se menee. Itselläni ei sinänsä ole ongelmaa tunnistaa ja hyväksyä itseäni, mutta toivoisin kyllä pystyväni muuttumaan.

Ja tietenkin onlinerina heitän tähän rehellisyyden nimissä sen tosiasian, että kyllä mä tuota tytärtäni rakastan hyvin hyvin paljon, ja pyrin kaikilla toimillani pitämään ja kasvattamaan hänet hyvin. Että älkää muuta luulko.

Kysymys lienee siitä että en varmaan kykene tekemään sitä 24/7. Tai siis siltä tuntuu. Vaikka teenkin, robottina.

[Dave]

RP: mitä sä kuvittelet voivasi saavuttaa sillä, että hylkäät perheesi? Oikeasti? Itseäsihän et pääse pakoon kuitenkaan. Vaikka lähtisit kuinka kauas.

[RP]

^Ihan pakko kysäistä, ootko lukenut Anna Wahlgrenin Lapsikirjaa? Siinä on aika maanläheistä tekstiä "epäonnistuneista" (tai sellaiseksi itseään ajattelevista) vanhemmista. Itse oon ainakin löytänyt siitä paljon peikkoja, jotka itseäni lapsen suhteen ovat piinanneet, ja niiden peikkojen tunnistaminen on jo auttanut aika paljon.

En ole lukenut, mutta voisin suosituksestasi lukea. Ongelma kun tosiaan on tytsän ja mun välillä. Tänne kirjoittelu itseasiassa auttoi jäsentelemään omia ajatuksia selvemmin joten jo pitkään pohdittu ratkaisu oli aika selkeä sitten lopulta. Ilman avautumista olisin varmaan jumissa edelleen.

[nowaysis]

Näin nopsaan kun lukasin niin eikö avioeroa ennen kannattaisi vaan pistää muksu tarhaan ja mamma töihin. Ihan eri tavalla jaksaa keskittyä siihen natiaiseen kun on ->8h päivisin erossa. Ja pahoittelen jos tätä oot jossain pohtinutkin tai ei onnistu tms, mutta noiden postien perusteella tämä tuli mieleeni nyt ekana neuvona. Hoitopaikan pitäis järkkäytyä suht sukkelaan. Voimia joka tapauksessa, ja suosittelen myös ajatusten jakamista ammattilaisen kanssa. Ainakin oman elämän kriisitilanteissa on auttanut kummasti jo muutama kerta.

[nowaysis]

Jotenkin ollu semmosia ajatuksia, että oisko tuo loppuelämä kovinkaan paskaa vaikka ei enää mihinkään parisuhteeseen ajautuiskaan..ennen myöhäiskeski-ikää. 43-vuotiaana oon parikymppisen kotoa muuttaneen klopin mutsi, vois kuvitella että viiskybäset eronneet miehet saattais arvostaakin sellasta. Yritystä ja erehdystä on tullu koettua. Lapsen isäkin tuntuu olevan aivan käsittämättömän idiootti taas vaihteeksi, täysin kykenemätön asialliseen keskusteluun huutamatta.

Ehkä pitkät ja tasaset parisuhteet ei vaan oo mun juttu, ja niitä epätasasiakaan en oikein enää jaksais. Miks en vaan vois rakastua johonkin kilttiin nössykkään joka rakastais mua koko loppuelämänsä? Aivan. En nyt mitään AngryBird linjaa ole vielä ottamassa mutta jotenkin ajatus siitä että jostain vaan ilmestyis joku omasta mielestäni tarpeeksi kiinnostava mies joka ei haikailis eksänsä perään eikä vastustaisi parisuhdetta ja yhteistä tulevaisuuttaa.. ne on varmaan loppunu maahantuojalta.

[Dumis]

mutta jotenkin ajatus siitä että jostain vaan ilmestyis joku omasta mielestäni tarpeeksi kiinnostava mies joka ei haikailis eksänsä perään eikä vastustaisi parisuhdetta ja yhteistä tulevaisuuttaa.. ne on varmaan loppunu maahantuojalta.

Pahoittelumme, mutta kevät on semmoista aikaa jolloin vähän reilu kolmekymppisillä miehillä(kin) on paljon katseltavaa talvihorroksen jälkeen. Olkaa hyvä ja ottakaa vuoronumero ja palaamme kun sopiva kandidaatti vapaantuu.

[nowaysis]

vähän reilu kolmekymppisillä miehillä(kin)

Väärä kohderyhmä, miss-match

[Dumis]

vähän reilu kolmekymppisillä miehillä(kin)

Väärä kohderyhmä, miss-match

Hetkonen, mihis suuntaan pitää mennä?

[nowaysis]

Heh, ehkä nyt just tällä hetkellä ei mihinkään. Katon rauhassa tämän yhden villin kortin ja jos se ei toimi niin aloitan syksyllä laajamittaisen opiskelijapoikien hyväksikäytön