Uskotko, että usean miljoonan lottovoitto lisäisi onnellisuu

[nowaysis]

Rahalla ei valitettavasti saa niitä asioita, joita näin vanhemmiten kovasti arvostan: terveyttä, rakkautta ja oikeita ystäviä. Toki uskon vakavaraisuuden vakaasti lisäävän kaikkien em. kolmen määrää, mutta loordi työskentelee mysteerisiä teitä. Mikäli olisin huomattavasti köyhempi, uskoisin sen taatusti laskevan onnellisuuttani, kunnes nostaisin sen todnäk jollain kikalla taas normaalille tasolle.

[Dumiz]

Kyl lisäis, koska sitten voisin ostaa Robocopin jalat itselleni ja voittaisin jalitsussa maailman mestaruuden.

[Vagabondo]

Koska ei tarvitsisi tehdä mitään rahaa ansaitakseen, vaan tekemisensä voisi vapaasti valita mielenkiinnon pohjalta.

Ja tämä siis lisää onnellisuutta? Ihmiset, joiden ei tarvitse tehdä mitään ovat onnellisia?

Jep, lisää. Ihmiset, jotka voivat tehdä sitä mitä haluavat ovat onnellisia. Jos talous on turvattu, on huomattavasti huolettomampaa heittäytyä puuhastelemaan mitä haluaa, eikä puuhastelun tarvitse olla tuottavaa.

Eikö sinulla ole unelmia joita haluaisit toteuttaa? Jotain minkä parissa puuhastellessa olisit onnellinen.

[urpiainen]

Jatkaakseni Daven ansiokasta "muistaakseni tutkimusten mukaan on jotenkin näin" -linjaa, niin käsittääkseni onnellisuustutkimuksen keskeisiä tuloksia ovat ainakin (ks. vaikka wikipedian positive psychology -entry):

- Varallisuuden kasvu lisää merkittävästi onnellisuutta niin kauan, kun perustarpeet ovat tyydyttämättä (kutakuinkin länsimaisen keskiluokan tilanteeseen asti). Tämän jälkeen varallisuuden lisääminen ei juurikaan lisää onnellisuutta.
- Ihmiset adaptoituvat nopeasti perusonnellisuustasoonsa: kasvanut onnellisuustaso muokkautuu nopeasti perustasoksi, eikä tilannetta enää koetakaan erityisen onnellisena vaan business as usualina.
- Lottovoittajat eivät ole 10 vuoden kuluttua voitostaan keskimääräistä onnellisempia.
- Selvästi eniten onnellisuutta lisäävät hyvät sosiaaliset kontaktit ja mahdolllisuus viettää aikaa perheen ja ystävien parissa.
- Onnellisuutta nakertavat taloudellinen huoli ja epävarmuus, erityisesti nykyisin korostuva työelämän koettu pakkotahti ja epävarmuus.
- Pelkkien aineellisten hyödykkeiden ja hedonististen kokemusten merkittäväkään lisääminen ei tuo merkittävää nousua onnellisuustasossa ainakaan pidemmällä aikavälillä.
- Elämänsä ja toimintansa kokeminen sosiaalisesti merkittäväksi ja arvostetuksi tuo onnellisuutta.

Eli Dave on oikeassa siinä, että tutkimusten mukaan lottovoitto ei tuo pitkäkestoista onnellisuutta. Toisaalta on perusteltua uskoa, että lisävarallisuudella pääsisi eroon useasta tutkitusti onnellisuutta nakertavasta tekijästä. Tässä on vain se, että varallisuuden käyttäminen onnellisuutta lisäävällä tavalla vaatii aika lailla sosiaalista pääomaa: harrastuksia, jotka eivät perustu hedonistiseen nautintoon vaan vaikkapa altruistiseen sosiaaliseen toimintaan. Harrastuksia, jotka eivät tavoittele lisääntynyttä mielihyvää suoraan vaan ensisijaisesti vaikkapa itsensä kehittämistä, opiskelua ja sen semmoista. Varallisuuteen ei myöskään saa kiintyä liikaa, muuten tuo huoli-elementti varallisuudesta vie Dave-Gattaca-tapaan mahdollisuuden nauttia sen tuomista mahdollisuuksita. Tästä sitten pääsemmekin jinkinlaiseen Pia-Noora Kauppi -pointtiin: lottovoitot pitäisi kieltää muilta kuin sosiaalisesti aktiivisilta, hyvin kouluteutuilta humanisteilta. Vain heillä on edellytykset nauttia niistä.

[nowaysis]

Jep, lisää. Ihmiset, jotka voivat tehdä sitä mitä haluavat ovat onnellisia.

Myös ihmiset, jotka haluavat tehdä sitä mitä tekevät, ovat onnellisia Ts. kääntävät asiat parhain päin. Se jos mikä lisää onnellisuutta! Tietoista läsnäoloa, enkä nyt viittaa mihinkään demelloihin tai ew:seen, vaan ihan tän universumin juttuihin. Se asenne vaikuttaa, ja sitä voi myös pyrkiä muokkaamaan.

[exsu]

Urpilainen ja Dave suhtautuvat tilanteeseen liian tieteellisesti. Siinä, miten rahan uskoo vaikuttavan itseensä tai onnellisuuteensa ei ole mitään tekemistä tilastojen kanssa.

[nowaysis]

Tuo humanisti kyllä hieman särähti korvaani. Vai ehkä tarkoitit yleismaailmallisemmalla tavalla?

[sivustahuutaja]

Onnellistuisin pysyvästi.

Miljoonat poistaisivat taloudellisen riskin käytännössä kokonaan. Uskoisin muuttuvani riskineutraalimmaksi ja tuo auttaisi menestymään paremmin työssäni. Pystyisin myös säätämään työkuormaani taloudesta riippumatta ja keskittymään oikeasti minua kiinnostaviin asioihin.

Lisäksi olen kohtuullisen hyvä muuttamaan rahaa elämänlaaduksi, enkä kuitenkaan arvosta näitä monien varakkaiden rakastamia kalliita leluja ja muita kulureikiä. Eli perustarpeiden täytyttyä uskoisin miljoonien auttavan jouhevoittamaan arkea.

[NuoriDaavid]

Ihmiset, jotka voivat tehdä sitä mitä haluavat ovat onnellisia. .

Sä esitität tämän väitteen, kuin se olisi jokin luonnon vakio, ilman mitään perusteluita.

Miksi olisi niin, että ihmiset, jotka voivat tehdä mitä haluavat, ovat onnellisempia?

Ovatko monet sikarikkaat rock ja pop tähdet olleet kovinkin onnellisia? Elvis? Michael Jackson?

Ovatko esim. lapset, jotka saavat tehdä mitä haluavat onnelisempia kuin lapset, jotka eivät saa?

Eikö sinulla ole unelmia joita haluaisit toteuttaa? Jotain minkä parissa puuhastellessa olisit onnellinen.

Joo-o. Mutta ei raha ole niiden toteuttamisessa se rajoittava tekijä.

[Ylermi Ylihankala]

Silsti suurin osa ihmisistä kokee että työnsä on penaalista ja tekee sitä vain rahasta.

Ei pidä paikkaansa.

[NuoriDaavid]

Jatkaakseni Daven ansiokasta "muistaakseni tutkimusten mukaan on jotenkin näin" -linjaa, niin käsittääkseni onnellisuustutkimuksen keskeisiä tuloksia ovat ainakin (ks. vaikka wikipedian positive psychology -entry):

- Varallisuuden kasvu lisää merkittävästi onnellisuutta niin kauan, kun perustarpeet ovat tyydyttämättä (kutakuinkin länsimaisen keskiluokan tilanteeseen asti). Tämän jälkeen varallisuuden lisääminen ei juurikaan lisää onnellisuutta.
- Ihmiset adaptoituvat nopeasti perusonnellisuustasoonsa: kasvanut onnellisuustaso muokkautuu nopeasti perustasoksi, eikä tilannetta enää koetakaan erityisen onnellisena vaan business as usualina.
- Lottovoittajat eivät ole 10 vuoden kuluttua voitostaan keskimääräistä onnellisempia.
- Selvästi eniten onnellisuutta lisäävät hyvät sosiaaliset kontaktit ja mahdolllisuus viettää aikaa perheen ja ystävien parissa.
- Onnellisuutta nakertavat taloudellinen huoli ja epävarmuus, erityisesti nykyisin korostuva työelämän koettu pakkotahti ja epävarmuus.
- Pelkkien aineellisten hyödykkeiden ja hedonististen kokemusten merkittäväkään lisääminen ei tuo merkittävää nousua onnellisuustasossa ainakaan pidemmällä aikavälillä.
- Elämänsä ja toimintansa kokeminen sosiaalisesti merkittäväksi ja arvostetuksi tuo onnellisuutta.

Eli Dave on oikeassa siinä, että tutkimusten mukaan lottovoitto ei tuo pitkäkestoista onnellisuutta. Toisaalta on perusteltua uskoa, että lisävarallisuudella pääsisi eroon useasta tutkitusti onnellisuutta nakertavasta tekijästä. Tässä on vain se, että varallisuuden käyttäminen onnellisuutta lisäävällä tavalla vaatii aika lailla sosiaalista pääomaa: harrastuksia, jotka eivät perustu hedonistiseen nautintoon vaan vaikkapa altruistiseen sosiaaliseen toimintaan. Harrastuksia, jotka eivät tavoittele lisääntynyttä mielihyvää suoraan vaan ensisijaisesti vaikkapa itsensä kehittämistä, opiskelua ja sen semmoista. Varallisuuteen ei myöskään saa kiintyä liikaa, muuten tuo huoli-elementti varallisuudesta vie Dave-Gattaca-tapaan mahdollisuuden nauttia sen tuomista mahdollisuuksita. Tästä sitten pääsemmekin jinkinlaiseen Pia-Noora Kauppi -pointtiin: lottovoitot pitäisi kieltää muilta kuin sosiaalisesti aktiivisilta, hyvin kouluteutuilta humanisteilta. Vain heillä on edellytykset nauttia niistä.

Hear, hear!

Mä luulen, että tämä postaus sisältää kaiken, mitä aiheesta kannattaa sanoa. Ne, jotka eivät yllä olevaa usko, ovat väärässä, mutta sellaista se elämä on. Enemmistö on tällä kertaa väärässä.

[NuoriDaavid]

Urpilainen ja Dave suhtautuvat tilanteeseen liian tieteellisesti. Siinä, miten rahan uskoo vaikuttavan itseensä tai onnellisuuteensa ei ole mitään tekemistä tilastojen kanssa.

Ja silläkään, miten uskoo asioiden olevan, ei välttämättä ole mitään tekemistä sen kanssa, miten ne todellisuudessa ovat.

Olette vilpittömiä, mutta väärässä.

[Bluntly]

Kyllä. Lopettaisin duunin siinä samassa ja perustaisin vaikka sarjisdivarin ilman aikomustakaan tuottaa voittoa, palkkaisin sinne humanistiopiskelijan hoitamaan työt. Itse reissaisin maailmalla, kävisin kolmesti päivässä salilla ja pelaisin wowia huomattavasti tykimmillä laitteilla kuin nyt. Ruuan laatukin paranisi exponentiaalisesti.

Eli tekisin niitä juttuja, mistä tykkään. Uskoisin olevani tällöin myös huomattavasti onnellisempi.

[NuoriDaavid]

Onnellistuisin pysyvästi.

Miljoonat poistaisivat taloudellisen riskin käytännössä kokonaan. Uskoisin muuttuvani riskineutraalimmaksi ja tuo auttaisi menestymään paremmin työssäni. Pystyisin myös säätämään työkuormaani taloudesta riippumatta ja keskittymään oikeasti minua kiinnostaviin asioihin.

Lisäksi olen kohtuullisen hyvä muuttamaan rahaa elämänlaaduksi, enkä kuitenkaan arvosta näitä monien varakkaiden rakastamia kalliita leluja ja muita kulureikiä. Eli perustarpeiden täytyttyä uskoisin miljoonien auttavan jouhevoittamaan arkea.

Mikä estää sua tekemästä kaikkea tuota jo nyt? Ei kukaan muu, kuin sinä itse.

[urpiainen]

Tästä sitten pääsemmekin jinkinlaiseen Pia-Noora Kauppi -pointtiin: lottovoitot pitäisi kieltää muilta kuin sosiaalisesti aktiivisilta, hyvin kouluteutuilta humanisteilta. Vain heillä on edellytykset nauttia niistä.

Hear, hear!

Mun tilinumeroni on sun privapostissasi, senkin epäonnistunut onnellisuudentavoittelija.

[NuoriDaavid]

Tästä sitten pääsemmekin jinkinlaiseen Pia-Noora Kauppi -pointtiin: lottovoitot pitäisi kieltää muilta kuin sosiaalisesti aktiivisilta, hyvin kouluteutuilta humanisteilta. Vain heillä on edellytykset nauttia niistä.

Hear, hear!

Mun tilinumeroni on sun privapostissasi, senkin epäonnistunut onnellisuudentavoittelija.

En halua tehdä sua onnettomaksi.

[exsu]

Ja silläkään, miten uskoo asioiden olevan, ei välttämättä ole mitään tekemistä sen kanssa, miten ne todellisuudessa ovat.

Olette vilpittömiä, mutta väärässä.

Mä olen tietysti se poikkeus. Tilasto on keskiarvoja.

[masa]

Silsti suurin osa ihmisistä kokee että työnsä on penaalista ja tekee sitä vain rahasta.

Ei pidä paikkaansa.

Tee kalluppi, niin häviät.

[NuoriDaavid]

Ja silläkään, miten uskoo asioiden olevan, ei välttämättä ole mitään tekemistä sen kanssa, miten ne todellisuudessa ovat.

Olette vilpittömiä, mutta väärässä.

Mä olen tietysti se poikkeus. Tilasto on keskiarvoja.

Toki sä voisit olla se poikkeus, mutta äänestys näyttää äänin 14-1, että lottovoitto lisäisi äänestäjän onnellisuutta, vaikka tutkimus ei tätä tue.

Tietysti voi olla, että kitinäläiset ovat tässäkin erityisen päteviä.

[Georgina]

Muuttuisin pysyvästi onnellisemmaksi.

Intohimoni on harrastuksessani jota aion harrastaa niin kauan kuin selässä pysyn. Käyn töissä tehdäkseni harrastuksen mahdolliseksi. Tällä hetkellä päivät ovat sitten kiireisiä, olen jatkuvassa univelassa, en saa viettää mieheni kanssa niin paljon aikaa kuin haluaisin ja joskus minua huolettaa miten selviydyn laskuista. Raha ostaisi aikaa, aika lunastaisi tyytyväisemmän Georginan joka ei tuntisi itseään niin riittämättömäksi.

Lisäksi se toisi helpotusta elämään kun olisi vara hankkia kunnollisia mitä nyt milloinkin eikä tarvisi tapella kaikenmaailman paskavehkeiden kanssa. (rikkinäiset autot, jäätyvät viemäriputket yms.)

[NuoriDaavid]

Kummallista, että niin suuri osa vastaajista kokee olevansa niin köyhiä, että se rajoittaa heidän onnellisuuttaan, kun elämme kuitenkin maailmanhistorian suurimman vaurauden aikaa yhdessä maailman rikkaimmista maista.

[Vagabondo]

Ihmiset, jotka voivat tehdä sitä mitä haluavat ovat onnellisia. .

Sä esitität tämän väitteen, kuin se olisi jokin luonnon vakio, ilman mitään perusteluita.

Hieman epätarkasti ilmaistu, kun halusin leikkisästi lainata sun lauserakennetta. Tärkeää olis omata sen verran itsetuntemusta, että ymmärtäisi mitkä asiat loppupeleissä tekevät kyseisen henkilön onnelliseksi. Tuntuu, että moni ihminen on elämästään pihalla kuin lumiukko, eikä osaa haluta oikeita asioita, vaan jahtaa jonkun muun unelmia tai jotain yhteiskunnan luomaa standardia. Esim. Michael Jakcson tais toteuttaa faijansa unelmaa ja menetti siinä sivussa lapsuutensa. Sangen valitettavaa.

Eikö sinulla ole unelmia joita haluaisit toteuttaa? Jotain minkä parissa puuhastellessa olisit onnellinen.

Joo-o. Mutta ei raha ole niiden toteuttamisessa se rajoittava tekijä.

Ajasta on pulaa ja aika on rahaa, joten rahalla mun esteet ratkeais. Rahaa/kk ei sinällään tarvitsisi olla nykyistä enemmän.

[Pulkannaru]

Tulisi onnellisuutta pysyvästi lisää. Tosin se lisäyksen määrä ja pituus liittyisi tietysi summan suuruuteen. Kymppimiltsi riittäsi jo aika pitkälle.

Työ menisi vaihtoon, tilalle jotain osan päivästä vievää vapaampaa juttua, ehkä osakkaaksi jonnekin. Enemmän aikaa harrastuksille ja mielekkäälle tekemiselle. Niille vähemmän mielekkäille voisi ostaa tekijän aina tarpeen mukaan. Investointeihin tulisi rajusti lisää vapautta.

[Vesper]

Elämänlaatu paranisi. Luultavasti eläisin stressittömämmin, pidemmän aikaa ja terveempänä kuin konttorikumaraisena paperimaakarina. Elämänlaatu on onnea.

Aika pitkälle näin itsekin ajattelen.

Yhdyn tähän junaan.

[annepa]

Työ menisi vaihtoon, tilalle jotain osan päivästä vievää vapaampaa juttua, ehkä osakkaaksi jonnekin. Enemmän aikaa harrastuksille ja mielekkäälle tekemiselle. Niille vähemmän mielekkäille voisi ostaa tekijän aina tarpeen mukaan. Investointeihin tulisi rajusti lisää vapautta.

Tällä mennään. Mieluummin istun metsässä kytiksellä ja käyn vaelluksella kuin kykin toimistossa. Jos se alkaa kyllästyttämään niin teen kytiskopin.. eiku se mainittiin jo täällä. No mut siis pointtina on että lisäisi onnellisuutta pysyvästi koska lisäisi valinnan vapautta. Voisi vaikka pistää baarin pystöön ja järkätä siellä just semmoisia bileitä kuin huvittaa. Tai voisi perustaa koirahoitolan ja palkata sinne kaikki kaverit jotka on nyt onnettomia töissään (tai no ei onnettomia mutta sanotaan että vähemmän onnellisia). Ja sitten kun tarvii lomaa tästä mieluisasta työstä niin voisi ottaa sitä lomaa ja lähetä Islantiin katselemaan valaita. Tosta noin vain.

Kyllä kunnon lottovoitto lisäisi onnellisuutta pysyvästi.