Mihin yhteiskuntaluokkaan mielestäsi kuulut?

[sivustahuutaja]

Eli ei ne tulot vaan mihin ne käyttää.

Mutta luokka vaikuttaa. Jos raudoittajalta kysytään 'juotko ihan saatanasti viinaa?' ja siihen vastaa, että 'en', niin silloin ei saa duunia. Eli luokka pakottaa juomaan ja kuolemaan.

[So Hard]

Eli ei ne tulot vaan mihin ne käyttää.

Mutta luokka vaikuttaa. Jos raudoittajalta kysytään 'juotko ihan saatanasti viinaa?' ja siihen vastaa, että 'en', niin silloin ei saa duunia. Eli luokka pakottaa juomaan ja kuolemaan.

Höpsis. Raudoittajan palkkaava tyyppi ei ole raudoittajan viiteryhmästä.

[NuoriDaavid]

Kannattaa lukea tämä:

http://www.laakarilehti.fi/uutinen.html ... 344/type=1

yksi merkittävä huomio on, että tässä tarkasteltiin ylintä ja alinta viidennestä. Ei siis mitään superrikkaita vs pultsarit.

Sekä miehillä että naisilla keskeiset elinajanodotetta lyhentävät kuolemansyyt alimmassa tuloluokassa liittyivät ­alko­holiin. Lasse Tarkiaisen mukaan eroja lisäsivät myös alimman tuloviidenneksen naisten suurempi syöpäkuolleisuus ja miesten sydäntautikuolleisuus.

Eli ei ne tulot vaan mihin ne käyttää.

Kuten itse sanoin, elintavoista ne erot varmaan pitkälti syntyy. Mutta silti ne ovat olemassa. Mutta jos haluaa ajatella positiivisesti, niin nehän ovat asioita, joihin voi itse vaikuttaa.

[sivustahuutaja]

Höpsis. Raudoittajan palkkaava tyyppi ei ole raudoittajan viiteryhmästä.

Tyyppi kuuluu luokkaan ja toimii siis luokkateorian mukaisesti.

[NuoriDaavid]

Eli ei ne tulot vaan mihin ne käyttää.

Mutta luokka vaikuttaa. Jos raudoittajalta kysytään 'juotko ihan saatanasti viinaa?' ja siihen vastaa, että 'en', niin silloin ei saa duunia. Eli luokka pakottaa juomaan ja kuolemaan.

Raudoittaja ei luonnollisestikaan kuulu siihen alimpaan tuloviidennekseen, eli tämä tutkimus ei kerro hänestä mitään (ellei hän sitten kuulukin siihen ylimpään viidennekseen, mikä toki on mahdollista).

[NuoriDaavid]

Höpsis. Raudoittajan palkkaava tyyppi ei ole raudoittajan viiteryhmästä.

Tyyppi kuuluu luokkaan ja toimii siis luokkateorian mukaisesti.

Tässä tutkimuksessa nimenomaan todettiin, että ammatti- ja koulutuserot eivät johda niin suuriin eroihin elinajanodotteessa, kuin tuloerot.

[sivustahuutaja]

Kannattaa lukea tämä:

http://www.laakarilehti.fi/uutinen.html ... 344/type=1

yksi merkittävä huomio on, että tässä tarkasteltiin ylintä ja alinta viidennestä. Ei siis mitään superrikkaita vs pultsarit.

Tuohan on ihan puhdasta sontaa? Eliniän odotusarvon ja tulojen taustalla on ihan sama ilmiö: yleinen elämänhallinta. Jos elämä on lapasessa, niin elintavat ja tulot ovat ihan ok. Jos hihna luistaa, niin paska maistuu ja tulot ovat mitä ovat.

Eihän tällä asialla muuten olisi merkitystä, mutta kun suomesta löytyy iso jengi, joka haluaa selittää tuloilla mitä mielikuvituksellisempia asioita. Sama jengi uskoo myös siihen, että kun kaiken määräävät tulot tasoitetaan, tasoittuvat myös lopputulokset. Tuo kuitenkin johtaa ongelmiin, jos tulonjaolla yritetään tasoittaa asioita, joihin tulot itsessään eivät vaikuta --> Ongelmat säilyvät ja korkea verotus johtaa kokonaishyvinvoinnin laskuun.

[NuoriDaavid]

Varsinaisesta tutkimuksesta (tähän ei pääse ilman tunnuksia):

Merkittävin syy elinajanodotteen eron kasvulle
oli alkoholikuolleisuuden lisääntyminen
alimman tuloviidenneksen 35–64-vuotiaiden
ikäryhmässä. Tässä tuloluokassa naisten kasvanut
kuolleisuus syöpätauteihin ja miesten iskeemisen
sydäntautikuolleisuuden hidas väheneminen
lisäsivät tuloluokkien välisiä eroja elinajanodotteessa
merkittävästi.
Ammattiin perustuvia sosiaaliryhmiä tarkasteltaessa
sosioekonomisten terveyserojen kasvu
on ollut vähäisempää. Kummankin sukupuolen
kohdalla ero työntekijöiden ja ylempien toimihenkilöiden
välillä kasvoi seurannan aikana 0,9
vuotta. Tämä havainto on linjassa aiemman tutkimuksen
kanssa sosiaaliryhmittäisistä (3,4,6)
elinajanodote-eroista. Tässä tutkimuksessa lasketut
sosiaaliryhmien elinajanodotteet vastaavat
aiempien tutkimusten lukuja, vaikka tarkastelussamme
laitosväestö on rajattu ulkopuolelle.
Myös kaikissa koulutusryhmissä elinajanodote
on kasvanut tasaisesti 1980-luvun lopulta
1990-luvun lopulle (4,6). Ääriryhmien väliset
erot ovat kasvaneet vain noin 0,6 vuotta, ja kasvu
on johtunut lähinnä korkeimmissa koulutusryhmissä
olevien elinajanodotteen hieman nopeammasta
kasvusta (4,6).
---

Eli jos tarkastellaan ammatin tai koulutuksen mukaan, erot eivät ole näin suuria eivätkä kasvussa. Mutta jos tarkastellaan pelkästään tulotasoa, niin erot ovat suuret ja kasvussa.

[urpiainen]

Mä olen tietty lukenut sosiologiaa enemmän kuin lääkäri määrää, ja jonkun verran kirjoittanut & julkaissut sosiaalisten kategorioiden olemassaolon problematiikasta, mutta en mä silti oikein osaa vastata tällaiseen kyselyyn, enkä ole edes varma, pidänkö sitä mielekkäänä.

So Hardin jako on minusta ihan järkevä (mahdollisesti Elcon tarkennuksella), jos katsotaan Suomen taloudellista todellisuutta. Tosin tällaisilla, objektiivishakuisilla luokkajaoilla on varmaan aika vähän merkitystä suomalaisten kokemusmaailman kannalta. Ovat siis hyödyllisiä moniin selitystarkoituksiin, mutta eivät niinkään, jos halutaan jotenkin avata suomalaisten kokemusta omasta yhteiskunnallisesta olemisestaan.

Sivustahuutaja taisi kysellä sen perään, haemmeko deskriptiivistä vai preskriptiivistä erottelua. Vain vähän tämän kysymyksen vierestä vastaten voisi todeta, että siinä missä SH:n deskriptiivinen erottelu koskee ei-normatiivisia tekijöitä, kokemusmaailmaa lähempänä oleva luokkatarkastelu (joka toki voi olla edelleen deskriptiivinen tai preskriptiivinen tarkastelu) koskee enemmänkin yhteiskunnallisia tai laajemmin sosiaalisia normeja.

Kokemusmaailmalle keskeinen luokkajako kun liittyy nimenomaan normeihin: minkälainen elämäntyyli on hyväksyttävää/tavoiteltavaa, mitä on sopivaa tehdä ja sanoa ja miten, minkälaisia odotuksia meihin kohdistuu. Luokat tässä mielessä ovat erilaisia normikokoelmia: työväenluokkaista olemista ohjaavat erilaiset normit kuin vaikkapa akateemis-yläluokkaista, jotka taas ovat kovin erilaisia vaikkapa maahanmuuttajajengien normiston verrattuna. Toimimalla jollain tavalla noudatamme jotain normistoa ja rikomme toisia, ja siten asemoidumme meidän kaikkien implisiittisesti osaamassa luokkia konstruoivassa normijärjestelmässä tavalla tai toisella. Tätä kautta luokkaidentiteetin luominen ja ylläpitäminen on aina pitkälti performatiivista; teemme tekoja, jotka ovat ikään kuin pyyntöjä hyväksyä meidät tietyn normijärjestelmän, so. luokan, mukaisiksi kansalaisiksi. Aamun Hesarissa referoitiin esimerkiksi ruotsalaistutkimusta siitä, miten Ruotsissa, jos ostaa lapselleen vaaleanpunaisia vaatteita, leimautuu heti niin vahvasti White Trashiksi, ettei siinä enää mikään muu sitten auta.

Tällä tavalla tällaiseen sosiaalisesti merkitsevään luokkaan (erotuksena vaikka SH:n erilaisesta luokka-analyysista) kuuluminen ei koskaan ole loppujen lopuksi kiinni jostain muiden perseptiosta riippumattomasta faktasta, vaan henkilö x on luokan y jäsen, jos ja vain jos luokan y jäsenet hyväksyvät x:n luokan jäseneksi. Luokkaidentiteetin vahvistaa ja vahvistuksellaan kontstruoi kollektiivinen akseptanssi. Näin siitä huolimatta, että koko prosessi voi olla niin implisiittinen, että osallistujat eivöt osaisi merkitseviä elementtejä edes artikuloida.

Luokan y jäsenet eivät ehkä osaa artikuloida kunnolla kuuluvansa samaan luokkaan, puhumattakaan siitä, että osaisivat artikuloida ne normit, joita luokan jäsenten tulee noudattaa (tähän, sivumennen sanoen, liittyy usein väärin ymmärretty sanonta: poikkeus vahvistaa säännön - huomaamme, että on olemassa meidän kaikkien implisiittisesti hallitsema sääntö vasta, kun joku moukka sitä rikkoo). Esim. Nalle Wahlroosin pontevat yritykset murtautua taloudellisen eliitin lisäksi täysivaltaiseksi sivistyseliitin osaksi tuntuvat menevän koko ajan pieleen: vaikka akveri korostaa professoritaustaansa, haluaa kartanonsa ja sen sisustuksen ja taiteen kautta profiloitua jonkinlaisena kulttuurimiehenä ja -mesenaattina, niin hänen käytöksensä on jotenkin liian tökeröä ja sivistymätöntä tullakseen hyväksytyksi: vaikka kukaan ei varmana osaa määritellä, mitä sääntöjä Nallen tulisi noudattaa, sivistyneistölle on kuitenkin selvää, että Nalle niitä sääntöjä rikkoo, ja siksi eivät hyväksy hänen pyyntöään tulla hyväksytyksi kulttuurieliittiin.

No, vihdoin ketjun ja Kitinän hengessä henkilökohtaisempiin tunnustuksiin: Kekkosslovakian aikaiselle suomalaiselle luokkakiertoyhteiskunnalle tyypillisesti olen itse vähän hukassa oman luokkaidentiteettini kanssa. Puhe- ja kirjoitustapaani pidetään esim. banaalissa Kitinässä voimakkaana performatiivina siitä, että haluan osoittaa elitististä ylemmyyttäni. Toisaalta sivistyseliittipiireissä minua pidetään varmasti vähän pinnallisena nousukkaana: En puhu mannermaisia eurooppalaisia kieliä enkä tunne kovin hyvin klassisia taiteita, jne. Toisaalta esimerkiksi amerikkalaisen yliopistoväen sivistymättömyys häiritsee minuakin. En ole oikein kotonani missään: koen itseni ulkopuoliseksi niin sivistyneistön kuin pikkuporvaristonkin piirissä, eikä perussuomalaisuuteen taipuvainen työväenluokkakaan ole minulle läheinen. Kuten kaikki muutkin, kuvittelen siis olevani luokkajärjestelmään asettumaton, mikä on tietysti mitä tyypillisin ylemmän keskiluokan edustajan piirre.

[NuoriDaavid]

Kannattaa lukea tämä:

http://www.laakarilehti.fi/uutinen.html ... 344/type=1

yksi merkittävä huomio on, että tässä tarkasteltiin ylintä ja alinta viidennestä. Ei siis mitään superrikkaita vs pultsarit.

Tuohan on ihan puhdasta sontaa? Eliniän odotusarvon ja tulojen taustalla on ihan sama ilmiö: yleinen elämänhallinta. Jos elämä on lapasessa, niin elintavat ja tulot ovat ihan ok. Jos hihna luistaa, niin paska maistuu ja tulot ovat mitä ovat.

Eihän tällä asialla muuten olisi merkitystä, mutta kun suomesta löytyy iso jengi, joka haluaa selittää tuloilla mitä mielikuvituksellisempia asioita. Sama jengi uskoo myös siihen, että kun kaiken määräävät tulot tasoitetaan, tasoittuvat myös lopputulokset. Tuo kuitenkin johtaa ongelmiin, jos tulonjaolla yritetään tasoittaa asioita, joihin tulot itsessään eivät vaikuta --> Ongelmat säilyvät ja korkea verotus johtaa kokonaishyvinvoinnin laskuun.

Sulla nyt on joku paha fiksaatio päällä. Ei tässä keskustelussa, eikä myöskään tuossa tutkimuksesa, kukaan ole mitään vallankumousta tai uusia tulonsiirtoja suunnittelemassa. Kyse on vain asian kuvailusta.

[sivustahuutaja]

Eli jos tarkastellaan ammatin tai koulutuksen mukaan, erot eivät ole näin suuria eivätkä kasvussa. Mutta jos tarkastellaan pelkästään tulotasoa, niin erot ovat suuret ja kasvussa.

Viimeisen vuoden aikana sinulta on tullut tasaiseen tahtiin tuota levottomampaa läppää. Ilmeisesti kapitalisti valelääkäri nukkuu huonosti salkkunsa päällä.

Mietihän nyt hetki, onko todennäköisempää:
A) Alkoholin suurkulutus johtaa tulotason tippumiseen ja ennenaikaiseen kuolemaan
B) Pienituloisuus johtaa alkoholismiin ja ennenaikaiseen kuolemaan

Minä väitän, että nimenomaan alkoholi selittää erot. Emme tiedä miksi Jeppe juo, mutta tiedämme mitä juomisesta seuraa.

EDIT: tiedämme itse asiassa sen, että tulojen kasvu lisää alkoholin kulutusta. Tästä voimme päätellä sen mitä itsekin olen huomannut: pienituloisista suurin osa pihistelee alkoholin juomista sen kalleuden takia ja pienituloisista ainoastaan juopot vetävät suuria määriä vuositolkulla.

[NuoriDaavid]

Eli jos tarkastellaan ammatin tai koulutuksen mukaan, erot eivät ole näin suuria eivätkä kasvussa. Mutta jos tarkastellaan pelkästään tulotasoa, niin erot ovat suuret ja kasvussa.

Viimeisen vuoden aikana sinulta on tullut tasaiseen tahtiin tuota levottomampaa läppää. Ilmeisesti kapitalisti valelääkäri nukkuu huonosti salkkunsa päällä.

Mietihän nyt hetki, onko todennäköisempää:
A) Alkoholin suurkulutus johtaa tulotason tippumiseen ja ennenaikaiseen kuolemaan
B) Pienituloisuus johtaa alkoholismiin ja ennenaikaiseen kuolemaan

Minä väitän, että nimenomaan alkoholi selittää erot. Emme tiedä miksi Jeppe juo, mutta tiedämme mitä juomisesta seuraa.

Lue edellinen postaukseni uudelleen.

Ai niin, kohta A on oikein.

[huima]

En ole oikein kotonani missään: koen itseni ulkopuoliseksi niin sivistyneistön kuin pikkuporvaristonkin piirissä, eikä perussuomalaisuuteen taipuvainen työväenluokkakaan ole minulle läheinen. Kuten kaikki muutkin, kuvittelen siis olevani luokkajärjestelmään asettumaton, mikä on tietysti mitä tyypillisin ylemmän keskiluokan edustajan piirre.

Tämän takia jatkan Kitinän tilaamista.

[Ylermi Ylihankala]

Suomesta löytyy iso jengi, joka haluaa selittää tuloilla mitä mielikuvituksellisempia asioita.

Näin. Raha mahdollistaa asioita, kuten parempaa terveyttä, muttei juuri muuta. Sitä paitsi kansalaistemme köyhyys on kuitenkin niin suhteellista, että tuloihin perustuva tulkinta kompastuu ensimmäiseen aitaan.

[sivustahuutaja]

Sulla nyt on joku paha fiksaatio päällä. Ei tässä keskustelussa, eikä myöskään tuossa tutkimuksesa, kukaan ole mitään vallankumousta tai uusia tulonsiirtoja suunnittelemassa. Kyse on vain asian kuvailusta.

Lääkärilehden uutisen otsikko on "Tulot vaikuttavat elinaikaan luultua enemmän". Eli artikkelin mukaan tuloilla on kausaliteetti elinikään. Jos kyse olisi artikkelin mukaan korrelaatiosta, niin otsikko olisi 'Aiemmin kuolevat ovat pienituloisia'.

Ehkä olen vainoharhainen, mutta julkisen koneiston rahoittama tutkimus tuntuu tuottavan tasaiseen tahtiin julkisen koneiston roolia pönkittävää kamaa. Olen tehnyt tuota kamaa itsekin ja 'tutkimuksen' lähtökohdat olivat niin metsässä kuin vain voi olla.

[NuoriDaavid]

Sulla nyt on joku paha fiksaatio päällä. Ei tässä keskustelussa, eikä myöskään tuossa tutkimuksesa, kukaan ole mitään vallankumousta tai uusia tulonsiirtoja suunnittelemassa. Kyse on vain asian kuvailusta.

Lääkärilehden uutisen otsikko on "Tulot vaikuttavat elinaikaan luultua enemmän". Eli artikkelin mukaan tuloilla on kausaliteetti elinikään. Jos kyse olisi artikkelin mukaan korrelaatiosta, niin otsikko olisi 'Aiemmin kuolevat ovat pienituloisia'.

Ehkä olen vainoharhainen, mutta julkisen koneiston rahoittama tutkimus tuntuu tuottavan tasaiseen tahtiin julkisen koneiston roolia pönkittävää kamaa. Olen tehnyt tuota kamaa itsekin ja 'tutkimuksen' lähtökohdat olivat niin metsässä kuin vain voi olla.

Ko. otsikko on toimituksen laatima. Itse tutkimus on otsikoitu

"Tuloluokkien väliset erot
elinajanodotteessa ovat kasvaneet
vuosina 1988–2007"

Olet vainoharhainen, mutta se on OK, minäkin olen. Ja sitä paitsi, vaikka oletkin paranoidi, ei se silti tarkoita, etteivätkö ne voisi olla perässäsi.

[aasi]

Tämän takia jatkan Kitinän tilaamista.

Tarkoittaako tämä että edellistä laskua ei tarvitse laittaa perintään?

[huima]

Tämän takia jatkan Kitinän tilaamista.

Tarkoittaako tämä että edellistä laskua ei tarvitse laittaa perintään?

Laskun voi lähettää normaaliin tapaan Davelle.

[sivustahuutaja]

Ko. otsikko on toimituksen laatima. Itse tutkimus on otsikoitu

"Tuloluokkien väliset erot
elinajanodotteessa ovat kasvaneet
vuosina 1988–2007"

Tuokin otsikko on luultavasti harhaanjohtava. Käsittääkseni tuona aikana tuloerot ovat kasvaneet ja sosiaalitukien ostovoima on kehittynyt heikosti. Työelämässäkin läträämistä siedetään aiempaa huonommin. Tästä seuraa se, että juoppojen tulot kärsivät nykyään enemmän kuin ennen.

Kun tärkein selittävä tekijä, eli alkoholi, on onnistuttu tunnistamaan, niin hyvä tutkija olisi katsonut aineistosta, että jääkö tuloluokkiin mitään eroja sen jälkeen kun aineistosta on on poistettu alkoholistit.

[NuoriDaavid]

Tämän takia jatkan Kitinän tilaamista.

Tarkoittaako tämä että edellistä laskua ei tarvitse laittaa perintään?

Laskun voi lähettää normaaliin tapaan Davelle.

Koska tulet hoitamaan nämä laskut, niitä on taas kerääntynyt useamman visiitin edestä.

[huima]

Koska tulet hoitamaan nämä laskut, niitä on taas kerääntynyt useamman visiitin edestä.

Eikös vaimosi sanonut, että kävin jo viikonloppuna - vai eikö se saa vieläkään sanaa suustaan?

[saira]

Mä olen tietty lukenut sosiologiaa enemmän kuin lääkäri määrää, ja jonkun verran kirjoittanut & julkaissut sosiaalisten kategorioiden olemassaolon problematiikasta, mutta en mä silti oikein osaa vastata tällaiseen kyselyyn, enkä ole edes varma, pidänkö sitä mielekkäänä.

So Hardin jako on minusta ihan järkevä (mahdollisesti Elcon tarkennuksella), jos katsotaan Suomen taloudellista todellisuutta. Tosin tällaisilla, objektiivishakuisilla luokkajaoilla on varmaan aika vähän merkitystä suomalaisten kokemusmaailman kannalta. Ovat siis hyödyllisiä moniin selitystarkoituksiin, mutta eivät niinkään, jos halutaan jotenkin avata suomalaisten kokemusta omasta yhteiskunnallisesta olemisestaan.

Sivustahuutaja taisi kysellä sen perään, haemmeko deskriptiivistä vai preskriptiivistä erottelua. Vain vähän tämän kysymyksen vierestä vastaten voisi todeta, että siinä missä SH:n deskriptiivinen erottelu koskee ei-normatiivisia tekijöitä, kokemusmaailmaa lähempänä oleva luokkatarkastelu (joka toki voi olla edelleen deskriptiivinen tai preskriptiivinen tarkastelu) koskee enemmänkin yhteiskunnallisia tai laajemmin sosiaalisia normeja.

Kokemusmaailmalle keskeinen luokkajako kun liittyy nimenomaan normeihin: minkälainen elämäntyyli on hyväksyttävää/tavoiteltavaa, mitä on sopivaa tehdä ja sanoa ja miten, minkälaisia odotuksia meihin kohdistuu. Luokat tässä mielessä ovat erilaisia normikokoelmia: työväenluokkaista olemista ohjaavat erilaiset normit kuin vaikkapa akateemis-yläluokkaista, jotka taas ovat kovin erilaisia vaikkapa maahanmuuttajajengien normiston verrattuna. Toimimalla jollain tavalla noudatamme jotain normistoa ja rikomme toisia, ja siten asemoidumme meidän kaikkien implisiittisesti osaamassa luokkia konstruoivassa normijärjestelmässä tavalla tai toisella. Tätä kautta luokkaidentiteetin luominen ja ylläpitäminen on aina pitkälti performatiivista; teemme tekoja, jotka ovat ikään kuin pyyntöjä hyväksyä meidät tietyn normijärjestelmän, so. luokan, mukaisiksi kansalaisiksi. Aamun Hesarissa referoitiin esimerkiksi ruotsalaistutkimusta siitä, miten Ruotsissa, jos ostaa lapselleen vaaleanpunaisia vaatteita, leimautuu heti niin vahvasti White Trashiksi, ettei siinä enää mikään muu sitten auta.

Tällä tavalla tällaiseen sosiaalisesti merkitsevään luokkaan (erotuksena vaikka SH:n erilaisesta luokka-analyysista) kuuluminen ei koskaan ole loppujen lopuksi kiinni jostain muiden perseptiosta riippumattomasta faktasta, vaan henkilö x on luokan y jäsen, jos ja vain jos luokan y jäsenet hyväksyvät x:n luokan jäseneksi. Luokkaidentiteetin vahvistaa ja vahvistuksellaan kontstruoi kollektiivinen akseptanssi. Näin siitä huolimatta, että koko prosessi voi olla niin implisiittinen, että osallistujat eivöt osaisi merkitseviä elementtejä edes artikuloida.

Luokan y jäsenet eivät ehkä osaa artikuloida kunnolla kuuluvansa samaan luokkaan, puhumattakaan siitä, että osaisivat artikuloida ne normit, joita luokan jäsenten tulee noudattaa (tähän, sivumennen sanoen, liittyy usein väärin ymmärretty sanonta: poikkeus vahvistaa säännön - huomaamme, että on olemassa meidän kaikkien implisiittisesti hallitsema sääntö vasta, kun joku moukka sitä rikkoo). Esim. Nalle Wahlroosin pontevat yritykset murtautua taloudellisen eliitin lisäksi täysivaltaiseksi sivistyseliitin osaksi tuntuvat menevän koko ajan pieleen: vaikka akveri korostaa professoritaustaansa, haluaa kartanonsa ja sen sisustuksen ja taiteen kautta profiloitua jonkinlaisena kulttuurimiehenä ja -mesenaattina, niin hänen käytöksensä on jotenkin liian tökeröä ja sivistymätöntä tullakseen hyväksytyksi: vaikka kukaan ei varmana osaa määritellä, mitä sääntöjä Nallen tulisi noudattaa, sivistyneistölle on kuitenkin selvää, että Nalle niitä sääntöjä rikkoo, ja siksi eivät hyväksy hänen pyyntöään tulla hyväksytyksi kulttuurieliittiin.

No, vihdoin ketjun ja Kitinän hengessä henkilökohtaisempiin tunnustuksiin: Kekkosslovakian aikaiselle suomalaiselle luokkakiertoyhteiskunnalle tyypillisesti olen itse vähän hukassa oman luokkaidentiteettini kanssa. Puhe- ja kirjoitustapaani pidetään esim. banaalissa Kitinässä voimakkaana performatiivina siitä, että haluan osoittaa elitististä ylemmyyttäni. Toisaalta sivistyseliittipiireissä minua pidetään varmasti vähän pinnallisena nousukkaana: En puhu mannermaisia eurooppalaisia kieliä enkä tunne kovin hyvin klassisia taiteita, jne. Toisaalta esimerkiksi amerikkalaisen yliopistoväen sivistymättömyys häiritsee minuakin. En ole oikein kotonani missään: koen itseni ulkopuoliseksi niin sivistyneistön kuin pikkuporvaristonkin piirissä, eikä perussuomalaisuuteen taipuvainen työväenluokkakaan ole minulle läheinen. Kuten kaikki muutkin, kuvittelen siis olevani luokkajärjestelmään asettumaton, mikä on tietysti mitä tyypillisin ylemmän keskiluokan edustajan piirre.

Mä oon vasta aloittelija sosiologiassa, mut nimenomaan toi kulttuurin ja normien periytyminen on yksi mua kiinnostava asia. Ja nimenomaan sen vuoksi, että vaikka Suomessa on tasavertaiset mahdollisuudet opiskella ja "muuttaa" ylempään luokkaan, se perhetausta ja opittu kulttuuri vaikuttaa kuitenkin yllättävän voimakkaasti. Nimenomaan kommunikaation ja symbolien lukemisen kautta. Itse jo muksuna tosiaan huomannu tän, ku itseni voisin laskea ylempään keskiluokkaan perhetaustani kautta, ja toisaalta (asuinalueella omakotitaloalueella, ja hieman vanhempana läheisessä kerrostalolähiössä) ystävissä todella paljon työläisluokkaan, työssä oleviin köyhiin ja alaluokkaan (kyselyssä käytettäviä luokkia käyttäen) kuuluvia. Totuin nopeasti vaihtamaan erilaisten normistojen välillä sen mukaan, kenen kanssa liikuin. Silloin jo oli mielenkiintoista seurata tätä.

[Kreitsu]

Ja nimenomaan sen vuoksi, että vaikka Suomessa on tasavertaiset mahdollisuudet opiskella ja "muuttaa" ylempään luokkaan, se perhetausta ja opittu kulttuuri vaikuttaa kuitenkin yllättävän voimakkaasti. Nimenomaan kommunikaation ja symbolien lukemisen kautta. Itse jo muksuna tosiaan huomannu tän, ku itseni voisin laskea ylempään keskiluokkaan perhetaustani kautta, ja toisaalta ystävissä todella paljon työläisluokkaan kuuluvia. Totuin nopeasti vaihtamaan erilaisten normistojen välillä sen mukaan, kenen kanssa liikuin. Silloin jo oli mielenkiintoista seurata tätä.

Tottakai kasvuympäristö vaikuttaa. Voisitko kuitenkin antaa esimerkkejä "kommunikaatioeroista" ja "symbolien lukemisesta"? Murretta ei sitten lasketa tähän: se kun kertoo vain asuinpaikasta, josta on lähtöisin (näin siis Suomessa).

Kerrotko myös kokemuksiasi "normistoeroista". Olisi mielenkiintoista kuulla.

Minäkin muuntelen (yhä) käyttäytymistäni sen mukaan, kenen kanssa olen tekemisissä. Syyt eivät kuitenkaan ole yhteiskuntaluokkasidonnaisia, vaan henkilökohtaista sopeutumista ja tilannetajua. Niitä voisi kutsua rooleiksikin.

[saira]

^Sehän siinä, vaikea pukea sanoiksi. Se vaan tuli tietyissä tavoissa käyttää sanoja esiin. Eräs työssä käyviin köyhiin perhetaustansa vuoksi luokiteltava ystäväni seurusteli hetken aikaa ylempään keskiluokkaan kuuluvan pojan kanssa aikoinaan. Sain välillä auttaa häntä kirjoittamaan viestejä tälle pojalle, koska osasin "puhua" hänelle. Todellakin väärinkäsitys saattoi tulla välillä sanavalintojen tai jopa yhden tietyn sanan käyttämisestä tietyssä paikassa viestiä. Sen vuoksi tämä aihe edelleen kiinnostaa minua. Koska en osaa selittää näitä eroja, (enkä nyt muista tarkkoja sanoja, joita olemme käyttäneet). Mutta koska erot sanastoissa yms olivat yllättävän voimakkaita. Lisäksi voisin lisätä nykyisestä miehestäni, että vaikka hän on elänyt itsenäistyttyään todellakin kaikkea muuta kuin keskiluokkaista elämää, hänestä näkee erittäin selkeästi ylemmän keskiluokkaisen perhetaustan. Olen sanonutkin hänelle, että hän on puoliksi yläluokkaisen perheen poika, puoliksi katurakki.

[Vagabondo]

Alemman keskiluokan pikkuporvarillisista piireistä ponnistanut koulutuksen kautta ylempään keskiluokkaan, jonka ihanteita tämänhetkinen elämäntilanne vastaa hyvin; Vaimo, 1 lapsi, omakotitalo Espoossa, ei koiraa, mutta 3 autoa ja useampi ulkomaanmatka vuodessa.