Minä kymmenen vuoden päästä

Yleinen lätinä jä kitinä
Avatar
So Hard
Kitisijä
Viestit: 14886
Liittynyt: 23.08.2011 9:23
Paikkakunta: 7th heaven

Minä kymmenen vuoden päästä

Viesti Kirjoittaja So Hard »

Aiemminkin puitu, mutta aina ajankohtainen aihe. Laitetaan alustukseksi ei-niin-shokeeraava artikkeli.

http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/saat ... 64177.html

Mitä haluaisit tehdä toisin tai muuttaa nykytilasta niin, että 10 vuoden päästä ei kaduttaisi, vaikka rekka tulisi suojatiellä päälle?

Itse en koe ongelmaksi, että olisin elänyt koskaan muiden odotusten mukaan. Oman navan mukaan on riittäissä määrin menty tähänkin asti ja niin mennään tulevaisuudessakin.

Kohta 2 sai kriittisen pohdikskelun tuloksena olen sitä mieltä, että minun pitäisi vaihtaa alaa, jotta nauttisin duunistani enemmän. Työpaikavaihto ei auta asiaan, koska koko ala alkaa jossain määrin tympäistä. Toisaalta nykyisin nähdyn vaivan ja saadun palkkion suhde on tavattoman hyvä, mutta jotenkin jäytää se, että koko ajan menettää jotakin kun duunistaan ei ole innostunut. Näen realistisena ratkaisuna oman itsensä herraksi ryhtymisen heti kun asuntolainan tuoma säännöllisen tienestin tuomio häipyy parin vuoden sisään. Ehkä se toisi lisää intoa eikä kovasti lisää työtä?

Kohtaa 4 olen viime aikoina skarpannut ja kohta 5 on myös toteutumaan päin - tunnen entistä vähemmän syyllisyyttä tai huonoa omaatuntoa kaikenlaisista jutuisa jotka ovat aiemmin vaivanneet. Esim. rahaa tulee käytettyä paljon suruttomammin niihin juttuihin mistä on iloa sen sijasta että käyttäisi niihin missä on järkeä.
Universaali disclaimer.
Avatar
Vagabondo
Kitinä VIP-jäsen
Viestit: 9392
Liittynyt: 23.09.2010 9:38

Re: Minä kymmenen vuoden päästä

Viesti Kirjoittaja Vagabondo »

10 vuotta on niin pitkä aika, että mahdoton sanoa. Mä olen tässä kuitenkin vähän lähtökuopissa, joten muutokset asuinmaassa ja työkuvioissa riippuu eteen tulevista mahdollisuuksista ja siitä miten asioiden painopisteet muuttuvat. Poikakin ehtii kasvaa tuossa ajassa niin paljon, että hänen toiveensa voi alkaa vaikuttamaan yhteisiin valintoihin. On kuitenkin mahdollista, että nykyinen järjestely säilyy, koska olen sen verran mukavuusalueella. Vaimon kanssa oltu kohta 20 vuotta kimpassa. En odota tilanteeseen muutosta ainakaan omasta päätöksestä.

Linkissä olleisiin kohtiin:

1. ja 5. Nää menee oikeastaan samaan. Elämäni on ollut onnellista, kun olen toteuttanut omia unelmiani. Omilla valinnoillani tähtään mahdollisimman onnelliseen elämään ja se toteutuu tekemällä niitä asioita mistä nauttii ja viettämällä aikaa niiden henkilöiden kanssa, joita eniten rakastaa.

2. Nykyisellään jo pidän niin paljon vapaata, kuin haluamani elintaso ja valitsemani työnantaja sallii. Ylityöt pidän aina vapaana pois. Työajan vähentäminen vaatisi jotain vaihtoehtoista tulonlähdettä. Käytännössä lottovoittoa, kun en ole niin merkittävää perintöä saamassa tai rahaa naimassa.

3. ja 4. No problem here.

Ei pitäisi olla hirveästi kaduttavaa kuolinvuoteella. Oma elämäntapa huomioiden on täysin mahdollista, joskin epätodennäköistä, että oma kuolema tulee tapaturmaisesti jossain vaiheessa. Jos niin käy, oletan perheeni tietävän kuolleeni onnellisena.
Yet ah! why should they know their fate? Since sorrow never comes too late, And happiness too swiftly flies. Thought would destroy their paradise.
No more; where ignorance is bliss, 'Tis folly to be wise.
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: Minä kymmenen vuoden päästä

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

Aina hyvä aihe!
1. Toivon, että minulla olisi ollut rohkeutta elää niin että olisin ollut rehellinen itselleni, eikä sitä elämää, jota muut minulta odottivat.

Ware: "Tämä oli ylivoimaisesti yleisin katumuksen aihe. Kun ihmiset huomaavat, että heidän elämänsä on melkein ohi, he katsovat taaksepäin ja näkevät, miten moni haave on jäänyt toteuttamatta".
Jos tätä katuvilla ihmisillä olisi tiedossa, millaista on elää haaveitaan tavoitellen (silloin kun ne poikkeavat hyvin paljon yhteiskunnan normaaleista odotuksista), luulen että he katuisivat vähemmän. Olen kyllä omiin valintoihini tyytyväinen, ja elämäni on parhaina hetkinä sellaista mistä riittänee tyytyväisyyden tunnetta kuolinvuoteelle saakka, mutta toisaalta maksan tästä aika kovan hinnan joka päivä.

Alaa valitessani tämä ykköskohta oli toinen tärkeimmistä ohjenuoristani. Nykyään olen siinä uskossa, että "tavallista" elämää elämällä voi tulla aivan yhtä onnelliseksi - onnellisuus kun on taidosta kiinni.
2. Toivon, että en olisi tehnyt niin kovasti töitä.

Ware: "Tämän kuulin jokaiselta miespotilaalta, jota hoidin. He puhuivat lastensa kasvamisesta ja elämänkumppaneidensa seurasta."
Työ on harrastus on elämä. Välillä toivon jo nytkin, että olisin elämäni aikana tehnyt vähemmän töitä ja sen sijaan vaikka harrastanut aktiivisemmin jotain - mutta toivon tätä, koska uskon että olisin sitä kautta parempi työssäni. Joten..

Jos lapsia siunaantuu, tavoitteenani on pitää heidät arjessa mahdollisimman lähellä, jotta asiaa ei tarvitsisi myöhemmin katua. Ilman kokemusta on kuitekin mahdotonta sanoa, miten se onnistuu.
3. Toivon, että minulla olisi ollut rohkeutta ilmaista tunteitani.

Ware: "Monet olivat tukahduttaneet tunteitaan. He olivat tottuneet elämään keskinkertaisesti, eikä heistä koskaan tullut sellaista, jollaiseksi heidän olisi ollut mahdollista tulla."
7-vuotiaasta eteenpäin minulla on ollut rohkeutta ehkä vähän liikaakin. Usein se on hyödyksi, mutta joskus se vie samanaikaisesti liian moniin liian haastaviin tilanteisiin, mikä kuluttaa ihmistä.
4. Toivon, että olisin pitänyt yhteyttä ystäviini.

Ware: "Jokainen kuolemaisillaan oleva ihminen kaipaa ystäviään."
Minua kiinnostaa pitää lähelläni vain ne ihmiset, jotka koen oikeasti tärkeiksi ja läheisiksi, ja heitä on harvassa (johtuen varmasti siitä, että itse olen niin outo). Side heihin on myös niin vahva, että se kestää pidemmätkin välit yhteydenpidossa. Yksi ystävyyssuhteistani on sellainen, että uskon hänen tulevan kuolinvuoteelleni, vaikka olisimme tästä hetkestä kuolemaani saakka erossa (tulipa se kuolema 10 tai 40 vuoden kuluttua). Jos siis vain itse on hengissä silloin.

Mutta arkielämä tietysti olisi rikkaampaa, jos ehtisin nähdä ystäviäni enemmän. Olen jo hieman parantanutkin tällä sektorilla, mutta paljon on vielä varaakin.
5. Toivon, että olisin sallinut itseni olla onnellisempi.

Ware: "Tämä oli yllättävän yleistä. Monet ymmärsivät vasta kuolinvuoteella, että onnellisuus on valinta. He olivat jumittuneet vanhoihin rutiineihin ja tapoihin."
No, olen pitkään tehnyt työtä oppiakseni onnellisena olemista, ja tulen siinä paremmaksi ehkä hitaasti, mutta kuitenkin. Tiedän myös, että ihminen voi tehdä vain sen verran kuin hän voi tehdä. Kun teen tämän opettelun suhteen parhaani, aihetta on turha jäädä enempää ongelmoimaan.

..Jos haluaisi näsäviisastella, voisi huomauttaa että tätä kohtaa kuolinvuoteellaan katuva ihminen ei ole edelleenkään sisäistänyt, mistä siinä oikeasti on kysymys: kuollessaan, aivan kuten aina aiemminkin, ihminen on vapaa valitsemaan onnen. Vain nykyhetkellä on merkitystä.
Avatar
So Hard
Kitisijä
Viestit: 14886
Liittynyt: 23.08.2011 9:23
Paikkakunta: 7th heaven

Re: Minä kymmenen vuoden päästä

Viesti Kirjoittaja So Hard »

^ EW, nyt pistit kyllä vastauksillasi aika nöyräksi.
Universaali disclaimer.
Avatar
scarface
Elämätön Kitisijä
Viestit: 306
Liittynyt: 07.04.2011 22:12

Re: Minä kymmenen vuoden päästä

Viesti Kirjoittaja scarface »

En osaa sanoa. Olen yksinäinen, elämä on paskaa noin työn ja työpaikan ulkopuolella.. :( Toivoisin, että saisin unelmieni miehen ja perheen, ennen kuin mulla tulee ikä vastaan. Toivoisin saavani oman talon ja pienen tontin, jossa asuisin 10 vuoden päästä. Tällä hetkellä olen kuin surkea opiskelija yksiössäni. Jos nyt kuolisin, musta ei jäis tälle maailmalle yhtään mitään. Mua muisteltais nättien korulauseiden kera kenties viikko, kaks, mut sit.. Ei mitään.
Vastaa Viestiin