Maalle meidän landelle..

Yleinen lätinä jä kitinä
bedlam

Re: Maalle meidän landelle..

Viesti Kirjoittaja bedlam »

Pienehkössä Kainuun kylässä asuin kaksikymppiseksi saakka, josta pienen Raahessa pyrähdyksen jälkeen muutin Ouluun. Olen sitä tyyppiä, joka jämähdettyään pariksi vuodeksi aloilleen ei enää osaa muita paikkoja kodikseen edes kuvitellakaan. Koskaan ei jostain syystä ole suurempaa himoa ollut lähteä kauemmas reissaamaan ja uusia tuulia haistelemaan.

Oulussa asui valmiiksi jo suuri osa kaveriporukastakin, joten asettuminen oli oikein luontevaa. Tää on minulle juurikin sopivanlainen kaupunki, palveluita löytyy aivan tarpeeksi, mutta mitään suurkaupunkivilinää täällä harvoin kokee.

Lapsuuspaikka on todella kaunis pitäjä, jota järvet ja luonto ympäröivät ja kesällä tykkäänkin viettää aikaani siellä. Mutta talvisin paikka jostain syystä nykyään ahdistaa. Nuorempana viereinen laskettelukeskus vei lähes kaiken vapaa-ajan, mutta nykyään mielekästä tekemistä ei kylästä tahdo talvisin löytyä.

Suurin syy kaupunkiin kallistumiseen varmaan se, että pienen paikan samat tutut naamat alkavat pidemmän päälle ahdistaa. Ei voi esim. mennä yhdelle kaljalle rauhassa yksin vaikka haluaisi.
Viimeksi muokannut bedlam, 11.11.2005 15:33. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
Edith

Re: Maalle meidän landelle..

Viesti Kirjoittaja Edith »

Mielummin mä melkein-Töölössä asun kuin Espoon tai Vantaan lapsiperhelähiöhelveteissä.
Avatar
urpiainen
Kitisijä
Viestit: 16598
Liittynyt: 27.10.2005 17:37

Re: Maalle meidän landelle..

Viesti Kirjoittaja urpiainen »

Kai tässä on ensimmäisiä lähestyvän keski-iän merkkejä nähtävissä, kun vuosien ulkomaillaoleskelun jälkeen halusin kovasti palata takaisin Helsinkiin ja vielä siihen kaupunginosaan, jossa kasvoin. Ja viihdynkin nyt oikein hyvin. Tuntuu, että tämä paikka on lähes ulkopuolella kaiken objektiivisen plus-miinus-arvioinnin. Tiedättehän, kuten Zen Cafe taannoin tokaisi, tämä on kuitenkin minun kaupunkini. Suuressa maailmassa on varmasti millä tahansa mittarilla mitattuna paljon parempiakin kaupunkeja. Mutta minä kuulun tänne.

Landella kyllä viihdyn hyvinkin, mutta asua haluan kauniiden vanhojen kivikerrostalojen keskellä siten, että meren rantaan on vain lyhyt kävelymatka. Tosin varsinkin näin syksyllä ympäröivä kauneus tuntuu välillä liiankin pakahduttavalta.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
ninnithequeen

Re: Maalle meidän landelle..

Viesti Kirjoittaja ninnithequeen »

Kyllä veri vetää kotiseudulle. Täältä Idän Helvetistä en kuitenkaan muuta, unelmakodistani, joten se riittänee että työ, sukulaiset ja ystävät ovat Etelä-Espoossa. Ei sinne nyt ole niiiiiin montaa kymmentä kilometriä. 25 vuotta siellä asuneena, tunnen edelleen olevani Sydämeltäni Soukkalainen(TM)

Kesät vietin ja vietän edelleen Saarijärvellä. Sinne kaipaan päivittäin, luonnon helmaan ja hiljaisuuteen.
Avatar
Klaara
Kitinäaddikti
Viestit: 75
Liittynyt: 03.10.2005 18:14

Re: Maalle meidän landelle..

Viesti Kirjoittaja Klaara »

Edith kirjoitti:Mielummin mä melkein-Töölössä asun kuin Espoon tai Vantaan lapsiperhelähiöhelveteissä.
Kuin myös! Mulle on muodostunut periaatekysymykseksi se, etten päädy paritalonpuolikkaaseen jonnekin Espoon perukoille.

Vanhalle kotipaikkakunnalleni Lahteen en oikein osaa kuvitella palaavani; töitä en sieltä kuitenkaan löytäisi, ja elämä on muutenkin asettunut uomiinsa Helsingissä.
Älä ruoki. Älä silitä.
Avatar
LillyMunster
Kitisijä
Viestit: 2007
Liittynyt: 15.08.2005 12:55

Re: Maalle meidän landelle..

Viesti Kirjoittaja LillyMunster »

On tullut asuttua hieman siellä ja täällä, suurimman osan elämästäni kuitenkin savossa. Täällä taas siis, vuosien pohjois- ja eteläturneen jälkeen.
Maalla haluaisin asua kuitenkin, vaikka nyt ostinkin asunnon kerrostalolähiöstä. Haluaisin pihan, järven, metsää ja eläimiä. Ehkäpä vielä tulevaisuudessa minulla on se mökki jossain korvessa, vapaus lähteä ulos sateeseen tanssimaan, ilman että naapurikerrostalojen verhot heiluu ja kyttääjät ihmettelee, että tuolla se mielenvikainen hyypiö taas palvoo ukkosenjumalaa...

En ole kaupunkilainen, en ole koskaan ollutkaan, ja en ole ikinä halunnut esimerkiksi Helsinkiin asumaan. Se tuntuu liian täydeltä, ahtaalta ja kiireiseltä jo muutaman päivän kyläilyn jäkeen.

Maalainen olen, ehdottomasti.
Monesti sitä ajattelee leikkivänsä hengellään. Pitäisi aina pitää mielessä, että siinä touhussa saattaakin leikkiäkin terveydellään, ja se on jo ihan toinen juttu...
Avatar
Niba
Kitisijä
Viestit: 18736
Liittynyt: 15.08.2005 3:14
Paikkakunta: Hell

Re: Maalle meidän landelle..

Viesti Kirjoittaja Niba »

Olen hesalainen, en stadilainen..
Synnyin Helsingissä ja asuin välilä Kymenlaaksossa 13 vuotta..
Ihan kiva sielläkin on käydä, mutta elämisen edellytykset vajavaiset.
Asuin ekan vuoteni Laajasalossa, nykyisin linnuntietä n. kilometrin päässä sieltä Herttoniemenrannassa.. Kauas on siis päästy vuosikymmenien kuluessa!
Pyyhin Netikettiin..
Herra Manala

Re: Maalle meidän landelle..

Viesti Kirjoittaja Herra Manala »

Landemiljöö rulettaa. Tytötkin heruttaa paljon helpommin heinäladossa kuin kaivohuoneella.
ninnithequeen

Re: Maalle meidän landelle..

Viesti Kirjoittaja ninnithequeen »

Niba kirjoitti:Herttoniemenrannassa..
Voih. Sinne voisin joskus muuttaa takaisin...Vaikka vaan puolisen vuotta siellä asuin. Ja siellä myö käydään edelleen niitä sorsia ruokkimassa.
Avatar
kvasaari
Kitinän väärinkäyttäjä
Viestit: 130
Liittynyt: 15.08.2005 23:39
Paikkakunta: Espoo

Re: Maalle meidän landelle..

Viesti Kirjoittaja kvasaari »

En todellakaan kaipaa kotiseudulleni. Parikymmentä vuotta tuli asusteltua pienessä Kyrönjoen rannalla olevassa kylässä Pohjanmaalla, ennen kuin muutin ruuhka-Suomeen.

Totta kai alussa oli sopeutumisvaikeuksia, ja välillä ehkä jopa tuntui siltä, että veri vetää takaisin landelle. Kaipuu maalle meni kuitenkin melko nopeasti ohi, kun mietin mm. Pohjanmaan junttimaista, suvaitsematonta ilmapiiriä. Omien kokemuksieni mukaan jonkinlainen stereotypinen mielikuva oikeasta pohjalaisesta eli -- ja elää ehkä vieläkin -- aika vahvasti monien lakeuksien asukkaiden pääkopassa. Jos ei täyttänyt "oikean pohjalaisen" kriteerejä, seurauksena oli usein halveksuntaa, kiusaamista tai pahimmassa tapauksessa jopa pahoinpitely. Muutenkin tietynlainen vanhoillinen ehdottomuus tuntui leimaavan lakeuksien asukkaita ainakin vielä jokunen vuosi sitten. Maailmaa katsottiin mustavalkoisten lasien läpi. Tietynlaiset ehdottomat, usein perustelettomat mielipiteet, kuten "mies käy armeijan. PISTE", "homoseksuaalisuus on halveksittava sairaus" ja "turkistarhaus on täysin oikein, ja sitä vastustavat ovat vähintäänkin halveksuttavia viherpiipertäjiä" näyttivät olevan huolestuttavan yleisiä. Muutenkin Pohjanmaan ihmiset vaikuttivat olevan pelottavan homogeenisiä.

Totta kai lakeuksilla asustelee paljon hyviäkin tyyppejä, ja minullakin on monta hyvää ystävää kotiseuduilla. Pelkästään heidän takia en pystyisi muuttamaan takaisin Pohjanmaalla. Junttimainen ilmapiiri ja naurettavat työmahdollisuudet painavat vaakakupissa paljon enemmän. Sitä paitsi viihdyn Espoon rannoilla oikein hyvin. Lyhyt matka Helsingin palveluihin ja kuitenkin rauhallinen maalaistyylinen elinympäristö miellyttävällä ilmapiirillä tekee teknokaupungista varsin mieluisan asuinpaikan.

Disclaimer: Pohjanmaa-osuus perustuu täysin omiin havaintoihini. Lisäksi se on kirjoitettu pilke silmäkulmassa, vaikka siinä mielestäni onkin totuuden siemen. Kenenkään ei siis kannata vetää herneitä nenäänsä.
santtu

Re: Maalle meidän landelle..

Viesti Kirjoittaja santtu »

Kulutettuani ajastani 20 vuotta Tuusulassa, n. puolitoista vuotta Rovaniemellä, 8 kuukautta Alankomaissa, kaksi vuotta Vantaalla ja loput Helsingissä, en mitenkään voisi hetkeäkään kuvitella asuvani vain kaupungissa tai vain maalla. Maalle muuttamista dissaan juuri nyt sen takia, että kyseinen tapa elää vaatisi minulta sellaisia mielihaluja, syitä tehdä asioita ja syitä olla, joita en tunne tai näe tulevaisuudessa. Tuntuu myös, että vain kaupunkimaisissa oloissa voidaan järjestää riittävästi kaikenlaisia tapahtumia, vain kaupungeissa on mahdollisuus nähdä ja kuulua alakulttuureihin, vain kaupungeissa on mahdollista useiden ihmisten löytää toisensa muilta rauhassa ja tehdä juttujaan ilman, että kukaan siitä tietää ja ilman pakottavaa tunnetta siitä, että selkäsi takana puhutaan.

Koska oman olemisensa järjestämisen rajat lienevät enemmänkin taloudellisten resurssien ohuuden sanelemia ja perusteet olla jotain mieltä stereotyyppisiin oletuksiin perustuvia, ajatuksilla on tapana muuttua.

Ehkä ainoana faktana kaupungin paremmuuteen (Helsingin) suhteessa maaseutuun (mihin tahansa muuhun kaupunkiin tahi kuntaan Suomessa) on joukkoliikenteen toimivuus.

Toisaalta. Kleinbus tahi VW Kupla 68-7? kulkee myös Helsingin ulkopuolella eikä kärsi maantiesuolan aiheuttamasta ruostumisesta. Ja niitä saa lisäksi halvemmalla! Käärmeenpesä nakuttamaan.
Avatar
Bluntly
Kitisijä
Viestit: 23439
Liittynyt: 15.08.2005 8:41

Re: Maalle meidän landelle..

Viesti Kirjoittaja Bluntly »

Synnyinpaikka on jänislammen tilalla, kettuperän kylässä jossain Keski-Suomen perukoilla(turha etsiä kartalta, ei löydy). Siellä tuli asuttua alkuelämä soiden, hyttysten, kettujen, perunamaiden mutta ei ihmisten keskellä. Tuolta muutto lähipikkukaupunkiin, josta tulikin sitten lähtö Itä-Euroopan kierrokselle. Paluun jälkeen alkoi opiskelut ja paikkaa tuli vaihdeltua ihan riittävästi. Tutuiksi tulivat esimerkiksi Mänttä, Jyväskylä, Kotka, Tampere, Helsinki ja nyt viimeisimpänä Espoo.

Luulin olevani kaupunkilainen, mutta viimeaikoina on veri alkanut vetämään landelle kun vanhat kaverit ostelee tupia ja pistävät grillin pystyyn ja kaljakellarin sen viereen. Omille kotiseuduilleni tuskin palaisin, mutta joku kiva paikka jonkun isomman kaupungin lähistöllä voisi kiinnosta. Tai sitten tölli jossain huisin nevadassa..
"Vetäkää käteen, minä maksan" Bluntismi 2006.
Gina

Re: Maalle meidän landelle..

Viesti Kirjoittaja Gina »

SingleMalt kirjoitti:
Gina kirjoitti:Minnepäin pohjanmaata ajattelit?
Sinne kyrönjoen varteen, lähelle seinäjokea, pieneen 13 000 asukkaan kylään. Duunit sitten varmaankin seinäjoelta.
:shock: Kuulostaa siltä että muutat mun isän naapuriin... Mä tulen käymään sit kylässä tervajoella käydessäni.
Avatar
KisSandra
Kitisijä
Viestit: 1126
Liittynyt: 14.08.2005 21:43
Paikkakunta: Hevonvitunjeera jota Tyrnäväksikin kutsutaan

Re: Maalle meidän landelle..

Viesti Kirjoittaja KisSandra »

Kotiseudulla asun tätä nykyä ja taidanpa sydämeltäni olla Oulun seutulainen, en toki ole muitakaan vaihtoehtoja pois mielestäni täysin sulkenut mutta toistaiseksi tunnen olevani oikeassa paikassa.

Olen kokeillut asumista täällä kotimaassa noin 200km pohjoisempana ja noin 450km etelämpänä. Sen lisäksi vuoden kokemus Kreikassa asumisesta. Jokaisesta mainitusta paikasta on veri vetänyt takaisin kotiin.
Pikku Myy veti henkeä nenän kautta ja puhalsi sen ulos hampaiden välistä hyvin keljulla tavalla, joka merkitsi:En-ole-eläissäni-kuullut-mitään-näin-hullua.
(T. Janson: Muumipappa ja meri)
Avatar
brona
Kitinän uhri
Viestit: 812
Liittynyt: 16.08.2005 1:26
Paikkakunta: Saari Idässä

Re: Maalle meidän landelle..

Viesti Kirjoittaja brona »

Kotomaisemat olis Lauttasaaressa, siellä vietetty ekat 24 vuotta. Kaipaan merta, onneksi Haagassa on edes metsä lähellä. Kaupunkilaisuudestani huolimatta viihdyn maallakin, se tuli testattua puolen vuoden maatalousharjoittelussa Hauholla. Mähän olenkin vasta toisen polven kaupunkilainen, juuret syvällä Laihian mullassa.
...
Avatar
nexie
Kitisijä
Viestit: 1398
Liittynyt: 14.08.2005 19:24
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Re: Maalle meidän landelle..

Viesti Kirjoittaja nexie »

Olen elänyt koko tähänastisen elämäni pk-seudulla ja muuta Suomea koskeva tuntemukseni on kovin ohut, lähinnä pikavisiitteihin perustuva. Kävin aikanaan syntymässä Vantaalla ja sen jälkeinen elämäni on keskittynyt läntiseen Helsinkiin.

Vanhempani ovat kumpikin kasvaneet Helsingin keskustassa ja koskapa heidän matkailulliset mieltymyksensä keskittyivät lapsuudessani ulkomaanmatkailuun, meillä ei ollut täällä edes mökkiä. Nyt kun porukoille kolahti 50-v mittariin, he menivät sitten vihdoin ostamaan mökin. Tunnin ajomatkan päästä kotoa tosin...

Viihdyn kaupungissa, mutta en toisaalta saa enää _näppylöitä_ ajatuksesta asua jossain kauempana mittiksestä. Asuminen kun olisi muualla niin paljon halvempaa, että säästyneillä varoilla kustantaisi halutessaan niin monta hotelliviikonloppua helisinkikeskeisten kulttuurielämysten parissa kuin sielu sietää. Mutta ei nyt eikä varmaankaan myös lähituleivaisuudessa.
Don't Panic!
Vastaa Viestiin