Kitinä

Perjantaina sattui tapahtumaketju, joka muutti omaa käsitystä itsestäni. Olen aina ajatellut, että en ole kateellinen toisten taloudellisesta menestyksestä. En tietenkään ole ajatellut, että en tuntisi kateutta sinänsä. Olen ollut kateellinen esim. siitä, miten minua komeampien kavereiden on ollut helpompi skorettaa. Mutta olen tosiaan ajatellut, että en tunne taloudellista kateutta.

Perjantaina juttelimme kaveriporukassa WA:ssa erilaisista enemmän tai vähemmän puoskarikollegoista ja naureskelimme mm. eräälle urheilulääkärille, joka aina ensin teettää tonnilla tutkimuksia ja sen jälkeen diagnoosi on aina mykoplasma ja ylikunto. Radiologikollega laittoi linkin ko. naisen firman tulostietoihin ja kommentoi, että ihan hyvin kuitenkin tienaa. Kyseinen yhden naisen firma on viimevuosina tehnyt tulosta vajaa 200t vuodessa. Katsoin naisen tietoja ja huomasin, että hänen firmansa rekisteritiedot hiukan poikkeavat omistani ja mietin, ovatko omani varmasti asianmukaiset ja ajattelin samantien katsoa radiologikaveri tiedot, koska hänellä on sama juristi ja kirjanpitäjä ja ajattelin varmistaa, että hänen rekisteritietonsa ovat samankaltaiset kuin minulla, ts. en ole yksin poikkeava.

Olen joskus ohimennen kirjoittanut kaveristani aiemminkin. Hänellähän on mm. kolmen mökin kesämökki järvenrannalla ja asuu siellä kesät tehden töitä mökiltä. Katsoo kuvia ja lausuu niitä tekoälyohjelman kirjoittaessa lausunnot koneelle. Hän käy kesäisin kaupungissa yhtenä päivässä viikossa tekemässä tutkimuksia, joita ei voi tehdä etänä.

Menin siis kaverini tulostietoihin ja tämä aiheutti järkytyksen. Hänen yhdenmiehen firmansa oli usean vuoden ajan tehnyt _voittoa_ n 400t/vuosi. Itse en pääse lähellekään samaa. Olen toki arvellut, että hän tienaa mua paremmin, mutta en osannut aavistaa, että noin paljon paremmin.

Tämä järkytti minäkuvaani ja aiheutti omituisia tuntemuksia. Olin ajatellut, että tienaan lääkärinä hyvin. Nyt huomasin olevani aivan maakuntasarjaa. Tunsin itseni naurettavaksi ja epäonnistuneeksi. Mieleeni myös hiipi käsittämättömiä ajatuksia. Mieleeni mm. tuli ajatus, onko oikein, että ko. hemmo vetää 400t vuodessa voittoa, olisiko parempi, että hän tienaisi hiukan vähemmän, jos tutkimukset olisivat sitten sen ansiosta vähän halvempia

Kuulostaa siltä, että kaveri on helposti AI:lla korvattavissa, joten odottele vaan 10 vuotta niin kyllä se siitä.

Toi on toi ongelma, kun mittaa elämässä onnistumista jollain niin helposti mitattavissa olevalla asialla kuin raha. Totuus voi tulla liian selkeästi vastaan. Abstraktimmalla mittarilla ei tarvitse myöntää tappiota. Vallankin jos se on täysin subjektiivinen tyyliin; Se voittaa, jolla on eniten kivaa.

Vagabondo kirjoitti: ↑12.02.2018 9:35 Toi on toi ongelma, kun mittaa elämässä onnistumista jollain niin helposti mitattavissa olevalla asialla kuin raha. Totuus voi tulla liian selkeästi vastaan. Abstraktimmalla mittarilla ei tarvitse myöntää tappiota. Vallankin jos se on täysin subjektiivinen tyyliin; Se voittaa, jolla on eniten kivaa.

Luit Daven selostuksen huonosti:

James Potkukelkka kirjoitti: ↑12.02.2018 9:19 Olen joskus ohimennen kirjoittanut kaveristani aiemminkin. Hänellähän on mm. kolmen mökin kesämökki järvenrannalla ja asuu siellä kesät tehden töitä mökiltä. Katsoo kuvia ja lausuu niitä tekoälyohjelman kirjoittaessa lausunnot koneelle. Hän käy kesäisin kaupungissa yhtenä päivässä viikossa tekemässä tutkimuksia, joita ei voi tehdä etänä.

^Ei ko. kesämökkikompleksi ja etätyö mua haittaa. Ainoastaan firman nettotulos. Mä olen lähtenyt siitä, että töissä ei ole tarkoitus olla kivaa.

Vagabondo kirjoitti: ↑12.02.2018 9:35 Toi on toi ongelma, kun mittaa elämässä onnistumista jollain niin helposti mitattavissa olevalla asialla kuin raha. Totuus voi tulla liian selkeästi vastaan. Abstraktimmalla mittarilla ei tarvitse myöntää tappiota. Vallankin jos se on täysin subjektiivinen tyyliin; Se voittaa, jolla on eniten kivaa.

Tästä lähtien mittaan menestystä kitinäkirjoitusten määrällä!

James Potkukelkka kirjoitti: ↑12.02.2018 10:00 Tästä lähtien mittaan menestystä kitinäkirjoitusten määrällä!

That's the spirit. Voittajan on helppo hymyillä

urpiainen kirjoitti: ↑12.02.2018 9:39 Luit Daven selostuksen huonosti:

Vagabondo kirjoitti: ↑12.02.2018 10:41

James Potkukelkka kirjoitti: ↑12.02.2018 10:00 Tästä lähtien mittaan menestystä kitinäkirjoitusten määrällä!

That's the spirit. Voittajan on helppo hymyillä

Luuserit!11

Jos nyt yrittäis kasata jotain asiallistakin vastausta ketjun teemaan:

Mä en ole huomannut olevani kateellinen oikein mistään. Olen tyytyväinen elämässä tekemiini valintoihin ja siihen mitä niillä olen saavuttanut, joten minua ei haittaa vaikka jollain on jotain enemmän kuin minulla.

Vagabondo kirjoitti: ↑12.02.2018 11:09 Jos nyt yrittäis kasata jotain asiallistakin vastausta ketjun teemaan:

Mä en ole huomannut olevani kateellinen oikein mistään. Olen tyytyväinen elämässä tekemiini valintoihin ja siihen mitä niillä olen saavuttanut, joten minua ei haittaa vaikka jollain on jotain enemmän kuin minulla.

Kuulostaa hyvin terveeltä ja harmoniselta.

Vielä jos sondeeraan omia tuntemuksiani, niin ehkä kateutta enemmän tai ainakin yhtä paljon mulla oli kuitenkin fiilis omasta epäonnistumisesta.

Täytyy toivoa, että nuo pörssin ulkopuoliset sijoitukset tuottavat, niin saan taas minäkuvan kuntoon.

James Potkukelkka kirjoitti: ↑12.02.2018 11:11 Vielä jos sondeeraan omia tuntemuksiani, niin ehkä kateutta enemmän tai ainakin yhtä paljon mulla oli kuitenkin fiilis omasta epäonnistumisesta.

Jos tuolta tuntuu, olisi varmaan hyvä hieman pohtia omia tavoitteitaan elämässä. Onko tärkeää olla kaikkia muita parempi ja missä asiassa? Onko valmis tekemään tarvittavat uhraukset? Mitä sä oikeastaan tavoittelet?

Tuolla urheilun puolella hyvinä tavoitteina pidetään sellaisia, jotka on täysin urheilijasta itsestään kiinni, koska toisten tekemisiin ei pysty vaikuttamaan. Kisa on onnistunut, jos pystyy saavuttamaan omat tavoitteensa. Sijoitus kertoo sitten oman tason suhteessa toisiin. Jonkun kisan voitto ei siis ole hyvä tavoite, vaan se voitto tulee sitten kun oma suorituskyky on riittävän korkealla suhteessa toisiin. Tämän takia urheilijat lähtevät tekemään kisoissa parhaansa ja katsovat mihin se riittää, eivätkä sano tavoittelevansa kisan voittoa.

Jotta tavoitteet olisi motivoivia ne pitäisi pyrkiä asettamaan sellaiselle tasolle, että ne pystyy saavuttamaan suunnitellulla harjoittelumäärällä ja aikataululla. Liian korkealle asetettu tavoite tuntuu saavuttamattomalta ja epätoivoiselta eikä kannusta ponnistelemaan. Liian matala tavoite taas ei motivoi ponnistelemaan, kun siinä ei ole haastetta.

Mä olen ollut kerran mukana kilpaurheilussa ja tiedän mitä terävimmän huipun saavuttaminen vaatii. Ei ole pienintäkään kuvitelmaa, että haluaisin enää uhrata niin paljon minkään asian eteen. Mitoitan siis tavoitteeni pienemmän työmäärän mukaan, jotta pystyn suuntautumaan useampaan asiaan samanaikaisesti.

^Fiksua tekstiä.

Ylipäänsä mun pitäisi miettiä, miksi mulle on niin tärkeä verrata itseäni muihin.

James Potkukelkka kirjoitti: ↑12.02.2018 11:44 ^Fiksua tekstiä.

Ylipäänsä mun pitäisi miettiä, miksi mulle on niin tärkeä verrata itseäni muihin.

Tämä. Itse yritän olla vain paras/riittävän hyvä versio itsestäni. Näin ei tarvitse olla porukan rikkain, menestynein, kaunein tms.

Kaikki on suhteellista. Kyllähän tuo em. kaveri on Bill Gatesiin verrattuna keppikerjäläinen.
Mitä enemmän ihmisellä on rahaa ja tuloja sitä vähemmän lisäraha tuo onnellisuutta.
Roope Ankalle raha on tietysti itseisarvo.

Eo. episodi on saanut jotain myönteistä aikaan. Jokin asetus päässäni on muuttunut ja nyt iloitsen, jos lista on täynnä. Saa nähdä, kuinka kauan tämä kestää, mutta joka tapauksessa positiivista, koska se tekee työnteosta mukavampaa.

Dominointipakko on aika kuluttava tapa elää: joku juoksee aina kovempaa. Suosittelen jotain konkreettisempia tavoitteita.

James Potkukelkka kirjoitti: ↑13.02.2018 13:10 Eo. episodi on saanut jotain myönteistä aikaan. Jokin asetus päässäni on muuttunut ja nyt iloitsen, jos lista on täynnä. Saa nähdä, kuinka kauan tämä kestää, mutta joka tapauksessa positiivista, koska se tekee työnteosta mukavampaa.

Taidat kuitenkin olla Kitinän kovatuloisin ja suurisalkkuisin, notta etkös voi sillä venyttää tarpeeksi pip.. egoa?

^ja ^^

Nuppivikahan tämä on.

Eipä tuo raha aiheuta kateutta. Olisi toki kiva jos olisi enemmän käyttää parempaan kämppään ja reissuihin, mutta kyllä sitä näinkin pärjää ihan kivasti.

Muut asiat kylläkin aiheuttaa pikkuisen kateutta.

Yksittäisestä jutusta on helppo tuntea kateutta. Jos on ihan pakko verrata itseään muihin, niin pitäisi aina katsoa koko kuvaa ja miettiä vaihtaisiko päikseen osia, jos voisi.

Jos jollain on hyvät tulot, niin ottaisitko vaihdossa myös läskin vaimon? Tai painaisitko 70h viikossa duunia saadaksensi jonkun pomon tulotason? Jos jollain on sixpack, niin olisitko itse valmis vetämään surimaiset 1500 vatsalihasliikettä? Jos saisit perinnön, niin muuttaisitko orimattilaan? Jos jollain on tulot ja vaimo kunnossa, niin otatko myös sen ehkä uusivan syövän?

Kyllähän sitä joskus tulee tunnettua kateutta, mutta enemmän se tuppaa kääntymään riittämättömyyden tunteeksi 'miksen minä' ole päässyt yhtä pitkälle?

Jos joskus tunnen kateutta, mietin juurikin koko vaihtoehtoista pakettia. Onneksi olen tyytyväinen elämääni, niin en juuri kateutta tunne.

Mä olen kateellinen vain lottovoittajille. Jos olisi ahkera ja röyhkeä, voisi menestyä aika kivasti rahallisesti. Mutta kun on laiska ja mukavuudenhaluinen, kelluu vain ylemmässä keskiluokassa.

Muistan olleeni vain kerran kateellinen. Olin treenannut maratonille ja kaksi viikkoa ennen lähtöä huomasin olevani raskaana. Kävin kahdella lääkärillä joista kumpikaan ei suositellut maratonia raskaana. Kävin lähtöpäivänä hakemassa haikein mielin kisapaidan ja tunsin kateuden piston, vaikka olinkin toki onnellinen tulevasta lapsesta. Onneksi on vielä vuosia jäljellä juosta pitkä lenkki, jos siltä tuntuu.