Suvinen kirjoitti:Vaadit minulta vastauksia, vaikket itse vastaa yhteenkään kysymykseeni.
Enkö? Voisitko listata vaikka ranskalaisin viivoin esittämäsi kysymykset joihin en ole vastannut? Mielestäni olet vain tivannut omaa mielipidettäni sille mitä pidän todennäköisimpänä selityksenä Elpan näylle, ja kerroin jo että uskon syynä olleen alitajunnan ja tilanteen luoma illuusio. Mieli voi olla vahva asia ja luoda asioita silmiemme eteen.
Uskot siis, että Elpan näkemä nuori mies oli ufojen tv-lähetys?
Pidän sitä yhtä todennäköisenä (eli kaukaahaettuna ja epätodennäköisenä) selityksenä kyseiselle näylle kuin että kyseessä oli kuolleen ihmisen haamu. Molemmissa tehdään yksi perustavaa laatua oleva alkuoletus: a) haamuja on oikeasti olemassa b) ufomiehiä on oikeasti olemassa (Maan läheisyydessä). Molemmat omasta mielestäni yhtä kummallisia oletuksia, nykytietämyksen puitteissa.
Otetaanpa mahdollisuus, että ufot lähettelisivät koelähetyksiä jostain huitsikuukkelista. Mikä onkaan prosentuaalinen todennäköisyys, että Elppa olisi nähnyt juuri tässä nimenomaisessa kylppärissä juuri nuoren kuolleen miehen näköisen tv-lähetyksen juuri sillä hetkellä?
Miten niin "juuri kuolleen miehen näköisen"? Missä tämä asia varmistui että juu oli se sama tyyppi? Eikös se ollut kuulemma edellisten asukkien poika? Tarinassa minua mietitytti kovasti myös se että ilmeisesti tarinan sankaritar näki hahmon vain vilaukselta ("kiljaisin ja juoksin samantien ulos"), ja silti on edelleen kovinkin tarkka muistikuva miltä kyseinen mies näytti? Sellainen ihmisen mieli voi olla varsinkin vuosia vanhojen muisteloiden kohdalla, tarinan ja muistojen aukot täydentyvät ja muuntuvat milloin mistäkin lähteistä.
Molemmat selitykset täysin tuulesta temmattuja, mutta kumpaa pitäisit todennäköisempänä?
Pidän molempia suunnilleen yhtä uskomattomina ja kaukaahaettuina selityksinä.
Nykytietämyksen valossa pidän mielen trikkejä huomattavasti todennäköisempänä selityksenä.
Jos uskot että haamuja on olemassa ja teini-ikäiset naiset näkevät niitä herkästi, voitko selittää miksi niitä nähdään vain silloin kuin henkilö on yksinään, yleensä varsin "otollisissa" kummitustarinatilanteissa, ja miksi näitäkin tapauksia tuntuu olevan niin harvakseltaan? Onko haamuja niin vähän keskuudessamme? Mikseivät kaikki teini-ikäiset tytöt näe haamuja ympärillään jatkuvasti? Esim. aamumetrossa mennessään kouluun, viereen istuutuisi haamu? Mikä ettei?
Miksi ihmeessä edes erottelet toisistaan tieteen ja yliluonnolliset ilmiöt? Kyllä minä ainakin uskon, että kaikki ilmiöt ovat jotenkin selitettävissä.
Niin kauan kuin jokin eriskummalliselta tuntuva asia ei ole mitenkään järjellä selitettävissä tai todistettavissa, sitä voitanee pitää yliluonnollisena.
Meillä on vain näkemyseroja siinä, mikä selitys olisi "oikea" ja korrekti. Jos tosissaan uskot ufoihin niin fine; minä en kuitenkaan ottaisi niitä ensimmäiseksi selitykseksi. Miksi en, siihenkin minulla on kyllä perustelut, en vain jaksa tässä niitä välttämättä ruotia, koska ne kuuluvat jonkin muun nimikkeen alle kuin "ylikuonnolliset ilmiöt".
Jaa miksi?
Kriittinen ja skeptinen saa olla, mutta joku raja siinäkin. Miten koskaan missään asiassa voi tulla edistystä, jos koko ajan lytätään kaikki omista näkemyksistä poikkeavat?
Olet taas käsittänyt täysin väärin. Juuri sillä tavalla tapahtuu edistystä että yritetään etsiä selitystä ja tutkitaan eriskummallisia asioita, ei sillä että ykskantaan todetaan "juu oli se haamu. kyllä niitä on. uskon ainakin". Muuten jäädään samalle tietoisuuden tasolle kuin missä PetriFB on omassa uskossaan, ei mitään kehitystä silläkään saralla.
Minä en voi niitä tarjota, en ole tiedemies. Mutta uskon kyllä, että joskus ne selitykset löytyvät. Näille kysymyksille ei vaan tiedepiireissä ilmeisesti kovasti laiteta kiireellisyysarvoa.
Olet väärässä. Paranormaaleja ilmiöitä, ufoja jne. on tutkittu ja tutkitaan kovasti myös tiedeyhteisössä. Ongelmana on lähinnä se ettei mitään edistystä tällä saralla tunnu tapahtuvan kun kaikki tarinat joko osoittautuvat fuulaksi tai muuten vaan mitään todistusaineistoa ei kerta toisensa jälkeen saada kokoon. Ei ihmekään jos tutkijat menettävät asiaan kiinnostuksensa.
James Randi ja monet muut skeptikkopiirit ovat jo pitkään tarjonneet huomattavaa rahallista palkintoa paranormaalien ilmiöiden todistamisesta tai todentamisesta valvotuissa oloissa. Skeptikot eivät yritä todistaa ettei yliluonnollisia ilmiöitä ole olemassa, vaan yrittävät kriittisesti tarkastella onko niitä oikeasti olemassa ja etsiä niille todistusarvoa.
Mutta siinä on pidemmän päälle sama ongelma kuin eräällä suomalaisella ufotutkijalla, jolle parin vuoden pesti ufouskovaisten parissa riitti ja hän joutui toteamaan että kyseinen joukko on täynnä umpihulluja ja hörhöjä, eikä käteen jäänyt mitään mikä olisi edes antanut viitteitä uhvomiesten olemassaolosta. Jos on paranormaaleita ilmiöitä kriittisesti tarkasteleva tutkija (kuten James Randin voisi sanoa olevan), voi pidemmän päälle alkaa harmittaa kun homma ei tunnu etenevän mihinkään, ja aina näkee samat huijausyritykset ja hörhöt kerta toisensa jälkeen.
). Jumalien tai muiden henkimaailman olentojen olemassaoloa ei liene kuitenkaan voida tieteellisesti perustella/todistaa, ne ovat enemmänkin ihmisten subjektiivisia kokemuksia. Se ei kuitenkaan tee niistä yhtään sen vähemmän merkityksellisiä yksilöille itselleen.
