Eklektiset pakanat

Yleinen lätinä jä kitinä
1108

Eklektiset pakanat

Viesti Kirjoittaja 1108 »

Mikä on eklektinen?

Sanakirjamainen selitys:

Eklektinen valitsee eri doktriineista, metodeista tai tyyleistä parhaimmalta vaikuttavat osat. Sana merkitsee myös eri lähteistä saaduista osista rakennettua kokonaisuutta.
Määritelmäntapaista

Eklektiset pakanat ovat laaja ryhmä, joka muodostuu hyvin erilaisia uskonnollisia näkemyksiä omaavista ihmisistä. ”Suuntaus” tai ”ryhmä” ei ole helposti luokiteltavissa ja ainoaksi yhdistäväksi piirteeksi voikin nimetä juuri - eklektisyyden.

Karkeasti sanottuna eklektiset pakanat ovat pakanoita, jotka eivät tunnusta mitään tiettyä traditiota1 ja/tai uskontoa, vaan rakentavat eri traditioista ja/tai uskonnoista valitsemistaan osista oman uskonnollisen maailmankuvansa, lisäten tarpeen tullen mukaan itse kehittämiään piirteitä. Tiettyä pakanauskontoa tunnustavat eklektikot yhdistelevät piirteitä yhden uskonnon eri traditioista, voiden lisätä mukaan myös muualta peräisin olevia tekijöitä.

Usein eklektiset pakanat ovat myös uskontoaan yksin harjoittavia (solitary), mutta olemassa on myös eklektisiä ryhmiä - esimerkiksi wiccacoveneita. Selvyyden ja yksinkertaisuuden vuoksi tässä käsitellään nyt vain yksin harjoittavia eklektisiä pakanoita.

Monet "väriä tunnustamattomat peruspakanat" ovat jonkinasteisia eklektikkoja, vaikka identifioisivatkin itsensä yksinkertaisesti "pakanoiksi".

Eklektinen pakanuus tarkemmin

Nine words the Eclectic Rede attest:
Steal what works, fix what's broke, fake the rest

Tuo yllä oleva "eklektikkojen rede" kuvaa hyvin perusasetelmaa. Eklektikolle tyypilliseen tapaan ryöväsin sen matkan varrelta (eklektisen rede'n kirjoitti alun perin Steve KelttikoiriaStorm2). "Ryövää toimiva, korjaa rikkinäinen, teeskentele loput".

Parhaimmillaan lopputuloksena on toimiva ja henkilökohtaisella tasolla erittäin tyydyttävä kokonaisuus, josta joskus voi jopa syntyä uusi pakanatraditio/uskonto, mikäli muitakin samoin ajattelevia löytyy. Pahimmillaan lopputuloksena on puolestaan ristiriitaisuuksia sisältävä eri osasista yhteen liimattu sekamelska, joka ei käytännössä toimi, ei sitten millään eikä myöskään millään tasolla.

Joillekin voi eklektisten pakanoiden monista lähteistä ammentavasta uskonnollisuudesta tulla mieleen pahimmanlaatuisen pehmopuputartunnan saanut ihminen, joka haluaa kaiken olevan ah-niin-ihanaa ja joka sen vuoksi poimii kaikesta tarjolla olevasta uskonnollisuudesta ne "parhaat" palat päältä. Hyvin yksinkertaistettuna ja hatusta vedettynäkin esimerkkinä: Kristinuskosta poimitaan enkelit (jotka käsitetään vain ja ainoastaan kiltteinä ja ihanina suojelusenkeleinä), wiccasta "an it harm none", buddhalaisuudesta karma (en voi tehdä mitään vähänkään pahalta haiskahtavaa, etten saa pahaa karmaa), new age -suuntauksista kristallien kaikkivoipaisuus, eri vanhoista pakanuskonnoista kaikki "kivat" jumalat & jumalattaret, Amerikan alkuperäiskansoilta hienot nimet jne. Loppujen lopuksi eri palasia ei yhdistä mikään muu kuin se, että kaiken pitää "tuntua hyvältä, tässä ja nyt".

No, näitäkin tapauksia toki löytyy ja tällainen yhdistelmä voi jopa jollekulle olla juuri se oikea (ainakin jonkun aikaa). Kaikkia eklektisia pakanoita on kuitenkin turha maalata joidenkin tapausten perusteella, varsinkin kun hörhelöitä löytyy käytännöllisesti katsoen jokaisesta uskonnollisesta suuntauksesta. Monissa tapauksissa eklektinen elämänkatsomus vaatii varsin paljon asioihin tutustumista. Eklektinen pakana ei voi yksinkertaistaen kaivaa tarpeen tullen hyllystään Spiral Dancea, Lain Kirjaa, Satanic Biblea, Mahabharataa tai eddoja ja tehdä mitä kirjassa neuvotaan, vaan hänen tulee ottaa huomioon useiden omaan uskonnolliseen näkemykseensä vaikuttavien uskontojen ja suuntausten lähestymistavat ja miettiä, mikä sopisi parhaiten käsillä olevan ongelman ratkaisuun tai tehtävän toteuttamiseen.

Monille eklektikoille "miten" ei ole tärkein kysymys, vaan "miksi". Kyseenalaistamalla, kyselemällä, muiden ihmisten kokemuksia ja ajatuksia kuuntelemalla sekä uutta alati oppimalla pystyy selvittämään itselleen mistä pitää ja mistä ei. Laaja-alaisesti opiskelemalla pystyy parhaiten välttämään uskonnollisen "leikkaa-liimaa" -syndrooman ja luomaan irrallisista tai irrallisilta vaikuttavista palasista jotain uutta ja merkityksellistä - vaikka sitten vain yhden henkilön tasolla. Palasista uuden luominen ei tarkoita sitä, että eklektikko kuvittelisi olevansa ylempänä tai parempi kuin lähdeaineistonsa, tai että hän edes ajattelisi luovansa jotain todella uutta tai ainutkertaista - aivan kuin kukaan muu ei olisi koskaan aiemmin ajatellut yhdistää tekijää A tekijään B. Kyseessä on enemmänkin saatavilla olevista aineksista tehty itselle sopivin sekoitus. Moni muu on saattanut jo tehdä samoista aineksista oman sekoituksensa, mutta ne ovat heidän sekoituksiaan ja tämä on minun. Ihmisestä itsestään riippuu kuinka toimiva sekoituksesta loppujen lopuksi tulee.

Hyvin maallista esimerkkiä käyttääkseni: kokin taidoista ja viitseliäisyydestä riippuu, onko tuloksena uusi upea ruokalaji vai vaikuttaako siltä, että kokkia laiskotti ja hän vain sekoitti yhteen alku-, pää- ja jälkiruoan ainekset.

Matkalle jonnekin, matkalla jostakin?

Joillekin eklektisyys on välivaihe matkalla jostakin jonnekin. Sanouduttuaan irti vanhempien ja/tai lapsuudessa opetetusta uskosta, on edessä etsikkovaihe. Oman uskonnollisen suuntauksen määritteleminen lähtee negaatioista, esim. "En ole kristitty". Tämän jälkeen löytyy suurempi viiteryhmä, johon voi tuntea yhteenkuuluvaisuutta: pakanat, uuspakanat. Uskonnollisen etsintänsä tiellä etsikko tutustuu useihin eri pakanauskontoihin, poimien kustakin tutustumastaan uskonnosta ne piirteet, jotka katsoo itselleen tärkeimmiksi, muodostaen itselleen omanlaisensa eklektisen elämänkatsomuksen. Vähitellen, enemmän opittuaan, etsikko saattaa tuntea jonkun monista pakanauskonnoista itselleen läheisimmäksi ja alkaa keskittyä tähän. Ajan kuluessa etsikko huomaa olevansa entinen etsikko, joka nykyään voikin kutsua itseään johonkin tiettyyn (uus)pakanauskontoon kuuluvaksi ja sanoa: "Minä olen ****!"

Eklektinen uskonnollinen näkökanta voi olla myös seurausta siitä, että matkataan yhdestä uskonnosta eteenpäin (eteenpäin ilman arvotusta paremmasta, tarkoittaen vain etenemisestä henkilökohtaisella tasolla sopivampaan). Monine eri traditioineen monenlaisista juurista ammentava wicca käy hyvästä esimerkistä: wiccaksi itsensä identifioinut alkaa tutustua tarkemmin uskontonsa juuriin ja havaitsee yhtäkkiä olevansa vaiheessa, jossa hän ei voi enää (itse itselleen) rehellisyyden nimissä kutsua itseään wiccaksi. Hän on tutustunut esimerkiksi thelemaan, kelttiläisen pakanuuteen ja muihin suuntauksiin, joista wicca - traditiosta riippuen - on ammentanut sisältöään. Vähitellen ennen wiccaksi itseään kutsunut pakana huomaa kulkeutuneensa yhä kauemmaksi wiccan ajatusmaailmasta, kokien itselleen tärkeämmäksi itse wiccan "lähteistä" löytämänsä tekijät, jotka hän kokoaa uudeksi kokonaisuudeksi. Toisin kuin identifioidessaan itsensä wiccaksi, nykyinen eklektikko saattaa korostaa wiccaan vaikuttaneissa suuntauksissa aivan toisia tekijöitä kuin mitkä ilmenivät wiccassa.

Kolmas ryhmä onkin sitten ikuiset etsikot, ikuiset oman tiensä kulkijat. He eivät välttämättä edes usko siihen, että ihminen voisi elinaikanaan tulla "valmiiksi", vaan ovat koko elämän läpi jatkuvalla etsimisen tiellä. He eivät tunne tarvetta kuulua mihinkään tarkemmin määriteltyyn uskontoon, vaan kokevat itselleen tärkeämmäksi omia uskonnollisia tarpeitaan mahdollisimman täydellisesti palvelevan kokonaisuuden muodostamisen.
Kuinka paljon voi/ pitää sekoittaa traditioita/uskontoja, ennen kuin on eklektinen?

Siinä, missä esimerkiksi brittitraditio-wicca saattaa olla sitä mieltä, että kun tradition A edustaja ryhtyy ottamaan uskonharjoitukseensa mukaa piirteitä traditiosta B - puhumattakaan kokonaan toisesta uskonnosta, on syytä lakata kutsumasta itseään tradition A edustajaksi, saattaa toinen kutsua itseään kristityksi wiccaksi... Raja on siis häilyvä ainakin yksittäisten ihmisten itsensä identifioimisen kohdalla, vaikka jonkun ulkopuolisen olisikin suhteellisen helppo sanoa "tuo tuossa on kylläkin oikeastaan eklektinen pakana". Kristitty wicca -esimerkin kohdalla voi jo miettiä, onko henkilö oikeastaan edes eklektinen pakana vai vain uskonnollisuudeltaan eklektinen, onhan toinen ammennettavista uskonnollisista suuntauksista kaikkea muuta kuin pakanallinen.
slam

Re: Eklektiset pakanat

Viesti Kirjoittaja slam »

Ei hemmetti.

Taidan tuntea itseni aikas elektiiviseksi pakanaksi kaiken tämän sekamelskan keskellä. Voisi pytyllä käydä ponnistamassa electroniset paskat tämän nettailukoneen kanssa vehtaamisen tähden.

Itseäni alkaa vaivaamaan informaatiomäärän liiallisuus. Paras hoitokeino olisi pimiö. :lol:
Lilo

Re: Eklektiset pakanat

Viesti Kirjoittaja Lilo »

Wau. Avasin topikin kun luin jotta eklektiset pakaRat. 8)
nypari

Re: Eklektiset pakanat

Viesti Kirjoittaja nypari »

Lilo kirjoitti:Wau. Avasin topikin kun luin jotta eklektiset pakaRat. 8)


Hah, kuten myös.
slam

Re: Eklektiset pakanat

Viesti Kirjoittaja slam »

nypari kirjoitti:
Lilo kirjoitti:Wau. Avasin topikin kun luin jotta eklektiset pakaRat. 8)


Hah, kuten myös.
Aivan samoin kävi... ryhmä harha?
Faghag

Re: Eklektiset pakanat

Viesti Kirjoittaja Faghag »

Mietin, onko tässä kirjoituksessa tarkoituksena kuvailla eklektisen uskomisen tapoja ilmiönä vai oliko tässä jotakin kritiikkiäkin....

Ihminen rakentaa maailmankuvaansa niin kognitiivisesti kuin empiirisestikin. Hän kasvaa tiettyihin perheen ja yhteiskunnan vaalimiin arvoihin, jotka saattaa kyseenalaistaa myöhemmin tietoisuuden ja tiedon määrän kasvaessa. Se, joka etsii vastauksia ihmisenä olemisen kysymyksiin, etsii tuota tietoa ihmiskunnan vanhimmista kirjoista, eri uskontojen käsityksistä ja aatesuunnista. Hyvinpä harva ihminen sitoutuu mihinkään aatteeseen tai uskontoon siihen perehtymättä. Ei "uskominen" ole ilmoitusasia, se on pitkällisen etsimisen ja pohdinnan tulos (siis ihannetapauksessa).

Jos ajattelemme kristinuskoa, niin sen leviämisen strategiana oli sulauttaa paikallisen väestön oma "pakanallinen" uskonto jumaluuksineen, demoneineen ja juhlapyhineen kristilliseen traditioon nimeämällä nuo jumaluudet ja demonit Raamatun mukaan sekä viettämällä kristilliset juhlat entisten pakanallisten juhlapyhien aikana. Tälläistä uskon ja uskonnon sulauttamista voisi kutsua myös eklektiseksi, vaikka se tunnetaan paremmin termillä synkretismi.

Wikipedia määrittelee synkretismin seuraavasti:

"Uskonnot, jotka ovat ottaneet aineksia useista eri uskonnoista, ovat synkretistisiä. Esimerkiksi sikhiläisyys on synkretistinen. Se on yhdistelmä hindulaisuuden ja islamin oppeja. Synkretismiksi kutsutaan myös uskontojen sekoittumista toisiinsa, kuten muinaisessa Suomessa, jossa suomalaisen muinaisuskonnon ja kristinuskon ainekset sekoittuivat."

Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Synkretismi

EDIT: Jotta voisi määritellä jonkin asian pakanalliseksi, se pitää määritellä valtaväestön uskontoon liittyvän viitekehyksen kautta, jonka mukaan pakana on se, joka ei usko kristilliseen jumaluuteen tai mytologiaan kristillisen kaanonin ja dogmien mukaisesti.

New Age-tyylisten uususkontojen kannattajat näkevät itsensä enemmän luonnonuskonnon harjoittajina tms. Tosin itseään pakanuuden harjoittajaksi nimeävä yksilö haluaa selvästi erottua kristinuskosta määrittelemällä itsensä sen mukaan ei-oikeaoppiseksi uskovaiseksi eli pakanaksi tai kuten kristityt herjaavasti kutsuvat, kerettiläiseksi eli harhaoppiseksi.
slam

Re: Eklektiset pakanat

Viesti Kirjoittaja slam »

Elektiivinen käytös vaikuttaa kovin normaalilta ihmisen käyttäytymiseltä.

Avoimille kysymyksille poimitaan sopivat ratkaisut. Ratkaisut ovat yleensä sellaisia, että ihmisen on mukava elää siinä yhteiskunnassa, jossa hän parhaillaan on elämässä. Mukavuuteen pyrkiminen on minullakin monesti päällimäisenä mielessä eli pyrkiä tekemään sellaisia ratkaisuja, että olisi mukava olla.

Tietyt uskomukset vapauttaa etsimisen aiheuttamasta kauhun kierteestä, ja niitä joudutaan myös keräilemään sopivista viisaiden miesten rakentamista aatteista, jotka ovat ilmestyneet mieliämme rasittamaan.

Tai ehkä "normaalilla" ihmisellä tuo kaikki on tiedostamatonta prosessointia? "Älä lyö" , "anna anteeksi" , "ole asiallisesti" , "usko huomiseen" "ole iloinen tästä asiasta"
Avatar
LillyMunster
Kitisijä
Viestit: 2007
Liittynyt: 15.08.2005 12:55

Re: Eklektiset pakanat

Viesti Kirjoittaja LillyMunster »

1108 kirjoitti:"Ryövää toimiva, korjaa rikkinäinen, teeskentele loput".
Tuohonhan voisi olla hyvä perustaa (Paitsi se fake the rest..?)

Itse en tunnusta mitään uskontoa, enkä siis näin ollen myöskään koe olevani pakana. Olen aika lailla uskonnoton. Toki ajattelen asioita uskonnolliselta kannalta, ja pohdin eri uskontojen filosofiaa ja oppeja, ja niissä on paljon asioita jotka allekirjoittaisin, ja toivoisin niiden olevan jonkinlainen yhteinen oppi, "laki".

Mutta en halua sekoittaa siihen käsitettä uskonnosta, se on enemmän elämäntapa, tietynlainen moraalinen käsitys oikeasta ja väärästä, hyvästä tavasta toimia. Ei se ole uskonnosta kiinni. Haluaisin uskoa itseeni, se riittää. En tarvitse uskontoa tai Jumaluuksia. Yritän vain toimia oman moraalini mukaan oikein, ja sekin on välillä aivan liian vaikeaa. En heittäydy "korkeamman käteen" tai usko suoranaisesti karman lakiin tai muihin sellaisiin. Itse sitä on itsestään ja toimistaan vastuussa. Yritän elää niin kuin on oikein.

Pidän toki jollain tasolla uskoa hyvänä asiana. Voisin uskoa uskoon, mutta todennäköisesti en koskaan voisi uskoa uskontoon.

EDIT: Aika :off: koko tämä minun juttu.
Monesti sitä ajattelee leikkivänsä hengellään. Pitäisi aina pitää mielessä, että siinä touhussa saattaakin leikkiäkin terveydellään, ja se on jo ihan toinen juttu...
Vastaa Viestiin