Mä olen aina ollut enemmän sellanen yönkukkuja ja aamun nukkuja. Kuitenkin aiemmin sain jossain vaiheessa nukuttua itselleni tarpeellisen määrän ja vielä ihan sellaiseen inhimilliseen aikaan. Minulle tuntuisi sellainen sopiva määrä unta olevan (riippuen yöllisten heräilyjen määrästä joka aina on vaihdellut 1-4 krt/yö) 7,5-10h. Tuollaisen yön jälkeen olen yleisesti tuntenut itseni virkeäksi herättyäni.
Unensaantiin mulla on aina mennyt aikaa, kokemukseni mukaan aina enemmän kuin vieressä nukkuvalla kaverilla olipa kaveri sitten kuka tahansa (n.1-2h) ja yölliset heräämiset ovat niin kauan kuin muistan kuuluneet elämääni - näihin olen tottunut /sopeutunut. Aikaisemmin sitä kuitenkin heräsi ja kävi vessassa / kävi juomassa / vaihtoi asentoa /riisuutui /pukeutui /wha eva ja tämän jälkeen nukahti uudelleen ihan kunnon uneen suht nopeasti.
Nyt tilanne on ikäväkseni muuttunut ja alla olevat lainaukset kuulostavat niin niin tutuilta:
kid kirjoitti:Uni ei millään tullut, ja kun vihdoin tuli, niin nukuin pari tuntia ja heräsin. Katkonaista unta n.5h/yö. Stressasin kaikenmaailman asioista..
Suvinen kirjoitti:Yleensä ilmenivät siten, että illalla yöllä väsytti niin perkeleesti, mutta petiin mennessä jos ei heti uni tullut niin se "karkasi" eikä tullut enää.
Siinä meni muutama yö sitten Kityä lueskellessa ja maitoteetä juoden. Aamusella kuuden maissa sitten saattoi uni ehkä tulla. Sitten nukuttikin tuonne iltapäivään asti.
Toinen mitä esiintyi oli se, että jos saikin ajoissa unen tosi väsyneenä, niin saattoi herätä johonkin kolmen tunnin päästä - siis keskellä yötä - eikä uni enää palannutkaan. Ne yöt vasta hirveitä olivatkin, varsinkin jos tiesi että aamulla odotti suht aikainen herätys.
Mulla homma menee niin, että joko uni ei tule alkuyöstä ollenkaan ja tulee suvisen esimerkin mukaisesti vasta aamulla jne.. tai sitten nukahdan kohtuulliseen aikaan (puolenyön ja 02 välillä) ja nukun sellasen +/- 3h pätkän, jonka jälkeen herään (mitään erityistä syytä ei tarvita) niin ettei uni yksinkertaisesti vaan enää tule takaisin ja taas valvotaan sinne aamuntunneille jne.. Usein on myös öitä joina lasken niin sanotusti nukkuneeni (siis pyörineeni sängyssä valveilla suurimman osan aikaa) 10-12h ja oikeaa unta saaneeni ihan maksimissaankin puolet kokonaismäärästä.
Erittäin rasittavaa. Tätä on nyt kohdallani jatkunut tällaisenaan pian 6kk. Olen yrittänyt löytää apua varmaan suunnilleen kaikesta, niin paitsi lääkkeistä ja niitäkin on ollut nyt pakko alkaa harkita vaihtoehtona. Punnitsen kuitenkin vielä. Olikos muuten luontaistuotteita kukaan kokeillut tai jotain vaihtoehtojuttuu muuta ja onko ollut apua??
Luultavasti siksi olen tämän tilanteeni kanssa jaksanut näinkin kauan totaalisesti tipahtamatta, että olen pystynyt elämääni itse järjestelemään ja säätelemään niin, että olen epäsäännöllisen säännöllisesti saanut nukkua silloin kun uni on sitten tullut, olipa se sitten yöllä tai päivällä. Kun tekee vain keikkaluontoista työtä ja opiskelee monimuotoisesti omaa tahtiaan, niin tää on nyt vielä ollut mahdollista. Alkaa se silti potuttaan kun tarpeeksi pitkään jatkuu. Asiaa ei myöskään auta se, että tunnen mokomasta itse syyllisyyttä, erityisesti kun jotkut tietyt henkilöt jaksavat päivällä nukkumisesta jatkuvasti huomautella.. niin ja loputtomiinhan ei varmastikaan (tai ainakaan toivottavasti) jatku tämä elämäntilanteenikaan näin epäsäännöllisenä pätkätöineen ja rahahuolineen (mitkä taas varmasti ovat yksi ongelmaa edesauttavatekijä). Perkele.
*kiihdyttää vauhtiaan omassa pikku juoksupyörässään kunnes jalat katkeavat*
Huomioi kellonaika. Ei unesta tietoakaan.
Pikku Myy veti henkeä nenän kautta ja puhalsi sen ulos hampaiden välistä hyvin keljulla tavalla, joka merkitsi:En-ole-eläissäni-kuullut-mitään-näin-hullua.
(T. Janson: Muumipappa ja meri)
