Lapsia mittatilaustyönä?

[Kittys]

Jos voisit varmistaa geenitieteen avulla, ettei tuleva lapsesi kärsi periytyvistä taudeista, tarttuisitko tilaisuuteen?

Entä jos saisit päättää vauvasi sukupuolen ja silmien värin tjsp?

Sikiöseulonta paljastaa Downin syndrooman, mutta uusi PGD-menetelmä tarjoaa paljon tarkempaa tietoa. Neuvoloissahan tarjotaan jokaiselle
alle 18 vuotiaalle sekä yli 35v(?) tai jos edellisestä synnytyksestä on kulunut jo vajaat 10v , korjatkaa jos olen väärässä, tilaisuuden ilmaiseen sikiöseulontaan, jossa käy ilmi, jos on kohonnut riski saada kromosomivirheinen vauva.

Itse en tuossa aikoinaan ollut, se sitäpaitisi oisi lisännyt keskenmenon riskiä niin alkuvaiheessa.

[T3000]

Jos voisit varmistaa geenitieteen avulla, ettei tuleva lapsesi kärsi periytyvistä taudeista, tarttuisitko tilaisuuteen?

Entä jos saisit päättää vauvasi sukupuolen ja silmien värin tjsp?

Ensimmäiseen kysymykseen vastaus on helppo. Tietysti tarttuisin. Evoluutio on ihmisen kohdalla vääristynyt, geenivirheet yleistyvät yleistymistään koska periaatteessa elinkelvottomatkin yksilöt saavat jälkeläisiä ja lisääntyvät modernin lääketieteen ansiosta. En koe mitenkään moraalisesti arveluttavana, että lääketiede ryhtyisi korjaamaan niitä ongelmia mitä se evoluutiolle aiheuttaa.

Olen myös sen verran mukavuudenhaluinen, etten haluaisi lasta josta on tavanaomaista enemmän huolta ja ongelmia, kuten Downia tai muuten kehitysvammaista tai kromosomihäiriöistä. Tuskin se lapsen itsensäkään kannalta on kovin suuresti iloksi.

Sukupuolikysymys on vaikeampi, vaikka mielummin ottaisinkin tyttäriä niin haluan hoitaa hedelmöityksen luonnollisella tavalla jonkin seulonnan sijasta Kosmeettiset seikat alkavat mennä jo turhan pitkälle, silmien ja hiusten värit ovat vain osa kunkin persoonallisuutta eikä lapsi ole kuitenkaan mikään koriste.

[Lolita]

Jos voisit varmistaa geenitieteen avulla, ettei tuleva lapsesi kärsi periytyvistä taudeista, tarttuisitko tilaisuuteen?

Tarttuisin, jos olisi joku periytyvä sairaus, jota pelätä. Lapsettomuus harvemmin periytyy xD

Entä jos saisit päättää vauvasi sukupuolen ja silmien värin tjsp?

Ei kiitos, täysin toisarvoisia seikkoja.

Ja miksi ihmeessä mä taas koin tarvetta vastata johonkin näin itseni kannalta turhaan topiciin?

[saira]

Minun pikkuveljelläni on Tuberosis Sclerosis, todettu vajaat kymmenen vuotta sitten. Hänen lapsillaan 50% mahdollisuus saada se. Silloin ei ollut testejä, millä varmistaa tauti, todettiin vain oireiden perusteella. Koska hänellä on TSc TODELLA lievä, kestikin kauan ennenkuin saatiin tämä selville. Nykyään löytyy testi, jolla voi verrata jo diagnosoituun tapaukseen, eli suvun "oma" geenimuunnos, tai jotain.

Kun aloin odottamaan, asia kävi kyllä mielessä, ja neuvolan tädillekin asiasta ilmoitin. Minulle tuli sitten pikkuveljen lääkäriltäkin soitto, jossa hän ilmoitti mielipiteenään, että lapsellani ei tätä tautia olisi. Olisin kai saanut jonkun testin, jolla sikiöltä olisi otettu verta ja verrattu veljeni vereen, mutta keskenmenon riski tässä kuitenkin aina on. Eli en halunnut testiä. Syntymän jälkeen lapseni sydän ja keuhkot ultrattiin, mutta mitään ei löytynyt. Onneksi!

[Kittys]

Ensimmäiseen kysymykseen vastaus on helppo. Tietysti tarttuisin. Evoluutio on ihmisen kohdalla vääristynyt, geenivirheet yleistyvät yleistymistään koska periaatteessa elinkelvottomatkin yksilöt saavat jälkeläisiä ja lisääntyvät modernin lääketieteen ansiosta. En koe mitenkään moraalisesti arveluttavana, että lääketiede ryhtyisi korjaamaan niitä ongelmia mitä se evoluutiolle aiheuttaa.

Olen myös sen verran mukavuudenhaluinen, etten haluaisi lasta josta on tavanaomaista enemmän huolta ja ongelmia, kuten Downia tai muuten kehitysvammaista tai kromosomihäiriöistä. Tuskin se lapsen itsensäkään kannalta on kovin suuresti iloksi.

Mä yhdyn tohon edelliseen. Ja periytyvistä sairauksista.. Jos niitä itsellä tahi kumppanilla (suvussa) olisi, saisi lasten hankkiminen luonnollisin keinoin jäädä siihen. Ehkä itsekästä, mutta jokaisella on oikeus siihen. Itse en haluaisi synnyttää vammasta lasta, enkä myöskään haluaisi lapselleni mitään vakavaa periytyvää sairautta tms, koska se on se lapsi, joka siitä (ehkä) kärsii koko elämänsä. Kehitysvammainen lapsi/ downi tahi mikätahansa "normaalista/terveestä" poikkeava lapsi ihan varmasti joskus joutuu kärsimään omasta olostaan ja itsestään. Sitä en koskaan haluaisi lapselle, jos asia olisi mun itseni päätettävissä. Ihan hyvä, että "luonto" karsii vialliset kappaleet varhaisessa vaiheessa, johon ei itse pysty vaikuttamaan (keskenmeno, ei abortti).

[Keikaus]

Suostuisin sikiöseulontaan siksi, että jos lapsi olisi vammainen, osaisin valmistautua tulevaan edes jotenkin. En kuitenkaan tekisi sellaisia seulontoja, joista olisi mahdollisesti haittaa sikiölle.

[Keikaus]

Olen myös sen verran mukavuudenhaluinen, etten haluaisi lasta josta on tavanaomaista enemmän huolta ja ongelmia, kuten Downia tai muuten kehitysvammaista tai kromosomihäiriöistä. Tuskin se lapsen itsensäkään kannalta on kovin suuresti iloksi.

Vammaiset lapset voivat olla ihan iloisia ja onnellisia. Mielestäni se, että perustelee aborttinsa heidän mahdollisesti vaikealla elämällä on tekosyy. Suurempi syy on tuo oma mukavuudenhalu.

[Lilo]

Vammaiset lapset voivat olla ihan iloisia ja onnellisia. Mielestäni se, että perustelee aborttinsa heidän mahdollisesti vaikealla elämällä on tekosyy. Suurempi syy on tuo oma mukavuudenhalu.

Toki voivat olla. En silti näe mielekkäänä synnyttää vakavasti vajavaisia jälkeläisiä, jos on mahdollisuus valita toisin. Olkoon sitten vaikka itsekkyyttä.

Tietysti jos lapsi sitten olisi kaikesta ennakoinnista huolimatta jollakin tavalla vammainen, häntä luultavasti rakastaisi siitä huolimatta. Ihminen sopeutuu. Tieten tahtoen en kuitenkaan vaikeasti vammaista lasta saattaisi maailmaan.

[ninnithequeen]

Eihän kukaan halua vammaista lasta. Mutta kuinka moni olisi valmis tekemään abortin, jos kuulisi jälkeläisellään todennäköisesti olevan joku vakavampi sairaus/vamma? Siinäpä pohdittavaa.

Itse en pysty näihin kysymyksiin vastaamaan. Silmien värillä ja sukupuolella nyt ei ole mitään merkitystä, kunhan lapsi on terve, tämän kuulee monen suusta.

[Kittys]

Eihän kukaan halua vammaista lasta. Mutta kuinka moni olisi valmis tekemään abortin, jos kuulisi jälkeläisellään todennäköisesti olevan joku vakavampi sairaus/vamma? Siinäpä pohdittavaa.

Jos lapsi olisi vaikeasti vammainen, jolla ei tulisi olemaan normaali elämä.. Vaikeuksia oppia normaaleja juttuja; istuisi rullatuolissa ja olisi muiden ruokittavana, puettavana ja pestävänä. Ei koskaan itsenäistyisi, ei koskaan pystyisi asumaan omillaan eikä koskaan pystyisi huolehtimaan itsestään ja ehkäpä kuolisi jo sitä ennen, lapsena. Omalla kohalla ei tarttis moneen kertaan miettiä; ennemmin kärsisin ite hetken tehtyä aborttia kuin antaisin lapselle tuollasen "vajaan" elämän.

Itsekästä ehkä, mutta olkoot. Ei sekään ole kiva katsoa vierestä, kuinka perheen 9-vuotias tyttö kuolee syöpään tahi toisen perheen 4-vuotias kuolee vammaisena, syntyessään saatuun aivovaurioon, vaikka äiti hänet halusi jo alusta asti pitää vammasta huolimatta. Hän ei koskaan oppinut puhumaan tai kävelemään. Ei ole reilua, ite tuosta varmaan vaan katkeroituisi.

[T3000]

Vammaiset lapset voivat olla ihan iloisia ja onnellisia. Mielestäni se, että perustelee aborttinsa heidän mahdollisesti vaikealla elämällä on tekosyy. Suurempi syy on tuo oma mukavuudenhalu.

Painotus sanalla voivat. Kyllä se minulle on ihan yhtä suuri syy. Uskon ihan vilpittömästi siihen että terve ja tauditon ihminen on onnellisempi.

[nojoojust]

Minä olen diabeetikko. Diabetes on määritelty niin vakavaksi "vammaksi", että saan suurimman mahdollisen invaliidivähennyksen verotuksessa. Riski lapsen sairastumiseen on korkeampi kuin mitä se olisi jos en olisi diabeetikko. Serkkuni poika on kuuro, ja jollain vanhempien kurssilla jonkun muun kuuron isä oli todennut, että onneksi lapsi on vain kuuro eikä diabeetikko. Serkkuni kertoi minulle järkyttyneenä tapauksesta, sillä tottakai hän itse olisi valinnut lapselleen diabeteksen, koska hän _tietää_ minun ansiostani mitä diabetes oikeasti tarkoittaa normaalielämässä kuurouteen verrattuna.

Joten itse en voi ajatella ettenkö voisi hankkia lapsia, sillä tämä "vamma" ei varsinkaan nykytietämyksen pohjalta vaikeuta mitenkään täysin normaalia elämää. Lisäksi olen vakuuttunut siitä, että olipa lapsella mikä vamma hyvänsä, on se suurempi juttu vanhemmille kuin tälle lapselle. Minä en edes osaisi kuvitella elämää ilman insuliinia ja verinäytteitä, koska se on yhtä itsestäänselvää kuin nukkuminen ja vessassa käynti. Joten sen lisäksi etten kieltäytyisi synnyttämästä sairasta lasta, haluaisin myös kieltää sen päätöksen teon vanhemmilta, jotka puutteellisen tiedon takia tekevät vääriä päätöksiä. Esim. Down on kyllä sen verran hankala sairaus, että lapsi yleensä kuolee ennen aikuistumista, joten sen ja muiden vastaavien sairauksien kohdalla hyväksyisin abortin, mutta suomalaista tautiperimää en lähtisi siivoamaan järjestelmällisesti.

Mainittakoon, että otan henkilökohtaisesti myös ne tapaukset, joissa lemmikki lopetetaan diabeteksen takia "jottei sen tarvitsisi kärsiä". Helvetti, minun kissallani oli haimatulehdus jonka takia se tarvitsi insuliinipistoksia parin kuukauden ajan, ja sen jälkeen se edelleen rakastaa insuliinin hajua, tulee syliin kun olen vaihtamassa insuliinipumppuni ampullia tai katetria. Sama pätee verinäytteisiin, sillä sen omana insuliiniaikanaan johtivat sen korvasta otetut näytteet usein siihen, että sille tarjoiltiin herkkuja.

[ElanorRaven]

Hirvittävän vaikea kysymys, etenkin tuo vammaisuusongelma... Ensimmäisenä ajatuksena mulle tulisi mieleen, että haluaisin tietää tulevasta lapsestani, olisiko hänellä vammoja tms. Mutta sitten tuleekin eteen ongelma: jos saisin kuulla, että lapsi tulisi olemaan vammainen, voisinko sen takia tehdä aborttia? Pikkusiskoni syntyi liikuntavammaisena. Enkä ikinä, IKINÄ, voisi kuvitella, ettei joku olisi halunnut sellaista lasta! Liikuntavammaisen lapsen hoito on toki rankkaa ja aikaavievää, mutta oma siskonikin on niin äärimmäisen valoisa ja ihana olento, että omasta mielestäni se työ on kovin pientä kaiken sen rinnalla, mitä siitä saa takaisin. Ei saisi omia sisaruksia laittaa järjestykseen, mutta mulle juuri tuo pikkusisko on kaikkein rakkain. Hänen koulunsa/vapaa-ajan harrastuksiensa kautta olen tutustunut muihinkin vastaaviin lapsiin, joilla on liikuntavamma tai muu kehitysvamma. Toiset eivät pysty puhumaan kuin bliss-merkistön välityksellä, toiset rappeutuvat pikkuhiljaa kohti kuolemaa. Muutama vuosi sitten pikkusiskoni paras ystävä kuoli tavalliseen flunssaan - elimistön puolustus ei toiminut enää ollenkaan, tyttöparka kirjaimellisesti kuihtui pois.

Tästä tuli nyt tarinointia vammaisista lapsista... Mutta pointtini oli se, että olisin kyllä itse valmis elämään vammaisenkin lapsen kanssa, kokemuksien perusteella heiltä voi oppia valtavasti kaikkea. Kun lukee pikkusiskon ystävänkirjasta vastauksia suurimpiin toivomuksiin, ja yhdellä tytöllä vastauksena on "että oppisin joskus kävelemään", alkaa väkisinkin katsomaan omaakin elämäänsä hieman eri tavalla.

[Keikaus]

Joo, ja onhan sitä sellaistakin tapahtunut, että sikiöseulonnassa vammaiseksi todettu lapsi onkin osoittautunut terveeksi, joskus vasta abortin jälkeen.

[Geetzu]

Eihän kukaan halua vammaista lasta. Mutta kuinka moni olisi valmis tekemään abortin, jos kuulisi jälkeläisellään todennäköisesti olevan joku vakavampi sairaus/vamma? Siinäpä pohdittavaa.

Meillä on np-ultraus viikon sisällä ja onhan tästä asiasta tullut nyt puhuttua. Miehellä on huomattavasti selkeämpi se ajatus, että lapsi nyt tulee tähän maailmaan, aivan sellaisena kuin on tarkoitus. Itse jännitän... Sukupuolella (olen varma tytöstä) ja millään ulkoisella ei ole mitään väliä, ei todellakaan, mutta vierastan hirvittävästi ajatusta, että tieten tahtoen tehdään maailmaan kehitysvammaisia lapsia. Väitän jopa, ettei kyse ole puhtaasta itsekkyydestä tai mukavuudenhalusta (hah, lapsiperheen elämästä on usein muutenkin mukavuus kaukana). En tunne vammaisia, enkä ole tutustunut eri vammoihin, mahdollista raskauden keskeytys -päätöstä edeltäisi ilman muuta kaiken mahdollisen tiedon kerääminen. Minkälaista elo vakavasti sairaana onkaan, huolimatta vanhempien täydellisestä rakkaudesta, onko se sen arvoista... Erottelen mielessäni esim. downin ja liikkumisvaikeuden kyllä selkeästi.

[Keikaus]

Meillä on np-ultraus viikon sisällä ja onhan tästä asiasta tullut nyt puhuttua. Miehellä on huomattavasti selkeämpi se ajatus, että lapsi nyt tulee tähän maailmaan, aivan sellaisena kuin on tarkoitus.

Sulla on hyvä mies.

Teidän lapsella on varmaan kaikki hyvin. Olette nuoria ja kauniita, heh.

[Geetzu]

Sulla on hyvä mies.

Teidän lapsella on varmaan kaikki hyvin. Olette nuoria ja kauniita, heh.

Niin just. Sehän riittää.

[slam]

[quote="Keikaus"][/quote]

koskas me tehdään se lapsi? eikös se olisi varsinainen "mittatilaustyö"?

[Mylwin]

Äidillä oli skitsofrenia ja olen ihan tyytyväinen ettei minua kaavittu roskiksen pohjalle umpihullun lapsen saamisen pelossa. Eihän sitä tietysti tiedettykään, mutta vaikka oltaisiin tiedettykin.
Urpouden periytymistä valitettavasti ei otettu huomioon ja siitä kärsiikin nyt sitten koko suku.

Vaikea kysymys. En tiedä, haluaisinko edes tietää.

[Exsat]

Sukupuolella jne. ei ole mitään merkitystä. Tällä hetkellä olen noissa seulonnoissa aika pitkälti Keikauksen kannalla, eli vain jos siitä ei ole haittaa sikiölle ja jotta osaisi varautua. Vaikea kuvitella, että hankkiutuisin tulevasta lapsestani eroon siksi, että se saattaa olla vammainen. Toisaalta, paha sitä on sanoa miten sitten lopulta tositilanteessa toimisi.

Meillä periytetään itsetuhoisuutta, alkoholismia ja aivoverisuonten rakennehäiriötä. Eivät taida näkyä seulonnassa?

[hermine]

Mä en pysty kuvittelemaan, että tekisin abortin vaikka testien mukaan lapsi olisikin todennäköisesti vammainen. Ei minulla voi mielestäni olla mitään valtaa päättää sitä, kenenkä elämä olisi elämisen arvoinen ja kuka joutaa kuolla jo ennen syntymäänsä. Tuskin vamman vakavuudesta saa edes noilla testeillä kovin tarkkaa kuvaa. En ehkä ylipäätään haluaisi mennä koko testeihin ellei siihen olisi jotain erityistä syytä, olisi kamalaa jos terve raskaus menisikin kesken niiden vuoksi. Tosin mulle ylipäänsä jo se, että nussin jonkun kanssa tarkoittaa ajatustasolla valmistautumista siihen mahdollisuuteen, että seurauksista olen sitten jollain tavalla vastuussa kuolemaani asti (eihän se vanhemmuus terveiden lastenkaan kanssa pääty näiden täysikäistymiseen). Aikuisten huveista aikuisen vastuu...

[Geetzu]

Sanotaan nyt vielä, että esim. niskapoimu-ultraus massun päältä tai pimpasta hemmetin pienellä vekottimella ei vaaranna sikiötä yhtään mitenkään... Niistä saatujen tietojen perusteella tulee sitten mahdolliset lapsivesitutkimukset etc., joihin en itse ole onneksi vielä joutunut tutustumaankaan. Väestöliiton mukaan lapsivesinäytteen otto lisää keskenmenoriskiä 0.5%:lla. Niin kuin Keikaus (?) aiemmin totesikin, ei mikään ole satavarmaa ja on tapauksia, joissa abortoitu sikiö on todettu terveeksi. (Näin keskustelupalstalta kuultua, neuvolassa pitivät lähes hulluna kun mietin ääneen jätämmekö seulonnat väliin.)

[Geetzu]

Meillä periytetään itsetuhoisuutta, alkoholismia ja aivoverisuonten rakennehäiriötä. Eivät taida näkyä seulonnassa?

Tästä tyhmyydestä pitäis kyllä sakottaa. Yhteiskunta vois vaikka kieltäytyä tarjoamasta ilmaiseksi äitiyspalveluita. Meilläkin alkoholismia pruitataan masupirpanaan nyt kummankin puolelta, emme sentään itse ole alkkiksia mutta hehkeitä kantajia kyllä.

[KisSandra]

Ei ole tällaisten pohtimiset tulleet omalla kohdalla vielä ajankohtaisiksi, liekö koskaan tulevatkaan..

Periaatteessa kuitenkin kovin vieraalta tuntuu ajatus, että kaikki perinnöllinen sairaus kitkettäisiin pois maailmasta abortoimalla tietyt geenit omaavat ihmistaimet ennen kuin näkevät maailman. Ehkä ketjun aloittajalla tai siihen osallistuneilla ei olutkaan tarkoitus kaikkea karsia (vai oliko?), puhuttiinko kuitenkin erityisen vaikeasti vammaisista lapsista? Vai oliko ajatuksena karsia kaikki pitkäaikaissairaudet pois (kuten astma, epilepsia, diabetes, reuma, yksittäiset aistivammat jne)? Jos näin niin hyvin vieraalta tuntuu!! En voi tietää miten suhtautuisin ja reagoisin mikäli odottamastani lapsesta testien perusteella havaittaisiin erittäin syvä kehitysvamma ja hänelle annettaisiin suurella todennäköisyydellä hyvin alhainen elinennuste, silloin voisi mielessä käydä abortointi mutta sitten olisi edessä se, että olisinko kuitenkaan siihen valmis ja/tai kykenisinkö sen toteuttamaan. Toivottavasti en joutuisi elämässäni tällaisten päätösten eteen.

Ja siinä yhdyn moniin aiemmin kirjoittaneisiin, että mikäli testeistä olisi mitään vaaraa lapselle tai raskauden jatkumiselle niin silloin niitä välttelisin. Mitään tietoa minulla ei ole siitä millaisia erilaiset testit ovat ja miten toteutetaan tai siitä mitä niilä pystytään selvittämään ja kuinka tarkasti.

[Leilah]

Minulla on vaikeasti vammainen lapsi, joka vammautui synnytyksessä. Minulla ei siis ollut valinnan varaa sen suhteen, että haluanko hänet tähän maailmaan vai en. Tuntuu jotenkin omituiselle, jos lapsia abortoitaisiin jonkin yksittäisen pitkäaikaissairauden, aistivamman, liikuntavamman tai edes sen pelätyn kehitysvamman takia. Minun lapsellani on ne kaikki, ja onpahan vaan pärjätty. En kuitenkaan paheksu tai moralisoi abortteja, tuskin sellaista päätöstä yksikään äiti tekee kovinkaan kevyin perustein. Ja toisaalta, mikä minä olisinkaan muita arvostelemaan. Tietyissä asioissa omakin moraali on hyvin joustava.

En tiedä, kuka meistä loppujen lopuksi kantaa sellaisia valiogeenejä, että lisääntyminen olisi suotavaa. Minunkin suvussani on alkoholismia ja sydän- ja verisuonisairauksia. Lapsenikin oli terve raskausajan, mutta huonosti vaan kävi silti. Aivan samoin minä voin ajaa autollani rekan keulaan, ja viettää loppuelämäni pyörätuolissa toisten hoidettavana. Tiedän myös erään pienen tytön, joka oli puolivuotiaana sairastanut aivokalvontulehduksen ja hoitovirheen takia hänkin kulkee nyt invataksilla ja tarvitsee jatkuvasti jonkun. Elämää ei voi ikinä suunnitella 100% varmasti. Elämme nykyään jotenkin sellaisessa harhassa, että kaikkea voi hallita. Ei se niin mene. Joskus on vaan otettava vastaan mitä annetaan ja elettävä sitten sen kanssa.