Pienten rottien ulkoiluttajat

Yleinen lätinä jä kitinä
Avatar
annepa
Kitisijä
Viestit: 4213
Liittynyt: 19.08.2005 14:09

Re: Pienten rottien ulkoiluttajat

Viesti Kirjoittaja annepa »

nojoojust kirjoitti: Silloin kun vielä olimme kaupunkilaisia, nöffimme tutustui naapurin tiibetinspanieliin. Ne tulivat loistavasti toimeen ja leikkivät takaa-ajo- ja tappeluleikkejä, kunnes Molli kasvoi niin isoksi, että naapurit alkoivat pelätä tipsunsa puolesta. Surullista, kun tipsu aina hinkui Mollin seuraan, mutta he pitivät pysyvästi turvavälin.
hebuli kirjoitti:
nojoojust kirjoitti: Ja vaikka Molli kuinka viestitti olevansa ystävällismielinen ja alistuva, rähisivät pikkukoirat sille. Mollille jäi pysyväksi pelko niitä kohtaan.
Mitäs nimesitte sen Molliksi, ei kai ihmekään että siitä tuli niin surumielinen koira. Olisitte keksineet sille paremman nimen, vaikka Mölli?
Meillä oli nöffi nimeltä Mölli. Möllin paras kaveri oli naapurin tipsu nimeltä Rasmus. Naapurin isännät ja emännät ei pelänny Mölliä yhtään ja se sai leikkiä Rasmuksen kanssa harva se päivä. Sitte ne tuli vanhaksi ja kuoli. Nyyh.
Hyvä viinihumala kirkastaa ihmeellisesti raskaimmatkin rötökset, joten minulla ei liene muuta neuvoa kuin pysytellä päissäni kuin käki elämäni loppuun asti.
nojoojust

Re: Pienten rottien ulkoiluttajat

Viesti Kirjoittaja nojoojust »

annepa kirjoitti:
nojoojust kirjoitti:Surullista, kun tipsu aina hinkui Mollin seuraan, mutta he pitivät pysyvästi turvavälin.
hebuli kirjoitti:Mitäs nimesitte sen Molliksi, ei kai ihmekään että siitä tuli niin surumielinen koira. Olisitte keksineet sille paremman nimen, vaikka Mölli?
Meillä oli nöffi nimeltä Mölli. Möllin paras kaveri oli naapurin tipsu nimeltä Rasmus. Naapurin isännät ja emännät ei pelänny Mölliä yhtään ja se sai leikkiä Rasmuksen kanssa harva se päivä.
Olisi sitten kuitenkin pitänyt antaa toinen nimi... Seuraavan koirankin nimi on ongelma, Riita, Kolmi, Puoli, Tauko?
Elukka

Re: Pienten rottien ulkoiluttajat

Viesti Kirjoittaja Elukka »

nojoojust kirjoitti:
annepa kirjoitti:
nojoojust kirjoitti:Surullista, kun tipsu aina hinkui Mollin seuraan, mutta he pitivät pysyvästi turvavälin.
hebuli kirjoitti:Mitäs nimesitte sen Molliksi, ei kai ihmekään että siitä tuli niin surumielinen koira. Olisitte keksineet sille paremman nimen, vaikka Mölli?
Meillä oli nöffi nimeltä Mölli. Möllin paras kaveri oli naapurin tipsu nimeltä Rasmus. Naapurin isännät ja emännät ei pelänny Mölliä yhtään ja se sai leikkiä Rasmuksen kanssa harva se päivä.
Olisi sitten kuitenkin pitänyt antaa toinen nimi... Seuraavan koirankin nimi on ongelma, Riita, Kolmi, Puoli, Tauko?
B-molli. :P
nojoojust

Re: Pienten rottien ulkoiluttajat

Viesti Kirjoittaja nojoojust »

Nimistä tulikin mieleeni, että Nooni oli i-pentueesta, eikä kasvattaja vielä ollut valinnut nimiä kun käytiin katsomassa. Minä sitten siihen, että Nooni tuosta tulee, joten nimeksi voisi laittaa Inoon. Inoon siitä sitten virallisesti tuli, ja joku muu sai pentueesta koiran, jonka nimeksi tuli heittoni mukaisesti Inkivääri. Mahtoi olla hauskaa keksiä kutsumanimeä...
Elukka

Re: Pienten rottien ulkoiluttajat

Viesti Kirjoittaja Elukka »

nojoojust kirjoitti:Nimistä tulikin mieleeni, että Nooni oli i-pentueesta, eikä kasvattaja vielä ollut valinnut nimiä kun käytiin katsomassa. Minä sitten siihen, että Nooni tuosta tulee, joten nimeksi voisi laittaa Inoon. Inoon siitä sitten virallisesti tuli, ja joku muu sai pentueesta koiran, jonka nimeksi tuli heittoni mukaisesti Inkivääri. Mahtoi olla hauskaa keksiä kutsumanimeä...
Höh, Inkku tietenkin.

Seuraava! :P
hermine

Re: Pienten rottien ulkoiluttajat

Viesti Kirjoittaja hermine »

nojoojust kirjoitti: Minulla itselläni ei siis ole mitään pieniä koiria vastaan, pidän niistä ja haikailenkin välillä pikkukoiran perään, Mollin elämä vain on ollut niin vaikeaa, koska se haluaa olla kaikkien ystävä, jopa kissojen. Lähinnä omat kissamme ovatkin olleet se syy, miksi koiramme ovat isoja. Kaikki koirat kun kuitenkin jossain määrin leikkivät kissojen kanssa, eikä koskaan voi olla varma siitä, ettei leikki muutu todeksi. Kissat ovat kuitenkin niin paljon ketterämpiä kuin isot köntyskoirat, joten siksi niiden seura on turvallisempaa. Toisaalta meidän Kultu-kissamme muutti kotiin, missä on chihuahua, ja ne ovat kuulemma ylimmät ystävät, ystävystyivät heti ensimmäisenä iltana, joten sellaisen hankkimista ehkä jopa uskaltaisi harkita.
Meidän vanhempien JackRussellinterrieri ja kissa ovat tosi hyviä kavereita. Ne ovat suunnilleen saman kokoisetkin. Kissa seuraa usein koiraa lenkille ja naukuu vähän väliä sen perään jos koira menee liian kauas. Koiran ollessa hoidossa kissa etsi sitä joka paikasta. Kun entinen kissa kuoli, koira vaipui apatiaan pitkäksi aikaa. Eivät ne varsinaisesti oikein osaa yhdessä leikkiä mitä nyt jotain remuavat mutta jotenkin kommunikoivat kuitenkin, esim. tervehtivät toisiaan, nuolevat rähmät toistensa silmistä, selkeästi kiinnittävät positiivista huomiota toistensa olemassaoloon...Tosin tuo on varmaan enemmän yksilö- kuin rotukohtaista.

Tommonen pikkuterrieri muuten puree oikeasti kovaa ja veikkaisin että on senverran ketteräliikkeinen että sitä ei ihan helposti potkita. Kerran koira oli mun siskolla hoidossa kun siskon ollessa jossain humalainen kaveripoikajoukko päätti tulla omilla avaimillaan sisälle. Koira luonnollisesti puolusti hampain reviiriään tunkeutujilta ja pojat onnistuivat täpärästi pelastautumaan vertavuotavina saunaan kunnes sisko hetken kuluttua tuli kotiin...
Avatar
par-sky
Kitisijä
Viestit: 2445
Liittynyt: 14.09.2005 17:11
Paikkakunta: Hämpton

Re: Pienten rottien ulkoiluttajat

Viesti Kirjoittaja par-sky »

Koira ei voi olla se perheen johtaja. kaverin porukoilla oli joskus aivan kajahtanut koira. tai ei, aivan kajahtanut omistaja. "purri on niin kiltti koira...älä tee äkkinäisiä liikkeitä ettei se pure"

ihmettelin että eikö sen verran pitäs koiraa kouluttaa että se ei pureskele ihmisiä huvikseen. kuulin että koiraa on koulutettu. samassa tajusin että ei riitä että koiraa koulutetaan, ne omistajat pitäs kouluttaa kanssa. ei sitä eläintä voi käskeä "noh noh, älä viitsi ärhennellä, äidin pikku kultamussu möykkyläinen" äänellä joka on kuin löysä lämmin paska ja anneta keksejä huomion kääntämiseksi. se pirun piskihän luulee että sitä PALKITAAN siitä räyhäämisestä.

piikille moiset omistajat :evil:
Me transmitte sursum, Caledoni!
hermine

Re: Pienten rottien ulkoiluttajat

Viesti Kirjoittaja hermine »

Jos koira rähisee pelkoaan muille koirille ja ihmisille, ei sille karjuminen ja hihnasta kiskominen auta asiaa yhtään. Tilanteesta tulee koiralle vain epämiellyttävämpi, jolloin se pelkää entistä enemmän ja rähinä ja hihnassa poukkoilu alkaa vielä suuremmalla varmuudella aina kun joku menee ohi puhumattakaan siitä jos joku vieras yrittää tulla silittämään koiraa. Suunniltaan olevan koiran, johon ei saa mitään kontaktia, komentaminen on ihan yhtä tyhjän kanssa. On kyllä kokeiltu aiemmin, huonolla menestyksellä. Sensijaan kun tarpeeksi monta kertaa kiinnitin koiran huomion muita ohitettaessa keksiin (tai leluun, jotkun käyttävät myös naksutinta) samalla rauhoitellen pehmeällä äänellä, koira oppi että tilanteesta on mahdollista selviytyä miellyttävästi. Yllätyksekseni sain jo vähässä ajassa tuloksia vaikka olin pitänyt koiraa aivan toivottomana tapauksena. Ajan kuluessa se ei enää useimmiten kiinnittänyt ollenkaan huomiota ohikulkijoihin vaan minuun, vaikkei keksiäkään olisi mukana. Kun taluttaja onnistuu aiheuttamaan koiralle turvallisen olon, koira oppii kuuntelemaan ja turvautumaan taluttajaan sen sijaan että alkaa paniikkirähinöidä. Luulisin, että jos taluttajakin menettää rähinätilanteissa itsekontrollin alkaen huutaa, koiralle tulee sellainen olo että itsensä lisäksi sen pitäisi "suojella" vielä taluttajaakin.
Avatar
par-sky
Kitisijä
Viestit: 2445
Liittynyt: 14.09.2005 17:11
Paikkakunta: Hämpton

Re: Pienten rottien ulkoiluttajat

Viesti Kirjoittaja par-sky »

tjaa. itse huomasin että tuo pioski totteli, ja oli ihan iloinen ja miellyttävä kun sitä kerrankin komensi kunnolla. ei se ollut pelkoa, ennemmin jotain huomion hakua.
Me transmitte sursum, Caledoni!
safi

Re: Pienten rottien ulkoiluttajat

Viesti Kirjoittaja safi »

Kahden kohtuullisen ison koiran kanssa päivittäin lenkkeilessä tulee törmättyä räksyttäviin pikkupuudeleihin lähes päivittäin. Antaa räksyttää, kunhan räksyttävät pihalla, eivätkä naapurissani seinän takana.
Enemmän minua on viime viikkoina ärsyttäneet pikkukoirien omistajat, jotka eivät kerää paskakikkareita keskelta tietä. Ymmärrän hyvin, etteivät pikkukoirat kykene tällä lumimäärällä menemään tien sivuun, koska hukkuvat hankeen. Helppohan se kuitenkin omistajan olisi vaikka potkaista se kikkare tien sivuun, mutta eihän se onnistu ei.

Seuraavaksi minua vituttaa ääliöt koiranomistajat, jotka antavat koiriensa kuseksia mihin sattuu. Ihmisten postilaatikoihin, porttien tai ihan asutusten nurkille. Omallakin asuinseudullani on metsää ja polkua ihan pienen kävelymatkan säteellä, mutta silti ne koirat on kusetettava keskellä asunto-aluetta. Oikein harmittaa, etten ole vielä nähnyt niiden koirien omistajia, jotka antavat koiriensa kusta minun asuntoni pihalle. Saattaa olla, että voin jopa syöttää sitä lunta heille, niin muistavat varmasti hetken aikaa :twisted:

Feizille tiedoksi: Tuo AA:n mainitsema koirarotu on hyvin suosittu myös hevosihmisten keskuudessa. Ne ovat ällistyttävän nopeita, väistävät salamana myös hevosen potkun. Ihminen on kuitenkin potkuissaan aika paljon hitaampi, joten miten mahtaisi käydä. En suosittele kokeilemaan.
HellBell

Re: Pienten rottien ulkoiluttajat

Viesti Kirjoittaja HellBell »

nojoojust kirjoitti: ..Itse asiassa meidän Noonimme on tavannut Mollin vain kerran, ja sen ensireaktio oli TAPAN-TAPAN-TAPAN. Ja Molli seisoi paikallaan tyhmänä eikä edes tajunnut että sen kimppuun oli käyty, vaikka Noonikin on iso..
Hei, meinasi jäädä tämä viesti välistä kokonaan.. *Herännäinen*
Onko Nooni samainen koira, jonka kita näkyy varsin antavasti gallerian kuvassa? :)
.. Minulla itselläni ei siis ole mitään pieniä koiria vastaan, pidän niistä ja haikailenkin välillä pikkukoiran perään, Mollin elämä vain on ollut niin vaikeaa, koska se haluaa olla kaikkien ystävä, jopa kissojen. Lähinnä omat kissamme ovatkin olleet se syy, miksi koiramme ovat isoja. Kaikki koirat kun kuitenkin jossain määrin leikkivät kissojen kanssa, eikä koskaan voi olla varma siitä, ettei leikki muutu todeksi. Kissat ovat kuitenkin niin paljon ketterämpiä kuin isot köntyskoirat, joten siksi niiden seura on turvallisempaa. Toisaalta meidän Kultu-kissamme muutti kotiin, missä on chihuahua, ja ne ovat kuulemma ylimmät ystävät, ystävystyivät heti ensimmäisenä iltana, joten sellaisen hankkimista ehkä jopa uskaltaisi harkita..
Koirat mieluummin tosiaan tuntuvat olevan kaveria kissojen kanssa kuin päinvastoin, meksikolainen ukkelikin on sangen suosiollinen kissoja kohtaan ja ne taasen (joskus kohdatessaan, ei kuitenkaan aivan kosketusetäisyydeltä turvallisuussyistä johtuen: kissojen kynnet) aikas hämmentyneen oloisia itsensä kokoisen komistuksen edessä. Kissat olleet silmät ympyräisinä ja ihmeellisesti hipsineet hypelleet lähemmäs ja lähemmäs meksikolaista - kaikista reaktioista on voinut nähdä että ne eivät ole todellakaan olleet varmoja siitä mihin otukseen ovat ns. törmänneet.
Hauskin (surkuhupaisaa pikemminkin kun syvemmin aattelee) näky oli se, kun meksikolainen kerran vastaavanlaisessa kissakohtaamisessa nosti hieman etukäpäläänsä kuin innostuneena tervehtimään kissaa ja näytti niin iloiselta uuden tuttavuuden edessä, mutta kissapa vastasi siihen ilotervehdykseen puimalla nyrkkiään ilmassa (kyllä, olen nähnyt tämän). Tämän jälkeen kommunikointi ei edelleenkään oikein natsannut ja meksikolainen todella luuli tätä kissan nyrkin heilutusta mukavaksi eleeksi ja näytti entistä terhakammalta.. valmiina kaverustumaan kissan kanssa. Kissa kääntyi sijoillaan sähäkän oloisesti ja jätti meksikolaisen orpoihin fiiliksiin luokseni. Lohdutin..

Mollin heit ovat vaaleanpunaisia, mikä tekeekin siitä niin surkuhupaisan. Varmasti sen yksinkertaisuus on suurin syy sille, että se on kehittänyt noita ennakkoluuloja..

Tai sitten Molli on lempeyden jättiläinen ja jos siinä lempeydessä on kuitenkin älyä..

.. Pidän enemmän kissamaisista, itsenäisyyteen kykenevistä koirista, joita ei edes pysty kouluttamaan robotiksi vaikka parhaansa yrittäisi. Siksipä Duuri ja Nooni ovatkin alunperin itsenäiseen työskentelyyn tarkoitettuja vuoristokoiria.
Samoin.
Exsat

Re: Pienten rottien ulkoiluttajat

Viesti Kirjoittaja Exsat »

Meidän Lotta ei muistaakseni koskaan ole ärissyt muille koirille ilman provosointia. Yleensä ei edes katso toisiin päin kun jolkottelee vain ohi rauhassa, mutta silloin jos erehtyy (usein huomaamattaan) kiristämään hihnaa ja vetämään koiraa lähemmäksi kun joku menee ohi: silloin alkaa hirveä haukkushow! "Nyt on jotain tekeillä kun minut otetaan tähän, liittynee vastaantulevaan koiraan/ihmiseen/pyörään, kiroanpa sille vähän."

Yks mikä on tosi ärsyttävää on huonokäytöksiset lapset ja niiden idioottivanhemmat. Useammin kuin kerran toistunut esimerkki junamatkoilta:

Ollaan koiran kanssa lemmikkivaunussa, koira nukkuu kuljetuslaatikossaan ovi auki. Käytävää kävelee äiti pienen lapsen kanssa, ja pysähtyvät kohdallemme ihailemaan söpöä koirulia. Lapsi yrittää silittää koiraa ja äiti ei tee elettäkään estääkseen. Minä laitan käden tai jalan väliin, ja selitän lapsen äidille, että kuljetuslaatikko on koiran omaa aluetta jota se vartioi ja puolustaa, ja että koira ei muutenkaan erityisemmin pidä lapsista. Äiti sanoo että koira on söpö ja rauhallinen ja antaa lapsensa kurotella koiraa edelleen, jota minä edelleen yritän estää. Toistan sanomani, johon äiti reagoi tunkemalla itsekin käsiään koiraa kohti. Lopulta koira havahtuu tähän säpinään ympärillään, näkee sitä kohti kurottuneet vieraat kädet ja ärähtää varoitukseksi (hyvin pienieleisesti mutta päättäväisesti). Seuraus: Äiti nappaa lapsen syliin ja päivittelee, millaisia hulluja koiria sitä tuodaankin julkisille paikoille.
nojoojust

Re: Pienten rottien ulkoiluttajat

Viesti Kirjoittaja nojoojust »

HellBell kirjoitti:
nojoojust kirjoitti: ..Itse asiassa meidän Noonimme on tavannut Mollin vain kerran, ja sen ensireaktio oli TAPAN-TAPAN-TAPAN. Ja Molli seisoi paikallaan tyhmänä eikä edes tajunnut että sen kimppuun oli käyty, vaikka Noonikin on iso..
Hei, meinasi jäädä tämä viesti välistä kokonaan.. *Herännäinen*
Onko Nooni samainen koira, jonka kita näkyy varsin antavasti gallerian kuvassa? :)
:P Sama koira. Todettakoon kuitenkin, että kuvan kita on auki haukotuksen johdosta... Sen verran harvinaislaatuinen otos tuo oli, että säikähdin pahasti kun olin siirtämässä kuvia kamerasta koneelle ja kone yllättäen totesi kolmen ensimmäisen kuvan jälkeen, että lisää kuvia ei löydy. Vaihdoimme kameraan patterit pariinkin otteeseen, mutta kuvia sieltä vaan ei löytynyt. Lopulta sitten veimme kameran liikkeeseen, missä he vaihtoivat paristot vielä kerran, minkä jälkeen kuvat yllättäen taas löytyivät.
Toisaalta meidän Kultu-kissamme muutti kotiin, missä on chihuahua, ja ne ovat kuulemma ylimmät ystävät, ystävystyivät heti ensimmäisenä iltana, joten sellaisen hankkimista ehkä jopa uskaltaisi harkita..
Koirat mieluummin tosiaan tuntuvat olevan kaveria kissojen kanssa kuin päinvastoin, meksikolainen ukkelikin on sangen suosiollinen kissoja kohtaan ja ne taasen (joskus kohdatessaan, ei kuitenkaan aivan kosketusetäisyydeltä turvallisuussyistä johtuen: kissojen kynnet) aikas hämmentyneen oloisia itsensä kokoisen komistuksen edessä. Kissat olleet silmät ympyräisinä ja ihmeellisesti hipsineet hypelleet lähemmäs ja lähemmäs meksikolaista - kaikista reaktioista on voinut nähdä että ne eivät ole todellakaan olleet varmoja siitä mihin otukseen ovat ns. törmänneet.
Meillä kissat tosiaan ovat sen verran tottuneita koiriin, etteivät vieraatkaan koirat pahemmin hetkauta. Nooni etenkin harrastaa kissanpyydystystä, jonka kohteena kuitenkin on aina sama kissa, Äkäpussi. Minnimummomme puolestaan valvoo ajojahtia niin, että kun Äkäpussia ei enää huvita juosta karkuun, alkaa Minni volista niin ärsyttävällä äänellä, että Noonin on ihan pakko mennä katsomaan Minniä.

Mollin heit ovat vaaleanpunaisia, mikä tekeekin siitä niin surkuhupaisan. Varmasti sen yksinkertaisuus on suurin syy sille, että se on kehittänyt noita ennakkoluuloja..

Tai sitten Molli on lempeyden jättiläinen ja jos siinä lempeydessä on kuitenkin älyä..
Kun olisikin.
nojoojust

Re: Pienten rottien ulkoiluttajat

Viesti Kirjoittaja nojoojust »

Exsat kirjoitti:Käytävää kävelee äiti pienen lapsen kanssa, ja pysähtyvät kohdallemme ihailemaan söpöä koirulia. Lapsi yrittää silittää koiraa ja äiti ei tee elettäkään estääkseen. Minä laitan käden tai jalan väliin, ja selitän lapsen äidille, että kuljetuslaatikko on koiran omaa aluetta jota se vartioi ja puolustaa, ja että koira ei muutenkaan erityisemmin pidä lapsista. Äiti sanoo että koira on söpö ja rauhallinen ja antaa lapsensa kurotella koiraa edelleen, jota minä edelleen yritän estää. Toistan sanomani, johon äiti reagoi tunkemalla itsekin käsiään koiraa kohti. Lopulta koira havahtuu tähän säpinään ympärillään, näkee sitä kohti kurottuneet vieraat kädet ja ärähtää varoitukseksi (hyvin pienieleisesti mutta päättäväisesti). Seuraus: Äiti nappaa lapsen syliin ja päivittelee, millaisia hulluja koiria sitä tuodaankin julkisille paikoille.
Mollin suuren rakkauden kohteita ovat myös lapset, mutta onneksi se on niin iso ja musta, että aikuiset kieltävät lapsia menemästä liian lähelle.

Sen sijaan yksi hassuimman näköisistä tapauksista oli meillä käymässä ollut viisivuotias tyttö, joka kysyi että saako meidän lampaita halata. Piraatti-pässi oli sopivasti lähellä, joten luvan saatuaan tyttö meni halaamaan. Hänen kätensä ulottuivat juuri Piraatin kaulan ympäri ja päänsä oli Piraatin leuan alapuolella, ja molemmat nauttivat tilanteesta aivan yhtä paljon. Mietimmekin Elukan kanssa, että pitäisi perustaa lammashalaamo, sillä tavalliset ei-tuttipullolla-ruokitut lampaat eivät edes päästä lapsia halausetäisyydelle, joten tuo on todella harvinaista lystiä.
HellBell

Re: Pienten rottien ulkoiluttajat

Viesti Kirjoittaja HellBell »

nojoojust kirjoitti: ..
Meillä kissat tosiaan ovat sen verran tottuneita koiriin, etteivät vieraatkaan koirat pahemmin hetkauta. Nooni etenkin harrastaa kissanpyydystystä, jonka kohteena kuitenkin on aina sama kissa, Äkäpussi. Minnimummomme puolestaan valvoo ajojahtia niin, että kun Äkäpussia ei enää huvita juosta karkuun, alkaa Minni volista niin ärsyttävällä äänellä, että Noonin on ihan pakko mennä katsomaan Minniä..

Viisas Minni..:) En aiemmin maininnut mutta kyllä meksikolaisellakin on pari kissakaveria (poikkeus aiempaan "kosketusetäisyysjuttuun"), joiden seurassa saa olla vapaasti ja jotka ovat sen seurassa vapaasti. Eivät ole hippasilla, ovat ihan ok.

Tottumiskysymys jeps.
Herra Manala

Re: Pienten rottien ulkoiluttajat

Viesti Kirjoittaja Herra Manala »

Heräsinpä taas tänään tollasen perkeleen lamppuharjan räksytykseen. Pitänee ostaa muovikuula-ase.
pajazzo

Re: Pienten rottien ulkoiluttajat

Viesti Kirjoittaja pajazzo »

Olen sitä mieltä, että suurin osa räksyttävistä pikku koirista räksyttää huonon koulutuksen takia. Lisäksi omistajat tuntuvat käyttävän kummallisia koulutusmetodeja, kuten pikkukoiran kaappaaminen syliin, kun vähänkään suurempi koira kävelee vastaan. Tällainen käyttäytyminen vaan viestittää koiralle, että tilanteessa on jotakin todella outoa. Olen monasti miettinyt, jos samantasoista "kouluttamista" käytettäisiin vaikkapa rottweileriin niin mikä olisi lopputulos??? Sekopäänä riekkuva pikkukoira on oikeasti hieman huvittava, mutta sekopäänä riehuva rottweiler ei ole ollenkaan miellyttävä tapaus.

Itselläni on suuri vinttikoira, joka tietysti saattaa aiheuttaa pikkukoirien omistajissa epämiellyttäviä ajatuksia. Liian usein saa kuulla, että koirani saattaa erehtyä luulemaan pientä puudelia jänikseksi ja tappaa sen. Toistaiseksi koirani on kyllä erottanut jäniksen ja koiran toisistaan :lol: Kaiken lisäksi koirani on äärettömän kiltti. Oikea humppalulla. Ihmiset eivät vain tunnu antavan sille mahdollisuutta tutustua pienempiin koiriin. Minusta se on todella sääli, sillä moni pikku puudeli saisi koirani kohdalla hyvää koulutusta ison koiran kohtaamisessa. Tämä kun ei välitä tuon taivaallista räksytyksistä ja sekopäisyyksistä. Se on aina yhtä cool ja hyväntahtoinen.

Kerran kävelin kadulla, jossa vastaan oli tulossa nuori labrador ja mies. Mies riuhtaisi koiransa nurmikolle, meni kyykkyyn koiran viereen ja hoki sille äärettömän hermostuneena: -Ei ole mitään hätää..Ei ole mitään hätää...Ei ole mitään hätää. Samalla hän silitti koiraa nopeammin kuin pesukone linkoaa. Koira ei näyttänyt pelkäävän yhtään meitä ja katseli vain häntä heiluen. Mietin mikä tästäkin koirasta tulee isona, kun omistaja omalla käytöksellään aiheuttaa koiralle omituista hysteriaa. On meitä moneksi. Mielestäni aivan liian usein ihmisillä on väärän rotuinen koira. Luojan kiitos osa koirista todellakin on niin pikkuruisia, että niiden aikaansaama vahinko ei ole suuren suurta. Toista se on, kun iso saksanpaimenkoira pitää perheessä pomon paikkaa ja omistajat nukkuvat lattialla koiran ollessa sängyssä.. Näitäkin on nähty. :roll:
HellBell

Re: Pienten rottien ulkoiluttajat

Viesti Kirjoittaja HellBell »

Exsat kirjoitti:.. Useammin kuin kerran toistunut esimerkki junamatkoilta:
.. Äiti sanoo että koira on söpö ja rauhallinen ja antaa lapsensa kurotella koiraa edelleen, jota minä edelleen yritän estää. Toistan sanomani, johon äiti reagoi tunkemalla itsekin käsiään koiraa kohti. Lopulta koira havahtuu tähän säpinään ympärillään, näkee sitä kohti kurottuneet vieraat kädet ja ärähtää varoitukseksi (hyvin pienieleisesti mutta päättäväisesti). Seuraus: Äiti nappaa lapsen syliin ja päivittelee, millaisia hulluja koiria sitä tuodaankin julkisille paikoille.
Tuon kaltainen tutuhkoa tännekin. Koirani kyllä muuten suhtautuu ihmisiin hilipatihippaan ookoosti, mutta ollessaan sylissä (kenen tahansa sylissä, jännä piirre..) se puolustaa "reviiriään" aika innolla, jolloinka se ilmiö että joku alkaa kurotella käsiä sitä kohden aiheuttaa showmaisen murinahaukkumörinän. Olen myös laillasi sanonut ihmisille tästä ja torjunut heidän lähentymisyrityksiään, milloin koira ollut sylissä. Siinä saa melkein murista itsekin, että jotkut ihmiset ottaisivat ko.asian huomioon. Näissä tilanteissa olen sitten yleensä sanonut että mitäs jos silittäisvät meksikaanoa sitten, kun se on maassa ja olen sitten laskenut ukkelin alas. Juuri junissa ja muissa kulkuvälineissä tollaisia tilanteita. Eihän se ukkeli noin muuten sylissä kulje.. Paitsi joskus siperiasäillä tai kun ei jaksa/viitsi kävellä enempiä pitkän lenkin jälkeen. Härre Gud, sehän olisi sen egolle ihan pöyristyttävää.;-)
pajazzo kirjoitti: .. Lisäksi omistajat tuntuvat käyttävän kummallisia koulutusmetodeja, kuten pikkukoiran kaappaaminen syliin, kun vähänkään suurempi koira kävelee vastaan. Tällainen käyttäytyminen vaan viestittää koiralle, että tilanteessa on jotakin todella outoa..
Olen samaa mieltä. Itseänikin on ärsyttänyt ko. pelokkaiden pikkukoirien tukitoiminta Ry, kun taas olemalla normaalisti ja avoimella mielialalla sitä vaikuttaa lemmikkiinkin siten, ettei sille ainakaan omistajan käytöksen vuoksi ala kehittyä fobioita.
Vastaa Viestiin