Elämäni tärkein tuplaus

[Meik]

Elämässä sattuu välillä jänniä tapahtumaketjuja, jotka voivat saada järisyttävät mittasuhteet. Oma tarinani:

Täytin 18. Pääsin vihdoin äitini työpaikalle kesäjampaksi. En tiennyt edes tarkkaan mitä minun piti siellä tekemän, mutta huhupuheiden mukaan olisin siinä toisessa kesäjamppojen vakiopaikassa, ruohokomppaniassa (toinen oli kunnossapito).

Tuli ensimmäinen työpäiväni ja taakse jäi se paskaa palkaa maksava puutarha, jossa tuli pakattua salaattia enemmän kuin yksi kortteli syö elämänsä aikana. Noh, kun tämä autuas aamu koitti, kuumemittari keikkui kolmekasissa. Ei auttanut muu kuin klo 6 reikä reikä soitto työpaikalle. En tiennyt kuin keskuksen numeron ja sen, että olin kai menossa viheryksikköön levittämään aurinkorasvaa. Keskus (vartija noin aikaisin) yhdisti viheryksikköön. Jälkeenpäin kuulin, että se avaa ovensa kello seiskareikäreikä. Vartija minulle kertomatta käänsi puhelun viereiseen loosiin, puusepänverstaalle ajatellen, että viesti menee sieltä parhaiten perille. Puuseppä raahasi karvaisen äässinsä aina 5:40 firmalle, joten hän vastasi. Minä en edelleenkään tiennyt, että en puhunut viheryksikön kanssa.

"Joo tota, mun piti tulla tänään sinne töihin ekaa kertaa, mutta oon kipeenä."

"Ai jaa, piti vai. No tule sitten kun paranet" ja mies lupasi tulla seuraavana aamuna portille vastaan (soittaisin jos en vieläkään tulisi) ja siellä hän nököttikin. No hän ohjasi minut puusepänverstaalle ja kertoi kaverilleen, että pomo on vihdoin antanut sen lupaamansa puuseppäoppipojan apumieheksi. Siinä vaiheessa sanoin, että en ole ikinä käyttänyt muuta työkalua kuin vasaraa pienenä. Sahaa ehkä joskus. Puusepän ilme oli paljon kertova. No hän antoi minulle haalarit ja näytti miten lastulevystä valmistettuja näyttelynosia palkattiin (kitattiin) ja hiottiin. No se alkoi äkkiä sujua. Katselin paklatessa miten näyttelynosat tehtiin ja kun molemmat äijät oli kesälomalla, harjoittelin itse samaa. Tietysti puuseppä näytti ennen kesää miten sirkkeliä, naulapyssyä yms käytetään ja että miten puukeskuksesta haetaan kamaa, jos haluaa jotain näprätä aikansa kuluksi. Tein hirveät kasat näyttelyelementtejä kuukauden aikana. Alussa niitä sai pakkeloida purkkikaupalla, lopuksi niistä tuli helvetin hyviä.

Kesäloman jälkeen ruohokomppanian pomo ihmetteli missä yksi hänelle luvattu työntekijä on kun ei ole mitään itsestään ilmoittanut. Alettiin kaivaa papereita ja minun nimihän se siellä kökötti. Alkusyksystä alkoi intti ja sen jälkeen opiselu. Puusepät sanoivat, että siinä koulutus pilaa hyvän miehen ja että puuverstaalla olisi aina mulle hommia. Jokaisena opiskeluvuonna latasin 4 ekan jaksot täyteen kursseja ja viimeisen kokonaan vapaaksi. Lähdin puuverstaalle. Näin kului 6 kesää.

Opin kaiken tarpeellisen puusta ja työkaluista. Ilman tuota osaamista en ikinä olisi alkanut uskaltaa rakentamaan omaa taloa. Ilman omaa rakentamista taas omakotitalo tuppaa menemään niin kalliiksi, että tuskin olisin ostanut / rakennuttanut.

Ja asiaan: ilman tuota kesäaamuista kuumetta, emme asuisi tässä rakentamassani talossa. Kiitos vartija, että ohjasit puhelun puuverstaalle ja vielä isompi kiitos, ettet kertonut siitä.

Toinen esimerkki tulee toiselta puusepältä. Työkaveri vei näyttelyä lohjalle pakettiautossa. Tapojensa mukaan hän kävi perinteisessä pelihelvetissä forssan autokeitaalla. Oli iso potti tarjolla ja hän päätti tuplata tavoistaan poiketen. Kosh. Harmistuneena hyppäsi autoon ja jatkoi matkaa. Pienen ajan päästä auto lähti mustalla jäällä heittelehtimään ja alkoi pyöriä ympäri (vaakasuunnassa kuin hyrrä). Hän näki, että rekka tuli vastaan. Välillä näkyi rekan valot, välillä paluusuunta jne. Rekka osui auton takanurkkaan mies selvisi naarmuitta. Näyttely lensi pöpelikköön tuhannen pillun päreiksi. Mies sanoi, ettei enää ikinä kitise, jos hedelmäpelin tuplaus kosahtaa. Tässä oli hänen elämänsä tuplaus - kirjaimellisesti. Toisaalta koko tapahtumaketju olisi jäänyt kokematta, jos forssan tuplaus olisi onnistunut (jatkoi aina pelaamista sen jälkeen).

Mikä on sinun elämäsi sattuma (tai joidenkin mielestä kohtalon ohjaus)? Menitkö vahingossa väärään junaan ja törmäsit nykyiseen elämänkumppaniisi vai mitä tapahtui?

[AarneAnkka]

Olin opiskelemassa animaatiota Irlannissa. Takana oli vuoden mittainen peruskurssi, ja tarkoitus oli jatkaa vielä kaksi vuotta tietokoneanimaatiokurssilla.

Vanha kaverini soitti minulle silloin sinne Irlantiin ja kertoi että he ovat juuri perustaneet firman. Kysyi josko haluaisin heille töihin. Mietin hetken ja totesin että mikä ettei.

Tuossa kyseisessä firmassa olen töissä edelleen, ja hyvin pyyhkii.

[Herra Manala]

Minulle taas käy aina juuri päinvastoin - saan omiin kykyihini nähden ainoastaan puuduttavan tylsiä, aivottomille apinoille tarkoitettuja töitä, joista maksetaan paskasti ja jossa pomo on mulkku.

[Think]

Opiskelupaikan saaminen. Olin jo kerran heittänyt sanomalehden (lukemattoman sellaisen) eteiseen, jotta voin viedä sen paperinkeräykseen. Jostain syystä juuri ennen nukkumaanmenoa päätin kuitenkin vielä selailla lehden läpi kun ei uni tullut silmään. Lehdessä huomasin ilmoituksen uudesta opintolinjasta ja sinne hakemisesta. Se homma kolahti kerrasta, ja lopulta minut myös kouluun valittiin. Siitä aiheutui useampi hauska opiskeluvuosi, monta loistavaa ystävää ja lopulta työpaikkakin tuli opiskelujen kautta.

Unettomuudesta on joskus hyötyäkin.

[hermine]

Mä satuin 2 päivää ennen hakuajan loppumista yliopiston hakuopasta selaillessa huomaamaan, että aha, pääsisin tota matematiikkaa nähtävästi lukemaan suoraan yo-todistuksen perusteella. Paperit ehti viimetipassa perille ja niin sit sain opiskelupaikan toiselta puolelta Suomea.

Äsken sain työpaikan, jollaisesta olen pitkään haaveillut, lukemalla väärin yhden sähköpostin. Siitä puuttui yksi kirjain joten luulin että yhteydenoton odottamisen sijaan minun pitäisi itse ottaa henkilöön yhteyttä. Ihmettelin miten, kun mitään tietoja ei missään ollut, mutta sain ne sitten jostain kaivettua. Monista hakijoista oli päätetty valita juuri minut vain ja ainoastaan siksi että olin ollut itse aktiivinen ennen kuin valinnasta oli ehditty päättää.

[bedlam]

Aloin maalaamaan peiteväreillä viimeistä ennakkotehtävätyötä iltapäivällä, kun seuraavana päivänä piti ennakkotehtävien olla jo perillä koulussa parinsadan kilometrin päässä. Laitoin työt käytännössä läpimärkinä kuoreen. En nimittäin todellakaan olettanut pääseväni kyseiseen puljuun, mutta pakko oli kuitenkin jonnekin hakea joten käytännössä 'huvikseni' hakemuksen lähetin.

Epäilen vahvasti, että se karsea puolen tunnin suttaus oli saanut uusia taiteellisia ulottuvuuksia pyöriessään märkänä kuoressa. Sillä suureksi yllätyksekseni kutsu kävi pääsykokeisiin. Pari viimeistä tehtävää jätin kokonaan tekemättä, koska olin varma muiden tekemisiä sivusilmällä vakoiltuani, että näillä taiteiluilla ei koskaan pääse kouluun, jonne otetaan tusinan verran opiskelijoita sadoista hakijoista.

Opiskelukausi olikin jo ehtinyt alkaa kuukausi sitten, kun sain yllättävän puhelinsoiton koululta. Pyydettiin saapumaan niin pian kuin mahdollista. Olin saanut jonkun miljoonannen varasijan, mutta pääsin kuin pääsinkin hakemaani kouluun.

Kolmantena opiskeluvuotena piti hakea työharjoittelupaikkaa. Soitin ensimmäiseen mainostoimistoon jonka puhelinluettelosta löysin ja sinne myös pääsin. Koulun jälkeen suoraan samaan paikkaan töihin ja viidettä vuotta täällä istuskellaan. Välillä tuntuu, että liian helpolla on päässyt.

[AarneAnkka]

Välillä tuntuu, että liian helpolla on päässyt.

Ditto. Vuoden opiskelut takana. Tosin tullessani alalle tilanne oli vielä se, että alalle ei edes varsinaisesti ollut koulutusta, kaikki piti joka tapauksessa opetella kentällä. Nykyään on jo vähän toinen juttu.

[Hellu]

Kävin 17-vuotiaana työhaastattelussa paikassa joka oli todella unelmien
täyttymys siihen aikaan.
Seuraavana päivänä haastattelusta he soittivat ja pyysivät töihin tekemään jotain helvetin tylsää postitusta, tekivät selväksi kyllä että varsinainen työpaikka oli mennyt pätevämmälle joka ei kuitenkaan voinut heti aloittaa.
Menin kuitenkin kun rahaa piti saada, ja meillä oli kuoria liimaillessa firman naisten kesken niin mukavaa että sainkin lopulta työpaikan.

Jonkin ajan kuluttua minulle tarjottiin ylennystä jonka seurauksena eräs toinen työntekijä olisi saanut potkut.
Houkutti kyllä, palkkakin olisi tuplaantunut.
En kuitenkaan suostunut jonka seurauksena oma oppisopimuskoulutus
katkaistiin, työpaikan sain pitää.
Myöhemmin meistä tulin tämän toisen työntekijän kanssa parhaita ystäviä, lähdettiin työpaikasta yhdessä ja perustettiin oma firma.