Uteliaisuuskysymys

[ninnithequeen]

Tottakai annan kavereiden käydä kaappia läpi jos sieltä jotain tarvitsevat...

Miten mulla tuli yks shamppoopullo mieleen tästä, kiitos muruseni

[saira]

Tottakai annan kavereiden käydä kaappia läpi jos sieltä jotain tarvitsevat...

Miten mulla tuli yks shamppoopullo mieleen tästä, kiitos muruseni

Voi Ninni, ihan milloin vain tarvit, tervetuloa kaapeilleni!

[ninnithequeen]

Voi Ninni, ihan milloin vain tarvit, tervetuloa kaapeilleni!

Näin mie veikkasinkii

Huutakoot perkeleet, ettei netistä löydä ystäviä tai auttavia käsiä

[hermine]

Eli sinusta on luonnollista uteliaisuutta kaivella toisen laukkua tai lukea toisen päiväkirjaa? Mielenkiintoista, yleensä naiset näkevät kummankin noista teoista äärimmäisen raivarin aiheeksi miehen tekemänä.

En mä nyt oikeasti kenenkään laukkua tutki tai päiväkirjaa lue ilman lupaa vaan annan olla rauhassa. Suurinta osaa mun tutuista ei haittaa. Itte olisin vaan otettu, jos jotain kiinnostaisi mun elämä niin paljon. Tosin jos toinen on ihan vainoharhaisen tarkka yksityisyyden suojastaan niin rauhassa saa sit olla kokonaan. Aika turhaa seuraa ihmiset, jotka eivät tahtoisi antaa itsestään mitään irti ja mua vituttaa sellainen hyssyttelyasenne ja kuiskailu muutenkin.

Esim. ex alkoi nipottaa aina jos puhuin kämppisten kuullen jostain sen "henkilökohtaisesta" asiasta (nää jutut olivat samantekevyyksiä jotka ei varmasti kiinnosta ketään, kuten joku arkinen asia mitä se oli tehnyt aiemmin). Aika ankeaa kun niillä ei voinut sit puhua mistään muusta kuin jostain telkkariohjelmista, ja jos halusi ihan päivän kuulumiset tasoa "kävin kaupassa" vaihtaa, piti musiikin olla täysillä, ettei kämppikset vaan kuule. En tajua mitä ihmeen väliä sillä olisi ollut.

Kyllä tuohon urkkimiseen tietysti liittyy vastuukin. Missään tapauksessa saatuja tietoja ei saa käyttää toista vastaan esim. mustamaalatakseen häntä. Ja jos löytää muitten ihmisten arkaluonteisia juttuja, niin se on sitten ihan oma häpeä.

[KisSandra]

Joskus kurkkaan ja toisten taas en. Rastitin siis kohdan kurkistan peilikaapin sisälle, olen nainen.

Minua ei haittaa jos joku kurkkaa omiin kaappeihini, seuraava periaate pätee myös minun luonani:

ei minua haittaisi jos joku luonani vieraileva henkilö kurkistaisi minun peilikaappiini, jos minulla peilikaappi olisi. Jos sieltä löytyisi dildo, ja vierailija kuolisi järkytyksestä sydänkohtaukseen, niin itsepä olisi kuolemansa aiheuttanut.

Haluan kuitenkin tuoda julki tämän mielestäni tärkeän mielipuolen tästä asiasta: On hyvinkin suuresti eri asia kurkata toisen kaappiin kuin penkoa niitä!!

En siis pidä kurkkaamista pahana. En myöskään sitä, että olettaa jossain kaapissa olevan jotain mitä tarvitsee ja sen sieltä ottaa. Penkomista en minäkään sulata ja sitä en siis itsekään harrasta. Jos ei ensi vilkaisulla esimerkiksi kaipaamaansa vessapaperirullaa tms löydä niin sitten voi sitä kysyä. Usein sitä kuitenkin löytyy lavuaarin alla olevasta kaapista tai muusta yhtä itsestään selvästä paikasta.

Tämä toimintamalli on varmaan minuun iskostunut jo siksikin, että eräässä vaiheessa elämää työskentelin säännöllisesti vieraiden ihmisten kodeissa ja siinä sitä sitten oppi olemaan ikään kuin kotonaan missä tahansa. Olis voinu joku silloisista työnantajista ihmetellä jos olisin jokaisen lusikan ja jauhotörpön kohdalla soittanut heille heidän omiin työpaikkoihinsa ja kysynyt missä mikin on ja vielä lupaa niiden käyttämiseen kun laitoin lapsille ruokaa

Mulla oli nuorempana vihko, johon kirjoitin mieltä vaivaavat asiat, ja joskus myös kavereiden ja ystävien vaikeudet. Olipa myös "ystävä", joka ei osannut olla lukematta vihkoa, jonka kaivoi laukustani ollessaan vieraana ja ollessani muutaman minuutin poissa huoneesta... Ei hjuva... Eli nykyään ei ole tapana kirjoittaa ylös mitään, vaikka minulle itselleni se olisi helpoin tapa käsitellä asioita.

Tämä ei mene mun jakeluun, tässä menee se raja jossa katson ylitetyksi mun yksityisyyden rajan. En pysty käsittämään miksi joku näkee tarpeelliseksi lukea niin yhtään ainoata paperia, vihkoa tai kirjettä joka mun pöydälläni on, aivan sama onko se sitten siististi kuoren sisällä piilossa vai levällään pöydällä. Itse en lue toisten papereita, saatampa vaikka kääntää nurin jonkun paperin pöydällä jos koen, että en halua vahingossakaan nähdä mitä toisten ihmisten papereissa lukee (tällä taas viitaten tilanteisiin joissa olen ollut vieraiden ihmisten kodeissa joissa on kuitenkin pakko ollut toimia kuin kotonaan). Kenenkään käsilaukkua en myöskään menisi itse penkomaan ilman laukun omistajan kehotusta tai siihen lupaa ensin pyytämättä.

[Bhven]

Oikea vastaus on 30 prosenttia.


Tässä mitä olen vastaajien määrän kasvua seurannut on kitynkin luku korreloinut, koko äänestyksen ajan, erittäin tarkasti alkuperäisen tutkimuksen tulosta. Ja kyseessä on siis tilanne, jossa peilikaappiin kurkistetaan silkasta uteliaisuudesta, ei sen takia, että sieltä tarvitsisi lainata vanupuikkoa tms. Peilikaappitutkimus oli tehty nimenomaan sen takia, että vessassa ollaan yleensä yksin ja lukkojen takana, joten toisen ihmisen yksityisalueelle voi rauhassa tunkeutua, ilman kiinnijäämisen pelkoa.

Alkuperäisestä tutkimuksesta luin tieteen kuvalehdestä joskus 80/90-lukujenn taitteessa. Jostain syystä se palautui mieleeni toissa iltana ja ajattelin pistää gallupin pystyyn tänne. Sukupuolijakauman lisääminen oli puhtaasti omaa uteliaisuuttani. Näyttää siltä, että sukupuolella ei ole ratkaisevaa merkitystä, vaan kummastakin ryhmästä noin kolmasosa pääsisi heti Stasin palkkalistoille. (Naiset hieman helpommin.)

Omaan kokemukseeni perustuen tällaiset urkkijaihmiset ovat juuri niitä pahimpia juorulehmiä, joilla, jos ei ole mitään muuta sanottavaa, niin puhuvat paskaa toisesta selän takana (tässä tapauksessa tyyliin: voinkin kertoa kaikille mitä ko. henkilö säilyttää peilikaapissaan). Kyseeessä on jonkinlainen oman aseman pönkittäminen sosiaalisessa hierarkiassa. Tuntee itsensä tärkeäksi ja tarpeelliseksi, kun tietää asioita ihmisestä, jota muut eivät tiedä ja nostaa omaa arvostustaan kertomalla niistä eteenpäin.

(Toisaalta muistan joskus lukeneeni, että luontaisella uteliaisuudella on ollut ratkaiseva merkitys nisäkäslajien evolutiivisessa menestyksessä (vaikka sanonta kertoo, että "curiosity killed the cat").)

Itselläni tuli sellainen esmerkki mieleen, että jos kuka tahansa henkilö olisi luonani kylässä ja vaikka kaffemaito olisi päässyt loppumaan ja lähtisin sitä kioskilta lisää ostamaan, niin heti kun olisin oven perässäni sulkenut toinen alkaa penkomaan kaappejani ja laatikoitani ja tunkeutuisi reviirilleni niin voisin ihan suoraan heittää kyseisen ihmisen roskikseen.

Kyselyyn myönteisesti vastanneet julistan kymmenen tähden urkkijakenraaleiksi sekä kansainvälisen juorulehmätoimiston suurkalifeksi sekä yksityisyydensuojan loukkaamisen erikoisasiakusipäiksi ja tietysti ihan vaan moraalittomiksi persläpiolennoiksi.

[Hellu]

Itte olisin vaan otettu, jos jotain kiinnostaisi mun elämä niin paljon. Tosin jos toinen on ihan vainoharhaisen tarkka yksityisyyden suojastaan niin rauhassa saa sit olla kokonaan. Aika turhaa seuraa ihmiset, jotka eivät tahtoisi antaa itsestään mitään irti ja mua vituttaa sellainen hyssyttelyasenne ja kuiskailu muutenkin.

Kyllä tuohon urkkimiseen tietysti liittyy vastuukin. Missään tapauksessa saatuja tietoja ei saa käyttää toista vastaan esim. mustamaalatakseen häntä. Ja jos löytää muitten ihmisten arkaluonteisia juttuja, niin se on sitten ihan oma häpeä.

Olen siis turhaa seuraa koska haluan itse päättää mitä annan itsestäni muille, ja mikä kuuluu vain minulle?
Sinäkö olisit vain otettu jos joku löytäsi jotain arkaluontoista sinun tavaroistasi?

Minulla on yksi salaisuus jonka tietää vain kaksi ihmistä, toisen heistä en soisi tätä asiaa tietävän.
En tiedä mitään loukkaavampaa kuin se, että joku tietää sinusta jotain jonka haluaisit pitää itselläsi.
Se ahdistaa, vaikka tiedän ettei kukaan muu tätä asiaa tule kuulemaan ainakaan häneltä.

Se on oma häpeä jos löytää toisen ihmisen arkaluontoisia juttuja?

Minun tapauksessani ainakin se on kyllä minun häpeäni eikä sen joka asian on saanut tietoonsa.

[Mylwin]

Miksi ihmeessä miun pitäisi olla vähimmässäkään määrin kiinnostunut siitä, millä kukin pissavehkeensä tai purukalustonsa pesee?
Miun peilikaappiin saa mennä vaikka asumaan jos huvittaa, ei siellä mitään salaista ole.

[Mylwin]

Meissähän ei ole mitään vikoja, eihän?

Ei miussa ainakaan!
Kutsun kaikki kollaamaan miun klosetteja. Varustuksena säteilysuojapuvulla kuorruttettu savusukelluspuku.

[hermine]

Olen siis turhaa seuraa koska haluan itse päättää mitä annan itsestäni muille, ja mikä kuuluu vain minulle?
Sinäkö olisit vain otettu jos joku löytäsi jotain arkaluontoista sinun tavaroistasi?

Tuossakin on tietty suhteellisuus. Onhan jokaisella se oma alue, josta toiset eivät tiedä eikä tarvitsekaan tietää, osin siksi ettei se ole itsellekään kokonaan tietoinen. En vain näe mitä iloa on läheisessä suhteessa ihmisestä, joka ei halua paljastaa itsestään juurikaan mitään vaan keskustelu liikkuu aina "turvallisella alueella" puhtaasti aiheissa, jotka eivät kosketa mitenkään kummankaan keskustelijan elämää. Voiko siinä oikeasti oppia koskaan tuntemaan toista, ja jos tiedot hänestä ovat hyvänpäiväntuttutasolla (mahdollisesti satunnaisia ja hyvin harvinaisia känniavautumisia lukuunottamatta), niin mitä hänessä voi rakastaa ja miten häntä voi oikeasti ymmärtää? Mä en tajua, mitä haittaa voi olla jos esimerkiksi kämppis saa vahingossa tietää minkä niminen sisko jollain on tms.

Mulle luontaisesta uteliaisuudesta asioiden tonkimiseen on ihan selvää hyötyä jokapäiväiseen työhöni motivoitumiseen. Nää jutut tosin ei liity mitenkään ihmisiin vaan asioihin, mutta kuitenkin. En mä kenenkään vessakaappitietoja tms. levittele (ketä ulkopuolista oikeasti kiinnostaa?), ehkä ainoa juttu mihin niitä käytän on jos haluan esim. ostaa kyseiselle ihmiselle lahjaksi jotain tuoksuvaa, niin tietää vähän minkälaisesta tykkää tai semmoisia hyviä tarkoituksia.

[hermine]

Olen siis turhaa seuraa koska haluan itse päättää mitä annan itsestäni muille, ja mikä kuuluu vain minulle?
Sinäkö olisit vain otettu jos joku löytäsi jotain arkaluontoista sinun tavaroistasi?

Tuossakin on tietty suhteellisuus. Onhan jokaisella se oma alue, josta toiset eivät tiedä eikä tarvitsekaan tietää, osin siksi ettei se ole itsellekään kokonaan tietoinen. En vain näe mitä iloa on läheisessä suhteessa ihmisestä, joka ei halua paljastaa itsestään juurikaan mitään vaan keskustelu liikkuu aina "turvallisella alueella" puhtaasti aiheissa, jotka eivät kosketa mitenkään kummankaan keskustelijan elämää. Voiko siinä oikeasti oppia koskaan tuntemaan toista, ja jos tiedot hänestä ovat hyvänpäiväntuttutasolla (mahdollisesti satunnaisia ja hyvin harvinaisia känniavautumisia lukuunottamatta), niin mitä hänessä voi rakastaa ja miten häntä voi oikeasti ymmärtää? Mä en tajua, mitä haittaa voi olla jos esimerkiksi kämppis saa vahingossa tietää minkä niminen sisko jollain on tms.

Mä en ainakaan tällä hetkellä keksi yhtään arkaluontoista asiaa, mitä mun tavaroistani voisi löytää.

Mulle luontaisesta uteliaisuudesta asioiden tonkimiseen on ihan selvää hyötyä jokapäiväiseen työhöni motivoitumiseen. Nää jutut tosin ei liity mitenkään ihmisiin vaan asioihin, mutta kuitenkin. En mä kenenkään vessakaappitietoja tms. levittele (ketä ulkopuolista oikeasti kiinnostaa?), ehkä ainoa juttu mihin niitä käytän on jos haluan esim. ostaa kyseiselle ihmiselle lahjaksi jotain tuoksuvaa, niin tietää vähän minkälaisesta tykkää tai semmoisia hyviä tarkoituksia.

[Lolita]

Huhhuh! En ota tunnustustani takaisin, mutta luettuani muitten kirjoituksia tarkennan, että tapanani ei ole tonkia. Vaikka minut jättäisi yksinäni vieraaseen asuntoon, en pysty kaivelemaan kaappeja ja laatikoita. Minusta on joskus kiusallista luvan kanssakin mennä käymään jossakin kaapilla. Ainoa kaappi on se vessan kaappi, johon saatan kurkistaa, jos minua kiinnostaa. Ilmeisesti kurkkimiseni ja tirkistelemiseni on sittenkin aika viatonta kirjahyllyn ja kirjojen tarkastamista.

[WanhaPervo]

En kurkista (evvk), mutta ei minua haittaisi jos joku luonani vieraileva henkilö kurkistaisi minun peilikaappiini, jos minulla peilikaappi olisi. Jos sieltä löytyisi dildo, ja vierailija kuolisi järkytyksestä sydänkohtaukseen, niin itsepä olisi kuolemansa aiheuttanut.

Muistutus itselle: Älä kurkista EW:n peilikaappiin.

Öö? Eikö lakimiehesi ole kehoittanut sinua laittamaan peilikaapin oveesi tekstiä "Sisältö saattaa vaurioittaa sinua, konsultoi lääkäriäsi ennen tämään oven avaamista. Asunnon haltija ei vastaa suorista tai epäsuorista vahingoista, joita tämän peilikaapin sisällön paljastuminen saattaa aiheuttaa"?

[EveryWoman]

Mun mielestä on kyllä aivan sairaan huvittavaa, että joku vartioi mustasukkaisesti kaappiensa sisältöä / tietoa siskonsa nimestä / muuta triviaalia (ilman poikkeuksellisen hyvää syytä). Moinen huolehtiminen on myös aika itsekeskeistä. Kuvitellaan, että ollaan maailman napa, jonka tekemiset ja tavarat ovat muiden mielestä überkiinnostavia muussa kuin puhtaassa kuriositeettimielessä (= tavalla, joka liittyy lähinnä kiinnostuneen henkilön omaan elämään, ei niinkään kiinnostuksen kohteen).

Kyllä mä oletan voivani luottaa ystäviini sen verran, ettei mun tarvitse piilottaa joka ikistä paperin palaa heidän kahville tullessaan.

Minä taas oikeasti luotan ystäviini sen verran, että minun ei tarvitse piilottaa papereita heidän kahville tullessaan. Luottamus ilmenee siten, että minua ei häiritse vaikka jokin tiedonjyvänen elämästäni heidän silmiinsä vierailun aikana osuisikin.

Minua kiinnostaa kovasti että muut kävisivät minun peilikaapillani. Olen väsännyt mekanismin jolla peilikaapit avautuvat aina kun yrittää vetää vessan, jotta näkee kaappiin tarkasti asettamani Big Zorbas XXXL-kondomipaketin sekä kalliin Le Homme Fatale-tuoksusarjan, jota saa vain ulkomailta. Kännykkänikin olen täyttänyt salaperäisin "Heiii... Kiitoksia viimeisestä! Huomenna uusiksi? Terkuin Suomen Naisten käsipallomaajoukkue"-viestein.

Amen to that.

[EveryWoman]

Öö? Eikö lakimiehesi ole kehoittanut sinua laittamaan peilikaapin oveesi tekstiä "Sisältö saattaa vaurioittaa sinua, konsultoi lääkäriäsi ennen tämään oven avaamista. Asunnon haltija ei vastaa suorista tai epäsuorista vahingoista, joita tämän peilikaapin sisällön paljastuminen saattaa aiheuttaa"?

Ei, koska tuon pitäisi olla kaikille itsestään selvää. Niinikään jos äitini lukee päiväkirjastani jotakin, mikä ei ole hänen silmilleen tarkoitettua, ja sen seurauksena järkyttyy (kyseisessä tapauksessa ymmärsin kyllä varsin hyvin, että hän järkyttyi), ongelma on hänen. Ei minun.

[Bliss]

Ilmeisesti kurkkimiseni ja tirkistelemiseni on sittenkin aika viatonta kirjahyllyn ja kirjojen tarkastamista.

Minusta kirjojen tarkastelu ei ainakaan missään tapauksessa ole urkkimista, vaan osoittaa lähinnä sitä että on kiinnostunut kirjoista Ja miun kirjahyllyä saa tulla ihmettelemään milloin tahansa *15 vuotta keräillyt kirjoja*

Äh, meni vähän aiheen vierestä mutta en voinut olla tarttumatta

[WanhaPervo]

Minua kiinnostaa kovasti että muut kävisivät minun peilikaapillani. Olen väsännyt mekanismin jolla peilikaapit avautuvat aina kun yrittää vetää vessan, jotta näkee kaappiin tarkasti asettamani Big Zorbas XXXL-kondomipaketin sekä kalliin Le Homme Fatale-tuoksusarjan, jota saa vain ulkomailta. Kännykkänikin olen täyttänyt salaperäisin "Heiii... Kiitoksia viimeisestä! Huomenna uusiksi? Terkuin Suomen Naisten käsipallomaajoukkue"-viestein.

Minä laitain aina pöydälle avattuna Volter Kilven "Alastalon salissa" ja Subrahmanyan Chandrasekharin "The Mathematical Theory of Black Holes " sekä olen divarissa vaihtanut Seiskan vuosikerran Dostojevkskin Karamazovin veljeksiin, jotta voin laittaa sen kirjahyllyyn.

Olen myös selaillut Peter von Baghin "Elämää suuremmat elokuvat" kirjaa, jotta voin harrastaa name-droppingia.

[cardic]

en kurki

[HellBell]

En harrasta toisten yksityisten paikkojen penkomisia.

Toisen yksityisyyttä voi kunnioittaa.

En ymmärrä sellaista lähtökohtaa, jossa itsekkäistä motiiveista käsin perustellaan sitä, miksi kaikkien muiden ihmisten asioiden ja kotien tulisi olla levällään ja apposen auki tai vähintäänkin ilman huonoa omatuntoa avattavissa..? Halloo. Ja sitten sanotaan, että salaisuuksiahan sitä tuollaisessa normaalissa yksityisen alueen pitämisessä yksityisenä vaan pistetään kaappeihin. Aika mielikuvituksellista.

Ihminen joka haluaa olla hc-ekstrovertti, olkoot sitä omassa rauhassaan, mutta ei sitä muilta ole tarvetta vaatia.

Ihminen jolla sitä paitsi ei ole mitään "yksityisyyttä" on kuin ilmaa. Kaikkien omaa. Aineeton.

(En ole hämmästynyt tästä että ihmiset kurkkivat sinne sun tänne toisten luona. En pidä wc:n peilikaapin sisälle kurkistamista törkeyden huippuna mutta yksityisyyden rikkomisesta siinä on kyse, luihua..)

Edit: Secrets.

[Gattaca]

Minulta jäi yhden treffimisun pillua saamatta osin, koska paskahuusissaan ei ollut kuin vähän vessapaperia, ja minä käytän aina surrealistisen paljon. En kehdannut pyytää lisää paskapaperia ennen paskalle menoa, joten summassa avasin siivouskaappinsa oven. Misu näki ja tuli hieman noottia eikä antanut pillua

[Bliss]

... summassa avasin siivouskaappinsa oven. Misu näki ja tuli hieman noottia eikä antanut pillua

No siitähän se toki varmasti johtuikin...

[Gattaca]

... summassa avasin siivouskaappinsa oven. Misu näki ja tuli hieman noottia eikä antanut pillua

No siitähän se toki varmasti johtuikin...

Niin koetan selittää itselleni, älä särje haurasta illuusiotani, egoni viimeistä suojaa..

[saira]

Kyllä mä oletan voivani luottaa ystäviini sen verran, ettei mun tarvitse piilottaa joka ikistä paperin palaa heidän kahville tullessaan.

Minä taas oikeasti luotan ystäviini sen verran, että minun ei tarvitse piilottaa papereita heidän kahville tullessaan. Luottamus ilmenee siten, että minua ei häiritse vaikka jokin tiedonjyvänen elämästäni heidän silmiinsä vierailun aikana osuisikin.

Niinhän minä nykyisiin ystäviini luotankin. Eikä kyse ole siitä ettenkö voisi asioitani ja tavaroitani heille paljastaa, minusta on myös jo normaalia huomioon ottamista kysyä lupa jos jotain haluaa katsella tai lukea sen suuremmin. Ei minun tarvitse piilotella tavaroita heiltä.

Ja tässä mennään myös aiheeseen levitänkö salaisuuksia eteenpäin. En itse levitä, mutta jos joku penkoo tavaroitani, hän myöskin saattaa löytää tietoja, jotka minulle on uskottu. Ei välttämättä papereita, koska aiemmin kertomani jälkeen en niitä ole uskaltanut paperille laittaa. Hassua sinänsä, omasta kodistanihan on kuitenkin kysymys. Paikasta, jossa minulla pitäisi olla turvallinen olo. Ja jossa voin uskoa pystyväni pitämään ne asiat, joista en välttämättä halua kaikkien tietävän.

[Hellu]

Tuossakin on tietty suhteellisuus. Onhan jokaisella se oma alue, josta toiset eivät tiedä eikä tarvitsekaan tietää, osin siksi ettei se ole itsellekään kokonaan tietoinen. En vain näe mitä iloa on läheisessä suhteessa ihmisestä, joka ei halua paljastaa itsestään juurikaan mitään vaan keskustelu liikkuu aina "turvallisella alueella" puhtaasti aiheissa, jotka eivät kosketa mitenkään kummankaan keskustelijan elämää. Voiko siinä oikeasti oppia koskaan tuntemaan toista, ja jos tiedot hänestä ovat hyvänpäiväntuttutasolla (mahdollisesti satunnaisia ja hyvin harvinaisia känniavautumisia lukuunottamatta), niin mitä hänessä voi rakastaa ja miten häntä voi oikeasti ymmärtää?

Mä en ainakaan tällä hetkellä keksi yhtään arkaluontoista asiaa, mitä mun tavaroistani voisi löytää.

Se että sinulla ei ole salaisuuksia ei tarkoita sitä etteikö muilla voisi olla.
Salaisuudet eivät automaattisesti ole "pahoja".

Suhde voi olla läheinen vaikkei siihen kuulu toisten tavaroiden tonkiminen.
Itseasiassa olen sitä mieltä että läheisempi jos kumpikin kunnioittaa toisen yksityisyyttä ja omaa tilaa.
Entä jos jollakin ystävälläsi jonka tavaroita olet tottunut tutkimaan olisikin yht´äkkiä joku asia jota ei halua sinun tietävän?

En käsitä että liität keskustelemisen ja tavaroiden tutkimisen toisiinsa, nehän ovat kaksi täysin eri asiaa.
Itse olen hyvin avoin ja puhelias ihminen, välillä liiankin avoin, mutta en hyväksy sitä että tavaroitani tutkitaan.
Ystäväni kyllä tuntevat minut ilmankin.

[Pehmovanukas]

Kiva ettet yhtään liioittele tai ota asioita henkilökohtaisesti. Meillä on sinusta niin paljon opittavaa!

Tekopyhää on hyökkäilysi Hermineä vastaan, kuten jo mainitsin. Tekopyhää myös siksi, etten jaksa uskoa että olisit niin puhtoinen ja nuhteeton tuossa uteliaisuuskysymyksessä. Tietenkään en sinua tunne henkilökohtaisesti, mutta jotenkin tunnut sellaiselta tyypiltä, joka tykkää saarnata sormi pystyssä muille

Minä otan sen henkilökohtaisesti jos sanot minua henkilökohtaisesti tekopyhäksi ruikuttajaksi. Vai miten se olisi pitänyt ottaa? Koko maailmaan kohdistuvana? Ongelma taitaa pikemminkin olla siinä, että se porsas älähti johon sorkka kolahti... ts. sinä otit kirjoittamani henkilökohtaisesti, vaikka se ei ollut edes sinulle osoitettu.

En toki suuttunut, mutta vastaan samalla mitalla, rakas vainoharhainen kerrostalokyttääjä. Ja olen juuri niin puhtoinen kuin itse saarnaankin. En muista kurkistaneeni yhteenkään vieraaseen peilikaappiin eläessäni, ellen ole etsinyt sieltä jotain, esim. hammastahnaa kun olen yökylässä.

Edelleenkään, kommenttini ei koskenut peilikaappeja vaan päiväkirjoja ja laukkujen tonkimisia. Se, että sinä haluat perustella omaa käytöstapojesi puutetta ja epäluotettavuuttasi sillä, että toisenlainen käytös olisi tekopyhää, on suorastaan säälittävää. Sinun "luontainen uteliaisuutesi" on nimittäin meilläpäin "itsekurin puuteesta johtuvaa huonoa käytöstä."

Ja ei, en ole koskaan saarnannut tästäkään asiasta kenellekään muulle. Miksikö? Koska ei ole tarvinnut. En muista saarnanneeni oikeastaan mistään asiasta kenellekään. Tapanani on luottaa ihmisten omaan arvostelukykyyn ja käytöstapoihin.