Syötkö psyykelääkkeitä?

Yleinen lätinä jä kitinä

Vedätkö jotain C-vitamiinia vahvempaa?

Kyllä / Kausiluontoisesti.
19
18%
Joskus muinoin, en enää.
20
19%
En.
67
63%
 
Ääniä yhteensä: 106

Elppis
Kitisijä
Viestit: 10702
Liittynyt: 15.08.2005 15:07
Paikkakunta: Helsinki

Re: Syötkö psyykelääkkeitä?

Viesti Kirjoittaja Elppis »

Sain n. kaksi vuotta sitten iltaisin otettavan lihasrelaksanttireseptin, pidempiaikaisen ja ns. puolen vuoden kuurin. Tarkoituksena oli helpottaa niska- ja hartiaseudun lihaskireyttä unieni aikana, jottan seuraava aamu olisi helpompi.
Eipä auttanut lihaksia, mutta tekivät minusta ns. flegun, mielialaltani. Valitin parin kuukauden päästä lääkärille, että mitä ihmeen lääkkeitä mulle annettiin: Klotriptyl (editoin pois jos lääkkeen nimeä ei saanut / kannattanut mainita). Tätä lääkettä oli kuulemma vielä -90 luvun alussa käytetty masennuslääkkeenä. Hmm.. tottahan toki tässä lääkkeessä on kaikki anesosat rentouttamaan, mutta että vaihtaa lääkkeen käyttötarkoitus, ja näin muuttaa täysin ihmisen elämää.
Olisin toivonut että tästä olisi mainittu, tai edes annettu mahdollisuus pyytää toista lääkitystä, jossa ei olisi ollut näin suuri mielialan muutos. Kokeilu lopetettiin, ja jäin ns. ilman lääkitystä. Olo parani ja piristyin parissa viikossa, tottakai psyykkistäkin (siis placeboefekti, annoin itseni piristyä).

Pari kuukautta tästä tapahtumasta olisin tosiaan tarvinnut jonkinlaisia masennuslääkkeitä, mutta päätin lähteä Belgiaan.
The great club outshines the individual, always and forever.
Avatar
I.M.Weasel
Kitinän väärinkäyttäjä
Viestit: 129
Liittynyt: 14.08.2005 19:28
Paikkakunta: Hiki

Re: Syötkö psyykelääkkeitä?

Viesti Kirjoittaja I.M.Weasel »

Elppis kirjoitti:Sain n. kaksi vuotta sitten iltaisin otettavan lihasrelaksanttireseptin, pidempiaikaisen ja ns. puolen vuoden kuurin. Tarkoituksena oli helpottaa niska- ja hartiaseudun lihaskireyttä unieni aikana, jottan seuraava aamu olisi helpompi.

Klotriptyl.
Miksiköhän ei antanut Cirdaludia? Sain sitä autokolarin jälkeen jumittaneeseen niskaani. Hyvää kamaa. Tainnutti varmasti ja aamulla oli kuin ylösnoussut. Ei zombie-efektejä... meni vähän ot:ksi.
Mikä on tämän päivän miehen naisihanne? Ayshire lehmä: isot daisarit, mutta kylkiluut näkyy.
Melnais
Kitisijä
Viestit: 2201
Liittynyt: 15.08.2005 0:23
Paikkakunta: Turku

Re: Syötkö psyykelääkkeitä?

Viesti Kirjoittaja Melnais »

Elppis kirjoitti: Tätä lääkettä oli kuulemma vielä -90 luvun alussa käytetty masennuslääkkeenä. Hmm.. tottahan toki tässä lääkkeessä on kaikki anesosat rentouttamaan, mutta että vaihtaa lääkkeen käyttötarkoitus, ja näin muuttaa täysin ihmisen elämää.
Ihan normaalia kivunhoitoa, juuri tuollaisten säikähdysvieraannusreaktioiden takia olisi suotavaa että lääkäri myös selvin sanoin kertoo kivun syntymekanismista, jotta potilas ymmärtää miksi tuskia ei hoideta Buranalla. Minkä ihmeen vuoksi opasmateriaalia on kaapit väärällään mutta sitä ei anneta eteenpäin?! *närkästynyt*

Niinkuin oireiden ilmaannuttua toivoakseni kerrottiin, kipu aistitaan aivoissa reseptoritasolla, ja juuri tuohon aineenvaihduntaan lääkkeiden on tarkoitus pureutua sitä muuttamalla. Liittyy psyyken hoitoon lähinnä siten, että pidempiaikaiset kiputilat todistetusti myös muuttavat aivojen kemiallista tasapainoa, jolloin tavallisten kipulääkkeiden teho tahtoo olla olematon ja kiputila kroonistuu. Tätä käy esimerkiksi ellei voimakkaita kipuja saada kuriin ajoissa, silloin ne saattavat ikäänkuin jäädä "päälle", ja vaikka varsinainen kivun aiheuttaja poistuisikin, tuntemus jää.

Vielä masennuksesta ja sen lääkehoidosta: Aistin kyllä keskustelussa jotain outoa. Muissa kuin mielen sairauksissa potilaat yleensä miettivät (ilman syyllistämistäa, ihan luonnollisena reaktiona) miten he ovat voineet käytöksellään tietämättään edesauttaa sairastumistaan. Ihan jo senkin vuoksi että voisivat myöhemmin välttää sairastumisen uudelleen. Psyykkisissä tiloissa syy tahdotaan ulkoistaa täysin, ei haluta nähdä omassa käytöksessä minkäänlaista osatekijää. En näe herkän ihmisen piirteenä oman, osittaisen vastuun poissulkemista, sillä kyllä myös elämäntavat vaikuttavat vaikka suurempi osatekijä olisikin perimä. Tai kauniimmin ajateltuna, ehkä syyt ovat niin henkilökohtaisia ja raadollisia ettei kukaan niitä vain halua täällä esiin tuoda.
Elämä kantaa, jos sen antaa
Avatar
Gattaca
Kitisijä
Viestit: 4424
Liittynyt: 16.08.2005 16:12

Re: Syötkö psyykelääkkeitä?

Viesti Kirjoittaja Gattaca »

Melnais:
Minä ainakin, ruikutusefektistä huolimatta, koen olevani itse vastuussa sanoisinko uskon tai elämänuskon menettämisestä. Ja syyllistän siitä vain itseni.

Nukahtamislääkkeistä vielä.
Kunhan varoo, ettei jää koukkuun, tilapäiskäyttö on parempi kuin valvoa ja kärsiä seuraukset.

Luin tuossa kuuastronauteista, jotka Kuun pinnalle laskeutuneessa modulissaan eivät saaneet unta kuin pikku pätkiä siinä pikku kopperonsa lattialla laitteiden humistessa. Kovia lentäjäkarjuja kun olivat, kieltäytyivät käyttämästä nukahtamislääkettä. Myöhemmin joku niistä sanoi, että jäkeenpäin ajatellen sellainen macho-elvistely oli järjetöntä. Tärkeiden tehtävien suorittaminen heikentyi ihan turhaan kun valvoneina ja lääkkeeseen suostumatta duunailivat.

Itselläni tilapäiskäytössä nukahtamiseen Surmontil (en ole tarvinnut aikoihin), joka ei ole pami ollenkaan. Minut sammuttaa hitaasti mutta varmasti ja unien näkökin pelaa toisin kuin pameilla.
Storytuuli

Re: Syötkö psyykelääkkeitä?

Viesti Kirjoittaja Storytuuli »

Melnais kirjoitti:Aistin kyllä keskustelussa jotain outoa. Muissa kuin mielen sairauksissa potilaat yleensä miettivät (ilman syyllistämistäa, ihan luonnollisena reaktiona) miten he ovat voineet käytöksellään tietämättään edesauttaa sairastumistaan. Ihan jo senkin vuoksi että voisivat myöhemmin välttää sairastumisen uudelleen. Psyykkisissä tiloissa syy tahdotaan ulkoistaa täysin, ei haluta nähdä omassa käytöksessä minkäänlaista osatekijää..
:!: :idea: :!:

Tätä täytyy kyllä täysillä kompata.
Zeb

Re: Syötkö psyykelääkkeitä?

Viesti Kirjoittaja Zeb »

Storytuuli kirjoitti:
Melnais kirjoitti:Aistin kyllä keskustelussa jotain outoa. Muissa kuin mielen sairauksissa potilaat yleensä miettivät (ilman syyllistämistäa, ihan luonnollisena reaktiona) miten he ovat voineet käytöksellään tietämättään edesauttaa sairastumistaan. Ihan jo senkin vuoksi että voisivat myöhemmin välttää sairastumisen uudelleen. Psyykkisissä tiloissa syy tahdotaan ulkoistaa täysin, ei haluta nähdä omassa käytöksessä minkäänlaista osatekijää..
:!: :idea: :!:

Tätä täytyy kyllä täysillä kompata.
*antikomppaus*

Suurimmassa osassa psykiatrisia sairauksia erilaiset syyllisyydentunteet ja itsesyytökset tuntuvat olevan varsin keskeisessä asemassa, joko sairastumista aiheuttamassa, tahi sitten oireistossa. Masennuksenkin keskeisiin oireisiin kuuluvat itsesyytökset, ja masennus on tavallisin psykiatrinen sairaus. Psykoottisista oireista kärsivien harhat ovat usein juuri omaan syyllisyyteen, alemmuuteen ja huonouteen liittyviä, eli esimerkiksi kuullaan itseä syyttäviä ja haukkuvia ääniä. Lempeää, ymmärtävää ja tukevaa asennetta nämä ihmiset kaipaavat, eivät lisää syytöksiä, ne kun sujuvat heiltä itseltäänkin jo liiankin hyvin.

Kieltäminenhän on sitä paitsi ihan tavallinen psyyken defenssimekanismi, mitä nyt lukiopsykasta on muistan. Defenssit ovat tarpeen tilanteessa jolloin asioiden todellinen laita on (subjektiivisesti) yksilön kannalta liian vaikea kohdattavaksi sellaisenaan.

Tuohon pillerinpopsintaan vielä sen verran, että tokikaan ne eivät saisi olla koskaan ainoa hoitomuoto mielenterveysongelmissa. Terapian suhteen resurssit vain ovat rajalliset, ja resurssien määrä taas on poliittinen päätös. Rakkauden ja välittämisen parantavaan voimaan uskon kyllä, ehdottomasti, mutta näitä ei aina kaikille ole saatavissa riittävästi, erityisestikään ihmiselle, jolla ei sairautensa vuoksi ole voimia/kykyä antaa vastarakkautta.
definitely
Kitinäaddikti
Viestit: 91
Liittynyt: 15.08.2005 15:53
Paikkakunta: Helsinki

Re: Syötkö psyykelääkkeitä?

Viesti Kirjoittaja definitely »

Melnais kirjoitti:Psyykkisissä tiloissa syy tahdotaan ulkoistaa täysin, ei haluta nähdä omassa käytöksessä minkäänlaista osatekijää. En näe herkän ihmisen piirteenä oman, osittaisen vastuun poissulkemista, sillä kyllä myös elämäntavat vaikuttavat vaikka suurempi osatekijä olisikin perimä. Tai kauniimmin ajateltuna, ehkä syyt ovat niin henkilökohtaisia ja raadollisia ettei kukaan niitä vain halua täällä esiin tuoda.
Kyllä olen ainakin itse kallonkutistajalla saanut kuulla myös siitä, mitä itse voisin tehdä toisin ja mitkä asiat käytöksessäni eivät ole minulle hyväksi. Siis lähtien nyt siitä, ettei paniikkihäiriöisen ehkä kannata juoda kahvia ja että viinan vetäminen kostautuu pitkällä tähtäimellä. Riippuu kai kutistajasta. Mutta siis ainakin minulle on osoitettu myös omia noidankehiä. Mitä tulee herkkyyteen, niin ei terapeutti tai lääkäri voi toisaalta kehottaa toista lopettamaan herkkänä olemista.

Olen ehkä casena vähän erilainen; minun lapsuuteni on ollut onnellinen eikä kukaan läheiseni kuollut eikä muutakaan kamalaa tapahtunut, kun teinixinä aloin kärsiä paniikkihäiriöstä. Minulla oli myös kavereita ja poikaystäväkin, jolle uskouduin ongelmistani ennen kuin katsoin parhaaksi vierailla lääkärin vastaanotolla. Ongelma on sama, jonka olen huomannut tästäkin ketjusta; terveet eivät käsitä ollenkaan mistä edes puhutaan, eivät pysty käsittämään. Fobiat ovat edes jotenkin helpompia ja seinähullut tunnistaa tietenkin jokainen kun päästä kuuluu ääniä ja silleen. Mutta nämä epämääräiset, kuten paniikkihäiriö ja masennus ja ahdistus ovat ongelmallisia. Poikaystäväni oli vähintäänkin yhtä häiriöinen kuin minäkin, herkkä, taiteellinen (mitä en kyllä itse ole) ja älykäs. Hän otti päätymiseni lääkehoitoon todella raskaasti. Itse hän uskoi (omatoimiseen) terapiaan ja järkipohdintaan. Tällä hetkellä palloksi turvonnut, edelleen ilman töitä, koulutusta ja kavereina epämääräisiä katuojatyyppejä ilman tulevaisuutta. Omien sanojensa mukaan myös edelleen tosi masentunut. Tämähän on yksilöllistä, kaikki eivät lääkkeitä halua tai tarvitse. Mutta ei lääkepuritaanisuus ole syy nostaa itseään jalustalle tai anna oikeutta tuomita toiset asioista, joista ei tajua mitään.

Vastasin galluppiin, että enpä käytä lääkkeitä enää, mutta söin niitä kahteen otteeseen yhteensä kolmisen vuotta. En olisi voinut fiksummin tehdä. En usko, että olisin tällä hetkellä yhtään enempää kosketuksissa tunteideni ja sisimpäni kanssa, vaikka lukio ja jatko-opinnot olisivatkin jääneet kesken kun ei pysty tunneilla käymään eikä julkisissa kulkuneuvoissa kulkemaan. Söin samoja lääkkeitä kuin Keikaus (tai nyt niistä taitaa olla tuo halpisversio mitä silloin ei ollut, mutta ei se mitään, koska minulla oli vakuutus), ja kävin lääkkeet määränneellä psykiatrilla noin kerran kuukaudessa puolitoista tuntia kerrallaan juttelemassa asioistani. Minua helpotti suunnattomasti, että hirvittävä olotilani sai nimen, eikä diagnoosi ole lannistanut tai hävettänyt missään vaiheessa ollenkaan. Tietyllä tavalla olen sitten varmaan selkärangaton luuseri, kun rohkenin valittaa tuntemuksistani. Eräs lähipiirini ihminen on valinnut toisen tien; parikymppinen mies käy lukiota viidettä vuotta, eikä suostu myöntämään että jossain on jotain vikaa. Lintsasi tunneilta ja kirjoituksista ahdistuskohtausten takia, muttei tahdo apua tai tukea keneltäkään. Vanhemmat ovat neuvottomia, kun ei täysi-ikäistä voi oikein pakkohoitoonkaan laittaa.

Mietin, miksi tässä keskustelussa lääkehoidoista ja erilaisista terapoinneista on sukeutunut toisensa poissulkevia asioita. Väitän että en olisi tässä ilman oireita ja onnellisena, jos minulla ei olisi ollut lääkkeitä JA terapiaa JA omaa pohdintaa JA läheisten tukea JA terveellistä ruokaa JA liikuntaa JA mielekästä, kehittävää puuhaa. Ensiksi mainittu osatekijä on kuitenkin ollut kohdallani se välttämätön tekijä, jonka avulla koko muu umpisolmu on auennut. Jollain lailla on myös niin, että olen oppinut suojaamaan herkkyyttäni ja myöntämään itselleni, että paniikkikohtauksiin johtavat ajatuskulut ovat tietyllä tavalla minun tapani reagoida asioihin. Ikääkin on karttunut ja elämää nähty, myös niitä raskaampia koettelemuksia ilman että oireet olisivat paranneet.

Haluaisin kysyä, mitä perustavanlaatuista eroa on "luonnontuotteella" kuten kannabiksella aikaansaadulla aivokemian vääristymällä ja "pahan lääketeollisuuden" tuottamalla pillerillä aikaansaadulla vastaavalla? Miksi luonnontuotteen luontoperäisyys on itseisarvoista? Eiväthän luonnontuotteet sinänsä ole ihmiselle aina ja joka tapauksessa yhtään parempia kuin teollisesti valmistetut; minä en esimerkiksi pysty käyttämään mitään kasvipohjaisia ihonhoitotuotteita, saan vereslihaihottumat ja ikuiset arvet jos yritän siedättää kroppani "luonnontuotteeseen". Mitä muuta luontaistuotteet parhaimmillaankaan ovat, kuin epämääräisesti testattua, kallista ja potentiaalisesti vaarallista fuulaa? Mitä muuta eroa lääketehtaiden tuotteilla on näihin kuin se, että luonnonlääkkeestä on osattu eristää vaikuttava aine ja (joskus) siirrytty sen teolliseen valmistukseen sivuvaikutusten, epäpuhtauksien ja vaihtelevien pitoisuuksien karsimiseksi? Tietävätkö arvoisat "oman mielipiteensä perusteella keskustelevat" mitä eroa on taas rauhoittavilla ja riippuvuutta aiheuttavilla "turruttajilla" ja kehittyneillä masennuslääkkeillä?

Tähän lääkejutun toiseen puoleen, niin totta on kyllä sekin, että varsinkin erilaisia masennuslääkkeitä ja mietoja rauhoittavia määrätään aivan käsittämättömiin todellisiin tai kuvitteellisiin vaivoihin. Hyvänä esimerkkinä tästä ovat ne laitosvanhukset, jotka rauhoitetaan kolmiolääkkein kun vaativat inhimillistä kohtelua. Sitten jo havaitaankin, että eihän tämä kurttunaama pärjää ilman jatkuvaa hoitoa kun ilman perustetta määrätyt napit ovat sen degeneroineet. Toinen, melko tökerö esimerkki löytyi kun kävin pedikyyrissä. Kerroin pedikyristille kuinka erään kollegan elämänlaatu parani hänen käytyään hoidattamassa virtsankarkailuvaivansa kirurgisesti. Pedikyristi kertoi, että hänelle lääkäri oli määrännyt samaan vaivaan jotakin lääkettä, jonka toimintatapaa lääkäri ei kuitenkaan kertonut. No, omatoimisten salapoliisitoimenpiteiden jälkeen osoittautui, että kyseinen lääke oli mielialalääke... Että pysyypähän täti vähän iloisempana, vaikka Tena Ladya joutuukin vaihtamaan koko ajan imukykyisempään. Että näin.

Mutta jotta tämäkin novelli näkisi joskus loppunsa, niin pyytäisin muistamaan, että siitä huolimatta että jotkut syövät mieliala- ja psyykenlääkkeitä väärin tai turhaan, niin löytyy myös paljon niitä, jotka saavat niistä ratkaisevaa apua.
Keikaus
Kitisijä
Viestit: 4772
Liittynyt: 15.08.2005 13:18
Paikkakunta: Helsinki

Re: Syötkö psyykelääkkeitä?

Viesti Kirjoittaja Keikaus »

Kiitos hyvästä postauksesta, Definitely.
Viimeksi muokannut Keikaus, 26.04.2006 22:38. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Kikkelis kokkelis.
definitely
Kitinäaddikti
Viestit: 91
Liittynyt: 15.08.2005 15:53
Paikkakunta: Helsinki

Re: Syötkö psyykelääkkeitä?

Viesti Kirjoittaja definitely »

Keikaus kirjoitti:
Olen itse miettinyt, että syömääni lääkettä varmaan määrätään ahmimishäiriöön (en muista, mainittiinko lääkeselosteessa), kun itselläni se aiheuttaa jonkin sortin ruokahaluttomuutta.
Kai tuossa on kyse siitä, että niillä ahmimisilla tavoitellaan mielihyvähormonin erittymisen laukeamista (sitähän se syöminen teettää) mutta kun mielihyvähormonin pitoisuus on tasaisen hyvä, niin ruokarytmi voi muuttua. Minullekin kävi samalla lailla aluksi.
Keikaus kirjoitti:Muistankohan mä jostain lukeneeni, että mielialalääkkeitä on määrätty tupakasta vieroitukseen vai kuvittelenkohan vain.
Juu, minusta tämä tehokas uutuuslääke on eräänlainen mielialalääke. Tässä siitä jo melko vanha uutinen, en äkkiseltään löytänyt uudempaa.

Masennuslääke tehokas tupakasta vieroittaja

Alun perin masennuslääkkeeksi kehitetty bupropioni on tehokas ja turvallinen apu tupakoinnin lopettamisessa, kertoo Lancet-lehdesä julkaistu tutkimus. Aineen tehoa on tarkasteltu tupakkatautinakin tunnettua keuhkoahtaumatautia sairastavilla. Tupakoinnin lopettamiseen tähtäävien nikotiinivalmisteiden ja käyttäytymisterapioiden teho on osoittaunut tähän asti suhteellisen heikoksi. Viime aikoina toivo on kohdistunut masennuslääkkeisiin, jotka lisäävät aivojen dopamiinipitoisuutta. Amerikkalaistutkimuksessa yli kuudennes bupropionia saaneista pystyi olemaan tupakoimatta puolen vuoden ajan, kun lumelääkkeellä selvisi lähes puolet pienempi joukko.

Kaksoissokkotutkimuksessa oli mukana yli 400 voimakkaasti tupakasta riippuvaista henkilöä, jotka sairastivat keuhkoahtaumatautia ja tupakoivat yli 15 savuketta päivässä. Heidät satunnaistettiin saamaan joko bupropionia tai lumelääkettä kolmen kuukauden ajan. Kuukauden ajan bupropionia saaneista selvisi ilman tupakkaa lähes 30 prosenttia ja lumelääkettä saaneista 16 prosenttia. Bupropioni on rekisteröity tupakoinnin lopettamiseen tarkoitetuksi valmisteeksi mm.Yhdysvalloissa. Viime aikoina kuitenkin useissa maissa on raportoitu selittämättömistä bupropionin käyttäjien kuolemantapauksista.

Uutispalvelu Duodecim
(Lancet 2001; 357: 1571 - 1575)
Zeb

Re: Syötkö psyykelääkkeitä?

Viesti Kirjoittaja Zeb »

Keikaus kirjoitti: Muistankohan mä jostain lukeneeni, että mielialalääkkeitä on määrätty tupakasta vieroitukseen vai kuvittelenkohan vain.
Zyban on suht uusi ja varsin tehokaskin lääke tupakasta vierotukseen. Sitä oltiin alunperin kehittämässä masennuslääkkeeksi, mutta huomattiin, että lääkettä käyttäneet lopettivat tupakoinnin selvästi keskimääräistä useammin. Masennuksen hoidossa se taas ei osoittautunut erityisen tehokkaaksi, eikä sillä ainakaan Suomessa ole indikaatiota tämän hoidossa.

Edit: Hidas oon ma...!
Keikaus
Kitisijä
Viestit: 4772
Liittynyt: 15.08.2005 13:18
Paikkakunta: Helsinki

Re: Syötkö psyykelääkkeitä?

Viesti Kirjoittaja Keikaus »

Zeb kirjoitti:
Keikaus kirjoitti: Muistankohan mä jostain lukeneeni, että mielialalääkkeitä on määrätty tupakasta vieroitukseen vai kuvittelenkohan vain.
Zyban on suht uusi ja varsin tehokaskin lääke tupakasta vierotukseen. Sitä oltiin alunperin kehittämässä masennuslääkkeeksi, mutta huomattiin, että lääkettä käyttäneet lopettivat tupakoinnin selvästi keskimääräistä useammin. Masennuksen hoidossa se taas ei osoittautunut erityisen tehokkaaksi, eikä sillä ainakaan Suomessa ole indikaatiota tämän hoidossa.
Takista tuli siis kukkaro.
Kikkelis kokkelis.
Avatar
saira
Kitisijä
Viestit: 3388
Liittynyt: 14.08.2005 19:47
Paikkakunta: Tampere

Re: Syötkö psyykelääkkeitä?

Viesti Kirjoittaja saira »

Aivojen kemiallisesta toiminnasta pieni esimerkki: entisen avomieheni äiti on Saksasta. Hänen sukunsa on asunut sukupolvia alueella, jossa on sammunut tulivuori. Tulivuoresta imeytyy juomaveteen paria mineraalia, nimiä en valitettavasti muista. Näitä mineraaleja ei kuitenkaan saa Suomessa vedestä/ruoasta. Hän muutti vuonna-61 Suomeen miehensä suvun luo ja ehti asua Suomessa noin 20 vuotta ennenkuin masentui. Hän istui vuoteen reunalla puoli vuotta eikä saanut mitään tehdyksi. Toinen puoli vuotta meni päinvastoin. Siinä vaiheessa kun sängyn laidalla istuminen alkoi uudestaan, hänet vietiin vastusteluista huolimatta lääkärille. Sai lääkkeet ja "parani".

Vuosien varrella lääkitystä on vaihdeltu, nyt ollut pitkään jo toimivat lääkkeet. Muutama vuosi sitten (vasta) hän luki lääkkeiden vaikuttavat aineet. Yllätys oli melkoinen, kun hän havaitsi aineissa olevan mukana juuri ne kaksi mineraalia, joita hän olisi saanut juomaveden mukana jos asuisi vielä Saksassa!

Kysymys: Kuinka tähän auttaisi terapia ja halipusi?

Lisäys: Hänet muuten diagnosoitiin maanisdepressiiviseksi
Viimeksi muokannut saira, 11.09.2005 21:28. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
HellBell

Re: Syötkö psyykelääkkeitä?

Viesti Kirjoittaja HellBell »

Melnais kirjoitti: ..
Vielä masennuksesta ja sen lääkehoidosta: Aistin kyllä keskustelussa jotain outoa. Muissa kuin mielen sairauksissa potilaat yleensä miettivät (ilman syyllistämistäa, ihan luonnollisena reaktiona) miten he ovat voineet käytöksellään tietämättään edesauttaa sairastumistaan. Ihan jo senkin vuoksi että voisivat myöhemmin välttää sairastumisen uudelleen. Psyykkisissä tiloissa syy tahdotaan ulkoistaa täysin, ei haluta nähdä omassa käytöksessä minkäänlaista osatekijää. En näe herkän ihmisen piirteenä oman, osittaisen vastuun poissulkemista, sillä kyllä myös elämäntavat vaikuttavat vaikka suurempi osatekijä olisikin perimä. Tai kauniimmin ajateltuna, ehkä syyt ovat niin henkilökohtaisia ja raadollisia ettei kukaan niitä vain halua täällä esiin tuoda.
Näen tässä pointtia seuraavissa merkityksissä:
* oman avun suhde muiden antamaan apuun-suhteen keikahtaminen liian köykäisesti jälkimmäisen puolelle niissä tapauksissa (ei-patologiset-tapaukset) joissa omalla avulla tilanteita voi säätää, miettiä ja niihin löytää ratkaisuja/parempia menettelytapoja on huominarvoinen keikahduspointti. Tosin tilanteet joissa oma apu usein (riippuu tapauksesta, jotkut pyrkivät auttamaan itse itseään yhdessä muun auttajan kanssa, toiset 'jättäytyvät' muun auttajan turviin, mikä ei kuitenkaan tarkoita sitä etteivätkö hekin voisi tulla siten autetuiksi: monia tyylejä) yhdistyy muiden apuun (esim. terapiassa tai lääkkeet + terapia-yhdostelmässä tai lääkeavussa tms) pitää keikahtamissuhteen monien tapauksissa (voisi ajatella monen autettavan haluavan myös itse auttaa itseään auttajan ohella; avun hakeminen viestii tietystä aloitteekuudesta) balanssissa.
* keikahtamissuhteen (oma apu - muu apu-suhde) ei toisaalta tarvitse ajallisesti olla balanssissa - esim. masentunut saattaa juuri lääkehoidon avuin päästä tilaan, jossa voi paremmin auttaa itse itseään ja näin keikahtamissuhde tasapainottuu vaikutuksiensa puolesta eriaikaisesti.
* oman vastuun näkeminen on olennaista, asennoitumisilla ja omien ajattelu-ja käytösjuttujen merkityksillä on sijansa. En kuitenkaan usko että muut kuin vain omaan apuun turvautuvat olisivat automaagisesti 'oman vastuunsa pakenijoita' - varmasti heitäkin on ("ei ole minun syyni että käyn hakkaamassa päiväkodin lapsia ruokatauollani, isänikin hakkasi minua kotonamme..") mutta voisi veikata että vähemmässä määrin, sillä avun hankkijat hakevat apua itsensä auttamiseen. Hankalampia tapauksia ovat sitten juuri ne, jotka eivät mitään ongelmaa ("hakkaan kun hakkaan, entäs sitten?") missään edes tiedosta eivätkä siten halua auttaa itseään saati /ja halua itseään autettavan.
Viimeksi muokannut HellBell, 08.09.2005 20:19. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Avatar
saira
Kitisijä
Viestit: 3388
Liittynyt: 14.08.2005 19:47
Paikkakunta: Tampere

Re: Syötkö psyykelääkkeitä?

Viesti Kirjoittaja saira »

Lisään muuten aiheeseen vielä, etten millään tavalla väheksy terapian yms. merkitystä näitä saurauksia hoidettaessa, tarkoitus oli vain muistuttaa, että jokainen tapaus on erilainen. Jollekin terapia on se oikea, toiselle lääkkeet, kolmas kaipaa molempia. Vaihtoehtoja on hyvä harkita ja kokeilla, jos siis tarve on.

Ja muuten, en syö enkä ole syönyt.
Avatar
Gattaca
Kitisijä
Viestit: 4424
Liittynyt: 16.08.2005 16:12

Re: Syötkö psyykelääkkeitä?

Viesti Kirjoittaja Gattaca »

Tulipa mieleen, että noin 80-vuotias tätini sairastui kesällä vakavaan masennukseen. Ei minkäänlaista ulkoista syytä. Halipusia oli koko ajan tullut lapsiltaan ja lapsenlapsiltaan. Mieskin kuollut aikoja sitten. Ei mitään muutosta elämässä siis.

Niin vaan meni vetämättömäksi, alkoi jopa pissaamaan alleen.
Puhelimessa selitti, ettei ole mitään vialla, on vaan kamalan paha olo eikä pysty mihinkään. Sitten ei jaksanut puhua edes siskonsa, äitini kanssa, joka puhelimessa halipusia yritti. Kielsi tulla katsomaankin.

Pelkäsi lääkkeitä, piti niiden ottoa hävettävänä. Minä puhuin tädille järkeä.

Serkkupoikani vei tädin johonkin kalliiseen laitokseen. kuukausi lääkehoitoa, vasta toinen lääke tehosi, ja tuskin ollenkaan ainakaan mitään syväterapiaa. Ja nyt täti on kotiutettu ja toimintakykyinen.

Yleisemmin teille kusipäille.
Älkää inttäkö, miksei masentunut ota itseään niskasta kiinni. Masennus ON sitä, ettei PYSTY ottamaan itseään niskasta kiinni! Se on se juttu joka erottaa vakavan masennuksen terveistä mielialavaihteluista.
Tiikeriankka

Re: Syötkö psyykelääkkeitä?

Viesti Kirjoittaja Tiikeriankka »

Herra Manala kirjoitti:Nappailetko määrätysti troppeja, jotka vaikuttavat jollain tavalla mielialoihin tai virkeystiloihin (esim. psyykelääkkeet, unilääkkeet tai muut hermostollisia vaikutuksia omaavat kolmiolääkkeet)?
En mutta joskus toivon, että nappailisin.
Melnais
Kitisijä
Viestit: 2201
Liittynyt: 15.08.2005 0:23
Paikkakunta: Turku

Re: Syötkö psyykelääkkeitä?

Viesti Kirjoittaja Melnais »

Zeb kirjoitti: Suurimmassa osassa psykiatrisia sairauksia erilaiset syyllisyydentunteet ja itsesyytökset tuntuvat olevan varsin keskeisessä asemassa, joko sairastumista aiheuttamassa, tahi sitten oireistossa. Masennuksenkin keskeisiin oireisiin kuuluvat itsesyytökset, ja masennus on tavallisin psykiatrinen sairaus. Psykoottisista oireista kärsivien harhat ovat usein juuri omaan syyllisyyteen, alemmuuteen ja huonouteen liittyviä, eli esimerkiksi kuullaan itseä syyttäviä ja haukkuvia ääniä. Lempeää, ymmärtävää ja tukevaa asennetta nämä ihmiset kaipaavat, eivät lisää syytöksiä, ne kun sujuvat heiltä itseltäänkin jo liiankin hyvin.
Ei näin, ei itsensä syyllistämistä sairastumisesta, ei moitteita siitä että on elänyt väärin. Vaan tilanteeseen vaikuttavien tekijöiden tunnistamista ja oman osuuden myöntämistä niiden hallinnassa. Ensimmäistä kertaa vakavasti sairastuessaan ei varmaan pysty ennakolta näkemään mihin käytössä oleva tie vie, mutta sairastumisen tapahduttua, apua saadessaan, on mielestäni realistista välttää niitä toimintamalleja jotka olivat osana aiempaa tilannetta provosoimassa.

Tarkoitan omien ajatuskulkujen ja käytösmallien tunnistamista ennenkuin ne johtavat samanlaiseen masennukseen ja ahdistukseen, en suinkaan itsensä ruoskimista siitä että on koskaan sairastunut, paha minä. Ihan tuota perustasoa jota definitely toi esille, lääkkeistä ja terapiasta saadun avun lisäksi on hyvä hieman kuntouduttuaan tarkastella asiaa laajemmin ja miettiä miten omalla käytöksellään voisi edesauttaa parempia aikoja. Ei viikkojen valvomista, asioiden suurentelua omassa päässä keneltäkään kysymättä, ei juopottelua, ei huumeita, ei velvoitteiden kasaamista, ei itseinhoon johtavia temppuja tjsp. Mikä nyt kullekin triggeriyhdistelmänä toimii.

Omaa osallistumista kannatan kaikkien sairauksien hoidossa, ja siten myös osaltaan oman vastuun kantamista sairastumisesta sekä ennenkaikkea hoidosta. Tietenkään tämä ei akuuttivaiheessa toimi, ei syöpäsairaallekaan sanota kesken solunsalpaajahoitojen että ruokavalion tulisi olla riittävän monipuolinen, mikset sinä syö enemmän vaan oksennat.

Omatoimisuuden aika on kun pahin on ohitettu/vältetty, silloin se on ennaltaehkäisyä tulevaa vastaan. Ja jos tunnistaa itsessään piirteitä jotka viittaavat sairastumisalttiuteen ennen ensimmäistäkään vakavaa masentumista, näen ihmisen velvollisuudeksi huolehtia itsestään siten ettei tilanne pääse pahenemaan. Olkoon se sitten vaikka syyttelyä, mutta minusta juuri se on herkkyyttä, ei itsensä ajaminen umpikujaan mahdottomilla elämäntavoilla.

Definitelylle kiitokset vaikeuksista voittoon-tarinasta, sen uskoisi vertaistukena auttavan montaa näyttämällä että sairaus voi pysyä hallinnassa.
Elämä kantaa, jos sen antaa
SnapaHead

Re: Syötkö psyykelääkkeitä?

Viesti Kirjoittaja SnapaHead »

Kuinkakohan moni masennus kääntyisi voittoon jos tilille tökätään 10 miljoonaa euroa? Tällainen koe pitäisi tehdä.
Ajatellen että näin oltaisiin päästy eroon arkipäivästä.
Ja arkipäivä kun sisältää tuhottaman määrän pakkoja ja "minun pitää" -hapattajia. Nämä ylivoimaiset musertajat lakaistuna hittoon oltaisiin matkalla kohti elinvoimaa.
Kuinka moni vakavasti masentuneena ollut / oleva pitäisi kymppimilliä takuuparantajana?
Kyllä! Raha on kaikki kaikessa, saatana.

Muuten kaiken järjen mukaan jokaisen duunissa rypevän perustallaajan pitäisi olla masentunut... ja vakavasti.
Avatar
mustaenkeli
Kitisijä
Viestit: 2884
Liittynyt: 09.09.2005 12:08
Paikkakunta: Hell-sinki
Viesti:

Re: Syötkö psyykelääkkeitä?

Viesti Kirjoittaja mustaenkeli »

SSRI-lääkkeitä olen syönyt ja varmaan vielä jossain vaiheessa tulen syömään. Kuuriluontoisesti ovat ehkäisseet kaamosmasennusta, johon mulla tapumusta.

Tällähetkellä en syö mitään nappeja. Vitamiinit vois kyllä tulla tarpeeseen.

Paitsi joo... eilisessä hammaslääkärissä omiin pelkotiloihini annettiin esilääkitykseksi Diapam 5mg. Auttoihan tuo ehkä hitusen.
Yönmustaritari

Re: Syötkö psyykelääkkeitä?

Viesti Kirjoittaja Yönmustaritari »

Allekirjoittanut ei edelleenkään ole päässyt irti itkutroppien trendi-ilmiöön uskomisesta. Et vaan ole vitun hip ja kuul jos et vedä tai ole vetänyt jauhoja, jotka vaikuttaa pollan aivosähkökäyriin. Minä olen vittu netissä kirjoittamassa, koska ei ole muuta tekemistä mutta te, jotka täällä väännätte hakeaksenne turvaa tai hyväksyntää olette vittu hulluja ja teidä olisi pitänyt lukita kiven sisään jo syntyessänne pois kusemasta julkisten tileojen istumapaikoille.
Avatar
Impi
Kitinän väärinkäyttäjä
Viestit: 184
Liittynyt: 18.08.2005 8:46

Re: Syötkö psyykelääkkeitä?

Viesti Kirjoittaja Impi »

Yönmustaritari kirjoitti:Minä olen vittu netissä kirjoittamassa, koska ei ole muuta tekemistä mutta te, jotka täällä väännätte hakeaksenne turvaa tai hyväksyntää olette vittu hulluja ja teidä olisi pitänyt lukita kiven sisään jo syntyessänne pois kusemasta julkisten tileojen istumapaikoille.
Älä selitä. Jos kukaan ei kiinnittäisi suhun ja sun juttuihin mitään huomiota, niin et varmasti jaksaisi kauaa huutaa yksin pimeyteen.

Ota vähän leidivitaa ja ibuprofeenia, niin ei noi sun pms-oireet tuu niin pahoina.
Siveellistä elämää jo vuodesta 2005
Avatar
Gattaca
Kitisijä
Viestit: 4424
Liittynyt: 16.08.2005 16:12

Re: Syötkö psyykelääkkeitä?

Viesti Kirjoittaja Gattaca »

SnapaHead kirjoitti:Kuinkakohan moni masennus kääntyisi voittoon jos tilille tökätään 10 miljoonaa euroa? Tällainen koe pitäisi tehdä.
Ajatellen että näin oltaisiin päästy eroon arkipäivästä.
Ja arkipäivä kun sisältää tuhottaman määrän pakkoja ja "minun pitää" -hapattajia. Nämä ylivoimaiset musertajat lakaistuna hittoon oltaisiin matkalla kohti elinvoimaa.
Kuinka moni vakavasti masentuneena ollut / oleva pitäisi kymppimilliä takuuparantajana?
Kyllä! Raha on kaikki kaikessa, saatana.

Muuten kaiken järjen mukaan jokaisen duunissa rypevän perustallaajan pitäisi olla masentunut... ja vakavasti.
Tuossa taitaa oikeastikin olla asiaa.
Arto Paasilinnakin jossain romaanissaan sanoi, ettei niin hullua olekaan, jonka pää ei selkene ison rahamäärän saatuaan. Minulla ainakin 10 miljoonalla eurolla katoaisivat arkipäivän köyhyydestä johtuvat synkistelyt. Ja poistuisi pakko pyrkiä tympeisiin työpaikkoihin tylsien ihmisten luo tekemään asioita, joista en välitä. Itsetuntoani voisi vahvistaa rahalla ostettava status ja vuokrattava Fab5-tyylin stailaus.

Mutta.. voi olla että neuroottis/neurasteeninen/depressiivinen persoonallisuus sittenkin pian potkisi läpi. Voisi käydä niinkuin niissä Ingmar Bergmanin elokuvissa, joissa varakkaat arkkitehdit ja taiteilijat istuksivat loistohuvilan verandalla vuosikertaviinejä siemaillen, ja välillä vaivautuvat panemaan hemaisevia ruotsalaisblondeja.. ja silti kärsivät henkisesti ihan kauheasti, sielu Tuskasta värähdellen.. :lol:
Keikaus
Kitisijä
Viestit: 4772
Liittynyt: 15.08.2005 13:18
Paikkakunta: Helsinki

Re: Syötkö psyykelääkkeitä?

Viesti Kirjoittaja Keikaus »

No voi.
Viimeksi muokannut Keikaus, 14.12.2006 23:05. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
Kikkelis kokkelis.
Yönmustaritari

Re: Syötkö psyykelääkkeitä?

Viesti Kirjoittaja Yönmustaritari »

Impi kirjoitti:
Yönmustaritari kirjoitti:Minä olen vittu netissä kirjoittamassa, koska ei ole muuta tekemistä mutta te, jotka täällä väännätte hakeaksenne turvaa tai hyväksyntää olette vittu hulluja ja teidä olisi pitänyt lukita kiven sisään jo syntyessänne pois kusemasta julkisten tileojen istumapaikoille.
Älä selitä. Jos kukaan ei kiinnittäisi suhun ja sun juttuihin mitään huomiota, niin et varmasti jaksaisi kauaa huutaa yksin pimeyteen.

Ota vähän leidivitaa ja ibuprofeenia, niin ei noi sun pms-oireet tuu niin pahoina.
Enkö. Jos en niin sitten voisi muuttaa juttuja tai vetää enemmän viinaa ja huutaa entistä kovempaa. Minä olen oikeassa, te olette väärässä mutku joo en mä voi oikein keskittyä silloin kun pillut vuotaa verta.
Yönmustaritari

Re: Syötkö psyykelääkkeitä?

Viesti Kirjoittaja Yönmustaritari »

Keikaus kirjoitti:Sitä rupeaisi miettimään, tykkäävätkö ihmiset rahan takia, mihin sijoittaa rahat, tulisi huono omatunto, kun jotkut on köyhiä. Lisäksi, kun ei olisi pakko tehdä mitään, voisi tulla ikävän flegmaksi.
Kusipään ongelmia. Miten mikään tai kukaan voi enää kiinnostaa yhtään kun moisella summalla voisi tehdä vaikka mitä.
Vastaa Viestiin