Syötkö psyykelääkkeitä?

Yleinen lätinä jä kitinä

Vedätkö jotain C-vitamiinia vahvempaa?

Kyllä / Kausiluontoisesti.
19
18%
Joskus muinoin, en enää.
20
19%
En.
67
63%
 
Ääniä yhteensä: 106

NuoriD

Viesti Kirjoittaja NuoriD » 26.08.2010 11:12

Kreitsu kirjoitti:
NuoriD kirjoitti:
Kreitsu kirjoitti:
Minusta tuntuu, että termit on taas sekaisin täällä niin kuin yleensä. Veikkaisin, että suurin osa on syönyt mielialalääkkeitä ja ehkä tuota huomattavasti pienempi osa kenties niitä psyykenlääkkeitä. :)
No kyllä ne ns. mielialalääkkeet psyykenlääkkeitä on, ei siitä mitään epäselvyyttä ole. Lääkärit eivät mielialalääke-termiä käytä.
Aha, no itse ajattelin lähinnä neuroleptejä ymv. Siis itse jotenkin mielessäni erottelen sen, hoidetaanko lääkkeillä esim. psykoottisuutta vain mielialaa/masennusta.

Mutta joo, minä en olekaan lääkäri.
Njoo. Neuroleptit ovat neuroleptejä, depressiolääkket ovat depressiolääkkeitä, anskiolyytit anksiolyyttejä, manian estoon käytetyt jne.. ja ne kaikki kuuluvat lääkeryhmään "psyykenlääkkeet". :wink:

Avatar
Lapitii
Kitisijä
Viestit: 2909
Liittynyt: 16.08.2005 16:16
Paikkakunta: Tre

Viesti Kirjoittaja Lapitii » 26.08.2010 11:16

NuoriD kirjoitti:nukahtamislääke on eufemismi unilääkkeelle
Jaa, kyl mä erottelen nukahtamis- ja unilääkkeet, lähinnä vaikutusajan keston mukaan.
Mut joo, en oo mäkään lääkäri.
Tuhmasta päästä nauttii koko ruumis.

NuoriD

Viesti Kirjoittaja NuoriD » 26.08.2010 11:20

Lapitii kirjoitti:
NuoriD kirjoitti:nukahtamislääke on eufemismi unilääkkeelle
Jaa, kyl mä erottelen nukahtamis- ja unilääkkeet, lähinnä vaikutusajan keston mukaan.
Mut joo, en oo mäkään lääkäri.
No jos haluaa, voi toki ajatella, että hyvin lyhytvaikutteinen unilääke on nukahtamislääke.

Avatar
alja
Kitinän uhri
Viestit: 521
Liittynyt: 17.08.2005 8:08
Paikkakunta: saunan taka
Viesti:

Viesti Kirjoittaja alja » 26.08.2010 12:35

saira kirjoitti:^Ilmeisesti tämä ei kuitenkaan ollut vastaus tuohon mun kirjottamaani kuitenkaan? Nimittäin tässä tapauksessa kyllä äidin teko (ja tapa) kyllä vahvisti lapsuuden tuntemuksia ja näistä seurannutta masennusta.
joo, anteeksi, valitsin esimerkkini huonosti. sanotaan nyt vaikka "meillä meni bänks ja mua niiin masentaa yhyy" -tyylisiä "masennuksia", joihin haetaan lääkkeitä. en ajatellut ollenkaan kertomaasi esimerkkiä omaani kirjoittaessani.

ja täytyyhän munkin myöntää, että varmaankin sille, että itse sairastan on joitakin/useita altistavia tekijöitä menneisyydessäni. eli tavallaan sairaudelle on joku syy, mitä ei esim. suremalla ole saatu pois. tarpeeksi kun sattuu ja tapahtuu niin sitten lopulta napsahtaa, ei vaan jaksa enää pysyä terveenä. mutta helvetin kovin raivostuttaa ja katkeroittaa se, että just silloin sairaus puhkesi, kun elämässä meni paremmin kuin koskaan...
Ulkona paistaa aurinko,
mutta sisällä sataa.

Avatar
mustaenkeli
Kitisijä
Viestit: 2878
Liittynyt: 09.09.2005 12:08
Paikkakunta: Hell-sinki
Viesti:

Viesti Kirjoittaja mustaenkeli » 05.09.2010 22:38

Joo, otin lääketeollisuuden ihmeet käyttöön nyt hiljattain, jotta oppisin nukahtamaan ja nukkumaan sikeämpää unta, kuin mihin olen yli kahtee ja puoleen vuoteen kyennyt... Parin viikon säännöllisen syönnin jälkeen totean, että oli lääkäriltä erittäin hyvä ajatus.
Vahinko etteivät äiditkin saa lähteä milloin heitä huvittaa ja ruveta nukkumaan ulkosalla. Varsinkin äidit sitä toisinaan tarvitsisivat.
-muumimamma

Avatar
Niba
Kitisijä
Viestit: 17684
Liittynyt: 15.08.2005 3:14
Paikkakunta: Hell

Viesti Kirjoittaja Niba » 07.09.2010 13:00

Joo lääkkeet joskus auttaa ja niitä pitää ottaa..
Joskus vain tuntui siltä kuin lääkärit olisivat jakaneet niitä kuin aspiriinireseptejä Tai sitten maailman "paras maa" on vähemmän hyvä joiltain osin? Jokainen voi tutkailla sisällään näitä juttuja, eikö?
Pyyhin Netikettiin..

Avatar
Kreitsu
Kitisijä
Viestit: 4399
Liittynyt: 09.05.2006 8:45
Paikkakunta: Täällä

Viesti Kirjoittaja Kreitsu » 12.09.2010 4:14

On joo lääkkeet ja lääkitys onkin melkein kohdallaan. Joutuu tosin syömään varmaan koko loppuelämän niitä. Mutta so fuckin' what, jos saa elää ihmisarvoista elämää - ainakin suurimman osan ajasta.

Kävin myös pari vuotta terapiassa taas vaihteeksi, mutta se katkesi muuton takia. Mutta olen jo melkein ihminen. Tosin lääkkeiden lopettaminen epäonnistuu aina, mutta olinkin varautunut siihen, että niitä ei lopeteta.

Vastaa Viestiin