Uusi, parempi itsereflektiogallup

[mustakikkeli]

Vaikka kuulostaakin ylevämmältä ja lennokkaammalta väittää tekevänsä kaiken vain "omista lähtökohdistaan", on itsepetosta väittää ettei koskaan tee mitään valintoja ympäristön paineiden takia.

No ei se ole kenellekään mikään salaisuus, että esim. varallisuuden hankkiminen, itsestä huolehtiminen, tyylikäs pukeutuminen, kohtelias käytös ovat markkina-arvoa nostavia tekijöitä. Voihan joku tietysti väittää tekevänsä sen kaiken vain itsensä vuoksi, mutta ajaisiko autiolla saarella asuva mies partansa ja silittäisi paitansa?

Se on sitten kokonaan eri asia, että missä määrin antaa muiden ihmisten miellyttämisen dominoida omia valintojaan.

Jep. Eli gallupin hengen vastaisesti kyseessä ei taidakaan olla mikään mustavalkoinen joko-tai tilanne, vaan joitakin asioita elämässämme teemme nk. omista lähtökohdistamme (omaksi huviksemme), joitakin taas ympäristön luomien tai niiksi kokemiemme paineiden takia.

Noin yleisesti ottaen pultsarit tuntuvat tekevän päätöksiä ja valintoja vain omista lähtökohdistaan, haistattaen pitkät ns. markkina-arvolleen tai muillekaan yhteiskunnan luomille odotuksille. Heillä täytyy olla epäluonnollisen vahva itsetunto.

[sivustahuutaja]

Noin yleisesti ottaen pultsarit tuntuvat tekevän päätöksiä ja valintoja vain omista lähtökohdistaan, haistattaen pitkät ns. markkina-arvolleen tai muillekaan yhteiskunnan luomille odotuksille. Heillä täytyy olla epäluonnollisen vahva itsetunto.

Hajut hajuina ja ruma sana sanotaan niin kuin se on. Niin vaikeasti tavoiteltavaa naista ei ratikasta löydy, etteikö itsetunto riittäisi ehdottamaan naimisiin manoa. Rispektiä noille oman polkunsa kulkijoille!

[segma]

Noin yleisesti ottaen pultsarit tuntuvat tekevän päätöksiä ja valintoja vain omista lähtökohdistaan, haistattaen pitkät ns. markkina-arvolleen tai muillekaan yhteiskunnan luomille odotuksille. Heillä täytyy olla epäluonnollisen vahva itsetunto.

Jotenkin tuli tästä sellainen kumma tunne, että jos joku (kuvitteellinen - todellisuudessa tämä on sosiaalisessa yhteisössä täysin mahdotonta) ihminen tekisi kaiken TÄYSIN omista lähtökohdistaan ja muiden mielipiteistä välittämättä, niin hän ei tekisi mitään siten, että se olisi kuvitteellista markkina-arvoa nostattavaa. Onko mahdollista tehdä asioita omista lähtökohdistaan ns. oikein? Onko kaikki markkina-arvoa nostattava toiminta omien lähtökohtien vastaista toimintaa?

Mitä helvettiä on tämä mystinen "omista lähtökohdista toimiminen"?

[Pehmis]

Mitä helvettiä on tämä mystinen "omista lähtökohdista toimiminen"?

Kuvittelisin, että sitä sellaista ajatuskonstruktiota, että ihmisellä on vapaa tahto tekemistensä suhteen ja hän käyttää sitä ensisijaisesti tyydyttämään muita omia tarpeitaan kuin muilta ihmisiltä, erityisesti vastakkaiselta sukupuolelta, saatavan arvostuksen ja hyväksynnän tavoitteluun?

En tiedä mitä muuta se voisi tarkoittaa. Siinä on kyllä niin monta huteraa premissiä alla jos tuota tarkoitetaan, kuten esim. se, että ihminen on aina tietoinen kaikista toimintansa motiiveista. Se, että sanoo että "teen näin koska se tuntuu hyvältä" ei selitä sitä, miksi niin toimiminen tuntuu hyvältä.

[sivustahuutaja]

Kuvittelisin, että sitä sellaista ajatuskonstruktiota, että ihmisellä on vapaa tahto tekemistensä suhteen ja hän käyttää sitä ensisijaisesti tyydyttämään muita omia tarpeitaan kuin muilta ihmisiltä, erityisesti vastakkaiselta sukupuolelta, saatavan arvostuksen ja hyväksynnän tavoitteluun?

Tuo edellyttää, että pystyy tunnistamaan omista toimistaan ne osat, jotka ovat ympäristön paineen luomia ja ne, jotka ovat 'omista lähtökohdista' lähteviä. Oman kokemukseni mukaan aika harva ihminen osaa erotella näitä. Oman vapauteni olen löytänyt näiden erosta. Tiedän koska manipuloida ympäröivää maailmaa ja koska tehdä asioita itseäni varten. Toki raja on harmaa minullekin, mutta ymmärrän edes jonkin eron. Ja ennen kaikkea ymmärrän nyt ja aina tekeväni molempia tiedostin sitä tai en.

[Pehmis]

Tuo edellyttää, että pystyy tunnistamaan omista toimistaan ne osat, jotka ovat ympäristön paineen luomia ja ne, jotka ovat 'omista lähtökohdista' lähteviä.

Saman totesin viestini toisessa kappaleessa. Sosiaalisena eläimenä ja lisääntymiseen tähdänneiden esi-isien geenien muovaamina en pidä oikeastaan mitään toimitaa neutraalina suhteessa muihin ihmisiin. Yksilövaihtelua on tietysti, mutta kuvittelisin että sen verran alitajunta ja vietit sanelevat toimintaamme jossakin määrin.

[EveryWoman]

Kun Gattacaa neuvotaan käymään useammin suihkussa, käyttäytyvän ja puhuvan mukavammin naisille, kehotetaan hakeutumaan suurempiin taajamiin, hankkimaan töitä ja häntä myös neuvotaan vaatteiden valinnassa, "kehitetäänkö" häntä silloin hänen omista lähtökohdistaan, vai pyritäänkö hänen markkina-arvoaan nostamaan? En saanut eilen illalla yhtään unta kun jäin miettimään tätä dilemmaa. Sen on pakko olla kompa.

Mitä helvettiä on tämä mystinen "omista lähtökohdista toimiminen"?

Omista lähtökohdista kehittymisen rajan voisi vetää vaikka niin, että itseä vahingoittava toiminta jää sen ulkopuolelle. Siis kyselyn terminologialla markkina-arvon nostattaja hankkii tinttitukan vaikka itse vihaa kyseistä frisyyrityyppiä - omista lähtökohdistaan kehittyvä taas miettii millainen kampaus tukisi omaa persoonallisuutta parhaiten (ellei ole jo tyyliinsä täysin tyytyväinen). Eri asia on sitten se, miten hyvin nämä kaksi asiaa kyetään käytännössä erottamaan toisistaan. Joka tapauksessa väittäisin, että henkilö, joka edes pyrkii kehittymään omista lähtökohdistaan elää aika erilaisen elämän kuin yksinomaan ympäristön miellyttämiseen keskittyvä verrokkinsa.

Edit: Lisätty Segman kysymys.

[EveryWoman]

Lisäisin vielä EW:lle, että on melko rohkea päätelmä väittää, että omat lähtökohdat ovat tosiaan omia. Vähän niinkuin kieli - miten se voisi olla oma?

Sen lisäksi, että kieli ei koskaan voi olla kenenkään yksilön omaa, sillä on muitakin erityispiirteitä, kuten sen eräänlainen skaalautuvuus - samojen käsitteiden mukautuminen kuvaamaan tarpeen mukaan mikro- tai makrotason tarkoitteita (tai minkä tahansa siltä väliltä).

Vaikka kokonaisvaltaisessa tarkastelussa ainoa mahdollinen järjellinen väittämä onkin, ettei kenelläkään voi olla todella 'omia' lähtökohtia ihmisenä kasvamiseen, pienemmän mittakaavan näpertelijä voi hyvin erottaa toisistaan kaksi erityyppistä muuttumisen motiivirakennelmaa, ja nimetä näistä toisen ympäristöstä kumpuavaksi siinä missä toisen on tässä tarkastelussa sanottava lähtevän henkilöstä itsestään. Tässä siis termiä omat lähtökohdat käytetään enemmän distinktion kuin kattavan kuvailun välineenä.

Sama lyhyesti: kyseessä ei ole päätelmä vaan tapa erottaa kaksi asiaa toisistaan kielen avulla.

[EveryWoman]

Minne jäi vaihtoehto "Jätän itseni kehittämisen sikseen, koska luonteeni ja tulevaisuuteni on jo kirjoitettu tähtiin ja määräytyy horoskooppimerkkini mukaisesti"? Se vaatii ehdottomasti ihan oman vastausvaihtoehtonsa.

Oisin lisännyt, mutta edit-tila ei anna siihen mahdollisuutta!

[EveryWoman]

Jos haluaisin parantaa mahdollisuuksiani seurustella onnellisesti, en miettisi sitä mitenkään muutoksen kautta. Minusta loogisin vaihtoehto olisi pohtia entistä tarkemmin mitä todella haluan, mikä siitä haluamastani on erityisen merkityksellistä ja mikä minut oikeastaan tekee parisuhteessa onnelliseksi. Koska onnelliseen parisuhteeseen ei kuitenkaan riitä oma onnellisuus, pohtisin tarkasti myös sitä millaiseen parisuhteeseen minulla on edellytyksiä ja mitä oikeaa tarjottavaa puvun ja aurinkolasien lisäksi minulla olisi sellaiselle kumppanille jonka vierelleni haluaisin.

...Mutta ilmeisesti et pidä tällaisen pohdinnan menestyksekästä läpiviemistä muutoksena?

[Pehmis]

Mutta ilmeisesti et pidä tällaisen pohdinnan menestyksekästä läpiviemistä muutoksena?

En. Pidän sitä vallitsevan olotilan erittelynä ja analysointina. Se voi johtaa muutokseen joissain asioissa, kuten esim. päämäärien ja prioriteettien uudelleenmäärittelyyn ja/tai erilaiseen toimintamalliin. Muutos ei kuitenkaan ole itseisarvo. Ihan yhtä hyvin analyysin tuloksena voi päätyä siihen, että jatketaan samaan malliin, koska tavoittelee mielestään oikein keinoin sitä mitä haluaa saavuttaa.

Saavutuksena sitä voi pitää. Erityisesti jos sen menestyksekäs läpivieminen tarkoittaa otsikkokysymyksen mukaisen tavoitetilan saavuttamista.

[EveryWoman]

Mutta ilmeisesti et pidä tällaisen pohdinnan menestyksekästä läpiviemistä muutoksena?

En. Pidän sitä vallitsevan olotilan erittelynä ja analysointina. Se voi johtaa muutokseen joissain asioissa, kuten esim. päämäärien ja prioriteettien uudelleenmäärittelyyn ja/tai erilaiseen toimintamalliin. Muutos ei kuitenkaan ole itseisarvo. Ihan yhtä hyvin analyysin tuloksena voi päätyä siihen, että jatketaan samaan malliin, koska tavoittelee mielestään oikein keinoin sitä mitä haluaa saavuttaa.

Muutosta voi tapahtua, vaikka toiminnan taso sillä hetkellä pysyisikin näennäisesti ennallaan. Jo yllä mainitsemaasi tulokseen pääseminen on muutos. Jos ei olisi, mitä järkeä olisi pohtia ja analysoida?

[So Easy]

Kun ymmärtää, muuttuu.

Itsekään en missään nimessä pidä muutosta itseisarvona, mutta ymmärrystä kyllä. Toisaalta olisi mielestäni saivartelua, ellei suoranaista hölmöyttä, yksisilmäisesti lytätä kaikki eksplisiittiset kehittymispyrkimykset, sillä ymmärryksen lisääntymisestä seuraava muutos on kuitenkin väistämätön ja positiivisuudessaan sitä voinee aivan mielekkäästi kutsua kehittymiseksi. Jos vielä lisätään määritelmä, että ainoa tapa kehittyä on juuri edellä kuvatun ymmärryksen lisääntymisen prosessin kautta, onkin seurausten kannalta loogisesti yhdentekevää, onko tavoitteena kehittyminen vai "vain" ymmärryksen lisääminen.

Monien kielenkäytössä "kehittyminen" on toki paljon löyhemmin määritelty, ja voimme varmasti keksiä lukemattoman joukon määritelmiä kehittymiselle, joita onkin syytä tarmolla nettikeskusteluissa dissata.