Millaiseksi kuvittelet/kuvittelit aikuisena olemisen?

Yleinen lätinä jä kitinä
ComeBack

Millaiseksi kuvittelet/kuvittelit aikuisena olemisen?

Viesti Kirjoittaja ComeBack »

Olen huomannut Kitisijöitten keskuudessa, että yhä useampi virtuaalihenkilö on lähestymässä 30 ikävuoden rajapyykkiä. Tästä huolestuneena he uumoilevat/pelkäävät/olettavat elämänsä muuttuvan yhdessä yössä.

Koska olen itse lähestymässä hyvää vauhtia 40, on minulla jotakin perspektiiviä kertoa, millaiseksi kuvittelin elämäni olevan yli 30veenä ja millainen se nykyään on:

Parikymppisenä haaveilin tulevani kuvataiteilijaksi tai muuten luovan työn tekijäksi. Elämäni täytti itseni kehittäminen niin henkisesti kuin kuvataiteellisten lahjojeni hiominen koulutuksen kautta. Ympärilläni oli ihmisiä, joilla oli haaveita ja suunnitelmia. Osa toteutti itseään jo täyttä päätä. En kaivannut tuolloin parisuhdetta, halusin elämääni jännitystä ja välttelin tylsyyttä ja rutiineja. Haaveilin sielunkumppanuudesta, joka perustuu vapaaehtoisuuteen sekä erotiikkaan. Täyttäessäni 28 päätin hankkia muodollisen koulutuksen ja valitsin liiketalouden järkeillen, että talous se pyörittää myös kulttuurielämää. Ajattelin, että voisin tehdä bisnestä pehmeämmällä tavalla kulttuurin parissa.

Sitten täytin 30. Elämäni tosiaan muuttui, mutta ei yhdessä yössä. Opiskelin, tein mielenkiintoista työtä kustannusalalla ja bailasin rajusti. Tuntui, että koska olen nyt aikuinen, kukaan sukulainen ym. ei voi naputtaa minulle mitään naimisiinmenosta ja lapsien hankkimisesta, sillä aikuinen yksilö valitsee oman elämäntapansa. Elämä oli mielenkiintoista ja hektistä. Tärkeintä oli itsensä ilmaiseminen monella tavalla: kirjoittelin lehtiin ja kokeilin kaikenlaista, myös erotiikan saralla. Miehiä tuli ja meni. 34veenä tuli pysähdys: olin pitänyt pitkään liian montaa rautaa tulessa ja minua uhkasi burnout. Rauhoittelin elämääni, karsin turhia toimintoja, kuten freelance-kirjoittelua ja bailaamista. Keskityin töihini, opiskeluun ja silloiseen parisuhteeseen.

Kun nyt summaan haaveitani ja niiden toteutumista, huomaan, että asiat ne ovat toteutuneet, mutta hieman eri tavalla kuin nuorempana kuvittelin. Teen luovaa kaupallista työtä kulttuurin parissa. Elämässäni on edelleen jännitystä, muutosta ja itseni kehittämistä. En koe olevani millään lailla valmis, vaan yhä matkalla. Ympärilläni olevat ihmiset ovat pariutuneet ja lisääntyneet ja heidän perheistään on tullut luonnollinen lisä ystävyydelle. En kaipaa edelleenkään ympärilleni omaa perhettä, mutta sielunkumppania en ole löytänyt: en sitä ”Oikeaa”, en edes ”Sopivaa”, vaikka siltä on hetken tuntunut. Se, minkä tunnen muuttuneen, on oma suhtautumiseni.

Olen nyt armollinen sekä itseäni että muita kohtaan. Annan helpommin anteeksi heikkoudet ja epätäydellisyyden. Minulla ei ole enää suorittamispakkoa. Olen hyväksynyt ulkomuotoni ja pidän itsestäni. Nautin enemmän seksistä, vaikka harrastan sitä vähemmän kuin nuorempana. Koska elän, kuten haluan, annan tilaa myös toisille enkä tuomitse erilaisia elämäntapoja. Olen rennompi ja paremmassa fyysisessä kunnossa kuin parikymppisenä. Vaalin terveyttä, toisten huomioonottamista ja mielenrauhaa. Ja olen oppinut, että nuoruuden haaveet kohdatessaan arjen ja ajan kanssa voivat muuttua joksikin paremmaksi, mistä ei osannut edes uneksia.

Tietysti on asioita, joita haluaisin edelleen muuttaa ja kehittää elämässäni. Toivoisin olevani kärsivällisempi. Lisäksi kaipaisin elämääni edelleen sitä ”sielunkumppania”, mutta olen hyväksynyt sen, että ihmissuhteet eivät ole mustavalkoisia vaan täynnä harmaita alueita… Luulin ennen, että ainoa perheen malli on ahdistava ydinperhe, jossa perheenjäsenet ovat enemmän toistensa vihollisia kuin liittolaisia. Nyt olen kokenut, että perheen käsite on laajempi: siihen kuuluvat myös pitkäaikaiset ystäväni ja heidän puolisonsa ja lapsensa. Olen utelias näkemään millaisia aikuisia heistä kasvaa.

Millaiseksi Sinä, arvon Kitisijä, kuvittelet/kuvittelit aikuisena olemisen?
mustakikkeli

Re: Millaiseksi kuvittelet/kuvittelit aikuisena olemisen?

Viesti Kirjoittaja mustakikkeli »

15-vuotiaana kuvittelin että kolmikymppisenä ja vanhempana minulla on koko naaman peittävä kokoparta, paksut silmälasit ja olen kovin vakavamielinen enkä osaa puhua muusta kuin kuivista työasioista. Suunnitelmani ja kuvitelmani romuttuivat surkeasti, tunnen itseni edelleen lähinnä ilkikuriseksi ja siloposkiseksi kakaraksi. Silmälasejakaan ei vielä ole vaikka olen töissäkin tuijottanut tietokoneruutua vuosikaudet läpeensä.

Kaksikymppisenä, juuri opinnot aloittaneena, luulin olevani tuleva maailmanvalloittaja ja toimitusjohtaja-toimitusjohtaja. Kuten kaikki muutkin ikätoverini.
Avatar
Vadim
Kitisijä
Viestit: 3469
Liittynyt: 23.08.2005 12:00
Paikkakunta: Helsinki

Re: Millaiseksi kuvittelet/kuvittelit aikuisena olemisen?

Viesti Kirjoittaja Vadim »

Niin minäkin. Tosin luulen edelleen olevani maailmanvalloittaja.

Ihmeellistä kyllä, tunnuin jo pienenä aavistavan, mitä tulisin myöhemmin tekemään. Noin seitsenvuotiaana horisin joillakin kesteillä, että minusta tulee diplomaatti. Noin seitsentoistavuotiaana arvelin olevani EU:lla töissä joskus tulevaisuudessa, ja niinhän siinä sitten kävikin. Tuntuu kuin olisin arponut kohtaloani painotetuilla nopilla.

Mistään muusta ei sitten ollutkaan mitään selvyyttä, eikä ole edelleenkään.
Turbohaltija

Re: Millaiseksi kuvittelet/kuvittelit aikuisena olemisen?

Viesti Kirjoittaja Turbohaltija »

Aikuisena voi ajaa pilistä ja vetää perseet baarissa.
hermine

Re: Millaiseksi kuvittelet/kuvittelit aikuisena olemisen?

Viesti Kirjoittaja hermine »

Mä ajattelin että söisin joka päivä tosi monta naminami-vanukasta, no eipä oo oikein maistunut. Sitten kaksvitosena piti tietysti olla jo monta lasta tehtynä - toisaalta 15-vuotiaana olin varma, etten ikinä pääse neitsyydestäni, että jonkinlaisella keskitiellä tässä kai ollaan.

Mun ei pitänyt ikinä muuttaa yhteen kenenkään miehen kanssa. Mun piti opiskella kolmekymppiseksi, ja olen lähdössä yliopistosta jo nyt.

Kaikista eniten nuorempi minäni varmasti ihmettelisi sitä, kuinka sittenkin opin siivoamaan, laittamaan ruokaa ja näiden myötä myös nalkuttamaan. Luulin olevani niin hälläväliätyyppi ettei kukaan saisi minua hermostumaan arkisten asioiden vuoksi, nyt huomaan yllättävän usein käyttäväni äitini sanoja. Kiltistä haaveilijasta on tullut ilkeä ja kärttyinen akka, ja silti tuntuu että kaikki pitävät minusta enemmän tällaisena.
silsakenraali™

Re: Millaiseksi kuvittelet/kuvittelit aikuisena olemisen?

Viesti Kirjoittaja silsakenraali™ »

Aikuisena olisin tylsä, eikä seksikään enää kiinnostaisi. Tekisin jotain nine to five-duunia ja murehtisin, korjaisin lapsien jätöksiä ja taas murehtisin. Elämä olisi sävytöntä ja kaavamaista. Rahaa minulla toki olisi, ja voisin sen myötä tehdä asioita, kuten ostaa hemuja tai vaikkapa juuri niitä Jacky makupaloja varastot pullolleen.

Aivan tuonlaista elämäni ei ole - olin väärässä.
Avatar
Vadim
Kitisijä
Viestit: 3469
Liittynyt: 23.08.2005 12:00
Paikkakunta: Helsinki

Re: Millaiseksi kuvittelet/kuvittelit aikuisena olemisen?

Viesti Kirjoittaja Vadim »

silsakenraali™ kirjoitti:Aikuisena olisin tylsä, eikä seksikään enää kiinnostaisi. Tekisin jotain nine to five-duunia ja murehtisin, korjaisin lapsien jätöksiä ja taas murehtisin. Elämä olisi sävytöntä ja kaavamaista. Rahaa minulla toki olisi, ja voisin sen myötä tehdä asioita, kuten ostaa hemuja tai vaikkapa juuri niitä Jacky makupaloja varastot pullolleen.

Aivan tuonlaista elämäni ei ole - olin väärässä.
Mutta eikös useimpien elämä ole juuri tällaista?
MarthaFocker

Re: Millaiseksi kuvittelet/kuvittelit aikuisena olemisen?

Viesti Kirjoittaja MarthaFocker »

Minulla on suunnitelmat eteen päin noin kahdeksi vuodeksi, no ehkä kolmeksi. Tarkoituksena siis lähteä vaihtoon Berliiniin ja opetella saksan kieli kunnolla. Sitten jos valmistuisi, niin voisi miettiä, että mitä sitä alkaisi tehdä.

Ainakaan en nyt etsi vakiintumiskumppania, koska en halua olla valmistuttuani siinä tilanteessa, että joutuisin tekemään kompromisseja asumispaikkani kanssa.

Kamalin skenaario olisi se, että olisin niin tyhmä, että miehen takia eläisin elämäni Kouvolassa, josta tuskin saisin edes alani töitä. (tai parhaimmillaankin Kouvolan Sanomien perustoimittajana) Huh, ajatuskin karmii.

Lapsilla ei ole kiirettä, jos niitä on tullakseen ollenkaan. Olen ainakin vielä niin vastuuton ja lapsellinen itsekin, että ei minusta mutsiksi olisi moneen vuoteen. Ehkä olen aina, eikä sekään haittaa, jos olen onnellinen.

Kymmenen vuoden päästä toivoisin olevani alani duunissa (yhteisöviestintä) mieluiten kansainvälisessä hommassa. Asuisin mieluiten Saksassa. Mahdollisesti olisin suomalaisen firman alaisena tai ei sillä niin väliä. Yrittäjäksi tuskin alan, koska kuten sanottu, olen aika vastuuton.
Mulla olisi mies, joka on täysin mun kanssa samalla aaltopituudella ja me oltaisiin onnellisia kahdestaan ilman pentuja. Tulotaso olisi hyvä ja kaikki rahat olisi omassa käytössä koska mukuloita ei ole. Samoin kaikki aika. Matkusteltaisiin paljon ja ystäväpiiri olisi maailmanlaajuinen.
ninnithequeen

Re: Millaiseksi kuvittelet/kuvittelit aikuisena olemisen?

Viesti Kirjoittaja ninnithequeen »

hermine kirjoitti: Luulin olevani niin hälläväliätyyppi ettei kukaan saisi minua hermostumaan arkisten asioiden vuoksi, nyt huomaan yllättävän usein käyttäväni äitini sanoja. Kiltistä haaveilijasta on tullut ilkeä ja kärttyinen akka, ja silti tuntuu että kaikki pitävät minusta enemmän tällaisena.
Helvetti, tää kuvastaa minuu kyl ihan täysin.

Ja itse kysymykseen: mulla piti olla jo tässä iässä oma hevostalli ja niin edelleen, vaan kuinkas kävikään? Juoppo juotti juoppoja, ja sille tielle jäi. Vahingossa. Sitä pitää tehdä, mitä osaa.

Lapsi on, mies on, ihana koti on, mikäs tässä ollessa. Jotenkin häiritsee silti, että mulla ei enää ole kuin yksi työ. Mulla on aina ollut kaksi työpaikkaa. Tai sitten mä vaan ikävöin ihmisiä, heaven knows.

Kaiken järjen mukaan mun pitäisi olla enemmän kuin onnellinen, mutta....niin kauan kun MUN baari on tyhjän panttina myymättä, mä en vaan pysty olemaan iloinen. Ostakaa joku mun kakkoskoti pois, niin mäkin voin taas hymyillä. Ulkomaalaiset unohtakaa. Asiakaskunta skinejä :lol:
-Superior-
Kitisijä
Viestit: 1234
Liittynyt: 07.04.2006 0:01

Re: Millaiseksi kuvittelet/kuvittelit aikuisena olemisen?

Viesti Kirjoittaja -Superior- »

Mun elämä on ihanaa, mulla on tavoitteita mutta en voisi vaatia enempää, ei ole päivää jolloin en voisi käyttää optiota olla onnellinen ja niin harvoin tulee vastaan päiviä jolloin en osaa sitä käyttää. Just nyt tuntuu että pakahdun tähän euforiaan, tiedän että tämä tila on saavutettavissa ihan koska vain sillä rakastan itseäni, läheisiäni ja elämääni. Olen niin tyytyväinen, koska tunnen olevani ainutlaatuinen ja merkittävä ja olen niin ylpeä siitä että jaksoin nähdä vaivaa tullakseni enemmän omaksi itsekseni jota nykyään helpottuneena, onnellisena ja rauhallisena tunnen olevani. En koskaan osannut kuvitella että aikuisena voisi vaikuttaa näin paljon omiin tunnetiloihinsa sekä siihen mitä on.

Puuh. Ehkä editoin tätä joskus. Nyt sillä ei ole väliä.
Geetzu

Re: Millaiseksi kuvittelet/kuvittelit aikuisena olemisen?

Viesti Kirjoittaja Geetzu »

-Superior- kirjoitti:-- En koskaan osannut kuvitella että aikuisena voisi vaikuttaa näin paljon omiin tunnetiloihinsa sekä siihen mitä on.
Hitto miten hyvältä kuulostaakin. Jatkan harjoittelua.
Avatar
JoeB
Kitinän uhri
Viestit: 776
Liittynyt: 22.02.2006 18:06
Paikkakunta: ~ 60°N 25°E

Re: Millaiseksi kuvittelet/kuvittelit aikuisena olemisen?

Viesti Kirjoittaja JoeB »

Suuri idea kun 20 ikavuoden rajapyykin yli paasin oli etta ensimmainen miljoona oli tienattu kun taytan 30, tama oli siis kantavana voimana ikavuodet 20-25. Noh sitten markka vaihtui euroon ja tehtava kuusinkertaistui, joten lopetin laskemisen. Jalkikateen katsoessa ei tuo kovin erikoisen suuri tavoite edes ollut.

Minulla on aina ollut tavoitteena se etta aikuisena olen omalla alallani hyva ellen jopa sanoisi "helvetin hyva (TM)". Kovin montaa maalia ei osaa tahdata kerrallaan kunolla joten varjopuolena on ollut se etta sosiaalinen elama on sitten ollut sivuosassa. Jokatapauksessa asiat ovat menneet melkolailla suunnitelmien mukaan paitsi etta naimisissa en viela ole johtuen sita etta olen huomioinut asian vasta viimeisen parin vuoden aikana.

Nyt sitten onkin toisessa ketjussa mainitsemani risteyskohdan paikka, perhe vai uraa taysilla... siihen en viela osaa ottaa kantaa. Perheen/vaki suhteen perustamiseen tosin tarvitaan viela se toinen osapuoli.

Kun 40 sitten lahestyy, milta elama nayttaa, riippuu paljolti tuosta valinnasta.
AarneAnkka

Re: Millaiseksi kuvittelet/kuvittelit aikuisena olemisen?

Viesti Kirjoittaja AarneAnkka »

Tykkään aikuisuudesta. Saa tehdä mitä haluaa, ja mikä parasta: ei tartte tehdä kotiläksyjä. Pakolliset siivoamiset, ruuanlaitot ja lasku / vero / tms -paperisodat ovat pikkujuttu verrattuna kotiläksyjen vapaa-ajan turmelevaan kiroukseen. Eikö riittänyt että menee kouluun oppimaan, pitikö vapaa-aikakin pilata läksyillä? Lapsena kadehdin aikuisia jotka töistä kotiin tultuaan olivat vapaita työhön liittyvistä velvoitteista.
Tiikeriankka

Re: Millaiseksi kuvittelet/kuvittelit aikuisena olemisen?

Viesti Kirjoittaja Tiikeriankka »

Jotain normaalikaavaa oli mielessä teininä.

Tekisin työtä, johon itse halusin, ehkä lisäopintoja ohessa, hyvä vaimoke liitolla tai ilman, ehkä jopa pentu. Opintojen päättyessäkin olin vielä suht optimistinen asian suhteen.

Noh, mitään ei ole mutta periaatteessa tämä on sitä mitä ajattelin eli oravanpyörään lukittuna.
isohaara

Re: Millaiseksi kuvittelet/kuvittelit aikuisena olemisen?

Viesti Kirjoittaja isohaara »

Aikuisena oli odotettavissa vapaa-aikaa, itsenäisyyttä, rahaa ja sitä myöten ne kaikki hienot jutut joista ei voinut kuin haaveilla, parisuhteita, seksiä - hiljasempaa kun oli teini-iässä; kaiken kaikkiaan se oma-tupa-oma-lupa -ajattelu. Vähän silleen olin tylsä, ettei mulla ollut mitään konkreettisia tavoitteita uran, perheen etc. suhteen, kunhan vaan tulis ikää ja pystyis nauttimaan elämästä useammallakin tavalla.
Ai niin ja se pelotti, että pilke silmäkulmasta hyytyisi iän myötä...no pelottaa se vieläkin.

Vallattomana, nuorena aikuisena elämä on vielä helppoa. Nyt on saanut aikuisuuden etuja hyödyntää urakalla, mutta varsinaista vastuuta ei ole tullut otettua vielä mistään. Velat on vasta otettu, takaisinmaksusta ei ole edes puhuttu, Kumppaneita etsitty, välillä pidetty kauemmin, välillä jäänyt todella lyhyeksi, yksikään yhden illan juttu ei ole vielä soitellut jälkiseuraamuksia, työpaikat on vasta "leikki"duuneja, jotain joilla elättää itsensä opiskelujen ajan.
Kun opiskelut saisi finaaliin, niin siinä pidän rajapyykkiä jolloin astun oikeaan aikuisuuteen. Pitää hankkiä se oikea duuni, oma kämppä ostaa, pankit alkaa soitteleen perään ja biologinen kellokin alkaa varmaan huutaan hoosiannaa. Mutta vittuakos siitä, mulla on ens sunnuntai vapaa ja ajattelin ryypätä taas niin että hampaat on kipeet.
Avatar
nexie
Kitisijä
Viestit: 1398
Liittynyt: 14.08.2005 19:24
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Re: Millaiseksi kuvittelet/kuvittelit aikuisena olemisen?

Viesti Kirjoittaja nexie »

AarneAnkka kirjoitti:Eikö riittänyt että menee kouluun oppimaan, pitikö vapaa-aikakin pilata läksyillä? Lapsena kadehdin aikuisia jotka töistä kotiin tultuaan olivat vapaita työhön liittyvistä velvoitteista.
Toisaalta koululäksyistä oli hyvinkin helppo vapautua, jos teki ne jo tunnilla/kopioi kaverilta/osasi valmiiksi/luotti tuuriinsa tahi improvisaatiotaitoonsa. Aikuisten töissä on huomattavasti vaikeampi saada naapuriapua ja vaadittujen hommien tekemättä jättäminenkin huomataan helpommin.
Don't Panic!
AarneAnkka

Re: Millaiseksi kuvittelet/kuvittelit aikuisena olemisen?

Viesti Kirjoittaja AarneAnkka »

JoeB kirjoitti:Suuri idea kun 20 ikavuoden rajapyykin yli paasin oli etta ensimmainen miljoona oli tienattu kun taytan 30
Minen mitään tommoisia rajapyykkejä asettanut, mutta kuinkas ollakaan, se toteutui siitä huolimatta. Mullahan on ollut ihan helvetin hyvä tuuri. :ohyeah:
Elukka

Re: Millaiseksi kuvittelet/kuvittelit aikuisena olemisen?

Viesti Kirjoittaja Elukka »

Joskus lukion loppupuolella kuvittelin, että sitten kun olen aikuinen
- olen insinööri ja vakituisessa työsuhteessa isoon firmaan
- ajan Mazda 626:sella
- asun omakotitalossa jonkun kaupungin keskustan lähistöllä
- olen naimisissa sievän pikkuvaimoni[1] kanssa
- minulla on lapsia tai/ja niitä on tulossa. (yht. 3 kpl)
- lemmikkeinäni on kaksi isoa koiraa
- luotan itseeni
- en murehdi turhia.
[1]Silloin en vielä ollut tavannut nykyistä puoliskoani :gee:, joten mielikuva "sievästä pikkuvaimosta" oli vähintäänkin epämääräinen.

<breep!> wrong answer.

Kolmenkympin maagisen rajapyykin siintäessä horisontissa
- olen ammattikouluttamaton ohjelmoinnin pätkätyöläinen ja sivutoiminen opiskelija
- en omista ajokorttia, vaan kulkuvälineenä toimii vaimon ohjastama Ford Courier Van
- asun pienellä maatilalla korpikuusen kannon alla
- olen kauniin mutta älykkään avovaimoni pikkuvaimo :oops:
- lapsenteko on vielä suunnittelun asteella
- kahden koiran lisäksi talouteen kuuluu 2 hevosta, 8 lammasta, 11 kissaa sekä epämääräinen määrä kaneja (poikivat äskettäin)
- en vieläkään suostu uskomaan, etten ole kaikessa huonompi kuin muut
- olen edelleen suurimman osan aikaa huolissani jostain.

Suurimmaksi osaksi näin on parempi, mutta:
Minulle luvattiin esitteessä, että aikuisena olet sitten itsevarmempi ja tasapainoisempi! Missä ne luvatut itseluottamus ja mielenrauha nyt sitten oikein on, kysyn vaan?
Minua on kusetettu. :evil:
Avatar
nexie
Kitisijä
Viestit: 1398
Liittynyt: 14.08.2005 19:24
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Re: Millaiseksi kuvittelet/kuvittelit aikuisena olemisen?

Viesti Kirjoittaja nexie »

Elukka kirjoitti: Minulle luvattiin esitteessä, että aikuisena olet sitten itsevarmempi ja tasapainoisempi! Missä ne luvatut itseluottamus ja mielenrauha nyt sitten oikein on, kysyn vaan?
Minua on kusetettu. :evil:
Jätit sitten sen pikkupräntin lukematta vai? Sen kohdan, jossa kerrottiin, että 1900-luvun elinikä- ja elintapatilastojen tulkinta on johtanut kriittisen aikuistumisikärajan nostamiseen? Ja sen varauman, jonka mukaan miehillä on tilastollisestikin merkittävä riski jäädä aikuistumatta, koska pojat ovat poikia jne..?
Don't Panic!
Avatar
Vadim
Kitisijä
Viestit: 3469
Liittynyt: 23.08.2005 12:00
Paikkakunta: Helsinki

Re: Millaiseksi kuvittelet/kuvittelit aikuisena olemisen?

Viesti Kirjoittaja Vadim »

Geetzu kirjoitti:
-Superior- kirjoitti:-- En koskaan osannut kuvitella että aikuisena voisi vaikuttaa näin paljon omiin tunnetiloihinsa sekä siihen mitä on.
Hitto miten hyvältä kuulostaakin. Jatkan harjoittelua.
Mikähän lääkitys sillä on? Olen kiinnostunut.
Geetzu

Re: Millaiseksi kuvittelet/kuvittelit aikuisena olemisen?

Viesti Kirjoittaja Geetzu »

Vadim kirjoitti:Mikähän lääkitys sillä on? Olen kiinnostunut.
Olettaisin et melko moni eri droppi auttais kyllä tässä asiassa, kerro sit mikä parhaiten ku oot testannu. :p
Elukka

Re: Millaiseksi kuvittelet/kuvittelit aikuisena olemisen?

Viesti Kirjoittaja Elukka »

nexie kirjoitti:
Elukka kirjoitti: Minulle luvattiin esitteessä, että aikuisena olet sitten itsevarmempi ja tasapainoisempi! Missä ne luvatut itseluottamus ja mielenrauha nyt sitten oikein on, kysyn vaan?
Minua on kusetettu. :evil:
Jätit sitten sen pikkupräntin lukematta vai? Sen kohdan, jossa kerrottiin, että 1900-luvun elinikä- ja elintapatilastojen tulkinta on johtanut kriittisen aikuistumisikärajan nostamiseen? Ja sen varauman, jonka mukaan miehillä on tilastollisestikin merkittävä riski jäädä aikuistumatta, koska pojat ovat poikia jne..?
Argh, taas mokasin! :tiistai: Tyhmä minä, tyhmä, tyhmä, tyhmä! :tiistai:
AarneAnkka

Re: Millaiseksi kuvittelet/kuvittelit aikuisena olemisen?

Viesti Kirjoittaja AarneAnkka »

Elukka kirjoitti:- en vieläkään suostu uskomaan, etten ole kaikessa huonompi kuin muut
Elukka kirjoitti:Argh, taas mokasin! :tiistai: Tyhmä minä, tyhmä, tyhmä, tyhmä! :tiistai:
Nonni, ja nyt asenteet treenipenkille. Sana taas tuossa lauseessa on turhan negatiivinen ja omanarvontuntoa nävertävä ilmaisu, koska se johtaa umpikujaan ja/tai ikuiseen itseruoskinta-feedback looppiin. Ajattele mieluummin että hops, tulipa mokattua, ehkä seuraavalla kerralla olen viisaaNpi - ja huomaat että umpikuja muuttuukin ylöspäin johtavaksi portaikoksi.

Olikos tarpeeksi naminaminaminaminamipositiivistà?
Avatar
JoeB
Kitinän uhri
Viestit: 776
Liittynyt: 22.02.2006 18:06
Paikkakunta: ~ 60°N 25°E

Re: Millaiseksi kuvittelet/kuvittelit aikuisena olemisen?

Viesti Kirjoittaja JoeB »

AarneAnkka kirjoitti: Minen mitään tommoisia rajapyykkejä asettanut, mutta kuinkas ollakaan, se toteutui siitä huolimatta. Mullahan on ollut ihan helvetin hyvä tuuri. :ohyeah:
Joo, silloin vasta armeijasta paastya kun opinnot olivat edessa se kuulosti isolta summalta... markkoinakin.
Avatar
Kreitsu
Kitisijä
Viestit: 5039
Liittynyt: 09.05.2006 8:45
Paikkakunta: Brexitland

Re: Millaiseksi kuvittelet/kuvittelit aikuisena olemisen?

Viesti Kirjoittaja Kreitsu »

Ajattelin, etten koskaan halua miestä/suhdetta. Haaveilin tulevani yksinhuoltajaksi. Se haave karisi kuitenkin jo kauan ennen kuin tulin täysi-ikäiseksi. Eli tarkemmin ajatellen, olen kai joskus halunnut lapsia: silloin 10-13 -vuotiaana.
Vastaa Viestiin