Oletko stressaaja?

Yleinen lätinä jä kitinä

Stressaatko?

Totta kai - olenhan herkkä aikuinen. Minä, yksilö ja siten erilainen ihminen, haluan välttämättä olettaa, ja elämässään pettyminen kuulostaa kyllä sellaiselta sartrelaiselta eksistentialismilta. Enkä minä edes lue filosofiaa.
12
100%
 
Ääniä yhteensä: 12

-Superior-
Kitisijä
Viestit: 1234
Liittynyt: 07.04.2006 0:01

Oletko stressaaja?

Viesti Kirjoittaja -Superior- »

Minä en ole. Älyni ei riitä opiskelupaikkaan ja keitot palavat edelleen pohjaan.
Angita

Re: Oletko stressaaja?

Viesti Kirjoittaja Angita »

Mä olen stressaaja, joka luuli pitkään ettei ole sellainen. Aika ihmistä opettaa.
Avatar
Ann
Kitisijä
Viestit: 3969
Liittynyt: 16.08.2005 15:32
Paikkakunta: The Dark Realm of The Outworld

Re: Oletko stressaaja?

Viesti Kirjoittaja Ann »

Mä olen hullu. Oikeilla lääkkeillä saatan vähän stressatakin.
Rotan aivot valtasivat pääni.
Bliss

Re: Oletko stressaaja?

Viesti Kirjoittaja Bliss »

En stressaa. En viitsi vaivautua, parempaakin tekemistä löytyy.
Avatar
Mylwin
Kitisijä
Viestit: 4593
Liittynyt: 16.08.2005 15:25
Paikkakunta: Kouvostoliitto

Re: Oletko stressaaja?

Viesti Kirjoittaja Mylwin »

En alkuunkaan.
Stressaan korkeintaan seuraavan päivän tapahtumista.
Kävin katsomassa Mylwinin kuvaa, ja näyttää kyllä just siltä ettei sillä ole yhtään ystävää.
- Ann 2005
silsakenraali™

Re: Oletko stressaaja?

Viesti Kirjoittaja silsakenraali™ »

Kyl mä oon se vastavoima. Eli me niinku täydennetään toisiamme, olemme yhtä, kynttilän valossa.
AarneAnkka

Re: Oletko stressaaja?

Viesti Kirjoittaja AarneAnkka »

Nytkin närästää ja uuvuttaa. Kyllä minä aikamoisen nakkikeon tänään suoritinkin duunissa. Kaveritkin aina sanoo että elä poeka stressaa niin kauhiasti. Juu taidanpa olla.
OperaDuudson

Re: Oletko stressaaja?

Viesti Kirjoittaja OperaDuudson »

ressaan vähän liikaakin
Avatar
KisSandra
Kitisijä
Viestit: 1126
Liittynyt: 14.08.2005 21:43
Paikkakunta: Hevonvitunjeera jota Tyrnäväksikin kutsutaan

Re: Oletko stressaaja?

Viesti Kirjoittaja KisSandra »

Stressaan hyvin harvoin, helpompi alkaa uhkaavassa tilanteessa raivoamaan silmittömästi. Saa tuskan pois sisuksista paljon nopeammin ja sitten voi taas jatkaa omaa tavallista eloaan ja oloaan.
Pikku Myy veti henkeä nenän kautta ja puhalsi sen ulos hampaiden välistä hyvin keljulla tavalla, joka merkitsi:En-ole-eläissäni-kuullut-mitään-näin-hullua.
(T. Janson: Muumipappa ja meri)
mustakikkeli

Re: Oletko stressaaja?

Viesti Kirjoittaja mustakikkeli »

Työpaikan lanttumaakari sanoi syko-testini ilmentävän että stressinsietokykyni on vallan mahtava. Oletan tämän johtuvan siitä ettei paljon mikään yleensäkään nappaa meikäläistä, joten mistäpä sitä stressiäkään tulisi kerättyä.
segma

Re: Oletko stressaaja?

Viesti Kirjoittaja segma »

mustakikkeli kirjoitti:Työpaikan lanttumaakari sanoi syko-testini ilmentävän että stressinsietokykyni on vallan mahtava. Oletan tämän johtuvan siitä ettei paljon mikään yleensäkään nappaa meikäläistä, joten mistäpä sitä stressiäkään tulisi kerättyä.
Tunnut olevan aika samanlainen (myös tässä flegmaattisessa mielessä) kuin minä - kuvauksistasi muissakin ketjuissa päätellen.
Avatar
saira
Kitisijä
Viestit: 3388
Liittynyt: 14.08.2005 19:47
Paikkakunta: Tampere

Re: Oletko stressaaja?

Viesti Kirjoittaja saira »

Mitä sitä suotta stressaa. Asiat menevät nmiinkuin menevät, useimiten minusta itsestäni riippumattomista syistä. Mielelläni tottakai avitan asioita oikeaan suuntaan ja muutenkin teen jotain asioiden hyväksi, mutta jos stressiä ottaisin, olisin varmaan nopeasti hoidossa. Ei se stressaamattomuus tarkoita sitä, et istuisin kotona ja odottaisin asioiden hoituvan itsekseen. Sitä paitsi ei miun tartte ku meillä sen stressaamisen hoitaa mies...
Avatar
nowaysis
Kitisijä
Viestit: 6126
Liittynyt: 26.05.2006 10:01
Paikkakunta: Bunnytown
Viesti:

Re: Oletko stressaaja?

Viesti Kirjoittaja nowaysis »

Stressaan valikoivasti. Ydinonnettomuuden sattuessa pulssini ei todennäköisesti edes nousisi, mutta joskus vaatteiden valinta aamulla saattaa harmaannuttaa hiuksiani yhdestä kahteen astetta. Asiat kyllä järjestyvät stressaamattakin, yleensä joko hyvin, huonosti tai jotenkin siltä väliltä.
Prepare for the worstest.
swirl

Re: Oletko stressaaja?

Viesti Kirjoittaja swirl »

Stressaan aika ajoin, mutta en ihan pienistä asioista. Oikeastaan nautin pienestä stressistä/paineesta, mutta kun esimerkiksi kamalat työkiireet tai joku muu stressaava tilanne elämässä jatkuu ja jatkuu, saan fyysisiä oireita.

Eniten stressaavat tekemättömät asiat ja ajatus siitä, että langat tipahtavat käsistä.
MarthaFocker

Re: Oletko stressaaja?

Viesti Kirjoittaja MarthaFocker »

En. Lausun tyhjiä mietelauseita ja kaadan punaviiniä karahvista huulilleni huolettomasti ja viini tahraa valkoisen kauluspaitani. Tanssahtelen rantakalliolla ja toivon, että kukaan seurueesta ei tajua esittää avainkysymystä "Miten niin?".
Eivät ne tajua. Olenhan niin vakuuttava ja luova. Eivät ne tajua koskaan.
Puren patonkia ja heitän baskerin päästäni olan yli -huolettomasti tietenkin. Pyyhin hikea ruskettuneelta otsaltani ja kerään ihailevia ja rakastuneita katseita.
Elämäni on helppoa.
Mulli75

Re: Oletko stressaaja?

Viesti Kirjoittaja Mulli75 »

swirl kirjoitti:Oikeastaan nautin pienestä stressistä/paineesta, mutta kun esimerkiksi kamalat työkiireet tai joku muu stressaava tilanne elämässä jatkuu ja jatkuu, saan fyysisiä oireita.

Eniten stressaavat tekemättömät asiat ja ajatus siitä, että langat tipahtavat käsistä.
Osittain samaa mieltä. Työelämässä pitäisi muiden tunnistaa toisen oireet, koska toinen ei välttämättä myönnä olevansa ylikuormitettu vaan suostuu lähes kaikkeen tai ahnehtii yli resurssien. Pitää osata kieltäytyä ja priorisoida sekä olla myös sopivasti itsekäs. Tosin joka työssä näin ei voi toimia.
swirl

Re: Oletko stressaaja?

Viesti Kirjoittaja swirl »

Mulli75 kirjoitti:Työelämässä pitäisi muiden tunnistaa toisen oireet, koska toinen ei välttämättä myönnä olevansa ylikuormitettu vaan suostuu lähes kaikkeen tai ahnehtii yli resurssien. Pitää osata kieltäytyä ja priorisoida sekä olla myös sopivasti itsekäs.
Tämä on mun ongelmani... olen virallisesti meillä se, joka "tietää ja osaa kaiken". Ennen en vaan osannut kieltäytyä, kun mua pyydettiin mukaan joka helevetin projektiin ja pyydettiin apua jatkuvasti asioissa, jotka eivät oikeastaan mun työnkuvaani kuulu. Olin pahasti ylikuormitettu, enkä osannut myöntää itsellenikään, etten jaksa eikä aika riitä. Duuniin tulin vaikka pää kainalossa. Lopulta olin niin uupunut, että hyvä kun pystyin kävelemään (mun stressioireisiin kuuluvat kamalat lihas- ja nivelkivut). Näin pääsi tapahtumaan useaan kertaan.

Nyt tilanne on se, että pomo on kieltänyt mua haalimasta liikaa hommia ja muille on myös sanottu, etten voi olla kaikessa mukana. Lähin esimies kyttää mua ja on lähettämässä lääkärille heti jos nokka vähän vuotaa tai näytän väsähtäneeltä ja kyselee jatkuvasti, onko liikaa hommia...
Vastaa Viestiin