Koulukiusaaminen

[Saz]

Mua ei ole kiusattu, mutta 7.luokalta on todella hurja muisto. Luokalla oli eräs tyttö joka oli hämäräsokea ja siitä syystä hyvin kömpelö. Kolme luokan epävarminta koviskundia alkoivat ensimmäisestä päivästä lähtien kiusata ja pilkata tyttörukkaa. Luokan tytöt taas ottivat tämän kyseisen tytön "suojeluun", eli hän ei ikinä ollut välitunneilla yksin ja luokassa otettiin istumaan aina tyttöjoukon keskelle jne. Jälkikäteen kuultiin, että koulumatkoilla häntä oli kiusattu mm. yrittämällä työntää ohi ajavien autojen alle ja heittämällä laukku sporan ovesta väärälle pysäkille jne. Nämä pojat alkaneet siis koulunjälkeishuvikseen seurata tyttöä kotimatkalla.
7.luokan keväällä sitten päivän viimeisen tunnin jälkeen käytävässä kaatoivat tytön maahan ja potkaisivat päähän muutaman kerran. Huvikseen näemmä. Seurauksena irtosi hampaita, murtui poskiluu ja kallo parista kohtaa. Yksi potkijoista itse säikähti jälkeä niin paljon, että juoksi soittamaan ambulanssia ja hakemaan terveydenhoitajaa.
Seuraavana kesänä sitten koko luokka kävi antamassa poliisille lausuntonsa, ja tapauksen nähneet olivat näemmä käyneet oikeudessa todistamassa. Syksyyn mennessä koko luokka oli hajotettu, eikä näkynyt tuota tyttöä saati kiusaajia enää kyseisessä koulussa. Abivuonna kuulin, että yksi näistä kiusaajista oli kuollut yliannostukseen. Muista ei ole tietoa. Useasti olen kyllä tuota tyttöä ajatellut ja miettinyt, että toivottavasti elämä on kohdellut tuon jälkeen paremmin.
Jälkikäteen ihmetyttää myös koulun suhtautuminen, tuo kiusaaminen oli kyllä mm. luokanvalvojamme tiedossa, mutta silti ainoa puuttuja ja suojelija oli luokan tyttöjoukko. Tietääkseni koulun osalta näille kiusaajille ei paria pientä nuhtelua lukuunottamatta tullut mitään seurauksia ennen tuota viimeistä tapausta.

[Edith]

Jossain määrin. Oudoksuttiin ja nimiteltiin (silloin oli muuten tapana meillä päin 90-luvun alussa nimitellä nörtiksi ketä vaan, kuka pärjäs koulussa ja oli vähänkin outo ja rillipää muutenkin).

[isohaara]

Kiusattu ei, mutta yläasteella kantti kyllä otettiin pois. Eräs täysin eri sarjassa painiva karju kävi joskus seitsemännellä luokalla herättelemässä, ja sen jälkeen kävelin kasiluokan loppuun saakka pitkin seiniä aina tyypin ja tämän possen nähdessäni/kuullessani. Erittäin matala profiili oli näin jälkikäteen ajateltuna varmaan ihan fiksua, kun ajattelee että kaveri istuu tällä hetkellä murhasta ja pahoinpitelyistä.
Muutenkin pääsen todella helposti silmätikuksi; ylipitkä kynäniska joka repii välillä suutansa turhankin rehvakkaasti.

[mustakikkeli]

Katsoen vastausten jakaumaa, odotan vain milloin snapa tai joku tulee julistamaan millaista luuserisakkia kity on täynnä. Minä vastasin olleeni koulukiusattu, vaikka lähinnä yritykseksi se jäikin.

[MarthaFocker]

Katsoen vastausten jakaumaa, odotan vain milloin snapa tai joku tulee julistamaan millaista luuserisakkia kity on täynnä.

Ei ei. Snapa keksii jotain omaperäsempää.
Luuserit vittuilee siitä, mistä aita on matalin. Luuseri.

[mustakikkeli]

Onko toi yksi mulle jostain vihainen? Onko se stalkkeri? Onneksi sun eilinen Dumiksen rumaksi haukkuminen ei ollut mitään matala-aitavittuilua, vaan sellaista tosi kekseliästä ja nauruhermoja kutkuttavaa piikkilanka-aitavittuilua. Kuten muukin vittuilusi. Missään nimessä et kuitenkaan ole mielestäni ainakaan tymä tai idiotti!

Ps. Onko Martta kukaan kertonut sulle kuinka söpö kaksoisleuka sulla pullahtaa esiin kuin rupikonnalla ikään, kun hymyilet silleen leveästi ja työnnät päätäsi samalla hieman taaksepäin? Silleen tosi söpön näköisesti, ei mitenkään rumasti.

[MarthaFocker]

Onko toi yksi mulle jostain vihainen? Onko se stalkkeri? Onneksi sun eilinen Dumiksen rumaksi haukkuminen ei ollut mitään matala-aitavittuilua, vaan sellaista tosi kekseliästä ja nauruhermoja kutkuttavaa piikkilanka-aitavittuilua. Kuten muukin vittuilusi. Missään nimessä et kuitenkaan ole mielestäni ainakaan tymä tai idiotti!

Ps. Onko Martta kukaan kertonut sulle kuinka söpö kaksoisleuka sulla pullahtaa esiin kuin rupikonnalla ikään, kun hymyilet silleen leveästi ja työnnät päätäsi samalla hieman taaksepäin? Silleen tosi söpön näköisesti, ei mitenkään rumasti.

Ei tämä ole mitenkään henkilökohtaista, kirjoitat vain mielestäni tyhmiä. Teen saman jokaiselle, joka kirjoittaa mielestäni tyhmiä.

Nothing personal and justice for all.

[mustakikkeli]

Joo ei tietenkään ole henkilökohtaista enkä sitä sellaisena pitänytkään. Minustakin sinä olet jotenkin vajaa, idiootti ja kaikinpuolin paska tyyppi, eikä kirjoituksissasi ole yleensä järjen hiventäkään. Sanon tämän ihan ystävällisessä ja rakentavassa hengessä, jos ymmärrät? Ok?

(pääsenkö siguusi?)

[MarthaFocker]

(pääsenkö siguusi?)

Ha! Vai että siguuni! Taidat luulla paljon itsestäsi! Mauahahah! (siguuni eivät pääse kuin omat näppäryyteni, koska tiedän itse kirjoittavani palstan parhaimmat jutut)

Jos kuule hyvä tuuri käy, niin saatan joskus YRJÖTÄ päällesi. Se on kohteliaisuus.

[mustakikkeli]

No joo, sinultahan se käy.

[aasi]

Jonkin verran yläasteella, mutta kun tajusi jo silloin miten se johtui lähinnä muiden huonohkoista kotioloista seuranneesta kipuilusta ja kuinka helposti koulussa hyvin pärjännyttä piti luonnollisesti jotenkin nokkia, ei sitä osannut oikein mitenkään itseensä ottaa, samalla kun tiesi ettei noiden kanssa tule luultavasti olemaan missään tekemisissä tulevaisuudessa.

[Ann]

Anna oli ala-asteella hikipinko, joten ansaitsin sen kaiken ekstrahuomion. Tytöt kiusas, lähinnä silloin kun kieltäydyin antamasta lunttausapua.

Arpia sieluun tuli ihan muista osoitteista.

Ai niin, olen nähnyt Blissin stringipepun Citylla.

[silsakenraali™]

Ai niin, olen nähnyt Blissin stringipepun Citylla.

No, oliks hyvät posket?

[Ann]

No, oliks hyvät posket?

Mä olen enemmän tissimiehiä.

[silsakenraali™]

No, oliks hyvät posket?

Mä olen enemmän tissimiehiä.

Mulla on hyvät manboobsit.

[prosessi]

Minua yritettiin kiusata yläasteen alussa, mutta huomasivat nopeasti, ettei moinen onnistu. Surullista oli, että pikkuveljeni kertoi vasta vuosia myöhemmin, että ne samat ääliöt olivat aloittaneet hänen järjestelmällisen kiusaamisensa kun hän tuli samalle yläasteelle, ihan vain sillä perusteella, että hän oli minun pikkuveljeni. Jos olisin silloin tiennyt, olisi kiusaajista jäänyt vain märkä pläntti jonnekin (minkä pikkuveljeni taisi arvata, joten katsoi parhaaksi jättää kertomatta...).

[Ann]

Mulla on hyvät manboobsit.

Voidaan sitten romuttaa sun(kin) itsetuntosi.

[silsakenraali™]

Mulla on hyvät manboobsit.

Voidaan sitten romuttaa sun(kin) itsetuntosi.

...mutta kolme nänniä, joten...

[Bliss]

olen nähnyt Blissin stringipepun Citylla.

Ihme, että näkökykysi on yhä tallella

[safi]

Tapansa nääs kullakin itseään viihdyttää

No tähän ei voi muuta todeta kun, että niin tuntuu olevan. Ukkos on susta varmaan tosi ylpeä.

[segma]

Ala-asteelta lähtien minulla on ollut käytännössä sama ydinkaveriporukka aina lukion loppuun asti. Vielä nykyäänkin kolmea näistä tyypeistä tapaan säännöllisesti urheilun ja muun toiminnan merkeissä. Parasta tässä on se, että tästä alkuperäisestä seitsemän hengen kaveriporukasta kaksi on aiheuttanut mulle pääsääntöisesti sosiaalisia traumoja: Yläasteella ja jopa lukiossa sai varoa sanomisiaan, sillä koskaan ei voinut olla varma, koska oman puheen jälkeen tulisi sellainen hetken piinaava tauko, jonka jälkeen naurettaisiin, ei sille mitä sanoin, vaan minulle - hullua, voitteko kuvitella? Tai että minusta heitetään joku kehno vitsi, jolle kaikki nauravat, sen sijaan että naurettaisiin jutulle jonka minä kerroin.

Nykyään ymmärrän ihan eri tavalla, miten noihin juttuihin olisi PITÄNYT suhtautua, mutta lie se tyhjä rykiä, kun on paskat jo housuissa. Nykyään ajattelen olevani näiden tyyppien (jopa niiden kahden) kanssa samalla viivalla - ehkä jopa jonkin verran edellä - nämä tyypit suhtautuvat minuun ihan eri tavalla, joudun jopa välillä antamaan jotain näkemyksellisiä vinkkejä (liittyen lähinnä pukeutumiseen ja muuhun "silmää vaativaan"). Mutta, kiitos näiden herrojen, nykyään(kin) minun on vaikeaa tutustua ihmisiin. Miksikö? Siksi, että koskaan ei tiedä, kääntyvätkö uudet tuttavuudet julkisilla paikoilla vastaan näiden lapsuusajan kavereiden tavoin.

En kanna nykyään kaunaa, mutta voin vain kuvitella, minkälainen ihminen minusta olisikaan muotoutunut ilman heidän vaikutustaan. Tai sen muun porukan joka siihen nauramiseen yhtyi.

:End of avautuminen:

[Elukka]

Ala-asteella olin ainakin selvästi kiusattujen porukkaa, yhtenä erityismaininnan arvoisena tapauksena päivä, jona kiusaajat eivät päästäneet minua ja kaveriani kertaakaan vessaan. Mukava oli sitten housut märkinä laahustaa kotiin.
Yläasteella päädyin myös kokemaan jonkun verran tylytystä, joskaan en niin paljoa. Lähinnä semmoisia lapsellisia "pipo juoma-automaattiin ja vettä päälle" -tyyppisiä tempauksia.
(Näistä muuten koin intissä kaamean flashbackin, kun saapumiserän 18-kesäisissä kolleissa oli tietenkin mukana myös vasta peruskoulun penkiltä päässeitä koulukiusaajia. Niinpä sitten allekirjoittaneen kamppeita katoili poikkeuksellisen tiuhaan ja kaikenmoista muutakin huutelua ja vittuilua harrastettiin. Eivät ilmeisesti arvostaneet huumorintajuani. )

[Angita]

Olin itse kiusaaja ekasta tokaan luokkaan tai semmonen poikatyttö joka tappeli poikien kaa ja vei pipoja sekä pojilta että tytöiltä. Reissuvihko täynnä merkintöjä. Kolmannelta ysiin asti mä sain sit vuorostani olla kiusattu. Syinä lienee se, että olin hyvä koulussa, mulla oli rillit ja pukeutumistyyli aikasta hakusessa. Ja olin ruma, kerto yks poika. Esitin etten välittänyt, mutta itkin silti salaa kotona. Kai siitä traumoja jäi. En tunne kuuluvani porukkaan useinkaan ja itsetunto on edelleen alhainen. Vaikka mulla on paljon kavereita, olen huono ystävystymään ihmisten kanssa, koska pelkään tuputtavani epäkaivattua seuraani. Monet ihmissuhteeni ovat siis aika pinnallisia.

[OperaDuudson]

Olen ollut koulukiusaaja että koulukiusattu... on se vaan helppoa potkia päähän,vittuilla,olla ilkeä jos on vähänkin erilainen,vajaakuntoinen, vammainen,vaikka mulla se rajoittuukin neurologiselle puolelle eli asiat voisi olla paljon pahemminkin,osasta täällä en tykkää yhtään...potkittu sen verran päähän ja muserrettu itsetunto nollille moneen kertaan,samaan ilmiöön kyllä törmännyt jossain määrin opiskeluissa&työelämässäkin,mikäköhän siinä on että aina jotkut nauttii sadistisesti toisen henkisestä kärsimyksestä

[Sannnu]

Mua ei ole koskaan kiusattu koulussa, mutta joskus siellä kotiympyröissä on jotain sanomista tullut lievästä ylipainosta 9-11 -vuotiaana!!!!!!!!!!!!

Olin jo silloin hirmun herkkä, ja otin tietenkin kaiken itseeni, mutta osasin myös sanoa takaisin. Kerran yhdelle 10 -v pojalle sanoin pikkuvanhasti, että "Mikä oikeus sulla on nimitellä mua, ja kuvitteletko olevas mua parempi?". Poika meni ihan hiljaseksi, mutta tuskin siitä syystä, että olisi alkanut pohtia mitä kysyin vaan siksi että ei tuskin tajunnut koko kysymystä...

Mä oon kakarasti asti päättänyt, että tulen tekemään elämässäni jotain sellaista jolla voin vaikuttaa...edes pienessä mittakaavassa, ja suunta on nyt oikea. Halu näyttää niille kiusaajille oli suuri ja se on alitajuisesti ajanut vieläkin eteenpäin

Olen pohtinut koulukiusaamista omissa kirjoituksissani ja hämmästellyt miten sitä ei vieläkään ole saatu kuriin. Olen joskus ajatellut, että olisi mukava ilmoittautua johonkin kouluun vapaaehtoiseksi kiusaajien vahtaajaksi, joka varmistaisi, että jokaikistä kiusaajaa rangaistaisiin teoistaan.