Ovatko ihmiset aidoimmillaan netissä?

[AarneAnkka]

Kaverini esitti mielenkiintoisen väitteen nettikeskusteluista. Hänen mielestään ihmiset ovat aidoimmillaan netissä, koska kaikki estot mitä ihmisillä on normaalissa kanssakäymisessä katoavat, ja alitajunta alkaa pomppia esiin. Minä nyökkäilin tälle, mutta olin myös sitä mieltä että koska tekstistä katoavat kanssakäymisen nyanssit ja jotkut ovat siitä tietoisia, niitä estoja saattaa ihan yhtä hyvin tulla lisääkin. Ja roolileikithän ovat netissä aika yleisiä.

Mitäs te olette mieltä?

Ja bonuskysymyksenä, täällä on aina välillä lyöty pöytään "jos reagoit tunteella on aika sulkea netti" -kortti. Toisaalta täällä heitellään aikamoisia palopommeja välillä, joten on suorastaan ihme jos joku ei joskus loukkaannu. Onko se silloin loukkaantujan vika vaiko fleimaajan?

[Geetzu]

Ei mitään haisua pallotuksista ja mitä tähän vastata. Muista on paha mennä sanomaan, sen verran vähän olen netin kautta ihmisiä tavannut, ja nekin joita olen, ovat netissä taas jääneet suht tuntemattomiksi... Ehkä avautumista ei ole tapahtunut IVL koska tulevasta tapaamisesta ollaan oltu lähes varmoja? Minä taas... No estot katoaa. Ne palaavat useimmat kun suljen netin. "Sä oot varmaan tosi ihku, rela ja avoin tyyppi" - pah -

Mun on vaikea kuvitella ihmistä, joka kykenee kovettamaan itsensä aina netin äärellä. Loukkaus on loukkaus missä tahansa. Mutta netti-ihmisille lähes tuntemattomana mun on vaikea antaa itselleni anteeksi sitä jos loukkaantuminen jää mulla päälle. Yritän tiedostaa, että olen antanut vain tietyn osan itsestäni netissä ja toisilla on vain sen osan mukainen kuva musta. On aika paljon loukkaantujan vastuulla, in that case, kuinka kauan rypee jos rypee. Mua kauhistuttaa kyllä katella keskinäisten livetuttujen vääntöä täällä palstalla, on vaikea kuvitella itseäni samaan tilanteeseen yhenkään irl-tyypin kanssa. Näin julkisesti siis. Asioista kun ei kai oikein voi tapella ilman henkilövääntöä, ja mulla taas ei ole pienintäkään halua olla tekemisissä ihmisen kanssa, joka nöyryyttää mua muiden nähden.

[AarneAnkka]

Asioista kun ei kai oikein voi tapella ilman henkilövääntöä

Tällaisissa tilanteissa on muuten hyvin yleistä lyödä pöytään "asiat riitelevät, ei ihmiset" -kortti. Tottahan se on, mutta sitä käytetään myös oikeutuksena / tekosyynä käyttää keskustelussa loukkaavaa sävyä, koska "eihän siinä loukata ihmistä, vaan asiaa".

Tällaisissa asetelmissa tilanne usein eskaloituu riidaksi, elleivät molemmat kykene pysymään visusti asiariitalinjalla ja joko ovat käyttämättä loukkaavaa sävyä, tai osaavat olla välittämättä siitä.

[segma]

Tällaisissa asetelmissa tilanne usein eskaloituu riidaksi, elleivät molemmat kykene pysymään visusti asiariitalinjalla ja joko ovat käyttämättä loukkaavaa sävyä, tai osaavat olla välittämättä siitä.

Ja tämänhän voi tulkita niinkin, että jos toisella henkilöllä on tarve käyttää tekstissään loukkaavaa sävyä (vaikka miten asiat riitelisivätkin), niin se kertoo vain siitä, että ko. henkilö on epävarma omasta kannastaan.

[Bliss]

Pallo vaihtoehdolle "Eivät ole. He ottavat netissä kärjistetyn roolin joka eroaa paljon ihmisestä sen takana."
Kärjistetyn roolin tilalle voi vaihtaa vaikkapa kokonaan toisen henkilöllisyyden. Jotenkin en kykene ottamaan nettipersoonia vakavasti, ennenkuin olen tavannut myös irl. Ja toisia en sen jälkeenkään, mutta jätetään se asia nyt sivuun tästä

[huima]

Ja tämänhän voi tulkita niinkin, että jos toisella henkilöllä on tarve käyttää tekstissään loukkaavaa sävyä (vaikka miten asiat riitelisivätkin), niin se kertoo vain siitä, että ko. henkilö on epävarma omasta kannastaan.

Paskat. Maailma ei ole poliittisesti korrekti, loukkaamaton ja vaaleanpunainen - eikä ihmisten taputtelu myötäkarvaan ole itseisarvo. Totta kai ihmisten kanssa toimeentuleminen on hyvä asia ja taito, jota meiltä kaikilta tarvitaan -- mutta se ei ole kaikki kaikessa.

Vastakarvaan silittäminen on taito, jota pitää arvostaa ja jolle on oma paikkansa maailmassa. Arvostan hyviä asiavittuilijoita ja argumentoijia - parhaina esimerkkeinä Elco, Snapa ja Manalakin - sillä
mikäli joku pystyy asiakeskustelussa herättämään tunteita tai saamaan fleimaushalun syttymään sisälläni, pistää se minut tarkistamaan omia premissejäni, päätelmiäni ja sitä miksi suhtaudun johonkin asiaan niin tunteellisesti.

Jos joku käyttää loukkaavaa sävyä, en vedä siitä hernettä nenään vaan katson sitä yleensä jollain seuraavista tavoista:

- loukkausta yrittävä on moukka joka haluaa loukata

- olen itse astunut varpaille ja aiheuttanut tunnepohjaisen reaktion

- kyseessä on verbaalikko joka kokeilee pystyykö osumaan kuumiin nappeihin


Hyvät vittuilijat ja verbaalikot eivät siis todellakaan ole mitään epävarmoja henkilöitä omasta kannastaan, vaan päinvastoin. Ja omaa itsevarmuutta ja varmuutta kannasta ei todellakaan alleviivaa se, että sanoo kuinka vähän välittää ko. vittuilusta, kuinka se ei merkitse mitään tai että kuinka se säälittää. Sehän nimenomaan kertoo että halpa vittuilu osui kaikesta huolimatta kohteeseensa ja vaati jonkun vastauksen.

En laita tähän siis mitään arvolatauksia siihen onko vittuilu hyvä vai huono asia - tai onko asioihin tunteella suhtautuminen huonompi strategia. Tämä on vain minun mielipiteeni ja näkemykseni.

Eli pusnus!

[segma]

Paskat. Maailma ei ole poliittisesti korrekti, loukkaamaton ja vaaleanpunainen - eikä ihmisten taputtelu myötäkarvaan ole itseisarvo. Totta kai ihmisten kanssa toimeentuleminen on hyvä asia ja taito, jota meiltä kaikilta tarvitaan -- mutta se ei ole kaikki kaikessa.

...

Jos joku käyttää loukkaavaa sävyä, en vedä siitä hernettä nenään vaan katson sitä yleensä jollain seuraavista tavoista:

- loukkausta yrittävä on moukka joka haluaa loukata

- olen itse astunut varpaille ja aiheuttanut tunnepohjaisen reaktion

- kyseessä on verbaalikko joka kokeilee pystyykö osumaan kuumiin nappeihin


Hyvät vittuilijat ja verbaalikot eivät siis todellakaan ole mitään epävarmoja henkilöitä omasta kannastaan, vaan päinvastoin. Ja omaa itsevarmuutta ja varmuutta kannasta ei todellakaan alleviivaa se, että sanoo kuinka vähän välittää ko. vittuilusta, kuinka se ei merkitse mitään tai että kuinka se säälittää. Sehän nimenomaan kertoo että halpa vittuilu osui kaikesta huolimatta kohteeseensa ja vaati jonkun vastauksen.

Ja kuitenkin - ensimmäisen kappaleen kiellostasi huolimatta - käärit kaiken vaaleanpunaiseen lahjapaperiin. Onhan niille loukkaavasti käyttäytyville ihmisillekin paikka maailmassa ja ALL IS GOOD. Kukaan ei ole kannastaan epävarma flamettajaidiootti vaan kaikki ovat itsevarmoja ja toivovat puhtaasti kanssakeskustelijoilleen hyvää (vaikka sitten alitajuntaisesti) tiedostaen ne hyviin lopputuloksiin johtavat kysymykset joita loukkaukset synnyttävät loukatun päässä. Saanko nauraa? (Myönnän reagoineeni hieman tunteella, osuit nappulaan! Onnea.)

En laita tähän siis mitään arvolatauksia siihen onko vittuilu hyvä vai huono asia - tai onko asioihin tunteella suhtautuminen huonompi strategia. Tämä on vain minun mielipiteeni ja näkemykseni.

Niinkö?

[huima]

Ja kuitenkin - ensimmäisen kappaleen kiellostasi huolimatta - käärit kaiken vaaleanpunaiseen lahjapaperiin. Onhan niille loukkaavasti käyttäytyville ihmisillekin paikka maailmassa ja ALL IS GOOD. Kukaan ei ole kannastaan epävarma flamettajaidiootti vaan kaikki ovat itsevarmoja ja toivovat puhtaasti kanssakeskustelijoilleen hyvää (vaikka sitten alitajuntaisesti) tiedostaen ne hyviin lopputuloksiin johtavat kysymykset joita loukkaukset synnyttävät loukatun päässä. Saanko nauraa? (Myönnän reagoineeni hieman tunteella, osuit nappulaan! Onnea.)

Totta kai saat nauraa, ja vaikka tanssiakin - jos tuntuu siltä.

Jos luet uudestaan, kirjoitin että osa ihmisistä on moukkia jotka haluavat vain loukata, toiset tekevät sen vahingossa ja joskus sillä on ihan oma tarkoituksensa.

Sen ei ollut tarkoitus herättää mitään tunnereaktiota, joten onnittelu on turha - sillä halusin tuoda esiin yhden tulkinnan ja näkökannan kiihkottomasti.

En laita tähän siis mitään arvolatauksia siihen onko vittuilu hyvä vai huono asia - tai onko asioihin tunteella suhtautuminen huonompi strategia. Tämä on vain minun mielipiteeni ja näkemykseni.

Niinkö?

Olen kasvanut sellaisessa maailmassa, jossa absoluuttisia totuuksia on ollut vaikea määritellä, ja asioita on ollut pakko tarkastella erilaisista näkökulmista kiihkottomasti. Se toimii minulle - mutta en tiedä olisiko se hyvä, huono tai jotain muuta muille.

Niin. Pus nus!

[segma]

Mjoo. Sisälukutaidoissani lienee tarkistamisen varaa. Toisaalta reaktioni kuvasti hyvin sitä vaaraa, mikä netissä piilee (piilee se kyllä oikeastaan kaikkialla muuallakin ihmisten välisessä kommunikaatiossa, muttei ehkä niin selkeästi). Et tarkoittanut viestiäsi herättämään tunnereaktiota, mutta se teki sitä silti.

[Georgina]

Itsellä ainakin tulee kärjistettyä hieman. Ja tottakai netissä asioista tulee hieman mustavalkoisia kun vastapuoli ei nää toisen pilkettä/kyyneltä silmässä eikä voi tulkita äänensävyä. Ja vittuun hymiöistä, niitä käytetään nykyään niin paljon että niiden anti tulkinnalle on ihan turha.

Toisaalta, sorrun itsekin usein varmasti virhetulkintoihin. Joskus sitä miettii mitäköhän tuokin on kirjoittaessaan miettinyt vai onko miettinyt mitään. Ja ne kieli poskessa kirjoitetut saattaa mennä täydestä. En ole myöskään vieläkään oppinut ymmärtämään tahallista roolia mitä jotkut tykkäävät esittää, miten helvetti semmoisen ihmisen kanssa keskustelee? Onhan se toisaalta joskus ihan hauskaa tavallaan.

Eli ei, ihminen ei mielestäni ole aidoimmillaan netissä. Se mikä netissä on parasta (minulle) että sitä kautta tuttavuudet voivat muuttua IRL tuttavuuksiksi joista saattaakin sitten ihan aidosti pitää

[AarneAnkka]

- moukka joka haluaa loukata
- verbaalikko joka kokeilee pystyykö osumaan kuumiin nappeihin

Joskus raja näiden kahden välillä tuntuu kovin häilyväiseltä.

Tai mikä on moukka? Henkilö joka ei ole älykäs? Vähä-älyiset kuitenkin harvemmin onnistuvat loukkaamaan, sillä kunnon loukkaus kysyy älykkyyttä. Mikä on siis tämän moukan ja verbaalikon perustava ero? Eikö "pyrkimys osua kuumiin nappeihin" ja "halu loukata" nyt ole suunnilleen yksi ja sama asia? Älykkään argumentoinnin kun saa käyntiin kuumia nappeja painelemattakin, jos on tarvis, ja näkökulmia ja päätelmiä voi haastaa loukkaamattakin.

Kukas sensei se nyt olikaan kun opetti että viha sokaisee. Jos vastustajan saa suuttumaan, hän alkaa tehdä virheitä. Sekö tuon solvaavan väittelytekniikan takana on?

[Angita]

Tällaisissa tilanteissa on muuten hyvin yleistä lyödä pöytään "asiat riitelevät, ei ihmiset" -kortti. Tottahan se on, mutta sitä käytetään myös oikeutuksena / tekosyynä käyttää keskustelussa loukkaavaa sävyä, koska "eihän siinä loukata ihmistä, vaan asiaa".

Pah, minä en ole nähnyt asioiden koskaan riitelevän. Ne vain on. Kyllä ne on ihmisiä, jotka riitelee.

[AarneAnkka]

Kyllä ne on ihmisiä, jotka riitelee.

Olen samaa mieltä. Olen kuitenkin ollut todistamassa esimerkiksi seuraavanlaista vuoropuhelua (käyty englanniksi, erään amerikkalaisen pelisaitin keskustelufoorumilla):

A: HAHAHAHA! Tuo on siis täysin idioottimainen ja typerä mielipide. Ei järjen hiventäkään. Täyttä paskaa kaikilla mausteilla.
B: <hiiltyy> Juu haista sinäkin vaan.
A: On käsittämätöntä miten voit ottaa tuon niin henkilökohtaisesti. Minä kritisoin mielipidettäsi, en sinua. Ihmiset ovat aivan toivottomasti takertuneina omiin typeriin mielipiteisiinsä.
B: ... <fleimaus käynnistyy>

Eli ilmeisesti on oikeus puhua ihan miten loukkaavasti vaan, kunhan sitä ei kohdista suoraan kenenkään persoonaan...

[martza]

..
..
Eli ilmeisesti on oikeus puhua ihan miten loukkaavasti vaan, kunhan sitä ei kohdista suoraan kenenkään persoonaan...

Tätä samaa minä olen huomannut täällä "KITINÄSSÄ" myös. Loukkauksia, solvauksia ja toisen mielipiteitten aliarvioimista.
Eihän tämän foorumin tekstejä voi ottaa muuna kuin, että asiat riitelee. Nämä eivät mitenkään kohdistu henk.kohtaisuuksiin. Senpä takia minäkin vain hymähtelen ja naureskelen täällä päätteeni takana itsekseni. Jos ottaisin tekstinne henk.kohtaisina juttuina niin en täällä enään olisi. Nih..
Jotkut KITINÄLÄISET ovat tainneet ottaa kylläkin vähän liian tosissaan nämä jutut. Ilmeisesti ovat hyvin paljon riippuvaisia KITINÄLÄISISTÄ.
Sääli heitä.

[elco]

Siis täällähän ei tosielämäkuvaansa vastaa kuin minä enkä minäkään vastaa täällä tosielämäkuvaani.

Pitäisikö perustaa gallub siitä, että kuinka moni täällä vastaa omasta mielestään tosielämässä nettipersoonaansa?

[Patz]

Pitäisikö perustaa gallub siitä, että kuinka moni täällä vastaa omasta mielestään tosielämässä nettipersoonaansa?

Pitäisi. Mutta vastaan silti tähän: Ainakin omalla kohdalla kyseessä on nettipersoona, joka ei juurikaan vastaa todellisuutta. Toki on aiheita joihin vastaan ihan omana itenänikin mutta suurimmaksi osaksi kyseessä on huvitus jolla ei juurikaan ole todellisuuspohjaa. Tosin, jostainhan tämäkin hulluus kumpuaa eli eiköhän ainakin pahimmassakin karikatyyrissäni ole hiven totuutta takana...

Veikkaanpa että suurella osalla on taustalla jotain hyvin samankaltaista.

[-Superior-]

Kotilääkärissä siteerattiin jotain psykotutkimusta. Sen mukaan netissä paljon aikaansa viettävät saattavat olla taipuvaisia luomaan eräänlaisen hahmon nimimerkin suojissa, ja helposti alkavat vähitellen soveltaa sitä myös tosielämässä. Rajat hämärtyvät, ja ihminen alkaa kuvitella että on armoitettu sanomaan mitä tahansa kenelle tahansa. Vaarallista, sanoisin.

[slam]

hölö, pölö...

[slam]

haistakaa

[elco]

hölö, pölö...

Tämä dynamiittimies eittämättä vastaa täällä tosielämäkuvaansa. Ja päinvastoin.

Eroan tosielämässä nettipersoonastani ainakin siinä, että IRL vältän kommunikointia täystollojen ja psykopaattien kanssa.

[Ann]

Mä olen sitä mieltä, että aivan sama mitä ja miten olet, kun se on kuitenkin ihan fifti-siksti miten jengi sun olemisesi ottaa.

Eli jos mä nyt vaikka sanon tähän, että tahdon survoa kuulakärkikynän rektaaliini, niin puolet jengistä kiihottuu ja puolet ällöttyy. Olenko mä sitten sen perusteella ällöpylly vaiko seksiviksen?

[silsakenraali™]

Hivenen huolestuttava kysymyksenasettelu. Enolenörttienolenörttienlenörtti. Kyllä se tärkein jää pimentoon netissä. Esimerkiksi olemus, sosiaaliset taidot, karisma jne. mitä vielä? Sanotaanko, että netissä voi sössiä mahdollisuuksiaan tai hyvällä ilmaisulla niitä parantaa liiaksikin. Joo, jälkimmäinenkin on mahdollista.

Äh, menee ihan kliseiseksi taas. Toiset tarttee enemmän aikaa ja eri ympäristöjä näyttääkseen kyntensä. Bläääh....

[Vadim]

Kaikki vaihtoehdot pitävät paikkansa.

[SnapaHead]

hölö, pölö...

Tämä dynamiittimies eittämättä vastaa täällä tosielämäkuvaansa. Ja päinvastoin.

Eroan tosielämässä nettipersoonastani ainakin siinä, että IRL vältän kommunikointia täystollojen ja psykopaattien kanssa.

Aha. Etkös sä ole kuitenkin jopa itse ehdottanut jotakin miittiä tai miittejä?
Eli oletko sä nyt paskanpuhuja vai tekijä? Vai yritit sä niinku psykona erota muista hulluista?

Itse aiheeseen. Juttuni eivät kyllä eroa tosielämässä oikeastaan yhtään näistä jutuista. Minähän nämä kirjoitan. Persoonani on niin huippu juttu, ettei ole mitään syytä lähteä sitä keinotekoisesti värittämään. Se on mun kaveri ja asuu mun päässä.

[ElanorRaven]

Kyllä minä ainakin erotan ihan selkeästi nettipersoonani ja "oikean" minäni. En tiedä miten se on mahtanut tulla ilmi esim. miiteissä tai muussa kommunikaatiossa, jota olen kitinäläisten kanssa harjoittanut, mutta en minä täällä näytä tunteitani niin avoimesti kuin oikeassa elämässä. Ja toisaalta, täällä olen kuitenkin ehkä jotenkin "rohkeampi" puhumaan milloin mistäkin, kun IRL olen aika arka puhumaan oikeastaan yhtään mistään ihmisten kanssa, joita en kunnolla tunne.

Ei tuo Aarnen veikkaus siltikään ihan metsään mene, toisissa asioissa pystyn ehkä nettielämässä (ja muualla kuin Kitinässä) puhumaan avoimemmin. Syynä ehkä lähinnä se, että kovin kipeitä asioita minun on vaikea puhua ilman, että alan itkeä, ja sitä taas yritän välttää muiden nähden. Kirjoittaen on myös enemmän aikaa asetella sanansa; pystyy suunnittelemaan, mitä haluaa sanoa ja miten sen haluaa ilmaista.

Olisi muuten kivaa tietää, miten hyvin ennakkokäsitykset ovat vastanneet "todellista" minua, kertokaa ihmeessä miiteissä minut tavanneet!