Riemumieli kirjoitti:Esimerkiksi paperitehtaan johtaja pystyy vaikuttamaan paaaaaaaljon enemmän maailman pelastumiseen kuin biologiaa lukenut filosofian maisteri, joka ajelee trukilla varastossa. Päällistä omaansa ei kuitenkaan saa mukaan haudan kutsuessa ja rajallista aikaa ei kannattaisi tuhlailla miten sattuu.
Paperitehtaan johtajalla on tulosvastuunsa osakkeenomistajilla ja täten loppujenlopuksi hyvin vähän liikkumavaraa. Hänen päätehtävänsä on saada tehdas tuottamaan maksimaalista voittoa, ja jos vaikkapa tehokkaampien suodattimien tai paremman jätevedenpuhdistamon hankkiminen aiheuttaa haittaa tehtaan tuottamalle tulokselle, ei hänellä käytännössä ole mahdollisuutta tehdä sellaista ratkaisua vaikka omatunto sanoisi mitä. Lisäksi paperialan koulutukseen on aika rajatut mahdollisuudet sisällyttää mitään ympäristönsuojeluun liittyviä opintoja (varsinkin kun useimmilla opiskelijoilla on asenne "äkkiä paperit ulos ja rahaa tekemään", enpä tiedä ketään jolle opiskelun syynä olisi intohimoinen kiinnostus paperitekniikkaan), joten välttämättä hänellä ei ole kauheasti tietoakaan eri vaihtoehdoista, vaikka halua niiden toteuttamiseen olisi. Uskoisin että oikeastaan alhaaltalähtien vaikutusmahdollisuudet ovat paremmat.
Esim. äitini on opiskellut aikanaan ympäristönsuojeluun liittyvää alaa, työllistynyt siitä alunperin varsin vaatimattomiin työtehtäviin, kohonnut jatkuvasti parempiin asemiin työelämässä (joissa hänellä on ollut mahdollisuus mm. valvoa sitä paljonko jokin tehdas saa saastuttaa - hänen antamiaan rajoituksia tehtaanjohtajien on pakko noudattaa mikäli meinaavat jatkaa toimintaansa, aiheuttivat ne tappiota tai ei) samalla opiskellen useita tutkintoja, osin ulkomaillakin, valmistuu pian diplomi-insinööriksi ja suunnittelee perustavansa ympäristönsuojeluun liittyvän yrityksen, joka tekemällä yhteistyötä alueen teollisuuden ja päättäjien kanssa pystyy varmasti vaikuttamaan tehokkaammin kuin jos hän työskentelisi vain yhdessä näistä yrityksissä aivan muissa tehtävissä (tuskin kovin monessa suuressakaan yrityksessä on töissä pelkästään ympäristöasioihin keskittynyttä asiantuntijaa, muissa tehtävissä taas varsinainen päätyö on varmasti monesti ristiriidassa ympäristönäkökohtien kanssa).
Osin varmaan juuri äidin esimerkin vuoksi itse en osaa liittää opiskelua vain nuoruuteen liittyväksi väliaikaiseksi tilaksi elämässä tai joksikin joka on turhaa ajantuhlausta työnteon ollessa hyödyllistä. Toisekseen minusta on outoa ajatella, että kukaan pystyisi varmuudella nimeämään jonkun työpaikan joka häntä odottaa valmistuttuaan. Elämä on epävarmaa, erityisesti teknisillä aloilla (joita pidetään kuitenkin melko varmoina työllistäjinä) suhdanteet vaihtelevat nopeasti... (miksei muuten kukaan ole vielä keksinyt alkaa hehkuttaa tässä keskustelussa hoitoalaa viisastenkivenä varmaan työllistymiseen?)
Mitä putkimiehiin tulee, enpä tunne alaa opiskelleita, jotka kovin pitkään olisivat jaksaneet noita hommia tehdä (mikä varmaan on osasyy työvoimapulaan). Rahaahan siitä saa ja vielä suht lyhyillä työajoilla, mutta työ on silti niin epämukavaa, epäterveellistäkin jo aiemmin mainittujen hankalien työasentojen vuoksi, että monet vaihtavat sen varsin pian mielellään vaikka johonkin vähän huonopalkkaisempaan, mutta miellyttävämpään työhön. Rajansa ne on rahanahneudellakin.