Pidätkö itsestäsi?

[-Superior-]

Saa valehdella. Itsepetos kannattaa aina!

[RolloTomasi]

En pidä. Satutan itseäni liikaa. Vastarakkautta en ole koskaan saanut, joten en ole ihmisenä riittävän arvokas ja hyvä. Ja jos en ole hyvä, niin miksi pitäisin? Olen paska, jolle ne naiset, joita rakastan, eivät edes halua antaa pillua. Tuntikin on liikaa, niin vastenmielinen olen.

[aasi]

Pitääkö itsestään jos lähinnä nauraa itselleen?

[Geetzu]

Pidätkö sinä itsestäsi? Tunnetko usein tarvetta panetella toisia selän takana? Onko oma hyvä olosi tärkeämpi kuin se, mitä sinusta ajatellaan? Uskotko tulevaisuuteesi? Ansaitsetko mielestäsi hyvän elämän? Kykenetkö avoimuuteen? Oletko onnellinen?

PIDÄN. Ajatuksistani joka neljäs hetki en. Synkempi puoli on se osa persoonaa, josta haluaisin luopua, jos en kokonaan niin ainakin melkein. En usko, että se tekee minusta yhtään sen mielenkiintoisempaa tai kovinkaan ainutlaatuista, sellaisen tekee täysin päinvastainen minäni, se josta ihan oikeasti jo pidän. (Ja kyllähän sillä on väliä pitävätkö muutkin... Mutta harvoin kai oman tykkäilyni kustannuksella.) ... Se synkkä puoli saa usein ajattelemaan, etten ole ansainnut tulla näin onnelliseksi, että on paljon paljon muita, joille kuuluisi edes osa tästä. Piiskaan itseäni menneistä ja samalla kuitenkin ajattelen hyvinkin positiivisesti tulevaisuudesta. Olen varma, että saavutan vielä hirvittävästi onnea, hyvää elämää, täytyy vain opetella ymmärtämään, että ansaitsen sitä juuri nytkin. Ja kyllähän mä ansaitsen, oon ihku!

Tajusin, etten taidakaan olla avoin ihminen, joudun päivittäin taistelemaan tiettyä avoimuutta esiin. Ihan kotonakin. Sitä haluaisi synkkyydestä niin eroon, että pyrkii kätkemään sitä läheisiltään jatkuvasti. Yrittää teeskennellä ihkumpaa ja valoisampaa, vaikka se ei ole enää aikoihin mennyt läpi yhtään kenellekään... Typeräkin siis olen, iih.

[Lolita]

Pidän. Välillä tykkään paljonkin ja välillä ihan vaan tavallisesti. Mä oon aika ihQ. Vielä kun uskoisin, että muutkin voivat pitää minusta ja että voin olla ihQ muidenkin mielestä. Mut ei se haittaa, mä olen omasta mielestäni kiva, ja se riittää.

[Dumari]

Empä nyt hirveämmin pidä itsestäni, kesti tuossa aika monta kuukautta perus-vitutus kropan takii. Nyt yritän rimpuilla tässä jotenkin. Kaipa sitä täytys yrittää katella eteenpäin.

[Elppis]

Itseluottamus vähän hakuteillä silloin tällöin, mutta suurimmaksi osaksi pidän itsestäni. Joskus tulee alamäkiä, jolloin oma peilikuvakin näyttää keskisormea ja uusissa rilleissä on tippa, mutta hyvän tukiverkoston ja pusujen ansiosta tilanne suurimmilta osin korjaantuu.

[Bliss]

Pidätkö sinä itsestäsi?

-Kyllä.

Tunnetko usein tarvetta panetella toisia selän takana?

-En koskaan.

Onko oma hyvä olosi tärkeämpi kuin se, mitä sinusta ajatellaan?

-On. Eikö muka kaikilla?

Uskotko tulevaisuuteesi?

-Tietenkin.

Ansaitsetko mielestäsi hyvän elämän?

-Ei sitä tarvitse ansaita.

Kykenetkö avoimuuteen?

-Tarvittaessa.

Oletko onnellinen?

-Olen.

[MadameDeMeloni]

Vaihtelevalla menestyksellä. Joskus paljon, joskus hyvinkin paljon. Välillä laiskotuskohtauksen iskiessä en pidä juuri ollenkaan.

Joka tapauksessa olen sitä mieltä, että minusta tuli aika hyvä ihminen.

[ninnithequeen]

Riippuu ihan päivästä. En pidä itsestäni silloin, kun kiukuttelen turhasta huonona päivänä. Ukkoparka siinä useimmiten kärsii, lähimpänä kun on. Jälkeenpäin on paha mieli kun on tullut äksyiltyä. Huonoina päivinä vihaan myös peilikuvaani tuhottomasti. Tai jos en ole jaksanut viimosen päälle siivota, olen tosi kiukkuinen itselleni - huonoina päivinä siis.

Hyvinä päivinä olen tietysti maailman hauskin, nauravaisin ja iloisin ihminen. Ja kauniskin tottakai. Silloin en äksyile, enkä kiukuttele, enkä ole vihainen itselleni, vaikkei kämppä kiiltäisikään.

[JoeB]

Miten mina voisin olla pitamatta nainkin taydellisesta tyypista kuin itse olen. Jotkut kenties saattavat esittaa kritiikkia minusta mutta se nyt taas johtuu heidan vajavaisesta nakemyksestaan, eivatka he siis kykene nakemaan kuinka helvetin hyva tyyppi mina olen.

EDIT:
Taytyy tosin myontaa etta en pida itsestani jos sorrun esim. polttamaan vaikka olisin paattanyt etten sita harrasta tai teen jotain muuta tyhmaa.

[Ihminen]

Pidätkö sinä itsestäsi?

Tavallaan. Paska homma mutta jonkun on sekin tehtävä. Puhtia saisi olla enemmän ihmisessä, jotta jaksaisi kehittyä. Ehkä se tästä.

Tunnetko usein tarvetta panetella toisia selän takana?

Miten tämä liittyy aiheeseen?

Onko oma hyvä olosi tärkeämpi kuin se, mitä sinusta ajatellaan?

Tietysti. Jos minulla on hyvä olo niin miksi nakkaisin paskaa siitä mitä muut ajattelevat minusta. Puhutaan nyt moraalin rajoissa kuitenkin.

Uskotko tulevaisuuteesi?

Mistä minä tiedän mikä se on? Olenko joku vitun oraakkeli vai, hä? Sieltä se tulee vaikka väkisin.

Ansaitsetko mielestäsi hyvän elämän?

No en minä läpeensä paha ole, jos siitä puhutaan.

Kykenetkö avoimuuteen?

Joo, mutta mitä se itsestään pitämiseen liittyy?

Oletko onnellinen?

En perusonnellinen, elämä on pääasiassa tylsää paskakakun kasaamista mutta ajoittain on valon pilkahduksia pilvien välissä.

[RolloTomasi]

En pidä. Satutan itseäni liikaa. Vastarakkautta en ole koskaan saanut, joten en ole ihmisenä riittävän arvokas ja hyvä. Ja jos en ole hyvä, niin miksi pitäisin? Olen paska, jolle ne naiset, joita rakastan, eivät edes halua antaa pillua. Tuntikin on liikaa, niin vastenmielinen olen.

Tehän manaatte kaiken valmiiksi.

[zula]

Pidätkö sinä itsestäsi? Kyllä pidän, vihdoin ja viimein...

Tunnetko usein tarvetta panetella toisia selän takana? En, ellei ne ansaitse sitä

Onko oma hyvä olosi tärkeämpi kuin se, mitä sinusta ajatellaan? On, ku ei mua sillai kiinnosta, mitä muut musta ajattelee.

Uskotko tulevaisuuteesi? Kyllä.

Ansaitsetko mielestäsi hyvän elämän? Eikö jokainen ansaitse?

Kykenetkö avoimuuteen? Kyllä, välillä vähän liikaakin.

Oletko onnellinen? Olen kyllä

[Nainen_x]

Kyllä mää itestäni tykkään... Ainakin useimmiten.

Viime viikkoina tosin kroppa sairastellut ja mielikin mustana sen vuoksi ja ihmettelen missä mättää. En nyt kuitenkaan varsinaisesti itseäni sen vuoksi vihaa. Mieli ja keho ovat niin sidoksissa toisiinsa, että jompikumpi jos sairastelee, tuntuu se toisessakin.

En pidä itsestäni silloin, jos juoruilen toisen selän takana, karjun puolisolleni tai teen muuten vastoin periaatteitani.

[Xiberia]

Yleisesti ottaen pidän. Minulla on suhteellisen hyvä itsetunto ja olen muutenkin tyytyväinen itseeni, tietenkin välillä on silti niitä päiviä, kun oma pärstä ei kiinnosta alkuunkaan ja muutenkin ketuttaa oma saamattomuus/idiotismi/tms. Mutta noin yleisesti sanoen pidän!

[ak]

Pidätkö sinä itsestäsi?

Joo, vähän vaihtelevasti kyllä.

Tunnetko usein tarvetta panetella toisia selän takana?

Njet.

Onko oma hyvä olosi tärkeämpi kuin se, mitä sinusta ajatellaan?

Näin sitä luulis. Vaikka aina ei voi olla ihan varma toimiiko sen mukaisesti kuitenkaan.

Uskotko tulevaisuuteesi?

Juu

Ansaitsetko mielestäsi hyvän elämän?

Kukapa ei omasta mielestään.

Kykenetkö avoimuuteen?

Joku muu mikä.

Oletko onnellinen?

Joskus.

Saa valehdella, kunhan äänestää omantunnon mukaan.

Kiitos.

[swirl]

Olen vähitellen oppinut pitämään itsestäni. Suorastaan rakastamaan itseäni. Ei ole tarvetta panetella enkä juuri piittaa toisten mielipiteistä, lukuunottamatta läheisiäni. Olen helevetin onnellinen ja uskon että mulla ansaitusti on edessä loistava tulevaisuus.

[RAM13]

Rakastan itseäni. Ketään en ole koskaan, rakastanut niin paljon kuin itseäni.

[Niba]

En, Kyllä, En, En, En, En,En

[Ihminen]

Tunnetko usein tarvetta panetella toisia selän takana?

Miten tämä liittyy aiheeseen?

Mikä kertoisikaan ihmisestä enemmän kuin se, kuinka hän puhuu toisista.

Joo mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että ihminen voi edelleenkin pitää itsestään, vaikka puhuisi paskaa toisista laaksot ja notkot täyteen. Eikös edelleenkin se pääotsikko ollut itsestään pitäminen?

[Melnais]

Pidätkö sinä itsestäsi?

Olen perustyytyväinen itseeni, useimmiten toimin kuten odotan ja miten omien/yleisten käsitysten mukaan oikein on. Varaukseton itsestään pitäminen tilanteessa kuin tilanteessa herättää epäilyjä itsepetoksesta, aivan kuin itsensä mieletön inhoaminenkin. Toiset näkevät helpommin ääripäätuntemusten vinoutuneisuuden, uskon tosin niiden muuttuvan vain jos itse tahtoo nähdä suhtautumisessaan sävyjä. Itserefktiolla taas selviää tilanteista joissa maailma junnaa paikallaan, sillä ei se junnaa vaan sinä. Tämä nyt ei tarkoita tasapäisyyden ihannointia vaan jotain sinnepäin, että ihminen on vastuussa omista tuntemuksistaan.

Ansaitsetko mielestäsi hyvän elämän?

Ei sitä tarvitse ansaita.

Hyvää elämää ei ansaita hyvillä teoilla, vaan tietynkaltaisten asioiden tekemättä jättämisellä. Mekanismina omatunto on yllättävän herkkä, toisissa asioissa determinoivakin.

Ehkä avainsana on tasapaino. Ei riitä pelkkä huonojen tekojen välttäminen jos eristäytyy eikä kanna vastuutaan, odottaen muiden vievän asioita eteenpäin. Osallistuminen kykyjensä mukaan oikeuttanee odottamaan positiivista vaikutusta elämäänsä. Sitten tarvitaan vielä kykyä nähdä ja arvostaa saatua.

[silsis]

Koska en asiaa näin suorasti ole joutunut omaehtoisesti koskaan pohtimaan, niin varmasti vähintäänkin toimeen tulen.

[Ihminen]

Mikä kertoisikaan ihmisestä enemmän kuin se, kuinka hän puhuu toisista.

Joo mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että ihminen voi edelleenkin pitää itsestään, vaikka puhuisi paskaa toisista laaksot ja notkot täyteen. Eikös edelleenkin se pääotsikko ollut itsestään pitäminen?

Ihmisen ulkoinen käytös antaa aina hyvin selkeitä viitteitä siitä, mitä sisällä todella tapahtuu. Ei kiukutteleva kakarakaan huvikseen kiukuttele.

Joo kunhan ajan tuhlaamiseksi väänsin vastaan. Pääsin jo töistä, ei enää tarvetta siihen.

Kakaroista en kyllä tiedä. On ne vaan niin vittumaisia pieniä paskiaisia.

Oliko tuolla kysymyksellä idea se, että joku sanoo olevansa tyytyväinen itseensä ja paljastaa sisäiset perkeleensä kertomalla olevansa selkäänpuukottaja?

[Eline]

Yritän vaihtovuoroisesti todistella itselleni sitä että vihaan itseäni ja sitä että pidän itsestäni. Päällisin puolin näkisin kuitenkin pitäväni itsestäni, sen takia pidän kiinni ajatuksistani, periaatteistani ja pysyttelen aitona pyrkimättä teeskentelemään kellekään. Olen todennut että on helpompi tulla toimeen 24/7 semmoisen kanssa jonka toimia sietää, niimpä en ota kaikkea liian vakavasti muutenkaan vaan sallin itselleni myös heikompia tekoja.