Kuinka yliminä vaikuttaa elämässäsi?

[-Superior-]

Minulla on hyvin hallitseva yliminä. Pingotan tunteeni täsmäämään sitä, mitä pidän ihanteellisena: mekaniikkaa. Näen tunteet kontrolloitavissa olevana asiana, ja siten pyrin myös toimimaan. En koskaan sure mitään pitkään ja kykenen skarppaamaan itseni hyvin nopeasti. Pidän tuleen makaamaan jäämistä ylemmyydentunnon herättävänä naurettavana puutteellisuutena, ja olen kehittänyt tietoiset prosessointikeinot päästäkseni kaikesta yli mahdollisimman nopeasti.

Ideaalien tasolla rakastan yliminäni tarvetta puskea minua jonkinlaiseksi mekaaniseksi yli-ihmiseksi. Kyetä rationalisoimaan joka ikinen tunne siten, että ennen pitkää olisin psyykkis-fyysis-sosiaalisen kokonaisuuden sijaan dynaamis-teknis-mekaaninen kokonaisuus. Olla kaiken yläpuolella kivenkovassa ihanteellisuudessa.

Herkän, aidon, todellisen itsen sekä omaehtoisemman yliminän kausaalisuhteen tarkkailu on mieliharrastukseni kylminä, pimeinä talvi-iltoina. Näin kuukautisten aikaan.

[silsis]

Kyllähän sä friikiltä kuulostat, mutta mikäs siinä, jos saat siitä hyvän olon etkä friikkiydelläsi ympäristöäsi tuhoa. Sun aloitus tuntuu kyllä sinällään niin "hurjalta", että vastaavanlaista yliminän pohdintaa tuskin kovin moni itsessään käy. Tai mistä minä tiedän, kunhan puntaroin.

Mutta toki pyrin koko ajan ainakin passiivisesti kehittymään itsetuntemuksessa ja poimimaan matkan varrelta asioita, jotka olisivat minun juttujani, jotka toisivat pitkäaikaista hyvää oloa. Samantyyppistä yliminän pohdintaa olen siis käynyt, mutta hiukan eri muodossa.

[Ann]

En koskaan sure mitään pitkään..

..yhtäjatkoisesti.

[silsis]

En koskaan sure mitään pitkään..

..yhtäjatkoisesti.

Tippa kerrallaan, niin ei kastu.

[Ann]

Tippa kerrallaan, niin ei kastu.

Parin kuukauden välein, reseptien uusimisen yhteydessä.

Cuckoos nest, cuckoos nest...

[-Superior-]

Tippa kerrallaan, niin ei kastu.

Näen maailman äärimmäisen keinotekoisena asiana, joka on liimattu planeetan päälle. Mielestäni teennäisessä olevassa ei voi olla kuin keksittyjä ongelmia. Tunteet ovat ajattelulla säädeltävissä olevia vaihtoehtoisesti heikentyviä tai voimistuvia hermoratoja. Naurettavinta olisi tehdä siitä iso asia.

[Clay]

Toisaalta liian heikko yliminä voi aiheuttaa ylimielisyyttä ja itsekeskeisyyttä, jolloin ihmisen on vaikea ymmärtää ja ottaa muita ihmisiä huomioon.

[Leila]

Tämä on harvinaista, kerrankin ymmärrä ihan tarkasti, mistä Superior kirjoittaa. Tunnistan myös itsessäni samoja piirteitä. En todellakaan jää tuleen makaamaan, on pakko siirtyä eteenpäin. Muilla on kuitenkin vaikeampaa ja he ovat heikompia kuin minä, miksi minä valittaisin kurjuuttani. Onko tämä vahvuuden tautia?
Itselläni omien tunteiden, halujen ja toiveiden syrjään työntäminen ja "unohtaminen" purkautuu hillittöminä itkukohtauksina ja itseinhona. Toisaalta on myös ihana taito osata olla aidosti kylmä nainen. En luopuisi.

[CandyMan]

Tunteiden tietoinen ja jatkuva tukahduttaminen kuulostaa vähän siltä kuin päämääränä olisi psykopatia.

[JoeB]

Oma yliminani on hyvin vastaavanlainen, eli silla on hyvin vahva kontrolli. En toki tukahduta tunnepuolta kokonaan mutta kontrolloin hyvin vahvasti sita milloin tunnepuolen asiat tulevat kasittelyyn. Jos tulee joku vahva "tunne myrsky" niin yleensa siirran sen kasittelyn sopivampaan ajankohtaan kuten esim iltaan tai viikonloppuun jolloin se ei hairitse muuta tekemista.
Tama kasittely yksittaistapauksessa ei kesta yhta tai kahta iltaa kauempaa kauan paitsi tilanteissa jossa tunnekuormitus on jatkuvaa, silloin tuo kasittely taytyy jakaa useampaan sessioon, eli valilla homma tuupatan taas sivuun jatkokasittelya odottamaan.

Ulkoisesti tai siis julkisesti minusta ei juuri koskaan nae etta mikaan olisi koskaan vialla, silla pidan varsinkin negatiivisten tunteiden kasitelya hyvinkin yksityisena asiana. En koskaan "avaudu" muille paitsi hyvin harkitusti ja jasennellyin ajatuksin. Siksi on hyvin vaikeata nahda kuinka paljon tunnelatausta sanomiini asioihin itseasiassa liittyy.

[RolloTomasi]

Itse yritän päästä tuohon tunteiden hallintaan eli tukahduttamiseen (tunteet ovat tarpeettomia), mutta en osaa tai ole vielä päässyt. Yritys kuitenkin on kova. Jos Supalla on vinkkejä, ottaisin mieluusti vastaan.

[Ihminen]

Yllättäen myös minulla on tarve kontrolloida tunteitani ja vapauttaa ne haluamallani hetkellä. Tästä syystä monesti yllätyn, kun koen jotain mitä en olettanut, koska oletin kykeneväni olemaan tuntematta mitään. Yritän kääntää tunteiden aiheuttamat pakkoajatukset itsesuggestiolla positiiviseksi. Arvot siis itseni suhteen ovat myös selkeät mutta superegoni ei 100% kykene kontrolloimaan toisinaan vahvaa idiä.

[-Superior-]

Tunteiden tietoinen ja jatkuva tukahduttaminen kuulostaa vähän siltä kuin päämääränä olisi psykopatia.

Pyrin ymmärtämään itseäni. Jos tunnen pahaa oloa, puran tunteet ja toiminnalliset kausaalisuhteet mahdollisimman tarkasti auki käsittääkseni, miksi tunnen mitäkin. Kun olen purkanut asian tai tilanteen tekniseksi kuvaksi asiantilasta, on siihen helpompi suhtautua, tarkkailla sitä yläpuolelta.

Esimerkiksi parisuhde-eroja olen käsitellyt kerraten mielessäni toistuvasti, mikä suhteessa oli huonoa. Siten olen pyrkinyt tekemään joka kerta, kun olen huomannut alkavani haikailemaan menneitä. Koska järkeni on käsittänyt, ettei suhde ollut sellainen, jossa olisin halunnut pidemmän päälle olla, on ollut yksinkertaista johdatella ajatuksiaan menneisyyden sijasta parempaan tulevaisuuteen.

Kysyn toistuvasti mielessäni, miksi tunnen pahaa oloa. Perään vastaan antaen teknis-rationaaliset syyt. Sitten alan mielessäni toistamaan niitä päteviä argumentteja jotka tiedän tosiksi, sekä hahmottelemaan kokonaisuutta. Loppujen lopuksi huomaan aina mietiskeleväni sitä, kuinka tyytyväinen olen että pääsin pois. Kun en anna sijaa vanhojen haikailulle, on kaipauksesta ja surusta pääseminen niin paljon helpompaa. Tavallaan suhtaudun ylipäätään kaikissa vaikeissa tilanteissa itseeni "toimitusjohtajana", jonka kuuluu johtaa elämäänsä järkisyiden perusteella parempaan tulevaisuuteen. Se asenne helpottaa sikäli, etten tee tyhmyyksiä vaikka tunteet sanoisivat mitä.

En halua tuntea elämässäni pahaa oloa, koska en näe syytä sille. Olen iloinen siitä, että kykenen johdattelemaan itseäni parantuakseni kaikista niistä negatiivisista tunteista, joita tietyt asiat laukaisevat. Kun pyrkii syvälle itseensä käsittääkseen, miksi mikäkin asia itsessä ja tunteissa on niin kuin on, on ainakin minulla lähes jatkuvasti vain hyvä olla. Olen tavallaan perillä itsestäni, eikä asiat yleensä pääse yllättämään puun takaa tuottaen ahdistusta. Paha masennus teini-iässä varmastikin auttoi myös tässä asiassa: tiedän, ettei elämäni voi enää koskaan tuntua niin pahalta. Ehkä siksi kaikki on vain hyvin nykyään.

Tarpeeni ei ole kieltää tunteitani, mutta jonkinlainen ihanneminä selvästi haluaa olla kaiken yläpuolella. Onhan nyt ykkösidolinikin sentään J. R. Ewing. Tunteiden kontrollointi ja lempeän hyväksyvä suhtautuminen omaan itseen on silti todella mielekäs tapa päästä yli asioista. Yhtä lailla rinnalla kulkee itsestään pitäminen. Hyvältä tuntuva kokonaisuus minulle.

[CandyMan]

Yliminäni supattelee joskus korvaani ja käskee tappamaan jonkun...

[-Superior-]

Tämä kiihottaa minua:

Self preservation is part of an animal's instinct that demands that the organism survives. Pain and fear are parts of this mechanism. Pain causes discomfort so that the organism is inclined to stop the pain. Fear causes the organism to seek safety and may cause a release of adrenaline which has the affect of increased strength and hieghtened senses such as hearing, smell, and sight.

[hermine]

Kantapään kautta oon oppinut, että pyrkimys tunteidensa kovin vahvaan kontrollointiin on pidemmän päälle kaikkea muuta kuin rationaalista.

[slam]

Kait sitä aika monasti on selainen väkisin punnertajan fiilis. Yrittää painella välittämättä fiiliksistä.

[Keikaus]

Olet sisäistänyt hyvin sen, miten pahasta olosta pääsee. Onnittelut! Toinen juttu on se, että tunteiden kontrolloimiseen tai niiden muokkaamiseen meneekin sitten aika tovi, jonka voisi ihan vain elääkin. Toisaalta, sinä itse saat kyllä valita, miten aikasi käytät, mutta tämän varmaan jo tiesitkin. Sen lisäksi, että ajattelet, voit muuttaa käytöstäsikin. Jos sinua kaikesta ankarasta ajattelustasi huolimatta vaivaa paha olo, mieti, mitä tarvitset, äläkä yritä ajatella niitä pois. Kaipaatko kosketusta, hyväksytyksi tulemista, ystäville avautumista vai mitä? Se, että olet oppinut ajattelemaan itsesi onnelliseksi, on arvokasta tietoa, jota voit myös jakaa ympärillesi.

Olet ainutlaatuinen ja älykäs tyyppi. Mua ei haittaisi ollenkaan, jos nousisit maan ajattelijoiden eturiviin. Kirjoita kirja elämästäsi ja siitä, miten olen kehittynyt siksi kuka olet! Minä ainakin haluaisin lukea sen kirjan.

[voyager2]

[quote="Keikaus"] Toinen juttu on se, että tunteiden kontrolloimiseen tai niiden muokkaamiseen meneekin sitten aika tovi, jonka voisi ihan vain elääkin. quote]

Ihminen kuten minä, joka omaa kyvyn hallita hyvin pitkälle tunteitaan ei ole opetellut toiminta tapaansa. Toivottavasti. Sellainen olisi tunteiden tietoista tukahduttamista ja painamista pinnan alle ja kävisi määritelmästä kylmästä ja kovasta persoonasta. Kyse on minusta ennemmänkin intuitiivisesta tavasta toimia juuri tuolla rationalis-mekaanisella tavalla, joka on vaan toisilla enemmän sisäänrakennettuna kuin toisilla. Tästä seuraa se, että joskus tulee ihmeteltyä joidenkin ihmisten ylikorostunutta lähes halitsemattomalta tuntuvaa tunteiden kontrolloimis kyvyttömyyttä. Tämän jälkeen voi sitten päätyä ajatuksen kulkuun jota S tuossa luullakseni luonnehtii.

Kun nyt muutamat muutkin ovat tässä ketjussa paljastaneet luonteestaan tuon epäilyttävän piirteen itsestään, niin kysyisinkin nyt heiltä kokevatko he elämyspuolella tämän pirteen jotenkin negatiiviseksi. Omasta puolestani voin sanoa sen olevan jos ei nyt ongelma, niin ainakin hankaloittavan kiksien saamista monista asioista. Helposti tulee melkeimpä kadehdittua ihmisiä jotka saavat euforia piikkinsä kokemuksista, jotka ovat itselle liian arkipäiväisiä tai muuten vaan latteita herättämään sen kummempaa mielenliikutusta. Olen joskus luonnehtinutkin itseäni kuvailemalla että jos nyt näkisin sienipilven tuolta ikkunasta, niin en varmasti joutuisi paniikkin tai shokkin vaan ensimmäinen ajatukseni olisi varmasti vain, että nyt sitten lähdetään jatkamaan sitten tältä pohjalta. Jos taas olisin huumeiden käyttäjä, olisin jo kauan aikaa sitten siirtynyt suonensisäisiin pössyttelyn sijasta.

En nyt oikeastaan tiedä, miksi katsoin asiakseni puolustella noinkin ärsyttävää sanaa kuin yliminä. Siksipä kai, koska olin huomaavanani siinä liian paljon piirteitä itsestäni. ääh...

[JoeB]

niin kysyisinkin nyt heiltä kokevatko he elämyspuolella tämän pirteen jotenkin negatiiviseksi.

Koska negatiiviset tuntemukset on vaimennettuja niin sama kay myos positiivisille tuntemuksille jossain maarin, ei niin etta en voisi nauttia elaman hyvista puolista mutta kovimmat lyhytaikaiset euforiapiikit jaavat kylla kokematta, tosin jos ns hyvan fiiliksen aiheuttama tilanne jatkuu pitkaan niin silloin tietysti hyva olo paranee koko ajan.

Kaippa tilannetta voi teknisesti kuvata tunteellisena takaisinkytkentana joka kaytannossa poistaa akilliset vaihtelut kumpaankin suuntaan ja jossa lisaksi on "huonon fiiliksen" ylimaarainen suodatus.

Mutta vastaus kysymykseen, ei, en pida sita negatiivisena asiana kuitenkaan.

[iadyn]

Superior
Olet silti varmasti huomannut kuinka ärsyttävän mahdotonta lopullinen rationalisointi onkaan. Dynaamis-teknis-mekaaninen ihminen on todellinen ihminen, se objektiivinen kausaalisuhteiden maailmassa elävä olento joita olemme, eikä psyykkis-fyysis-sosiaalinen harhakuva miksikä me pyrimme itsemme mieltämään. Silti tuohon lopulliseen täydellisyyteen joita vain harvat tavoittelevat on niin pitkä matka päästä. Taustalla on aina sosiaaliset ym. tekijät jotka ovat muokanneet meitä vuosina jolloin emme vielä kyenneet tiedostamaan todellista minäämme. Esihistoriamme (joka on muokannut geneettistä olemustamme psyykkis-fyysis-sosiaaliseksi kokonaisuudeksi) sekä lapsuusvuotemme (jolloin otamme suurimmat sosiaaliset vaikutteemme) vaikuttavat meihin liiaksi, että kykenisimme lopullisesti vapautumaan kahleista jotka meitä pidättelevät ymmärtämästä, tai pikemminkin elämästä, tämän sinun minä käsitteesi mukaan. Vaikka kuinka pyrkisi tuohon absolutismiin, niin vähintäänkin se pieni saastunut osa aivojamme joka pidättelee meitä antisosiopaattisina, kolkuttaa ja sanoo: olet silti vain ihminen, sinulla on tunteet, haaveet, toiveet, uskomukset, muistot ja tavoitteet.
Itse olen kuitenkin ratkaissut ongelman sillä että en pyri mihinkään absolutismiin sillä absoluuttisuus on myös rajoite. Pitäydyn siinä ajatuksessa, että ihminen on suurempi kokonaisuus ymmärrettyään yllä olevan, pyrkiessään tuohon nirvananomaiseen tilaan ilman vaistojen sanelemia tunteita, nauttien kuitenkin niistä sillä todellinen nautinto katoaa kun rationalisoi tunteensa. Kyetä hyväksikäyttää oikeissa tilanteissa kumpaakin tai jompaakumpaa olemisen muotoa, antaa useampia mahdollisuuksia.
Jotta jalat pysyvät tämän todellisuuden maan pinnalla on ehkä paras pitää dynaamis-teknis-mekaanista minäkuvaa vain ideaalien tasolla.
Lopuksi voisin mainita että näkökantasi vaikuttaa joko sosiopaattiselta tai sellaiselta joka on saavuttanut rajan, ylittänyt sen ja vihdoin tullut tietoiseksi. Itse en miellä mitään sanomaasi ”friikiksi” vaan rajat ylittäneen tietoiseksi tulleen YKSILÖN mietteeksi.

Vielä jatkaakseni, toivottavasti kiihotuksesi lähenee orgasmia: "The Astonishing Hypothesis is that You, your joys and your sorrows, your memories and your ambitions, your sense of personal identity and free will, are in fact no more than the behavior of a vast assembly of nerve cells and their associated molecules." –Francis Crick

Olen iloinen siitä, että kykenen johdattelemaan itseäni parantuakseni kaikista niistä negatiivisista tunteista, joita tietyt asiat laukaisevat.

Tarkoitit varmaankin että argumentoit ja johdat logiikan mukaisesti itsesi parantuaksesi negatiivisista tunteista, sillä johdattelu on enemmänkin itselleen valehtelua, se ei niinkään sisällä logiikkaa. Käsitteistö on peräisin muun muassa matematiikasta jossa kaavat johdetaan ei johdatella. Kielikukkanen