No niin. Onko sinulla hyvä itsetunto ja jos ei ole, niin miksi ei? Ja jos on, niin miksi niin?
Oletko kiltti ja siten huono itsetuntoinen vai kusipää ja hyvä itsetuntoinen tapaus? (en itse kannata näin helppoa rajanvetoa; hyvä itsetunto voi olla muullakin kuin kusisukalla)
Minulla on helvetin huono itsetunto, en ymmärrä kuinka voin elää sen kanssa. Joskus kun pakkasaamuna korjaan meksikolaisen vahinkoplörtsiä, koen olevani ihan kakkaa ja etten enää jaksa elää!
Tuohon (onko itsetunto hyvä vai huono) on mielestäni hyvin vaikea vastata.
Itse tiedän omat vahvuuteni ja heikkouteni. Tiedän, että määrätyt lahjakkuudet minulta puuttuvat täysin, toisaalta minulla myös on määrättyjä lahjakkuuksia.
En pyydä anteeksi olemassaoloani.
Mitä oikeastaan tarkoitat sillä, että itsetunto olisi hyvä tai huono?
HellBell kirjoitti:
Kaikki johtuu siitä kun olen kaikista kiltein.
Mielestäni kiltteydellä ja itsetunnolla ei ole oikeastaan minkäänlaista riippuvuussuhdetta toisiinsa.
Komps.
Pidän itseäni kilttinä, eikä itsetuntoni luullakseni ole huono.
Puolustan kyllä itseäni ja ajan tarvittaessa omaa etuani, mutta olen silti mielestäni kiltti; haluan olla hyvissä väleissä ihmisten kanssa, enkä halua heille pahaa ja olen valmis auttamaan.
HellBell kirjoitti:
Kaikki johtuu siitä kun olen kaikista kiltein.
Mielestäni kiltteydellä ja itsetunnolla ei ole oikeastaan minkäänlaista riippuvuussuhdetta toisiinsa.
On niillä siinä mielessä yhteys, että ihminen jolla on hyvä itsetunto ei tarvitse kohdella ketään muuta ihmistä huonosti tunteakseen itsensä paremmaksi - tapa joka on aika tyypillinen ihmisille, joilla on huono itsetunto. Toisaalta ihminen, jolla on huono itsetunto voi myös olla kuin ovimatto, joka antaa kaikille periksi. Tähän olettaisin HellBellin viitanneen kiltteydellä.
Mulla on hyvä itsetunto, pidän itseäni tosi hyvänä!
Poikkeuksena krapulat jolloin yleensä mietin vaan kaikista projekteistani että miten sä kuvittelet tonkin hoitavas, juoppo?
Toisaalta haluisin että kaikki tykkää musta, mutta ikävä kyllä oon sellasta ihmistyyppiä joka ei kaikille sovi.
Joskus siis harmittaa kun ihmiset ei tajuu.
Itsetunnosta en tiedä. Olen aika paska ihminen, oikeastaan jokaisessa merkittävässä asiassa. Onko tämän asian tunnustaminen itselleen ja sen kanssa eläminen merkki hyvästä itsetunnosta?
Kilttikään en ole, silläkin tavalla olen paska.
Since I cannot prove a lover, to entertain these fair well-spoken days, I am determined to prove a villain and hate the idle pleasures of these days.
Kyllä mulla mielestäni on hyvä itsetunto, jos sillä tarkoitetaan sitä, että tuntee itsensä sekä fyysisesti, että henkisesti hyvin eikä tarvitse kummarella ketään. Uskaltaa olla oma itsensä ja ilmaista mielipiteensä kelle tahansa, pelkäämättä, miten toinen niihin reagoi.
Samoin, olen hyvin kiltti ja saan hyvän olon tunteen myös toisten hyvästä olosta, olematta laisinkaan kateellinen hänelle. Kai tätä sitten nimitetään myös empaattisuudeksi.
Olen "Chapin" kanssa tästä samaa mieltä, että
"ihminen jolla on hyvä itsetunto ei tarvitse kohdella ketään muuta ihmistä huonosti tunteakseen itsensä paremmaksi"
"Elämä syntyy hanurista - tai ainakin läheltä sitä"
Ehdotan ketjun poistamista ennen kuin EW tai So Easy näkee sen. Internetissä on kääpiöeläinpornoa jo ihan tarpeeksi.
I was at the hospital laughing at cripples
Then I heard your kid just died
Suddenly, that was funnier than the cripples
So I tracked you down and made fun of you
It was an open casket wake
I spilled my beer in your kid’s coffin
Miellän hyvän itsetunnon tarkoittavan sitä, että omanarvontunne ei ole juurikaan riippuvainen muiden mielipiteistä. Eli uskaltaa olla oman tien kulkija, oli se oma tie sitten middle of the roadia tai jotain ihan muuta.
Korostuneen huono itsetunto voi näkyä ihmisessä ainakin kahdella tapaa:
(1) Ovimatto. Yrittää olla kaikille mieliksi, koska pelkää niin paljon joutuvansa muiden kritisoimaksi. Ovimatto todennäköisesti tietää olevansa heikko itsetuntoinen.
(2) Narsisti. On äärimmäisen hyvää pataa niiden kanssa, joiden arvostusta nauttii (halu saada lisää arvostusta), mutta on vittumainen niille, joiden arvostelun kohteeksi joutuu tai joiden tapoja ei hyväksy (tarve vähätellä arvostelijoita / muunlaisia). Narsistilla voi olla uskomaton ego, eikä hän sen takia tajua, että hänen käytöksensä johtuu huonosta itsetunnosta.
NuoriDaavid kirjoitti:Tuohon (onko itsetunto hyvä vai huono) on mielestäni hyvin vaikea vastata.
En pyydä anteeksi olemassaoloani.
Komppailen erityisesti tuota mustaa. Iän myötä suhtautumiseni itseeni on keventynyt ja hyväksyn rajoitteeni, vaikka ne tosiaan välillä harmittavat. Etenkin juuri itsekriittisyyteni, amfetamiinilla ladatun jyrsijän keskittymiskyky ja matala turhautumisasteeni ovat "estäneet" kokeilemasta hakeutua urille, jotka olisivat kiinnostaneet. Mutta so not, tässä mennään. Voisin tällä hetkellä sanoa itsetuntoni olevan jopa melko hyvä.
"Facts are stupid things."
Ronald Reagan
«Don't play with fire, play with Ihminen.»
Sloganizer.net
HellBell kirjoitti:
Kaikki johtuu siitä kun olen kaikista kiltein. :oops:
Mielestäni kiltteydellä ja itsetunnolla ei ole oikeastaan minkäänlaista riippuvuussuhdetta toisiinsa.
On niillä siinä mielessä yhteys, että ihminen jolla on hyvä itsetunto ei tarvitse kohdella ketään muuta ihmistä huonosti tunteakseen itsensä paremmaksi - tapa joka on aika tyypillinen ihmisille, joilla on huono itsetunto. Toisaalta ihminen, jolla on huono itsetunto voi myös olla kuin ovimatto, joka antaa kaikille periksi. Tähän olettaisin HellBellin viitanneen kiltteydellä.
Joo, vaikka selvennykseksi heitän tähän väliin että olin taas tuhma aloituksessa, ei tässä kaikkein kilteimpiä olla.
Mutta siis, sillä miten kohtelee muita ihmisiä ja antaa itseään kohdeltavan on yhteys itsetuntoon, kuten Chapkin omalla tapaansa sanoi. Toisaalta siinäkin on niin monta eri sävyä;jaksaako mitäkin mihin suuntaan hötkyillä - maksaako vaivan vai ei, jos itse tietää miten asiat ovat.
Mulla ei henk.koht.ole ongelmia itsetunnon kanssa, hehhe. Sama kuin väittäisi meksikolaista marjanpoimijaksi. Että infoksi Keikullekin. ;-)
HellBell kirjoitti:Minulla on helvetin huono itsetunto, en ymmärrä kuinka voin elää sen kanssa. Joskus kun pakkasaamuna korjaan meksikolaisen vahinkoplörtsiä, koen olevani ihan kakkaa ja etten enää jaksa elää!
Kaikki johtuu siitä kun olen kaikista kiltein.
Haistan viritetyn ansan... Vaikka kuka täällä nyt mitään tosissaan kirjoittaisikaan.
Think kirjoitti:Mielestäni kiltteydellä ja itsetunnolla ei ole oikeastaan minkäänlaista riippuvuussuhdetta toisiinsa.
Muussa keskustelussa havaitsin erään toisen palstalaisen käyttävän "kiltteyttä" nössömäisyyden ja puolustuskyvyttömyyden synonyyminä. Kynnysmatto voi toki olla kyllä luonteeltaan kiltti, mutta kiltti ei välttämättä ole kynnysmatto.
Crowbar kirjoitti:Ehdotan ketjun poistamista ennen kuin EW tai So Easy näkee sen. Internetissä on kääpiöeläinpornoa jo ihan tarpeeksi.
Eipä hötkyillä. It's not over 'till the dwarf lady sings.
No tehdään ennaltaehkäisevä isku:
Itsetuntoa vai parantaa kehittämällä itsetuntemusta. Ne ovat melkein sama sanakin.
Btw SE ja EW ovat kadonneet? Etteivät vain olisi elcon sanoin leimahtaneet spontaanisti tuleen saavuttaessa itsetuntemuksen korkeimman asteen.
Eikun ne otti elcon neuvosta vaarin ja menivät perustamaan nokiat
itsellensä. Niitä on kohta aika monta.
EDIT: Tai ne piti miittinsä joulun jälkeen ja So Easy olikin oikeasti hummeri ja se söi EW:n, joka olikin oikeasti hämähäkiksi muuttunut japanilaisneuvostoliittolainen pillukarva.
Viimeksi muokannut Crowbar, 23.02.2007 12:08. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
I was at the hospital laughing at cripples
Then I heard your kid just died
Suddenly, that was funnier than the cripples
So I tracked you down and made fun of you
It was an open casket wake
I spilled my beer in your kid’s coffin
Mä yhdistän itsetunnon aika vahvasti sosiaalisiin tilanteisiin, sosiaalisuuteen. Uskallukseen olla oma itsensä ja tarpeen vaatiessa kertoa mielipiteensä riippumatta muiden suhtautumisesta. Arkuus voi olla merkki huonosta itsetuntoa. Aivan kuten vaikka liian nopea puhetapa, aivan kuten sata muutakin asia. Oikeastaan ihminen pitää tuntea aika hyvin, ennenkuin osaan tehdä juuri mitään johtopäätöstä itsetunnosta.
Itsetunto kytkeytyy myös siihen, että tuntee itsensä, ymmärtää elämää ja ihmisiä, ja on sinut itsensä kanssa.
I was at the hospital laughing at cripples
Then I heard your kid just died
Suddenly, that was funnier than the cripples
So I tracked you down and made fun of you
It was an open casket wake
I spilled my beer in your kid’s coffin
Chap kirjoitti:Korostuneen huono itsetunto voi näkyä ihmisessä ainakin kahdella tapaa:
(1) Ovimatto. Yrittää olla kaikille mieliksi, koska pelkää niin paljon joutuvansa muiden kritisoimaksi. Ovimatto todennäköisesti tietää olevansa heikko itsetuntoinen.
(2) Narsisti. On äärimmäisen hyvää pataa niiden kanssa, joiden arvostusta nauttii (halu saada lisää arvostusta), mutta on vittumainen niille, joiden arvostelun kohteeksi joutuu tai joiden tapoja ei hyväksy (tarve vähätellä arvostelijoita / muunlaisia). Narsistilla voi olla uskomaton ego, eikä hän sen takia tajua, että hänen käytöksensä johtuu huonosta itsetunnosta.
Voiko itsetunto (omanarvontunto?) olla vastaavasti ylikorostunut? Pultsareita ei paljoa hetkauta mitä ympäristö heistä ajattelee, joten voisin kuvitella heidän edustavan itsetunnon ideaalin fyysistä olomuotoa. Olen itsekin havainnnut alkoholin myönteisen vaikutuksen omaan ja muiden itsetuntoon. Naisillekin, noille pelottaville hirviöille, on silloin helpompaa jutella tuttavallisesti. Muulloin puhe takeltelee ja pissa tulee housuun.
CandyMan kirjoitti:
Olen itsekin havainnnut alkoholin myönteisen vaikutuksen omaan ja muiden itsetuntoon. Naisillekin, noille pelottaville hirviöille, on silloin helpompaa jutella tuttavallisesti. Muulloin puhe takeltelee ja pissa tulee housuun.
Toisaalta alkoholikin saattaa aiheuttaa puheen takeltelua ja pissin tuloa housuun.
On kuitenkin niin, että alkoholin vaikutuksen ollessa äärimmilleen kehittynyt molemmissa osapuolissa
puhe turhaa on
riittää kun kysyy "lähetsä mun luo?"
Viimeksi muokannut NuoriDaavid, 23.02.2007 12:26. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
