Mies, kuinka kunniakeskeisesti ajettelet?

Yleinen lätinä jä kitinä
Dr.Diarrhea

Mies, kuinka kunniakeskeisesti ajettelet?

Viesti Kirjoittaja Dr.Diarrhea »

Käsittääkseni myös suomalaisen miehen tapaa nähdä ja arvottaa asiat sekä perustaa oman elämänsä valinnat ohjaa kunnia-ajattelu, toisilla enemmän mutta kaikilla jonkin verran. Könsikkäillämme kunnia-asioita ovat useimmiten kunniallinen työ, hyvä perheenisyys sekä mielestäni erityisempinä esimerkiksi oman talon rakentaminen ja rauhanturvajoukoissa palveleminen. Myös intin käyminen on monelle juuri kunniaseikka.

Kuinka kunniakeskeinen sinä olet? Mitä kunniakäsitykseesi kuuluu? Miten olet toteuttanut kunniakäsitystäsi elämässäsi? Kunnia-ajatteluhan on kulttuurisidonnaista.

Itse olen huomannut, että kunniakäsitykseni poikkeaa jonkin verran valtavirrasta. Tästä syytä olenkin asiaa pohdiskellut. Kertokaahan te kanssapalstailijat ensin omista ajatuksistanne, en halua aloittajana lyödä suuntaviivoja tai raamittaa.
Avatar
Vadim
Kitisijä
Viestit: 3469
Liittynyt: 23.08.2005 12:00
Paikkakunta: Helsinki

Re: Mies, kuinka kunniakeskeisesti ajettelet?

Viesti Kirjoittaja Vadim »

Dr.Diarrhea kirjoitti:Käsittääkseni myös suomalaisen miehen tapaa nähdä ja arvottaa asiat sekä perustaa oman elämänsä valinnat ohjaa kunnia-ajattelu, toisilla enemmän mutta kaikilla jonkin verran. Könsikkäillämme kunnia-asioita ovat useimmiten kunniallinen työ, hyvä perheenisyys sekä mielestäni erityisempinä esimerkiksi oman talon rakentaminen ja rauhanturvajoukoissa palveleminen. Myös intin käyminen on monelle juuri kunniaseikka.

Kuinka kunniakeskeinen sinä olet? Mitä kunniakäsitykseesi kuuluu? Miten olet toteuttanut kunniakäsitystäsi elämässäsi? Kunnia-ajatteluhan on kulttuurisidonnaista.

Itse olen huomannut, että kunniakäsitykseni poikkeaa jonkin verran valtavirrasta. Tästä syytä olenkin asiaa pohdiskellut. Kertokaahan te kanssapalstailijat ensin omista ajatuksistanne, en halua aloittajana lyödä suuntaviivoja tai raamittaa.
Tämä on sen verran tärkeä kysymys, että taidan yrittää vastata siihen, vaikken olekaan varsinaisesti tullut ajatelleeksi asiaa.

Kunniakäsityksen ja erityisesti mieskunnian ilmenismuodot ovat osa minkä tahansa yhteiskunnan kivijalkaa, ja tietenkin kansallisvaltiossa ja kapitalistisessa järjestelmässä ne saavat erityismerkityksen. Kunnia oikeuttaa - - - tässä mielessä se tekee yksilölle mahdolliseksi yhtäältä hypyn (tuomittavasta) murhasta (oikeutettuun) sotaan ja toisaalta loikan individualistisesta omaneduntavoittelusta sen oikeuttavaan intersubjektiiviseen oikeudenmukaisuuteen. Tässä mielessä kunnia näyttäytyy minkä tahansa yhteiskunnan tai yhteisön välttämättömänä mutta äärimmäisen ongelmallisena elementtinä, sillä se oikeuttaa sen, millä ei ole oikeutusta. Vaikka yhteiskunnan yksilöihin kohdistuvat vaateet kuvataan usein kunniasidonnaisina kysymyksinä, on syytä huomata, että samaa mekanismina käyttävät monenlaiset (mies)yhteisöt, rikollisliigoista alkukantaisiin heimojärjestelmiin asti, joissa molemmissa kunnia validoi jotain, mikä ei juuri poikkea silkasta väkivallasta. Kysymys on viime kädessä aina siitä, että kunnian perusviesti on se, että sääntöjä on noudatettava, riippumatta siitä, kuinka mielivaltaisia, typeriä tai vahingollisia ne lopulta ovat. Tässä mielessä kunnia on ehkä jossain mielessä keskeisempää kuin vaikkapa oikeus tai oikeudenmukaisuus, koska valtiojärjestelmät ovat lopulta harvemmin oikeutettuja tai oikeudenmukaisia missään sellaisessa mielessä, mikä olisi eettisesti perusteltavissa.

Tässä mielessä suhteeni kunniaan on samalla tavalla jännitteinen ja sisäisesti ristiriitainen kuin kunniakäsitys itsekin. Kun tiedostan kunniaan liittyvän problematiikan ja sen roolin väkivallan justifioijana, on epäjohdonmukaista tarttua siihen sillä tarmolla, jolla olen sitä joskus toteuttanut. Voisi kai ajatella, että kunnia viittaa sisäiseen näkökulmaan, kun taas kunnian tavoittelu tai kunnianhimo, olipa se sitten kuinka sisäsyntyistä vain, tavoittelee kunnian ulkoisia tunnusmerkkejä, jotka tavallisesti kumpuavat yhteiskunnan asettamista testeistä. Kunnianhimo tietysti palvelee jonkinasteista turhamaisuutta, vaikka sillä onkin yhteiskunnallisesti hyödyllisiä funktioita, enkä ole itse tästä millään muotoa vapaa, pikemminkin päinvastoin. Omalla kohdallani tämä on johtanut ajoittain pakkomielteenomaiseen yhteiskunnallisten tunnustusten tavoitteluun, ja minut on pelastanut täydelliseltä eettiseltä vararikolta oma laiskuuteni, hyvin puutteellisen ja ajoittain ilmenevän itsereflektiokykyni lisäksi. Niinpä olen pinonnut laudatureja ylioppilaskirjoituksissa ja yliopistolla; haalinut nappuloita kauluksiini; hakeutunut oikeustieteen pariin, todennäköisesti sen uskotellun kunniallisuuden vuoksi; ja niin edespäin. Kunniattomuudella onkin elämässäni hyvin keskeinen kaksoismerkitys; yhtäältä kunniattomuus liittyy aina varoittavaan esimerkkiin, toisaalta tunnustan, että kunniattomuus vapauttaa.

Kunniallisuuttani, joka näyttäytyy ei vain melko porvarillisessa habituksessani vaan myös sitoutumisena porvarillisen yhteiskunnan ummehtuneisiin koodistoihin, erityisesti herrasmieheyteen, sekä nationalistisiin rakenteisiin, kuten armeijaan ja sen viestimään itsensä uhraamiseen ja uskollisuuteen, leimaa siis sen läheinen yhteys kunniattomuuteen kunniallisuuden pakokeinona. Asiaa monimutkaistaa se, että kunniallisuus ja kunniattomuus on lopulta relatiivinen kysymys, ja jokin, joka saattaa näyttää kunnialliselta tietyssä historiallisessa ja yhteiskunnallisessa kontekstissa, voi myöhemmin tulla universaalisti tuomituksi. Oman itseni kannalta olisi ehkä suotavaa ajatella samalla enemmän ja vähemmän sitä, mikä oikeastaan on suotavaa. Juuri tästä syystä kysymys saattaa olla ratkaisematon.
Dr.Diarrhea

Re: Mies, kuinka kunniakeskeisesti ajettelet?

Viesti Kirjoittaja Dr.Diarrhea »

Vadim kirjoitti:Kunnianhimo tietysti palvelee jonkinasteista turhamaisuutta, vaikka sillä onkin yhteiskunnallisesti hyödyllisiä funktioita, enkä ole itse tästä millään muotoa vapaa, pikemminkin päinvastoin.
Sun kirjoitus kertoi susta itse asiassa aika paljon: siitä mihin kirjoituksesi keskittyi, mistä kerroit, mitkä asiat olit valinnut. Olkoonkin, että aloitukseni oli turhan laaja, ja täten ehkä huono aloitus, jolloin aihe näyttäytynee monelle turhankin raskaana. Olit kuitenkin käsitellyt aihetta omasta näkökulmastasi, ja luulisin, että toit esiin niitä asioita, jotka ensimmäisenä nousivat pintaan? Mutta tätä aihetta on käsitelty jonkin verran mm. keskusteluohjelmissa vuosien varrella, joista se on jäänyt kytemään omaan uuniini.

Kunnianhimo on mielestäni sanana erittäin monitulkintainen, siksi tartuin siihen. Samalla se on erittäin ristiriitainen. Yleisesti kunnianhimolla käsitetään lähinnä työhön ja opiskeluun kohdistuvaa omistautumista ja menestymisen tahtoa. Tämäkin on kulttuurisidonnaista, mutta näin meillä Suomessa. Kunnianhimoinen perheenäiti, joka haluaa onnistua nimenomaan ja pelkästään äitinä, mikä se on?

Kunnianhimohan on useimmiten loppujen lopuksi itsekeskeistä ja maallista. Keskitytään omaan itseen, luovutaan paljosta sisällökkäämästä, kuten perhe-elämästä. Mitä jää käteen? Mikä onkaan tärkeintä? Mistä se onnellisuus kumpuaa?

Muistan ala-asteella opettajan sitä kysyessä vastanneeni haluavani isona pankinjohtajaksi. Taisin miettiä asiaa vain rahan sokaisemana. En oikein muuhun kyennyt 8)

Nykyään kunnianhimoni keskittyy oikeastaan enemmän työn ulkopuolisiin asioihin: harrastuksiin, elämän ja ihmisten seuraamiseen, niiden opiskeluun. Varsinkin ihmiset kaikessa kompleksisuudessaan ovat alkaneet kiinnostaa yhä enemmän.
Edith

Re: Mies, kuinka kunniakeskeisesti ajettelet?

Viesti Kirjoittaja Edith »

Haa, mä meinasin jo viime sunnuntaina vähän alotella kunnianhimo- ja myös akateemisuuskeskustelua, kun - paitsi että tunsin jääneeni täällä viime päivinä ihan liian vähälle huomiolle (niinks aina) - luin Sunnuntain Hesarista jutun ministerien perhe-elämästä, tai paremminkin siitä vähästä ajasta, joka heillä perheelle ja harrastuksille ja itsensä ei-ammatilliselle kehittämiselle jää. En ollenkaan voi ymmärtää sitä kunnianhimoa, joka ajaa ihmisen pyrkimään tuollaiseen työhön.
Dr.Diarrhea kirjoitti: Muistan ala-asteella opettajan sitä kysyessä vastanneeni haluavani isona pankinjohtajaksi. Taisin miettiä asiaa vain rahan sokaisemana. En oikein muuhun kyennyt 8)
Mulla oli samaa kans penskampana. Joku rahanahneista ja arvomaailmaltaan vinoutuneista enoistani (nuo ominaisuudet eivät aina kuulu yhteen, mutta enojeni kohdalla kyllä) sai silloin minut uskomaan, että koska olen "lahjakas tyttö" tmsp, minun kannattaisi isona ryhtyä tuomariksi, koska siitä saa paljon rahaa. No, sittemmin kyllä tajusin mm. sen, ettei tuomarius kiinnosta minua pätkääkään.

Mua ei kiinnosta päteä. Eikä mua kiinnosta esim. tavoitella korkeita oppiarvoja tai suuria rahoja tai suurta kauneutta (jota siis, kuten kaikki tietävät, tavoitellaan laihduttamalla).

Tietysti tulee luettua kaikenlaista. Esimerkiksi ottaa pattiin jutut, että tuloeroja pitäisi kasvattaa ja akateemisten ihmisten palkkojen tulisi olla nykyistä korkeampia tai jopa että vähänkoulutettujen palkkojen tulisi olla nykyistä alhaisempia. Koska rahaahan kuitenkin jossain määrin elämiseen tarvitsen, tulee sitten ajauduttua ristiriitaan: pitäisikö elämänsä pitimiksi sittenkin yrittää päteä vähän? Esimerkiksi mun yliopisto-opinnot ovat lakanneet puhuttelemasta mua jo kauan sitten, enkä näillä näkymin jatka niitä enää kandinpapereitten jälkeen. Mutta kantsisko sittenkin? Kantsiiko ottaa huomioon sellaista ihmisen puheita, joiden arvomaailmat ovat täysin erilaisia omistani? Kantsisko vaan joten kuten keplotella ne maisterin paperit, vaikka ääni sisälläni sanoo olevan väärin vaan joten kuten rajoja hipomalla hankkia itselleen paperit alalta, joka ei kiinnosta, vain jotta saisi enemmän rahaa ja arvostusta sellaisilta ihmisiltä, joita ei välttämättä itse arvosta ja joiden arvostuksista ei siis ehkä kantsisi piitata? Miten oppisi olemaan piittaamatta? Jopa uusin Ylioppilaslehtikin antaa neuvoja päästä opinnoista mahdollisimman helpolla läpi ilman sen kummempaa asioiden sisältämistä: http://www.ylioppilaslehti.fi/2007/05/1 ... a-neuvoja/
Dr.Diarrhea kirjoitti:Nykyään kunnianhimoni keskittyy oikeastaan enemmän työn ulkopuolisiin asioihin: harrastuksiin, elämän ja ihmisten seuraamiseen, niiden opiskeluun. Varsinkin ihmiset kaikessa kompleksisuudessaan ovat alkaneet kiinnostaa yhä enemmän.
Samixet. Ihmisissä riittäis mulle ymmärtämistä.

Mä en sit oo mies (ylläri!) mut näitä oon siis funtisinu.
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: Mies, kuinka kunniakeskeisesti ajettelet?

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

Vadim kirjoitti:kauneutta
Tämän vuoksi pidän Kitinää säännöllisten piipahtamisien arvoisena. :h: Kiitos myös ketjun aloittajalle.
NuoriDaavid

Re: Mies, kuinka kunniakeskeisesti ajettelet?

Viesti Kirjoittaja NuoriDaavid »

Edith kirjoitti: --Joku rahanahneista ja arvomaailmaltaan vinoutuneista enoistani--
-.
Onko sinulla halluasi jokin absoluuttinen oikea arvomaailma, josta voi helposti tarkistaa onko arvomaailma vinossa?
Edith kirjoitti:
sai silloin minut uskomaan, että koska olen "lahjakas tyttö" tmsp, minun kannattaisi isona ryhtyä tuomariksi, koska siitä saa paljon rahaa. No, sittemmin kyllä tajusin mm. sen, ettei tuomarius kiinnosta minua pätkääkään.
-.
Mistä tiedät? Et nytkään vaikuta tyytyväiseltä:
Edith kirjoitti:
Mua ei kiinnosta päteä. Eikä mua kiinnosta esim. tavoitella korkeita oppiarvoja tai suuria rahoja tai suurta kauneutta (jota siis, kuten kaikki tietävät, tavoitellaan laihduttamalla).

---? Esimerkiksi mun yliopisto-opinnot ovat lakanneet puhuttelemasta mua jo kauan sitten, enkä näillä näkymin jatka niitä enää kandinpapereitten jälkeen.---Kantsisko vaan joten kuten keplotella ne maisterin paperit, vaikka ääni sisälläni sanoo olevan väärin vaan joten kuten rajoja hipomalla hankkia itselleen paperit alalta, joka ei kiinnosta, -.
Avatar
BrianW
Kitisijä
Viestit: 1279
Liittynyt: 14.08.2005 18:50
Paikkakunta: Suomen Ritchmond
Viesti:

Re: Mies, kuinka kunniakeskeisesti ajettelet?

Viesti Kirjoittaja BrianW »

Kiitos aloittajalle. Mielenkiintoinen aihe, joka todella pistää miettimään. Katsotaan minkälaiseen tulokseen tulen.

Kun tämä nyt on alunperin miehille suunnattu, niin pitäisikö avata oma ketju naisille?
When the going gets weird, the weird turn pro.

Dr. Hunter S. Thompson
nokkaelain

Re: Mies, kuinka kunniakeskeisesti ajettelet?

Viesti Kirjoittaja nokkaelain »

NuoriDaavid kirjoitti:
Edith kirjoitti: --Joku rahanahneista ja arvomaailmaltaan vinoutuneista enoistani--
-.
Onko sinulla halluasi jokin absoluuttinen oikea arvomaailma, josta voi helposti tarkistaa onko arvomaailma vinossa?
Edith kirjoitti: sai silloin minut uskomaan, että koska olen "lahjakas tyttö" tmsp, minun kannattaisi isona ryhtyä tuomariksi, koska siitä saa paljon rahaa. No, sittemmin kyllä tajusin mm. sen, ettei tuomarius kiinnosta minua pätkääkään.
-.
No kyllä sellaista arvomaailmaa voi vähintään vinoutuneeksi kutsua, jos taloudellinen hyöty asetetaan ajattelamatta ilman muuta sen edelle, mitä haluaisi tehdä.
NuoriDaavid

Re: Mies, kuinka kunniakeskeisesti ajettelet?

Viesti Kirjoittaja NuoriDaavid »

nokkaelain kirjoitti:
NuoriDaavid kirjoitti:
Edith kirjoitti: --Joku rahanahneista ja arvomaailmaltaan vinoutuneista enoistani--
-.
Onko sinulla halluasi jokin absoluuttinen oikea arvomaailma, josta voi helposti tarkistaa onko arvomaailma vinossa?
Edith kirjoitti: sai silloin minut uskomaan, että koska olen "lahjakas tyttö" tmsp, minun kannattaisi isona ryhtyä tuomariksi, koska siitä saa paljon rahaa. No, sittemmin kyllä tajusin mm. sen, ettei tuomarius kiinnosta minua pätkääkään.
-.
No kyllä sellaista arvomaailmaa voi vähintään vinoutuneeksi kutsua, jos taloudellinen hyöty asetetaan ajattelamatta ilman muuta sen edelle, mitä haluaisi tehdä.
Ei välttämättä. Jos joku asettaa talodellisen hyödyn kovin korkealle arvoasteikossaan, niin silloin taloudellisen hyödyn asettaminen sen edelle, mitä haluaisi tehdä, on ok.

Jos esim Edithin eno eri ammateista mieluiten olisi katusoittaja, mutta arvostaa rahallista hyötyä enemmän kuin sitä, että voi tehdä ammatikseen mitä haluaa, niin silloin on hänen kannaltaan ok valita porvarillinen ammatti.

Jos sen sijaan joku henkilö arvostaa kaikkein eniten sitä, että voi tehdä ammatikseen sitä, mistä eniten pitää, niin silloin taloudellinen hyöty ei ole oleellinen.
Avatar
Gattaca
Kitisijä
Viestit: 4424
Liittynyt: 16.08.2005 16:12

Re: Mies, kuinka kunniakeskeisesti ajettelet?

Viesti Kirjoittaja Gattaca »

NuoriDaavid kirjoitti:
nokkaeläin kirjoitti: No kyllä sellaista arvomaailmaa voi vähintään vinoutuneeksi kutsua, jos taloudellinen hyöty asetetaan ajattelamatta ilman muuta sen edelle, mitä haluaisi tehdä.
Ei välttämättä. Jos joku asettaa talodellisen hyödyn kovin korkealle arvoasteikossaan, niin silloin taloudellisen hyödyn asettaminen sen edelle, mitä haluaisi tehdä, on ok.
Ettei sinua vaan ärsyttäisi, että ihmisillä on muitakin arvoja kuin omaneduntavoittelu? Sinusta olen saanut käsityksen, että ammattisikin valitsit (vanhempiesi kanssa :D ) vain sillä perusteella mistä eniten tuohta lähtee. Ja sinulle tärkeää on, että saat tuohta hommasta jonka osaat hyvin.. ja se saisi olla mitä vaan osaisit?

Onhan se arvo tuokin, ja arvorelativistisesti hyväksyttävä. Sitä relativismia ei vaan arkipuheessa koko ajan toitoteta, vaan ihan hyvin joku voi kummastella pelkkää rahan hankkimista elämänarvona. Sillä kun ei ole sisältöä kuin rahan kahmijalle itselleen.

Jos ihmisen perusarvo on oman edun tavoittelu, niin silloin hän on tavallaan umpiossa sen suhteen miten sitä muille perustelee sosiaalisessa keskustelussa.

Esimerkiksi vanhaenoni messuaa yhtenään, miten häntä "ÄRSYTTÄÄ" että ilmastonmuutoksesta valitetaan, koska Suomen "talonjussit" vain hyötyvät siitä. Just joo, miljoonat ihmiset ehkä tulevat kärsimään tulvista tai kuivuudesta, mutta siitä valittaminen "ärsyttää" enoani perusteella että enoni ammattikunta (ml minäkin nyt tietysti) hyötyy muutoksista! Voiko fakki-idiootimpaa ja itsekkäämpää asennetta ollakaan. Ja tosiaan tuollaista argumenttia ei oikein kannata esittää sosiaalisessa keskustelussa, vaikka tykönään noin kokisikin.
--------

Itse kysymykseen:
Minä olen tietenkin luuseroinut elämäni, joten tämä voi olla selittelyä. Mutta minusta tuntuu, että tavoitellakseen "kunniaa", ollakseen "kunnianhimoinen" täytyisi ensin kuulua johonkin yhteisöön jolla on sama käsitys tavoiteltavista asioista. Minä en ole sellaiseen yhteisöön kuulunut, vaan olen eristäytyjätyyppiä. Sitäpaitsi nykymaailmassa eivät enää päde vanhat itsestäänselvät arvostukset. Vaan monikulttuurisessa Suomessakin on monia monia erilaisia tapoja arvottaa elämää. Mitä niistä sitten seurailisi "kunniaa" etsiessään? Parempi seurata vain omaa nenäänsä.
Yli nelikybänen landeäijä mutaisissa saappaissa ja flanellipaidassa kuolaa ja tumputtaa teinitytöille salaa mustassa jeepissään.
-Quarter
PerttiMakimaa

Re: Mies, kuinka kunniakeskeisesti ajettelet?

Viesti Kirjoittaja PerttiMakimaa »

Dr.Diarrhea kirjoitti:Käsittääkseni myös suomalaisen miehen tapaa nähdä ja arvottaa asiat sekä perustaa oman elämänsä valinnat ohjaa kunnia-ajattelu, toisilla enemmän mutta kaikilla jonkin verran. Könsikkäillämme kunnia-asioita ovat useimmiten kunniallinen työ, hyvä perheenisyys sekä mielestäni erityisempinä esimerkiksi oman talon rakentaminen ja rauhanturvajoukoissa palveleminen. Myös intin käyminen on monelle juuri kunniaseikka.

Kuinka kunniakeskeinen sinä olet? Mitä kunniakäsitykseesi kuuluu? Miten olet toteuttanut kunniakäsitystäsi elämässäsi? Kunnia-ajatteluhan on kulttuurisidonnaista.

Itse olen huomannut, että kunniakäsitykseni poikkeaa jonkin verran valtavirrasta. Tästä syytä olenkin asiaa pohdiskellut. Kertokaahan te kanssapalstailijat ensin omista ajatuksistanne, en halua aloittajana lyödä suuntaviivoja tai raamittaa.
Minusta miehen elämä maassamme on muitten ihmisten tai eturyhmien halujen taistelukenttänä toimiminen:
- Naiset haluavat... ...ehkä naisetkaan eivät tiedä mitä haluavat, mutta miehen pitää olla kunnollinen, renttu, työteliäs, mutta kotona viihtyvä, silti seikkaileva, mutta ei perheestään erossa matkaava, ei tylsä, mutta ei liian hurjakaan... En jaksa jatkaa, tajunnette kuvan
- Isänä työnantaja haluaa miehen töihin, naiset ja valtio syyllistävät miestä kotiin
- Valtio haluaa miehen, joka siittää nopsasti jälkikasvua eikä menetä yhtään työpäivää. Kouluttautuu nopeasti ja muuttuu rattaaksi systeemiin. Asuu silti yksin mahdollisimman kallisti, ajaa yksin autolla, polttaa ja juo paljon kotimaista viinaa. Kuolee yht'äkkiä sairaskohtaukseen ennen eläkeikää.


Mitäpä mies haluaa? En tiedä muista, mutta itse joskus huomaan haluavani vain istuskella järven äärellä liplatusta kuuntelemassa vailla huolen häivää... Kai sekin alkaisi tympiä jos siitä tulisi "leipätyö".

Kunniakäsityksestä vielä. En tiedä onko se kunniaa vai mitä, mutta haluan itse pysyä oman elämäni herrana rakentamalla puskureita reaalielämän ja varsinkin reaalitalouden ja itseni väliin. Ehkä jonakin kauniina päivänä nämä puskurit konkretisoituvat myös suurempana mahdolisuutena päättää oman vapaa-ajan käytöstä. Kukapa tietää?
sivustahuutaja
Kitisijä
Viestit: 21247
Liittynyt: 15.08.2005 0:29

Re: Mies, kuinka kunniakeskeisesti ajettelet?

Viesti Kirjoittaja sivustahuutaja »

Gattaca kirjoitti:Jos ihmisen perusarvo on oman edun tavoittelu, niin silloin hän on tavallaan umpiossa sen suhteen miten sitä muille perustelee sosiaalisessa keskustelussa.
Yhteisössämme puhdas oman edun tavoittelu itsessään harvoin johtaa oman edun maksimoitumiseen. Usein se oman edun maksimointi tarkoittaa monien muiden ryhmien palvelemista, esim. yrityksistä pärjäävät ne, jotka pystyvät palvelemaan asiakkaitaan paremmin kuin kilpailijat. Ihan samalla tavalla potilaiden suosiossa oleva lääkäri tekee parempaa tiliä yksityisellä terveysasemalla kuin potilaiden inhoama.

Itse haluaisin tietää kuinka kunnia eroaa muista sosiaalista arvostusta sisältävistä 'mittareista'? Kyllähän kunnia kalskahtaa miehiseltä, mutta toisaalta meillä on mm. kunniallinen nainen. Onko kunnia oikeastaan mitään muuta kuin jonkin yhteisön normien noudattamista keskimääräistä paremmin?

Yhteisö sallii pienen humalan silloin tällöin, joten kunniallinen vetää vain harvakseltaan pienen hiprakan. Yhteisön mielestä on jees palvella armeijassa, joten on kunniakasta olla upseeri. Ja niin edelleen.
Edith

Re: Mies, kuinka kunniakeskeisesti ajettelet?

Viesti Kirjoittaja Edith »

nokkaelain kirjoitti:
NuoriDaavid kirjoitti:
Edith kirjoitti: --Joku rahanahneista ja arvomaailmaltaan vinoutuneista enoistani--
-.
Onko sinulla halluasi jokin absoluuttinen oikea arvomaailma, josta voi helposti tarkistaa onko arvomaailma vinossa?
Edith kirjoitti: sai silloin minut uskomaan, että koska olen "lahjakas tyttö" tmsp, minun kannattaisi isona ryhtyä tuomariksi, koska siitä saa paljon rahaa. No, sittemmin kyllä tajusin mm. sen, ettei tuomarius kiinnosta minua pätkääkään.
-.
No kyllä sellaista arvomaailmaa voi vähintään vinoutuneeksi kutsua, jos taloudellinen hyöty asetetaan ajattelamatta ilman muuta sen edelle, mitä haluaisi tehdä.
Jonkinaisena osoituksena kyseisen enoni arvomaailmasta on myös oikeudessa langetettu tuomio talousrikoksesta. Sukulaislakiasiantuntija olisi siis ollut tarpeen, mutta tuohonkin aikaan olin kyllä vielä penska.
Vastaa Viestiin