Uskonnollisen yhdyskunnan markkinointi

[Rahkapussi]

Erosin uskonnollisesta yhdyskunnasta tänä kesänä. Nyt olen vapaa ottamaan tarjouksia vastaan eri uskontokunnilta. Suuressa Ameriikassa olisi mahdollista perustaa tuosta noin vain uskonto ja ruveta profeetaksi vieraalla maalla.

Suomessa uskonnolliset yhdyskunnat eivät osaa markkinoida henkistä ydinosaamistaan. Olisi virkistävää saada eri seurakunnilta ykkösosoiteetonta suoramarkkinointia postilaatikkoon, jossa tarjottaisiin tuntuvia etuja, mm. hautauspalvelut, siunaukset tms. vuotuisella jäsenmaksulla. Lisäksi voisi olla olemassa erityinen kanta-asiakasjärjestelmä, jossa saisi bonuspisteitä ja lisäetuja hankkimalla ystäviä ja tuttavia uskonnollisen yhdyskunnan jäseneksi.

Tämä kaikki on suhteellisen helppoa ja kustannustehokasta toteuttaa. Olenkin miettinyt, että tässä olisi markkinarako perustaa hengellissävyiseen markkinointiin keskittynyt pr- ja viestintätoimisto. Lisäksi toimisto voisi Maistraatin kanssa toteuttaa vaihtoehtoisen rituaaliopaskirjan niille, jotka eivät halua uskonnollissävytteistä nimenantoa, parisuhteen rekisteröimistä tai ruumiin siunausta.

Rituaalit ovat tärkeitä portteja ja etappeja elämän eri vaiheissa ja muutoksissa. Niiden painopiste on ennen kaikkea yhteisöllinen: halutaan todistaa jotakin tärkeää yhdessä läheisten ja muun sosiaalisen viitekehyksen kanssa. Oppaita häihin, ristiäisiin ja hautajaisiin tms. löytyy yleensä vain seurakunnilta.

Mutta asiaan:

Onko sinusta sopivaa markkinoida uskonnollista yhdyskuntaa?

Miten suhtautuisit suoramarkkinointikirjeen muodossa tipahtavaan uskonnollisen yhdyskunnan liittymistarjoukseen?

Jos olisi olemassa vaihtoehtoinen ei-uskonnollinen rituaaliopaskirja häitä ym. varten, käyttäisitkö sellaista?

[syttiK]

Mutta asiaan:

Onko sinusta sopivaa markkinoida uskonnollista yhdyskuntaa?

Miten suhtautuisit suoramarkkinointikirjeen muodossa tipahtavaan uskonnollisen yhdyskunnan liittymistarjoukseen?

Jos olisi olemassa vaihtoehtoinen ei-uskonnollinen rituaaliopaskirja häitä ym. varten, käyttäisitkö sellaista?

Ei, eikä ainakaan niille, joita asia ei pätkääkään kiinnosta.

Suoraan roskikseen.

Varmasti voisin käyttää.

Oon vammanen näissä(kin) asioissa ja niin kauan kaikki on hyvin ja ihan cuulisti, ku mulle ei aleta tuputtaa tai ees kertomaan mistään jeesuksesta mitään. Lokeroin karkeesti samaan ryhmään alkoholistit sekä uskovaiset, molemmat nostavat mun ärsytyskynnystä.

[Edith]

Ethän sä oo vakavissas, ethän?

[Vadim]

Eiks skientologit harrasta moista jo nyt?

[Pyry-Matias]

Mua jotenkin hävettää kuulua kirkkoon. Se, että tekee niinkuin muutkin, vaikka joutuu maksamaan helvetisti rahaa. Taidan pyllistää evlutille ja erota. Onks ne bänät vaikee käytäntö?

[Lolita]

Onks ne bänät vaikee käytäntö?

http://www.eroakirkosta.fi/

[Xiberia]

Kuinkahan suuri osa ihmisistä kuuluu kirkkoon vain siksi, että se takaa automaattisesti "ilmaisen" ja helpon väylän vihkimiseen, ristiäisiin ja hautajaisiin? Tämän tassu ainakin nousee pystyyn. (Lisäksi olen laiska enkä tunne olevani niin kiinnostunut asiasta että jaksaisin erota tai liittyä mihinkään uskontoa koskevaan juttuun.)

Sori, oli pakko sen verran muokata kommenttiasi, että poistin välilyönnit sulkujen kohdilta :D

Minä en ole elämästäni päivääkään kuulunut kirkkoon ja minut on kasvatettu täysin uskonnottomasti. Tämän seurauksena minua ei voisi vähempää kiinnostaa mitkään tällaiset kirkolliset toimitukset. Tulen menemään naimisiin maistraatissa (kirkkohäitähän en edes saisi, kun en ole rippikouluakaan käynyt) ja pidän sen jälkeen vaikka grillikemut, ja jos minulle joku haluaisi kirkossa hautajaiset pitää, niin tekisi kyllä niin vasten minun tahtoani kuin voisi olla. Kuten arvata saattaa, suhteeni kirkkoinstituutiota kohtaan on vähintäänkin nuiva. Minun on niin vaikeaa tajuta sitä, miksi ihmiset haluavat elämänmuutoksensa virallistettaviksi tuollaisissa tilaisuuksissa, joissa uskonto on niin vahvasti läsnä, mikäli uskonnolla ei heidän elämässään kuitenkaan juuri ole jalansijaa. Ts. minulle ajatus kirkkohäistä tuntuisi kiusallisen ahdistavalta, kun se kaikki jumala-diipadaapa tuntuisi kuitenkin niin vieraalta omiin korviini.

Tuota laiskuusaspektia on myös vaikea ymmärtää. Maksan jo muutenkin ihan riittävästi veroja, joten tuollaiselle satukerholle en enää sen lisäksi haluaisi rahojani syytää - varsinkin, kun kirkosta eroaminen on nykyään niin helppoa. Omien vanhempieni on vielä täytynyt esittää perustelut kirkosta eroamiseensa.

Alkuperäiseen kysymykseen: Miksipä ei uskonnollisia yhdyskuntia saisi mainostaa? Minun silmissäni kun henkilökohtainen usko ja johonkin yhdyskuntaan kuuluminen ovat kaksi aivan eri asiaa. Moni uskovakin eroaa kirkosta ihan siitä syystä, että haluavat pitää sen uskonsa ihan itsellään eivätkä koe tarvitsevansa uskonsa pönkittämiseen minkään sortin järjestäytynyttä toimintaa.

EDIT: Ei ollut tarkoitus kuulostaa siltä, että paasaan suu vaahdossa, tämä aihe vaan aina laittaa minussa turbovaihteen päälle :D

[Xiberia]

Vastasit juuri itse tavallaan tuohon omaan ihmettelyysi. Tietenkin siksi, että se on lapsesta asti iskostettu sinne pikku päähän, että naimisiin mennään kirkossa, hautajaiset pidetään kirkossa jne. Koska sinulla näin ei ole, et sitä osaa kaivatakaan. Exactly my point!! Rituaalit ovat niin vahvasti sidoksissa kirkollisiin toimituksiin, että niistä irtautumiseen saatetaan hyvinkin tarvita aivan lapsesta asti aloitettava kasvatus.

Mutta onko se näin? Iskostetaanko lasten päähän tällaisia asioita? Ihan normaali perhe mekin ollaan oltu, ja käyty kirkollisissa tilaisuuksissa virran mukana, mutta ei se ainakaan minun päähäni ole iskostunut :) Sittenhän se varmaan iskostuisi, jos vanhemmat olisivat painottamassa, että näin kuuluu tehdä, mutta silloin voisin kuvitella, että kirkolla on merkittävä asema ko. ihmisten elämässä.

[Rouva Pupu]

Mutta asiaan:

Onko sinusta sopivaa markkinoida uskonnollista yhdyskuntaa?

- Ihan ok.

Miten suhtautuisit suoramarkkinointikirjeen muodossa tipahtavaan uskonnollisen yhdyskunnan liittymistarjoukseen?

- Suoraan lehtikoriin, epäilen. Mielenkiinnosta voisin lukaista, ehkäpä.

Jos olisi olemassa vaihtoehtoinen ei-uskonnollinen rituaaliopaskirja häitä ym. varten, käyttäisitkö sellaista?

- Vaikea kysymys. Ehkä, ehkä ei. Maistraatin vihkikaava oli yhtä kaukana itsestäni kuin kirkollinenkin. Lapsentekokone, not me.

[syttiK]

Kuinkahan suuri osa ihmisistä kuuluu kirkkoon vain siksi, että se takaa automaattisesti "ilmaisen" ja helpon väylän vihkimiseen, ristiäisiin ja hautajaisiin?

Jos minua ei olisi kirkkoon kasteessa liitetty, en taatusti olisi siihen itse mennyt liittymään aikuisiällä. Silti, siitäkin huolimatta että uskonto ei elämässäni näyttele oikeastaan mitään osaa, tuntuu kirkosta eroaminen vähän liikaa sellaiselta statementiltä. Vaan tiedä häntä; ehkä joskus sittenkin.

Allekirjoitan kans aikalailla tuon ylläolevan.

Eipä oo kirkosta kuitenkaan tullu erottua, vaikka ei siihen kuulumisella (juuri tällä hetkellä) oo niin merkitystä.

Kummilapsia on kaksi, oma muksu kastettu kirkossa ja naimisiin jos menisin, niin ennemmin sen kolmeminuuttisen haluaisin kuitenkin kirkossa, tai omakustanteisena ihan jossain muualla kuin maistraatissa. Mitään perinteisiä sukujuhlia tai muitakaan kissanristiäisiä ei tämän asian tiimoilta kuitenkaan vietettäisi.

Toisaalta hassua taas ku ajattelee, että kirkko ja kaikki kirkollinen on kuitenkin enemmän vierasta ja vaivaannuttavaa kuin tuttua, mutta kuitenkin jos on tilaisuuksia, joihin kuuluu kirkko ja pappi, niin ne ovat aina olleet samat, tai ainakin yritetty samoja. Hullua kuinka noissa on kuitenkin ollut "kaavamainen" vaikka muissa "perinteissä/kirkollisissa toimituksissa" (esmes kaste) ei oo enää jatkettu entisiä perinteitä meidän osalta. Ehkä se tuttu ihminen ja paikka vähä sit lievittää sitä epämukavuudentuntua noissa tilanteissa.

[Pyry-Matias]

Onks ne bänät vaikee käytäntö?

http://www.eroakirkosta.fi/

Kiitti, erosin.

[Rahkapussi]

Jesh, Suvinen tajusi juttuni pointin kirjaimellisesti ja kiitettävästi keskustelua syventäen. Hän käsitti, että tein eron uskonnollisuuden ja uskonnolliseen yhdyskuntaan kuulumisen välillä. Ensin mainittu on hyvin henkilökohtaista, eikä vaadi ulkoisia menoja, kun taas jälkimmäiseen liittyy vahvasti sosiaalinen aspekti, eikä se välttämättä vaadi edes uskoa. Suvinen ymmärsi hyvin myös sen, että rituaalit ovat asia, joihin kasvetaan pienestä pitäen ja siksi tuosta "ohjelmoinnista" on vaikeaa päästä vanhempana eroon, jos vaihtoehtoja puuttuu. Siihen saumaan nimenomaan tarjosin ideaa ei-uskonnollisesta rituaalikirjasta, joka tarjoaa ei-dogmaattisia ideoita ja perustaa vaihtoehtoisiin tapoihin viettää elämänsä tärkeitä juhlia, myös seksuaalisille vähemmistöille.


Edithin ihmettely tosin ihmetyttää minuakin, sillä Suomihan on hyvin monikulttuurinen maa, jossa aina ollut suurempi ja pienempi joukko maahanmuuttajia kautta historian. Itsekin kuuluin ortodoksiseen seurakuntaan, kiitos siirtokarjalaisten isovanhempieni. Ortodoksisesta kirkosta olikin hieman "vaikeampi" erota kuin Ev.lutista, jossa se käy helposti verkon kautta. Olen "aikuisten oikeasti" ajatellut tätä asiaa siksi, että suuri joukko ystäviäni on mennyt naimisiin/rekisteröinyt parisuhteensa ja viettänyt lastensa ristiäisiä/nimenantotilaisuuksia niin kristillisten kuin ei-uskonnollisten menojen kautta ja menojen kirjavuus sekä erot ovat pistäneet silmääni.

kittyS:in kommentti oli kuin suoraan Ev.lut-henkisen tapauskovaisen suusta: hän oletti, että puhuin pelkästään kristillisyydestä, vaikka Väestörekisterin käyttämä neutraalimpi käsite uskonnollinen yhdyskunta kattaa kaikki tunnustukselliset seurakunnat.

Xiberia toi myös kaivattua ei-uskonnollista näkökulmaa keskusteluun

EDIT: Minäkin pakana vietin eilisen päivän veljentyttäreni rippijuhlissa. Koin halpahintaista antropologista hekumaa seuratessani itselleni täysin tuntemattomia rituaaleja, joissa teinit saivat "toisen kasteensa", naimalupansa sekä luvan toimia kristillisenä kummina.

[Edith]

Nojoo, Suvisen viestit sai mut vähän ymmärtämään. Mun ensireaktio vaan oli tuo täysi hämmästys, enkä kyllä itse vieläkään kaipaa uskonnollista mainontaa. Niin, ja ekaksi tuli mieleen se vanhan Veli Puolikuu -sketsiohjelman ainoa hyvä pala, jossa Pirkka-Pekka Petelius mainostaa evankelis-luterilaista kirkkoa vetelemällä jostain tienviitasta uusia viittoja esiin tms. (en ihan tarkkaan muista, tais sillä viti-valkastut hampaatkin olla).

En ole vaan tottunut ajattelemaan, että kirkko oli samanlainen yritys kuin muut viihdepalvelujen tarjoajat. Vaikka olenkin aika välinpitämätön hengellisten asioiden suhteen, olen ajatellut, että hengellisiin piireihin kuulumiselle olisi useimmilla jotkin muut syyt kuin itsekäs arviointi, mistä saa eniten etua itselleen palveluiden muodossa.

Ja kyllä ortodoksisesta kirkostakin voi eroa yhtä helposti kuin luterilaisesta. Tuolta Eroakirkosta-sivuilta voi saada valmiin pohjan, jonka voi sitten lähettää sähköpostitse maistraatille.

[Rahkapussi]

^ Itse asiassa otin yhteyttä Helsingin Ortodoksisen seurakunnan kirkkoherranvirastoon ja kysyin neuvoa, miten erota ko. kirkosta. Sain ohjeet, joissa nimenomaan korostetaan sitä, että eroamista ei voi tehdä puhelimitse tai sähköpostitse (samat neuvot saa myös maistraatista), vaan piti joko laatia vapaamuotoinen ilmoitus, jossa käy ilmi, kuka eroaa (+sotu) ja mistä eroaa sekä allekirjoittaa ilmoitus tai täyttää valmiiksi verkosta löytyvä kaavake (kaksin kappalein) ja palauttaa se joko kirkkoherranvirastoon tai maistraattiin. Itse vein lomakkeen maistraattiin (helpommat aukioloajat) ja allekirjoitettuani lomakkeet sekä virkailijan ne vastaanotettua, eroni uskonnollisesta yhdyskunnasta astui heti voimaan ja vaikuttaa ensi vuoden verotukseeni. Myöhemmin erosta tuli vielä kirjallinen vahvistus postitse kotiin.

[Riemumieli]

Ihmiset kuuluvat uskonnollisiin ja muhin yhdyskuntiin, koska ihminen on laumaeläin. Järjestäytyminen luo järjestystä elämään ja edesauttaa lajin säilymistä. Anarkistisen yhteiskunta on mahdottomuus, täydellinen irtautuminen kaikesta yhteisestä johtaa ihmiskunnan ja ennen pitkää yksilön tuhoon. Kirkosta eroaminen vähentyneen verotaakan takia on lähes yhtä huvittavaa kuin nykyinen kerskakulutus. Rahaa riittää kaikkeen skeidaan, mutta muutama lantti hautausmaiden ylläpitoon on liikaa. Afrikan orvoille laitetaan ropoja, mutta leipäjonojen tavikset saavat haistaa skeidan.

Miksi hengellisyyttään ei voisi osoittaa vain kirkollisiin juhliin osallistumisella? Toiset saavat levittää sanaa, minulle riittää, että lapseni on kirkossa kastettu.

[Rahkapussi]

^ Oman kirkosta eroamiseni syyt ovat jossakin muualla kuin verotuksessa. Hengellisyyteni ei kaipaa mitään järjestäytynyttä seurakuntaa taakseen, enkä koe tarvetta kuulua uskonnolliseen yhdyskuntaan vain pelkkien itselleni tyhjien rituaalien kautta. Jos en voi kannattaa aatetta/oppia täydestä sydämestäni, on luonteelleni vierasta olla sitä kohtaa myöskään välinpitämätön. Joku kanta on otettava, omalla kohdallani se oli ero. Siitä huolimatta ihailen edelleen bysanttilaista sekä katolista kirkkotaidetta ja arkkitehtuuria tai koristeellisia moskeijoita.

Uskonnonvapaus on nimenomaan sitä, että kukin harjoittaa hengellisyyttään omalla tavallaan, ilman että on pakotettu pitämään jotakin yhtä tapaa parempana kuin toista. Itseäni tosin häiritsee se, että Ev.lut. kirkko on vieläkin niin vahvasti mukana esim. peruskouluopetuksessa. Olen aikaisemminkin ilmaissut, että uskonnon opetus kuuluisi kokonaan lopettaa peruskoulussa ja uskonnon opetus siirtää seurakuntien huoleksi. Sen sijaan peräänkuulutan etiikan, elämäntaidon (tähän kuuluu myös tutustuminen muihin uskontoihin) sekä filosofian (tähän kuuluisi sekä länsimaiden, että muiden maiden aatehistorian esittely) opetuksen tuomista pakollisiksi, yleissivistäviksi aineiksi.

[Pyry-Matias]

Kirkosta eroaminen vähentyneen verotaakan takia on lähes yhtä huvittavaa kuin nykyinen kerskakulutus. Rahaa riittää kaikkeen skeidaan, mutta muutama lantti hautausmaiden ylläpitoon on liikaa.

Kirkosta eroaminen rahan säästämiseksi on mielestäni täysin pätevä, ei ollenkaan huvittava toimi. Jos ihminen jossain vaiheessa tajuaa maksaneensa jo ties kuinka paljon kirkollisveroa, eikä ole edelleenkään uskossa, on varsin loogista erota kirkosta.

Kärjistetysti edellä kirjoittamani tarkoittaa sitä, että yhteisöllinen yksilö kykenee itsenäiseen ajatteluun.

Tässä on hieman samaa kuin kuulua ammattiliittoon. Itse en ole koskaan kuulunut, koska en ole halunnut antaa palkastani prosenttia eli vuositasolla isoa siivua käytännössä ei mistään vastikkeesta.

Mielestäni on ontuvaa perustella kirkollisvero vähäisenä sen noin prosentin osuudella palkasta. Vuositasolla summa on merkittävä, varsinkin juuri useimmille vastiikettomana.

[chevilyn]

Mutta asiaan:

Onko sinusta sopivaa markkinoida uskonnollista yhdyskuntaa?

Miten suhtautuisit suoramarkkinointikirjeen muodossa tipahtavaan uskonnollisen yhdyskunnan liittymistarjoukseen?

Jos olisi olemassa vaihtoehtoinen ei-uskonnollinen rituaaliopaskirja häitä ym. varten, käyttäisitkö sellaista?

Riippuu millä tavalla markkinointi toteutettaisiin. Aika suurella todennäköisyydellä esimerkiksi uskonnollisten yhdyskuntien suoramarkkinointi alkaisi ottaa päähän aika nopeasti.

Nauramalla.

En todellakaan. En koe minkäänlaista tarvetta osallistua seremonioihin, jotka on rakennettu minkäänlaisen rituaalioppaan pohjalle. Mielestäni kirkosta eronneena ihmisenä olemisessa parhaita asioita on juuri se, että saa rakentaa elämästään ja arvoistaan juuri itsensä näköisen. Ilman, että tarvitsee noudattaa uskonnollisia, ennalta määrättyjä normeja.

[huima]

En todellakaan. En koe minkäänlaista tarvetta osallistua seremonioihin, jotka on rakennettu minkäänlaisen rituaalioppaan pohjalle. Mielestäni kirkosta eronneena ihmisenä olemisessa parhaita asioita on juuri se, että saa rakentaa elämästään ja arvoistaan juuri itsensä näköisen. Ilman, että tarvitsee noudattaa uskonnollisia, ennalta määrättyjä normeja.

Elämä on vaikea seikkailu ja suurin osa ihmisistä tarvitsee tukea ja ajatuksia elämänsä raiteilla pitämiseksi vaikeina hetkinä. Periaatteessa suhtaudun positiivisesti ja thumbs up asenteella sellaisiin asioihin, jotka auttavat ihmisiä elämään itsensä ja muun yhteiskunnan kanssa - ilman pahoja lieveilmiöitä yksilölle itselleen tai ympäristölle.

Meillä on tarpeena selittää kaikelle tarkoitus ja ymmärtää mitä tämä kaikki merkitsee. On paljon huonompiakin tapoja selittää asioita itselleen kuin uskoa rauhalliseen Muumipeikkoon.



Yhteiskunnan maallistumisen odottamattomana haittapuolena on, että monilla ihmisillä ei enää ole mitään mihin uskoa - eikä työ, kulutusviihde tai muu jonninjoutava tarjoa tarpeeksi merkitystä elämään.

Uskon sinällään uskonnolliseen rokotusteoriaan: meille yhteiskuntana on hyödyllistä että täällä on heikko mutta silti riittävän vahva ja seurattu käytännönläheinen uskonto, joka pitää yhteiskunnalle haitallisemmat uskonnolliset meemit saamasta liikaa jalansijaa.

[chevilyn]

Yhteiskunnan maallistumisen odottamattomana haittapuolena on, että monilla ihmisillä ei enää ole mitään mihin uskoa - eikä työ, kulutusviihde tai muu jonninjoutava tarjoa tarpeeksi merkitystä elämään.

Tästä asiasta olen täysin samoilla linjoilla. Mikäli joku löytää sisäisen rauhan uskomalla jumaliin, niin se on mielestäni ihan hyvä asia. Harmillisen usein vain tällaisilla ihmisillä esiintyy tarvetta viedä, pakottavillakin keinoilla, asiaansa kaikkien ihmisten tietouteen. Mielestäni kaikkien ihmisten tulisi kunnioittaa toisten uskottomuutta tai uskonnollisuutta. Fanaattisuus ei ole ikinä hyvä asia.

Osa ihmisistä löytää itselleen rauhan täysin maallisista asioista, esimerkiksi joogasta tai liikunnasta. Mielestäni pääasia ei ole se, että minkä avulla löytää tasapainon, vaan se, että sen onnistuu löytämään tässä hektisessä ja kiireisessä maailmassa.