Elätkö yli varojesi?

[Rahkapussi]

Sairaanhoitajien palkka -ketjussa Asiakeskustelut-osiossa bongasin mielenkiintoisen pointsin, jota käytän nyt tämän keskustelun avaajana, kaikki kunnia alustuksesta Homeboylle:

Ja mitä nämä "toimeentulovaikeudet" sitten on? Hyvin usein sellaista, että hankitaan ENSIN kaikenlaisia rahareikiä; kalliita harrastuksia jne. ja sitten ruvetaan inisemään niistä "toimeentulo-ongelmista". Väärä järjestys. Luulisi 6-8 vuotiaan lapsenkin tajuavan taloudenpidosta sen verran, että ENSIN katsotaan mihin on varaa ja mihin ei ja SITTEN hankitaan se, mihin on varaa.

Aihe on herkullinen ja aina ajankohtainen. Kesällä on TV2:lta tullut aiheesta tosi-tv-sarja Hullut tuhlarit, jota seuratessa olen äimistellyt, mihin kaikkeen sitä ihminen voi rahansa laittaa.

Selvääkin selvempää on se, että kun yksilö elää säästäväisesti, hän elää samalla luontoa säästäen, sillä hän ei vietä kulutusjuhlaa vaan satsaa tuotteen laatuun sekä pitkäikäisyyteen ja terveellisesti, koska ostaa sesongin mukaisia ruokatarvikkeita sekä tekee ruokansa pitkälle itse käyttämättä valmiita, piilorasvaa ja lisäaineita sisältäviä eineksiä.

Nyt kysyn teiltä arvon Kitisijät:

Elätkö yli varojesi?

Mistä luulet sen johtuvan?

Mitä ilman et kertakaikkiaan voisi elää?

Mistä voisit tinkiä?

Onko mielessäsi jonkin elämäntapa/status, jota ylläpidät tietyn vaikutelman takia?

Jos ylläpidät, millä tavoin?

Kadehditko itseäsi rahallisesti paremmin toimeentulevia kanssaihmisiä?

[William Munny]

Elätkö yli varojesi?

En. Varaa olisi parempaankin, mutta osa tuloista menee jemikseen ja jo jemiksessä oleviin kosketaan vain yhteisellä päätöksellä hallituksen kanssa. Rahojen hallinnoinnissa auttaa kummasti budjetointi. Pannaan samaan taulukkoon tulot ja pakolliset menot, katotaan mitä viivan alle jää ja sitten pohditaan mitä tehdään. Kuulostaa vitun tylsältä ja pikkutarkalta, mutta toimii. Minulla tuskin muuten pysyisi rahat käsissä.

[Mulli75]

En elä yli varojen. Toteutan ns. rullaavaa vuosisuunnitelmaa budjetissani, joka on toiminut aika hyvin. Kuluneena vuonna on ollut jos jonkinlaista rahareikää mm. kylppäriremppa josta ei jäänyt velkaa senttiäkään. Suuremmilla investoinneillahan on yleensä pidemmän ajan suunnitelma. Pienetkin kulut ovat vähentyneet viimeisen vuoden aikana paremmasta ajanhallinnasta johtuen. Pystyn elämään mm. ilman lehtiä, joita en tilaa nykyään kun niitä voi lukea ilmaiseksikin. Ei ole ollut tapana statuksen esille tuomisen takia tehdä hankintoja.

[Rouva Pupu]

Kuulostaa vitun tylsältä ja pikkutarkalta, mutta toimii. Minulla tuskin muuten pysyisi rahat käsissä.

Jep. Mutta toimii, se on pääasia. Samoin täällä.

[Rahkapussi]

Itse elän tällä hetkellä tiukkaa budjettia, eikä velkaantumiseen saatikka kulutusjuhlaan ole varaa. Pienituloisuudestani huolimatta minulle tulee aika monta laadukasta aikakausilehteä, kulutan kulttuuriin mm. näyttelyt ja ostelen jopa kirjoja. Lisäksi maksan kuukausittain kuntokeskuksen jäsenyydestä, jonka palveluita käytän ahkerasti ja nettiliittymästä, jota ilman en osaisi elää, mieluummin luopuisin puhelimesta.

Olen tinkinyt puhelimessa juoruamisesta: juttelen kamujen kanssa skypessä. En juurikaan juo alkoholia, eli jos menen keikalle tms. rahaa menee vain sisäänpääsymaksuun ja alkoholittomaan virvokkeeseen.

Kosmetiikkaan ja hygieniatarvikkeisiin menee jonkin verran rahaa, onneksi hajusteallergikkona luxustuotteet ovatkin mahdottomuus herkälle hipiälleni. Kampaamolla käynnistä en tinkisi yhtään.

Elän näköistäni ja oloistani rauhallista elämää, joka säästää fysiikkaa ja henkeä. Panostan enemmän henkisiin kuin materiaalisiin asioihin. Kauneutta saa ympärilleen pienellä rahalla, kun osaa yhdistelemisen ja korjaamisen/nikkaroinnin taidon. Syön itse valmistamaani ruokaa.

En ole koskaan ollut statuksen perässä juoksija: autot, omistusasunnot ja muu luxus on jotenkin vierasta. Tosin jos voisin satsata enemmän, pukeutuisin edelleen samalla minimalistisella tyylillä kuin nyt, mutta ostaisin enemmän laadukkaampia merkkejä, jotka kestäisivät kauemmin käytössä.

Onneksi olen helvetin laiska ja mukavuudenhaluinen matkustamaan: säästän näin rahaa ja luontoa. Matkustaminen ei olisi se ensimmäinen asia, johon liiat rahat sijoittaisin vaan laittaisin ne kunnon digitaaliseen järjestelmäkameraan ja uusiin designsilmälasipokiin.

Itse asiassa tyylikäs köyhäily alkaa olemaan suuressa huudossa. Pitääkin lainata eräs aiheeseen liittyvä tuore teos:
http://www.atenakustannus.fi/index.php? ... rja_id=154

Säästövinkkejä olen saanut myös ystävältäni, joka pitää miehensä kanssa nuukailuaiheista verkkosivustoa:
www.hintatietoinen.com

EDIT: Lisään loppuun vielä mielipiteeni: velkaantuminen orjuuttaa. Se kaventaa mahdollisuuksia valita oman näköisensä elämä. Se pitää meidät kiinni oravanpyörässä: omistamisen takia ihmissuhteissa, jotka eivät toimi, mutta joissa yhdistää vain yhteinen omaisuus ja töissä, jotka kuluttavat sekä mentaalisesti että fyysisesti.

[Vihtahousu]

Tällä hetkellä elelen kirkkaasti yli varojeni. Muutenkin noin muutaman vuoden aikaväliä tarkastellen, tulee tuhlailtua ihan liikaa ja säästettyä tosi lyhyen ajan kohteisiin kuten reissuihin.

[Chap]

En elele yli varojeni. Siinä mielessä talous on kuitenkin tiukalla, että ”säästän” tekemällä ylimääräisiä lyhennyksiä asuntolainastani. Palkkapäivän lähestyessä ynnäillen laskujani ja arvioin miten paljon ylimääräistä voin lyhentää. Koska minulla on asuntolainaa enemmän kuin mitä vaaditaan maksimikorkovähennykseen, saan mielestäni nykyisellä korkotasolla todella hyvän tuoton lyhennyksille. Tilille jätän sen verran rahaa mitä tarvitsen palkkapäivien välillä erääntyviin laskuihin + yllättäviin kuluihin. Ostokset maksan luottokortilla, jonka lasku erääntyy palkkapäivänäni.

[Bluntly]

Kyllähän tuota rahaa menee enemmän kuin tulee. Leijonanosa rahoista menee kuitenkin kämpän korjailuun eli ei ihan turhuuteen kuitenkaan.

[Mida]

Hahaha, jooo...

Eiku en enää. Nyt ku ollaan aviossa ni varallisuus on yhteistä. Jukoliste mää oon äveräs

[aasi]

En kykene.

[Tix]

Nyt ku ollaan aviossa ni varallisuus on yhteistä. Jukoliste mää oon äveräs

Bzzzt. Ei ole. Omaisuuden omistaja omistaa sen edelleen. Ei avioliitto sitä muuta. Vasta avioero.

[Vihtahousu]

Nyt ku ollaan aviossa ni varallisuus on yhteistä. Jukoliste mää oon äveräs

Bzzzt. Ei ole. Omaisuuden omistaja omistaa sen edelleen. Ei avioliitto sitä muuta. Vasta avioero.

Eli siis aviossa voi käräyttää vaikka eukkonsa ajoneuvon luvattomasta haltuunotosta, cool

[Mida]

Nyt ku ollaan aviossa ni varallisuus on yhteistä. Jukoliste mää oon äveräs

Bzzzt. Ei ole. Omaisuuden omistaja omistaa sen edelleen. Ei avioliitto sitä muuta. Vasta avioero.

Käytännössä mää pääsen päättämään kyllä mihinkä tuon palkkaa pistetään.

[Geetzu]

Käytännössä mää pääsen päättämään kyllä mihinkä tuon palkkaa pistetään.

Meillä ihan sama. Mut jostain syystä mies ei sit päätäkään mihin mun palkka pistetään, kappas. (Tuloerot!)

En oo koskaan elelly yli varojen, tulojen kyllä. Tällä hetkellä on ihan hillitön aleissa pyörimis -vimma, sieltä vielä löytää. Ja muksuihin menee jostain syystä ihan pirusti, taas tullu hommattua ties mitä turhaa ja reissujakin varattu vielä pari ajalle ennen poksahdusta, puhumattakaan kodin sisustukseen laitetuista tai suunnitelluista rahoista... Enkä ole koskaan opetellut katsomaan ruokakaupassa hintoja (välillä katson koska äitien kuuluu tehdä kuulema niin, isini kertoi) tai valitsemaan huoltoasemaa bensan hinnan mukaan. Enkä oikein syklittämään uusien farkkujen, takkien, piksun yms. ostoa palkka-, kela- yms. päivien mukaan.

Mut jemma on aina oltava, eikä sinne kosketa, osaa vain seurataan valppaasti. Mitä vaan voi sattua (no jotain ees, tuskin kyllä sit pelkästään mulle vaan koko maalle).

Eikä mua nykyään edes hävetä tunnustaa rahojeni tulleen onnella, sattumalla, tuurilla... Plus suvulta. Olen kasvanut ööööö ei aikuiseksi vaan miksi? Mikä se sana on? --

[Tix]

Käytännössä mää pääsen päättämään kyllä mihinkä tuon palkkaa pistetään.

Sitä sanotaan "elatusvelvoitteeksi." Omistussuhteita se ei muuta.

[Clay]

En elä.

[Bluntly]

Käytännössä mää pääsen päättämään kyllä mihinkä tuon palkkaa pistetään.

Sitä sanotaan "elatusvelvoitteeksi." Omistussuhteita se ei muuta.

Luulin, että oikea termi on "tossun alla".

[SikaMika]

En elä. Sukanvarressa on aina sen verran, että pienistä paskayllätyksistä selviää ilman henkilökohtaista konkurssia.

[Clay]

Jos olen tarvinnut jotain isompaa, olen säästänyt sitä varten. Kumma kyllä, siihen on joka kerta pystytty.

Baarista sais ilmatteeks, höhö.

[Tix]

Luulin, että oikea termi on "tossun alla".

Kyllä se avioliittolaki ihan velvoittaakin elättämään toista kumpainenkin mahdollisuuksien mukaan. Tosin suurin osa ei taida edes miettiä moista.

[Geetzu]

Luulin, että oikea termi on "tossun alla".

Kyllä se avioliittolaki ihan velvoittaakin elättämään toista kumpainenkin mahdollisuuksien mukaan. Tosin suurin osa ei taida edes miettiä moista.

Älä kerro mun miehelle, se haluis niin koti-isiks.

[Tix]

Älä kerro mun miehelle, se haluis niin koti-isiks.

Ei kun kerro sä sille, että sulla on elatusvelvollisuus, älä yritä!

[Geetzu]

Älä kerro mun miehelle, se haluis niin koti-isiks.

Ei kun kerro sä sille, että sulla on elatusvelvollisuus, älä yritä!

Se on aina ollukin tossa fiiliksessä hyvin kiinni, onneks.

[Xiberia]

En elä yli varojeni, mutta kädestä suuhun ja en muutenkaan aina niin kovin rationaalisesti. Tykkään pitää opiskelijastatuksesta huolimatta elintasoni niin korkealla kuin varat antavat periksi, mutta pienistä varattomuushetkistä huolimatta yleensä rahat riittävät niukin naukin seuraavaan tilipäivään asti. Laitan usein asiat ei-niin-rationaaliseen tärkeysjärjestykseen, ja siksi ruokarahat jäävät usein vähän vähälle, jos vaikka bongaan kaupungilta jotain kivaa shoppailtavaa. Elän kuitenkin sen mukaan, että hautaan en täältä mitään mukaani saa, joten nautin elämästä niin paljon kuin se on mahdollista! Ja rahahan (tai sillä saatavat hyödykkeet) TUO onnea :D

[BettyB.]

En elä yli varojeni, mutta kädestä suuhun ja en muutenkaan aina niin kovin rationaalisesti. Tykkään pitää opiskelijastatuksesta huolimatta elintasoni niin korkealla kuin varat antavat periksi, mutta pienistä varattomuushetkistä huolimatta yleensä rahat riittävät niukin naukin seuraavaan tilipäivään asti. Laitan usein asiat ei-niin-rationaaliseen tärkeysjärjestykseen, ja siksi ruokarahat jäävät usein vähän vähälle, jos vaikka bongaan kaupungilta jotain kivaa shoppailtavaa. Elän kuitenkin sen mukaan, että hautaan en täältä mitään mukaani saa, joten nautin elämästä niin paljon kuin se on mahdollista! Ja rahahan (tai sillä saatavat hyödykkeet) TUO onnea

Komppaan edellistä seuraavin muutoksin: opiskelijastatus = työn raskaan raataja. Ja onhan mulla tietysti omistusasunto... Äh, oikeesti pitäsi säästää mutta oon vaan niin prkl mukavuudenhaluinen enkä tingi niistä haluista tippaakaan :/