Mitä elämässä pitäisi saavuttaa, jotta olisit tyytyväinen?

[Herra Manala]

Miljardi euroa. Kaiken muun haluamani pystyn saavuttamaan pelkästään valloittavalla luonteellani.

[prosessi]

Ei. Jokaisella pitää vain olla jokin typerä haave. Eihän sitä muuten jaksa töissä käydä.

Kuulostaa surulliselta. Eikö töissä voisi käydä vaikka siksi, että se on kivaa?

En ollut minä kun typeristä haaveista puhuin

Sen siitä saa, kun nukkuu liian vähän... Korjasin.

Saattaahan se elämä tosiaan tuolla tyylillä loppua kesken, mutta itse suosin vain realistisia tavoitteita ja unelmia. Kenties tylsempää, mutta saa ainakin nauttia onnistumisen tunteesta useammin.

Jälleen kerran, mikä tekee tavoitteesta realistisen? Jos jokainen yksittäinen tavoite on realistinen, mutta niiden yhteenlaskettu lukumäärä epärealistinen, mistä kohden tilannetta pitäisi korjata, jos ei kerran luopumalla osasta?

[prosessi]

Jos töissä käynti olisi kivaa, niin miksi siitä palkkaa maksettaisiin?

Siitä, että on varaa tehdä sitä kivaa työtä.

Ei mielekäs työkään välttämättä ole kivaa. Kiinnostavuus ja mielekkyys eivät tarkoita samaa kuin kivaa.

Höh, minun maailmassani tarkoittavat.

[NuoriDaavid]

Jos töissä käynti olisi kivaa, niin miksi siitä palkkaa maksettaisiin?

Siitä, että on varaa tehdä sitä kivaa työtä.

Ei mielekäs työkään välttämättä ole kivaa. Kiinnostavuus ja mielekkyys eivät tarkoita samaa kuin kivaa.

Höh, minun maailmassani tarkoittavat.

No jåå, eihän tämä kurjaa ole, mutta kyllä minä silti mielummin aamulla jäisin kotiin nukkumaan.

[Googlebot]

Jos töissä käynti olisi kivaa, niin miksi siitä palkkaa maksettaisiin?

Eikö ideaali tilanne olisi sellainen, että kokisi työnsä mielekkääksi ja saisi vielä korvausta menetetystä vapaa-ajasta?

Koen työni mielekkääksi, mutta en välttämättä hauskaksi ja kivaksi. En todennäköisesti tekisi tätä jos siitä ei maksettaisi palkkaa, vaikka tämä tarjoaakin jotain ihan kivoja juttuja kuten päivittäisiä sosiaalisia ympyröitä yms.

[prosessi]

Ei mielekäs työkään välttämättä ole kivaa. Kiinnostavuus ja mielekkyys eivät tarkoita samaa kuin kivaa.

Höh, minun maailmassani tarkoittavat.

No jåå, eihän tämä kurjaa ole, mutta kyllä minä silti mielummin aamulla jäisin kotiin nukkumaan.

Hullu. Minä en jäisi.

[chevilyn]

Ideaalitilanteessa olisi maailmanrauha ja kaikki ihmiset olisivat onnellisia, lisäksi vartalo pysyisi timmissä kunnossa ilman urheilua ja ylensyönnistä huolimatta.

Tämä saattaisi käydä tylsäksi aika nopeasti.

Jälleen kerran, mikä tekee tavoitteesta realistisen? Jos jokainen yksittäinen tavoite on realistinen, mutta niiden yhteenlaskettu lukumäärä epärealistinen, mistä kohden tilannetta pitäisi korjata, jos ei kerran luopumalla osasta?

Muokkaamalla niitä. Tietenkin jos haluaa kymmenen kuuta taivaalta ja kärsii kaikki-minulle-heti-syndroomasta niin sitten saattaa tosiaan olla niin, että joutuu luopumaan joistakin unelmistaan, mutta mielestäni silloin jo lähtökohtaisesti tavoitteet ovat olleet epärealistisia. Realistinen tavoite on sellainen jonka voi saavuttaa vallitsevissa olosuhteissa.

Eikö ideaali tilanne olisi sellainen, että kokisi työnsä mielekkääksi ja saisi vielä korvausta menetetystä vapaa-ajasta?

Koen työni mielekkääksi, mutta en välttämättä hauskaksi ja kivaksi. En todennäköisesti tekisi tätä jos siitä ei maksettaisi palkkaa, vaikka tämä tarjoaakin jotain ihan kivoja juttuja kuten päivittäisiä sosiaalisia ympyröitä yms.

En missään vaiheessa väittänytkään kivaa ja mielekästä synonyymeiksi. Aika harva ihminen nauttii työnteosta niin paljon, että tekisi sitä myös palkatta. Kuitenkin he jotka viihtyvät töissään ovat onnellisemmassa asemassa kun sellaiset, jotka eivät viihdy töissään lainkaan.

[NuoriDaavid]

Höh, minun maailmassani tarkoittavat.

No jåå, eihän tämä kurjaa ole, mutta kyllä minä silti mielummin aamulla jäisin kotiin nukkumaan.

Hullu. Minä en jäisi.

Johtuu siitä, että olet kotona. Muista tämä kysymys kun viet itkevää lasta aamulla pimeässä päivähoitoon ja haet lapsen pimäessä takaisin kotiin.

[prosessi]

Jälleen kerran, mikä tekee tavoitteesta realistisen? Jos jokainen yksittäinen tavoite on realistinen, mutta niiden yhteenlaskettu lukumäärä epärealistinen, mistä kohden tilannetta pitäisi korjata, jos ei kerran luopumalla osasta?

Muokkaamalla niitä. Tietenkin jos haluaa kymmenen kuuta taivaalta ja kärsii kaikki-minulle-heti-syndroomasta niin sitten saattaa tosiaan olla niin, että joutuu luopumaan joistakin unelmistaan, mutta mielestäni silloin jo lähtökohtaisesti tavoitteet ovat olleet epärealistisia. Realistinen tavoite on sellainen jonka voi saavuttaa vallitsevissa olosuhteissa.

Edelleen jokainen yksittäinen tavoite on realistinen ja saavutettavissa vallitsevissa olosuhteissa, eikä niiden toteutumisella edes ole muuta kiirettä kuin "ennen hautaa" -kiire. Vain ja ainoastaan tavoitteiden runsas määrä on epärealistinen.

Itse asiassa minulle nykylähtökohdista riittäisi sekin, että sellaiset ihmiset, joilla olisi jo olemassa olevat edellytykset toteuttaa noita ajatuksia, tekisivät sen ja veisivät kunniankin. Toisaalta sitten päätyisin vanhana samaan tilanteeseen kuin missä isäni on nyt, enkä tiedä osaisinko silloin enää suhtautua siihen yhtä hyvin... ...vaikka itse asiassa varmaan osaisin, sillä isänikin suurin ongelma taitaa olla, että ideoita tulee koko ajan lisää.

[prosessi]

No jåå, eihän tämä kurjaa ole, mutta kyllä minä silti mielummin aamulla jäisin kotiin nukkumaan.

Hullu. Minä en jäisi.

Johtuu siitä, että olet kotona. Muista tämä kysymys kun viet itkevää lasta aamulla pimeässä päivähoitoon ja haet lapsen pimäessä takaisin kotiin.

Ajattelin palkata naapurin kotiini, niin ei tarvitse moisia tehdä ollenkaan.

[Tix]

Siis öh. Teen kyllä henkisesti mielekästä työtä ja panos/tuotos suhde menetetyn vapaa-ajan ja saadun korvauksen välillä on tyydyttävä. Olen silti niin laiska ja mukavuudenhaluinen, että olisin onnellisempi jos minun ei tarvitsisi tehdä työtä elääkseni sellaisella elintasolla kuin haluan (tai vielä korkeammalla.)

Keksisin valtavasti tekemistä kaikeksi vapaa-ajaksi mikä työnteolta vapautuisi. Aineellisten vaatimusten kahleesta vapautuneena olisin fyysisesti ja henkisesti loistokunnossa, erittäin sivistynyt, lukenut ja maailmaa nähnyt. Sen lisäksi joutuisin joka aamu pohtimaan vain sitä, että menenkö tänään ulos mielenkiintoiseen maailmaan bensasyöpöllä Corvetellani vaiko dieselpihillä Audi A5:llani.

Olisinko sitten onnellisempi? En tiedä. Mutta en ainakaan onnettomampi, se on varmaa se.

[Pyry-Matias]

Minun on hyvin vaikea nähdä totaalista vapautta ja henkistä loistokuntoa käsi kädessä kulkevina asioina.

Kuten myös. Ihminen tarvitsee mielekästä ja merkityksellistä tekemistä ja jotain joka luo rungon arkeen. Omanarvontunnetta. Onko tämä puhde sitten ansiotyötä vai jotain muuta, se on jo toinen asia.

[Tix]

Minun on hyvin vaikea nähdä totaalista vapautta ja henkistä loistokuntoa käsi kädessä kulkevina asioina.

Kuten myös. Ihminen tarvitsee mielekästä ja merkityksellistä tekemistä ja jotain joka luo rungon arkeen. Omanarvontunnetta. Onko tämä puhde sitten ansiotyötä vai jotain muuta, se on jo toinen asia.

Minun ei. Tunnen kaverin joka sai alle kolmekymppisenä kasaan 10 miljoonaa euroa, muutti Marbellaan sen näköiseen kämppään jollaisia te ette näe niitä kuin sisustus- tai juorulehdissä, ajelee urheilubemarilla golfkentälle ja takas pyörittelee vasemmalla kädellä Suomessa bisneksiä jotka tuottavat hänelle noin 120.000 € kuussa lisää käyttövaroja.

En tunne yhtään elämäänsä tyytyväisempää ihmistä. Paitsi kenties isovanhempani, mutta he ovatkin sodankäyneitä uskovaisia ja arvostavat erilaisia asioita, kuten +100 jälkipolvelaista ja toisiaan.

Valitettavasti olen liian laiska ja mukavuudenhaluinen tavoitellakseni 10 miljoonan euron omaisuutta edes alle viisikymppisenä.

Edit: voisin kertoa myös pari esimerkkiä nokiaoptiomiljonääreistä ja muutamasta muusta asiakkaastani. Jostain kumman syystä kukaan heistä ei kärsi työnarkomaniasta.

[Pyry-Matias]

^aika ääriesimerkkejä, mut kukin tietysti tavallaan. Oma ajatteluni lähtee siitä, että liian helpolla pääseminen ei ole koskaan hyvä. Tämä aiheuttaa aina arvotyhjiön jonkin asian suhteen. Jos on itse omalla panoksellaan ansainnut jotain, mikä on edes jossain suhteessa tekemiinsä riskeihin ja panostukseen, ollaan yleensä hyvällä pohjalla.

ND perusteli joskus hyvin sen, ettei huolisi lottomiljoonia, koska asiansa ovat nyt tarpeeksi hyvin. Olen aivan samoilla linjoilla. Olisin hyvin epäileväinen siitä, huolisinko monta miljoonaa euroa lotossa.

[nexie]

Minun on hyvin vaikea nähdä totaalista vapautta ja henkistä loistokuntoa käsi kädessä kulkevina asioina.

Kuten myös. Ihminen tarvitsee mielekästä ja merkityksellistä tekemistä ja jotain joka luo rungon arkeen. Omanarvontunnetta. Onko tämä puhde sitten ansiotyötä vai jotain muuta, se on jo toinen asia.

Jos taloudellinen tilanne sen sallisi, uskoisin kyllä löytäväni tarpeeksi mielekästä ja (ainakin subjektiivisesti) merkityksellistä tekemistä ilman ansiotyötä. Esimerkiksi kielten opiskeluun voisin upottaa vaikka kuinka paljon aikaa, minkä lisäksi kirjoittautuisin todennäköisesti jatko-opiskelijaksi yliopistolle. Tutkimustyö voisi nimittäin olla antoisaa puuhaa, jos ei tarvitsisi kuluttaa aikaa kaikenlaisten tukihakemusten raapustamiseen, eikä myöskään stressata tutkimuksen valmistumisaikataulun suhteen.

[Tix]

Jos taloudellinen tilanne sen sallisi, uskoisin kyllä löytäväni tarpeeksi mielekästä ja (ainakin subjektiivisesti) merkityksellistä tekemistä ilman ansiotyötä. Esimerkiksi kielten opiskeluun voisin upottaa vaikka kuinka paljon aikaa, minkä lisäksi kirjoittautuisin todennäköisesti jatko-opiskelijaksi yliopistolle. Tutkimustyö voisi nimittäin olla antoisaa puuhaa, jos ei tarvitsisi kuluttaa aikaa kaikenlaisten tukihakemusten raapustamiseen, eikä myöskään stressata tutkimuksen valmistumisaikataulun suhteen.

Jep. En ymmärrä rutiinityön ja palkkaorjuuden palkitsevuutta oikein miltään kantilta. Jos olisin riskistä pitävä ja haluaisin nuoleskella asiakkaiden perseitä, alkaisin yrittäjäksi. Itsensä kehittämien ja mielekkään elämän hankkiminen kun ei vaadi tilipussia, veroprosenttia, rutinaa ja kitinää.

Minusta olisi mahtavaa suorittaa lentolupakirja ja ryhtyä osa-aikalentäjäksi. Lopun aikaa lököilisin omistamallani Karibian saarella hurrikaanisuojassa ja lukisin niitä 1000 mielenkiintoista kirjaa jolle ei ole aikaa, ja ehkä kirjoittaisin itsekin yhden tai kaksi teosta - kirjailijana olisi hieno olla, jos sillä ei tarvitsisi elää.

[Clay]

Vapaus olis hieno juttu, eli käytännössä vitusti rahaa.

[prosessi]

En ymmärrä rutiinityön ja palkkaorjuuden palkitsevuutta oikein miltään kantilta. Jos olisin riskistä pitävä ja haluaisin nuoleskella asiakkaiden perseitä, alkaisin yrittäjäksi.

Ehkä noiden palkitsevuuden ymmärtäminen edellyttääkin juuri sitä yrittäjyyttä, silloin kun näkee miten merkityksellinen asema kaikella rutiinityölläkin on. Sitä en kyllä ymmärrä, että miksi yrittäjän pitäisi nuoleskella asiakkaiden perseitä. Eihän onnistunut myynti edellytä muuta kuin sen, että myyjä antaa asiakkaan itsensä oivaltaa miksi myyjä on myymässä tuotettaan juuri hänelle, eikä tarjoile kaikkea valmiina. Tietenkin se edellyttää myös asiakkaiden huolellista valitsemista, mutta niinhän mitä tahansa myytäessä pitäisi joka tapauksessa aina tehdä.

Itsensä kehittämien ja mielekkään elämän hankkiminen kun ei vaadi tilipussia, veroprosenttia, rutinaa ja kitinää.

Ei ehkä vaadi, mutta kumman suureksi avuksi ne siinä näyttäisivät olevan.

Minusta olisi mahtavaa suorittaa lentolupakirja ja ryhtyä osa-aikalentäjäksi. Lopun aikaa lököilisin omistamallani Karibian saarella hurrikaanisuojassa ja lukisin niitä 1000 mielenkiintoista kirjaa jolle ei ole aikaa, ja ehkä kirjoittaisin itsekin yhden tai kaksi teosta - kirjailijana olisi hieno olla, jos sillä ei tarvitsisi elää.

Vaan eikö vielä hienompaa olisi olla kirjailija, jonka kirjoja ihmiset lukevat? Ja silloinhan sillä eläisi väkisinkin...

[Tix]

Ei ehkä vaadi, mutta kumman suureksi avuksi ne siinä näyttäisivät olevan.

Ja haitaksi. Suurin osa työssä käyvistä ihmisistä odottaa joka vuosi vain yhtä asiaa - kesälomaa. Tai no, talvilomaa myös kiukan. Ja perjantaita kello 16.

Vaan eikö vielä hienompaa olisi olla kirjailija, jonka kirjoja ihmiset lukevat? Ja silloinhan sillä eläisi väkisinkin...

Musta olisi hienompaa olla kirjailija jonka kirjasta piti 10 ihmistä kuin lakimies joka voitti kaikki juttunsa. Edelleen kysymys on siitä, että haluan myös tietyn elintason.

[prosessi]

Ei ehkä vaadi, mutta kumman suureksi avuksi ne siinä näyttäisivät olevan.

Ja haitaksi. Suurin osa työssä käyvistä ihmisistä odottaa joka vuosi vain yhtä asiaa - kesälomaa. Tai no, talvilomaa myös kiukan. Ja perjantaita kello 16.

No joo, onneksi en ole suurin osa työssä käyvistä ihmisistä.

Musta olisi hienompaa olla kirjailija jonka kirjasta piti 10 ihmistä kuin lakimies joka voitti kaikki juttunsa. Edelleen kysymys on siitä, että haluan myös tietyn elintason.

Ok, löit luun kurkkuuni. Tuohon on paha enää sanoa mitään.

[Storia]

Nobelin rauhanpalkinto, tasapainoinen perhe-elämä, työ, joka veisi vähintään neljästi vuodessa ulkomaille, punainen Corvette ja kylpytynnyri.

Että ei tässä ihan vähään tyydytä.

[prosessi]

Nobelin rauhanpalkinto, tasapainoinen perhe-elämä, työ, joka veisi vähintään neljästi vuodessa ulkomaille, punainen Corvette ja kylpytynnyri.

Että ei tässä ihan vähään tyydytä.

Miksi juuri rauhanpalkinto?

[Storia]

Miksi juuri rauhanpalkinto?

Erittäin hyvä kysymys, johon kaiketi voisin vastata vain kirjoittamalla sen kirjan Varmaan tahtoisin kuitenkin eniten kuin mitään muuta maailmassa tulla kuolemani jälkeen muistetuksi juuri siitä, että olen tehnyt hyvää ja yrittänyt lisätä tietoisuutta rauhasta joidenkin mielissä ja elämässä.

"Tärkein läksy, jonka olen oppinut pitkän elämäni aikana on se, että ainoa tapa tehdä ihmisestä luotettava, on luottaa häneen ja varmin tapa tehdä hänestä epäluotettava on epäillä häntä ja osoittaa se hänelle."

-Henry L. Stimson-

[prosessi]

Varmaan tahtoisin kuitenkin eniten kuin mitään muuta maailmassa tulla kuolemani jälkeen muistetuksi juuri siitä, että olen tehnyt hyvää ja yrittänyt lisätä tietoisuutta rauhasta joidenkin mielissä ja elämässä.

Hassu juttu, nyt kun olen tätä asiaa vatvonut enemmänkin, niin itse asiassa en ollenkaan välitä siitä, että muistaako kukaan nimeni, mutta muutamia ajatusmallejani ja teorioitani haluaisin pitää hengissä oman kuolemani jälkeenkin. Puhumattakaan siitä, että erityisesti yksi teoria on, jonka haluan todistaa oikeaksi käytännössäkin, vaikka siihen meneekin kymmenisen vuotta ihan käytännön syistä.

[Bhven]

Viisipäiväiset viikonloput.