Karikatyyrinaisen gloorian kliimaksi

[NuoriDaavid]

Urpiainen määrittelee toisaalla näin:

Lyhyesti: Karikatyyrimiehisen gloorian kliimaksi saavutetaan *kertomalla* (tyyliin "tulipa muuten aikanaan tehtyä/koettua/nähtyä sellaistakin, että...") tarinoita, joissa esiintyy seksiä, armeijaa ja viinaa, ei tekemällä näitä asioita.

Mutta mikä on karikatyyrinaisen gloorian kliimaksi?

Kertokkee kertokkee!

[NuoriDaavid]

Asiaa pitäisi lähestyä sitä kautta, että ensin määriteltäisiin minkälainen naisellisuus on naiselle kunniaksi.

Miehisyyshän kulminoituu siihen, että nussitaan paljon, juodaan paljon viinaa ja nostellaan raskaita esineitä. Subtiilimpaa ja sofistikoituneempaa miehisyyttä on esim. tienata paljon rahaa ja olla organisaatiossa korkeassa asemassa.

Mutta mitä on naisellisuus tässä mielessä?

[Savannah]

Mutta mitä on naisellisuus tässä mielessä?

Aloituksen luettuani kehitin muutamankin teorian mielessäni, mutta koska vesitin ne itse alle kahdessa sekunnissa niin pakko vain tyytyä toteamaan, että en todellakaan tiedä.

[urpiainen]

Mutta mitä on naisellisuus tässä mielessä?

Minä olen joskus ajatellut, että tässä mielessä naisia kuvaa Mika Waltari oikeastana missä tahansa romaanissaan. Miten tätä kiistatta ansaitusti ylistettyä kirjailijaa kehuttaessa ei kovinkaan usein mainita, että äijän naishahmot ovat todella törkeitä asenteellisuudessaan ja jopa naisvihassaan tai -kammossaan? Tietääkö kukaan mitään raflaavaa Waltarin henkilöhistoriasta naisasioissa, jonka pohjalta voisi palstakeittiöpsykologisoida?

[Gat]

Mutta mitä on naisellisuus tässä mielessä?

Aikaisemmin se oli olla hyvä Emäntä tai Perheenäiti tai edes hyvä ruuanlaittaja. Emansipoituneet nykynaiset pitävät sellaista vanhanaikaisena ja naista alistavana, joten heille ei taida jäädä kuin oman seksuaalisuutensa korostaminen.

Toista se oli ennen, kun sukupuolilla oli selvä työnjako, johon ei välttämättä mitään sukupuolten välistä arvoasetelmaa liittynyt. Viikingitkin pystyttivät yhtä paljon riimukiviä hyville Emännille kuin urheille Sotureille.

[NuoriDaavid]

Mutta mitä on naisellisuus tässä mielessä?

Aikaisemmin se oli olla hyvä Emäntä tai Perheenäiti tai edes hyvä ruuanlaittaja. Emansipoituneet nykynaiset pitävät sellaista vanhanaikaisena ja naista alistavana, joten heille ei taida jäädä kuin oman seksuaalisuutensa korostaminen.

Toista se oli ennen, kun sukupuolilla oli selvä työnjako, johon ei välttämättä mitään sukupuolten välistä arvoasetelmaa liittynyt. Viikingitkin pystyttivät yhtä paljon riimukiviä hyville Emännille kuin urheille Sotureille.

Niin. Haluaisin juuri tirkistellä tätä puolta.

Eli miehet voivat kertoa kaverilleen "vittu kun olin kännissä ja pitihän sieltä joku suttura raahata kotiin" tai "ajateltiin autoa vaihtaa", mutta mitä nainen kertoo ystävättärelleen ko. tarkoituksessa?

[Gat]

Eli miehet voivat kertoa kaverilleen "vittu kun olin kännissä ja pitihän sieltä joku suttura raahata kotiin" tai "ajateltiin autoa vaihtaa", mutta mitä nainen kertoo ystävättärelleen ko. tarkoituksessa?

Kyllä se raikashenkisimmissä piireissä kuin Kitinässä voi olla vieläkin: "Poimin kymmenen ämpärillistä marjoja ja tein niistä kaikista mehua ja hilloa" tai "Olen tässä kuussa neulonut viisi villapaitaa ja kolme pipoa".

Mutta Kitinämisuilla toki: "Iskin kolme ulkomaalaista miestä kimppaan ja ne nuoli mun päältä kermavaahtoa ja suklaakastiketta".

[urpiainen]

Eli miehet voivat kertoa kaverilleen "vittu kun olin kännissä ja pitihän sieltä joku suttura raahata kotiin" tai "ajateltiin autoa vaihtaa", mutta mitä nainen kertoo ystävättärelleen ko. tarkoituksessa?

Kyllä se raikashenkisimmissä piireissä kuin Kitinässä voi olla vieläkin: "Poimin kymmenen ämpärillistä marjoja ja tein niistä kaikista mehua ja hilloa" tai "Olen tässä kuussa neulonut viisi villapaitaa ja kolme pipoa".

No ei. Kuten Gattaca tuossa aiemmin näytti jo ymmärtävän, nämä asenteet liittyvät menneen maailman ajattelutapaan, jossa mies on aktiivinen perheen pää. Toisin sanoen, tämän mallin mukaan vain mies voi antaa kokemukselle muodon ja arvon (ja ihmiselle identiteetin) kertomalla mahdollisesti banaaleja ja tylsiä tapahtumia arvostavaan ja hyväksyvään sävyyn.

Siksi karikatyyrinaisellisen gloorian kliimaksi on sekin riippuvainen miehen kerronnasta: Siis miehen tulee kertoa toiselle miehelle, mutta naisten läsnäollessa, kuinka meidän emäntä se vain poimi kymmenen ämpärillistä marjoja, synnytti samalla nelkyt kakaraa ja neuloi kymmenet villahousut, kun tämä mainittu emäntä punastelee vieressä ja vähättelee nooh! ei tuo nyt mitään..., ja kuulijamiehen vaimo tikahtuu kateudesta toisen naisen alfauroilta saamalle huomiolle. Vastenmielistä.

[prosessi]

Siksi karikatyyrinaisellisen gloorian kliimaksi on sekin riippuvainen miehen kerronnasta: Siis miehen tulee kertoa toiselle miehelle, mutta naisten läsnäollessa, kuinka meidän emäntä se vain poimi kymmenen ämpärillistä marjoja, synnytti samalla nelkyt kakaraa ja neuloi kymmenet villahousut, kun tämä mainittu emäntä punastelee vieressä ja vähättelee nooh! ei tuo nyt mitään..., ja kuulijamiehen vaimo tikahtuu kateudesta toisen naisen alfauroilta saamalle huomiolle. Vastenmielistä.

Eli itse asiassa koko ilmiö nimeltä gloorian kliimaksi on riippuvainen miesten läsnäolosta. Ilmankos en oikein tajunnut, mitä tässä ketjussa yritettiin sönköttää.

[Gat]

URPIAINEN:
Väärin ymmärrettyä vanhaa maatalouskulttuuria!
Esimerkiksi minäkin olen kuullut, että kun nykyistä taloani vielä hallinnoivat äidinisäni ja äidinäitini, silloin isännän ja emännän roolit olivat tasa-arvoiset omilla vastuualueillaan. Emännällä oli talon kaikki avaimet. Vaarillani ei ollut mitään sanomista vaikka siihen, jos mummoni emännän valtuuksilla antoi ruokaa köyhille kulkumiehille tai majoitti silloin liikkuvaa köyhää väkeä tupaan. Kuulemma vaarille ei olisi tullut mieleenkään, että hän olisi sellaisen voinut kieltää. Tai näin minulle on kerrottu, kumpikin kuoli jo ennen syntymääni.

Sitäpaitsi nykyäänkin olen kuullut ainakin keski-ikäisten naisten kehuskelevan toisilleen ruuanlaitoistaan, matonpesuistaan ja siivoamisistaan ym. Eikä miehiään ole läsnä.

[prosessi]

Sitäpaitsi nykyäänkin olen kuullut ainakin keski-ikäisten naisten kehuskelevan toisilleen ruuanlaitoistaan, matonpesuistaan ja siivoamisistaan ym.

Minä puolestani olen kuullut ainakin keski-ikäisten naisten antavan ja vastaanottavan neuvoja ruuanlaitosta, matonpesuista ja siivoamisista ym. Mutta silloin miehiä ei tietenkään ole paikalla.

[Duckzilla]

Mutta mikä on karikatyyrinaisen gloorian kliimaksi?

Kattokaa vaikka Ponille Kyytiä. Sieltä voi löytyä joitakin esimerkkejä. Ehkä.

Voisiko yhtenä esimerkkinä olla "harmistunut" kuittailu siitä kuinka paljon vonkausviestejä / vonkhaajia saa läpsiä rukkasilla niiq koko ajan? Tosin en ole nähnyt siinä tilanteessa miesten yllyttävän naista kuittailemaan aiheesta.

[prosessi]

Mutta mikä on karikatyyrinaisen gloorian kliimaksi?

Voisiko yhtenä esimerkkinä olla "harmistunut" kuittailu siitä kuinka paljon vonkausviestejä / vonkhaajia saa läpsiä rukkasilla niiq koko ajan? Tosin en ole nähnyt siinä tilanteessa miesten yllyttävän naista kuittailemaan aiheesta.

Ei voisi. Ihan yksinkertaisesti siksi, että kuittailemalla ei ainakaan saa minkäänlaista glooriaa, vaan ärsyttää ihmisiä. Niinpä sen kuittailun syyt ovat jotain ihan muuta.

[Duckzilla]

Tietääkö kukaan mitään raflaavaa Waltarin henkilöhistoriasta naisasioissa, jonka pohjalta voisi palstakeittiöpsykologisoida?

Mitä varten? Luulin Kylmän Sodan jo päättyneen. Keittiöpsykologisoi mieluummin vaikka minua. Minun naishistoriassani on hyvinkin raflaavia juttuja.

[Vadim]

Mutta mitä on naisellisuus tässä mielessä?

Minä olen joskus ajatellut, että tässä mielessä naisia kuvaa Mika Waltari oikeastana missä tahansa romaanissaan. Miten tätä kiistatta ansaitusti ylistettyä kirjailijaa kehuttaessa ei kovinkaan usein mainita, että äijän naishahmot ovat todella törkeitä asenteellisuudessaan ja jopa naisvihassaan tai -kammossaan? Tietääkö kukaan mitään raflaavaa Waltarin henkilöhistoriasta naisasioissa, jonka pohjalta voisi palstakeittiöpsykologisoida?

Ilmankos pidänkin ajoittain Waltarista niin kovin! Suuri illusioni lienee suurin suosikkini, vaikka kaiketi onkin vain pahainen pastissi Hemingwayn Ja aurinko nousee -opuksesta.

Varsinainen karikatyyrikokoelma on muuten myös Kieslowskin Kolme väriä -sarja. Toisaalta, heppuhan on puolalainen.

Teemalauluna voisi olla Roisin Murphyn "Primitive".

[mustaenkeli]

Kyllä se raikashenkisimmissä piireissä kuin Kitinässä voi olla vieläkin: "Poimin kymmenen ämpärillistä marjoja ja tein niistä kaikista mehua ja hilloa" tai "Olen tässä kuussa neulonut viisi villapaitaa ja kolme pipoa".

Jos minä tähän väliin sanoisin, että: "tekaisinpa tuossa joutessani sämpylätaikinan ja väänsin pellille seitsemän oikein isoa, muhkeaa sämpylää. Kaveriksi laitoin vielä jauhelihataikinan, josta taputtelin sämpylöille kaveriksi oikein muhevan oloiset pihvit, että kyllä nyt kelpaa...".
Itse toki olen aikaansaannokseeni (ja viikonlopun ruokaani) tyytyväinen, mutta ei tätä lähtis mitenkään vertaamaan äijien nussimis-känniörvellys-inttijuttuihin...

Toisaalta, pitääkö naisille ylipäätään moisia gliimakseja olla? Miksi niitä edes miehilläkään on? Itsetuntoako tuollaiset äiläilyörvellyssessiot pönkittää?!
Äh, tää maalaiselämä alkaa tosiaan tehä tehtävänsä...

[Lolita]

Synnytyskertomukset? Meni x tuntia, ilman puudutusta, repesi pahasti joka suuntaan, tikkejä y kpl:tta jne. Mitä hurjempi kertomus, sen parempi.

Toisaalta joissain yhteyksissä sitä glooriaa saa mahdollisimman helpolla ja nopealla synnytyksellä, yksi ähkäisy ja vauva on vartissa ulkona. Naiset on outoja.

[sivustahuutaja]

Siksi karikatyyrinaisellisen gloorian kliimaksi on sekin riippuvainen miehen kerronnasta: ...Vastenmielistä.

Mikäs sinua kunnon heteromiehen kerronnassa nyppii? Parempia stooreja heteroäijät vääntävät kuin naiset ja homot.

[mustaenkeli]

Synnytyskertomukset?

Joo! Tää on aika selviö kyllä.
Etenkin joillekin naistyypeille, jotka ovat sitä mieltä, että "eihän se ole nainen eikä mikään, joka ei kykene ilman mitään kivunlievitysmenetelviä lastaan synnyttämään".
Ikäänkuin se, että mitä enemmän on tuskaa, verta, hikeä ja suolenpätkiä, ni sitä meheväNpi ja arvostetumpi on juttu...

[Duckzilla]

Synnytyskertomukset?

Joo! Tää on aika selviö kyllä. Ikäänkuin se, että mitä enemmän on tuskaa, verta, hikeä ja suolenpätkiä, ni sitä meheväNpi ja arvostetumpi on juttu...

No niin. Samaan syssyyn voidaan varmaan laskea myös mummojen vaivoillaan kilpailu, ja perheenäitien keskinäinen kilpailu (kuten Kätevä Emäntä -sarjassa karrikoidaan). Ei siihen mitään miehiä tartte.

Tosin siinä missä miesten glooriakliimaksissa keskeisenä elementtinä on (pano)sankaruus, se naisten glooriakliimaksissa näyttäisi sitten olevan marttyyrius?

Ilmiö on levinnyt muuten myös Suomen scifi-harrastajien novellikilpailuihin. Nykyään kovin monissa voittajatöissä mässäillään synnytyksillä ja naisten kärsimyksillä (sekä miesten tunteettomuudella ja raiskaajuudella).

[prosessi]

Synnytyskertomukset? Meni x tuntia, ilman puudutusta, repesi pahasti joka suuntaan, tikkejä y kpl:tta jne. Mitä hurjempi kertomus, sen parempi.

Toisaalta joissain yhteyksissä sitä glooriaa saa mahdollisimman helpolla ja nopealla synnytyksellä, yksi ähkäisy ja vauva on vartissa ulkona. Naiset on outoja.

Saako noista kummallakaan mitään glooriaa? Esimerkiksi minä en ainakaan itse koe minkäänlaiseksi sankaruudeksi sitä, että lääkärit onnistuivat töppäilemään enemmän kuin laki sallii. Lähinnä se oli surullista. Puhumattakaan siitä "glooriasta", joka tulee kun lapsi päätyy teholle heti synnytyksen jälkeen.

Mistä tietenkin seuraa kysymys, että miksi yleensäkään kerroin oman tarinani kesällä Kitinässä. Luulisin syyksi sen, että koska tuollainen vaikuttaa väkisinkin jopa ihmisen persoonallisuuteen, tulee jonkinlainen tarve varoittaa niitä ihmisiä joiden kanssa on tekemisissä, että oma itse on vähän hakusessa.

Pikasynnytysten raportoinneista en sitten taas osaa sanoa mitään, mutta ei kai siitäkään mitään glooriaa tule, koska ihmisen mahdollisuudet itse vaikuttaa omaan synnytystapahtumaansa ovat yllättävän pienet.

[prosessi]

Tosin siinä missä miesten glooriakliimaksissa keskeisenä elementtinä on (pano)sankaruus, se naisten glooriakliimaksissa näyttäisi sitten olevan marttyyrius?

Henkilökohtaiset glooriakliimaksini taitavat liittyä tyhmänrohkeuteen ja uhmakkuuteen. Sinänsä vähän hankalia elementtejä, että jos niillä äityy kilpailemaan, päätyy turhankin helposti ojasta allikkoon.

[Duckzilla]

Henkilökohtaiset glooriakliimaksini taitavat liittyä tyhmänrohkeuteen ja uhmakkuuteen.

Tyypillistä mieheltä.

[Vadim]

Tätä ketjua lukiessa heräsi kyllä muutama kysymys. Yhtäältä näyttäisi siltä, että tämä "I'm a good man" -kokemus on jollain tavoin taantunut. Tämä ei ole mitenkään yllättävää; oikeastaan uutta on se, että tämä "I'm a good woman" -kokemus tuntuu kokonaan kadonneen.

Useinhan kuulee naisten valittavan, että "mikään ei riitä". Jos tämän ottaisi vaihteeksi tosissaan, voisi ajatella, että kyseessä on narina siitä, että mistään ei saa kiitosta. Tämä johtunee ehkä siitä, että tällaiseen "hyvään naiseuteen" liittyy tätä nykyä huomattava ambivalenssi.

Keittiössä häärivän äidin oletetaan olevan nyrkin ja hellan välissä, joten siinä on jotain hieman häpeällistä. Toisaalta, urahirmuisuuskaan ei auta, sillä sitten syyllistetään lapsilla. Jos sitten siirtyy kotiäidiksi, hymyillään, että kuinkas se työelämä. Jos ei hoida ulkonäköään, ei kelpaa; jos taas hoitaa, panostaa vääriin, pinnallisiin asioihin. Jos on pullea, on itsekuriton; jos on laiha, on sairaalloisen laiha. Jos tohtoroi, mainiota, mutta toisaalta silloin ei saa kyllä miestäkään. Jos jää peruskoulupohjalle, on oudon kunnianhimoton.

Tähän verrattuna miehenä oleminen alkaa kuulostaa helpolta. Vedät perskännit kerran viikossa, urheilet ja penkkiurheilet, harrastat pienimuotoista nokkapokkaa silloin tällöin, rassaat autoasi, haukut homoja ja ulkomaalaisia ja katsot pornoa silloin tällöin. Ja voilà! Olet täyttänyt tehtäväsi miessukukunnan edustajana.

[Zeb]

Keittiössä häärivän äidin oletetaan olevan nyrkin ja hellan välissä, joten siinä on jotain hieman häpeällistä. Toisaalta, urahirmuisuuskaan ei auta, sillä sitten syyllistetään lapsilla. Jos sitten siirtyy kotiäidiksi, hymyillään, että kuinkas se työelämä. Jos ei hoida ulkonäköään, ei kelpaa; jos taas hoitaa, panostaa vääriin, pinnallisiin asioihin. Jos on pullea, on itsekuriton; jos on laiha, on sairaalloisen laiha. Jos tohtoroi, mainiota, mutta toisaalta silloin ei saa kyllä miestäkään. Jos jää peruskoulupohjalle, on oudon kunnianhimoton.

Tähän verrattuna miehenä oleminen alkaa kuulostaa helpolta. Vedät perskännit kerran viikossa, urheilet ja penkkiurheilet, harrastat pienimuotoista nokkapokkaa silloin tällöin, rassaat autoasi, haukut homoja ja ulkomaalaisia ja katsot pornoa silloin tällöin. Ja voilà! Olet täyttänyt tehtäväsi miessukukunnan edustajana.

Sanoisin ennemmin niin, että naisella on ehkä enemmän vapautta tänä päivänä olla se mikä on ja tehdä sitä mitä haluaa. Hyvä asia siis, tuo vapaus olla yksilö. En minä ainakaan ole koskaan kokenut mitään painetta mihinkään mainitsemiisi suuntiin, vaan olen kokenut voivani olla oma itseni. Toisaalta, onhan miehilläkin se vapaus ja mun silmissä nössöpelkureita on just ne, jotka haluaa täyttää ennemmin jotain karikatyyriä yleisen hyväksynnän nimissä kuin olla oma yksilöllinen itsensä.