Kuolemantuomio kyllä vai ei?

Yleinen lätinä jä kitinä

Kuolemantuomio kyllä vai ei?

Kyllä
22
44%
Ei
28
56%
 
Ääniä yhteensä: 50

Herra Manala

Re: Kuolemantuomio kyllä vai ei?

Viesti Kirjoittaja Herra Manala »

Tix kirjoitti:Se, että Vatipäälle piti typeryyksistään antaa pieni bitchslap oli minulle puhdasta hupia.
Näin on! Ensin annetaan, sitten tuomaroidaan voittajat, ja kaikki näppärästi yhdestä ja samasta aivolohkosta! Eihän tästä nyt voi tulla mihinkään muuhun tulokseen, kuin että voitit silmittömässä vajaaälyisyydessään peukaloillaan näppäimistöään hakkaavat menninkäiset 100-0.

Onneksi olkoon, miltä tuntuu olla kilpailussa sekä ainoa kilpailuun eväät omaava osallistuja, että kilpailun tuomari, että mestaruussarjan voittaja? Taitaa olla ahdasta takin sisällä.
Herra Manala

Re: Kuolemantuomio kyllä vai ei?

Viesti Kirjoittaja Herra Manala »

exposure kirjoitti:Huomaatteko pojat yhteneväisyyden tässä rakentavassa ja äärimmäisen nerokkaasti argumentoidussa keskustelussa? Te olette samanlaisia :lol:
Mä huomaan! Tix yrittää pölliä mun lainit ja väittää perään olevansa vähemmän vajaaälyinen.
Tix

Re: Kuolemantuomio kyllä vai ei?

Viesti Kirjoittaja Tix »

exposure kirjoitti:Niinkö ja laskeutumalla samalle tasolle todistat mitä? Sen, että olet pohjimmiltasi samanlainen :wink:
Ei sillä tarvitse mitään todistaa, hassu :D

Paljastan sinulle ilkeän luoteeni, nimittäin revin siitä suunnattomasti hupia. Toisaalta en jaksa tuhlata helmiä sioille - keskustelen asiallisesti niiden kanssa jotka keskustelevat asiallisesti, muiden kanssa lyön vastapalloja. Ei apinoidenkaan kanssa kannata ryhtyä banaanikakkua leipomaan, senkun viskelee banaaneita ja katsoo kun ne meluavat :)
Herra Manala

Re: Kuolemantuomio kyllä vai ei?

Viesti Kirjoittaja Herra Manala »

Hei beibit, meneeks teillä nyt privakaappi ja julkinen keskustelu vähän sekaisin?
exposure
Kitisijä
Viestit: 15
Liittynyt: 21.12.2007 20:38

Re: Kuolemantuomio kyllä vai ei?

Viesti Kirjoittaja exposure »

Tix kirjoitti: ...katsoo kun ne meluavat :)
Katselen koko ajan :)
Herra Manala kirjoitti: Mä huomaan! Tix yrittää pölliä mun lainit ja väittää perään olevansa vähemmän vajaaälyinen.
Olette molemmat tämän keskustelun perusteella vajaaälyisiä :)
Tix

Re: Kuolemantuomio kyllä vai ei?

Viesti Kirjoittaja Tix »

exposure kirjoitti:Katselen koko ajan :)

Olette molemmat tämän keskustelun perusteella vajaaälyisiä :)
Sinulla on täysi oikeus tulkintaasi ja oletkin 50% oikeassa! Taidanpa tykätä sinusta :)
Avatar
Gat
Kitisijä
Viestit: 9259
Liittynyt: 04.11.2007 2:11
Paikkakunta: Aergistal

Re: Kuolemantuomio kyllä vai ei?

Viesti Kirjoittaja Gat »

En paljoa jaksa ketjua lukea, mutta pisteet valitettavasti (yöks) Manalalle.

Itseltäni EI kuolemantuomiolle.
Muistaakseni ketjussa vilahteli mussutusta siitä "kuka ansaitsee elää". No ei kukaan tai kaikki, minkä vitun absoluuttisen moraalin te kaiken taakse oletatte?

Tappamisen ymmärrän sodassa. Tai muussa tappelussa. Tai kostona. Tai miksei murhaamisellekin olisi joskus syitä. Vaikkapa Kesseli olisi ansainnut saada tapporahaa. Sen verran muistan sättijutuistaan.

Mutta jos rikollinen on jo otettu kiinni ja tehty vaarattomaksi, niin minkä taatta sitä vielä tappamaan? Kostonhimoakaan ei tapahtumista sivullisella valtiovallalla luulisi olevan. Minun arvomaailmassani jo vaarattomaksi tehdyn teloittaminen on silkkaa kylmää murhaa. Kiininen asiantuntijaraati päättää tappaa jonkun jo avuttoman. Ei koston tunnesisältöä, ei sodan välttämättömyyttä. Mieluummin eristettäköön loppuiäkseen, eikä lisätä tappamista.

Kuolemantuomion ennaltaehkäisevään suurempaan peloitteiseen en usko. Tapot ja murhat tapahtuvat kuitenkin useimmiten sellaisessa mielentilassa, että seurauksia itselle ei ajatella ollenkaan. Tai jos ajatellaan, luullaan että homma on hoidettu niin että kiinni ei jäädä.
exposure
Kitisijä
Viestit: 15
Liittynyt: 21.12.2007 20:38

Re: Kuolemantuomio kyllä vai ei?

Viesti Kirjoittaja exposure »

Herra Manala kirjoitti:Hei beibit, meneeks teillä nyt privakaappi ja julkinen keskustelu vähän sekaisin?
Ei yhtään enempää kuin teillä kahdellakaan! ;)
Tix kirjoitti: Taidanpa tykätä sinusta :)
Pelottavaa :)
Tix

Re: Kuolemantuomio kyllä vai ei?

Viesti Kirjoittaja Tix »

exposure kirjoitti:Pelottavaa :)
Noh noh, ei se nyt kuolemantuomio ole. Sentään.
Tix

Re: Kuolemantuomio kyllä vai ei?

Viesti Kirjoittaja Tix »

Vadim kirjoitti:1) Henkirikokset ovat vähentyneet, samoin kuin väkivalta ylipäätään. Vuonna 1980 väkivaltaa koki 7,7 prosenttia suomalaisista, vuonna 2006 enää 5,3 prosenttia. Vuosina 1988-2003 luku pysyi noin 5,7 prosentissa, toisin sanoen viime vuoden luku on alhaisin mitattu.
Lueskelin tuossa unen jäädessä odottamaan itseään Matti Norrin kirjoitusta lakimiesuutisissa, jossa hän pohti oikeudenmukaisuutta. Artikkelissa käsiteltiin pääasiassa henkirikollisuutta ja sen syitä. On mielenkiintoista, että kun tarkastelun siirtää tarpeeksi pitkälle aikavälille, niin trendit ovat aika muuttuvia.

Suomessa tehtiin miljoonaa asukasta kohti vuosina 1951-1960 vain 13 henkirikosta. Vuosina 1991-2000 tehtiin keskimäärin 34. Vaikea puhua kriminaalipolitiikan onnistumisesta, jos sillä 30 vuodessa saadaan aikaiseksi suhteellisesti liki kolminkertainen määrä henkirikoksia. Mm. Britanniaan verrattuna henkirikoksia oli kuusinkertainen, Ranskaan kolminkertainen ja Sveitsiin kaksinkertainen määrä 2000-luvulla. Annat tekstissä kuvan, että meillä olisi jotenkin erityisen onnistunut kriminaalipolitiikka. Verrattuna mihin?

Mikä on mielestäsi se kriminaalipoliittinen pelinavaus tai seikka, joka on johtanut siihen, että jyrkästi nouseva trendi on muuttunut lievästi laskevaksi? Alkoholinkulutusta kokonaisuutena kuvaava käppyrä on melko lailla 1:1 pitkänä trendinä väkivaltarikollisuuden suhteen.
Etenkin naisten kokema perheväkivalta on harvinaistunut, miesten tosin noussut hieman.
Perheväkivallan osalta kriminaalipolitiikka onkin ollut selkeää - kovennetaan rangaistuksia, alennetaan syyttämiskynnystä ja vähennettiin puolisoiden mahdollisuutta päästää puolisonsa pälkähästä. Sen lisäksi asenteet ovat muuttuneet keskustelun tuloksena. Se on kieltämättä jossain määrin kriminaalipoliittinen onnistuminen, mutta ei oikein liity tähän keskusteluun sinänsä.
Johtopäätös siis on, että suomalainen väkivalta vähenee trendinomaisesti.
Riippuu valitun tredin kestosta, mikä oikea johtopäätös on. Ehkä voisi sanoa, että "tällä hetkellä vähenee lievästi 80-luvun alun huipputasosta."
Lienee vielä lisättävä, etten oikein ymmärrä, miksi joku, jonka mukaan kriminaalipolitiikalla ei voida vaikuttaa rikollisuuden määrään, vaatii dramaattisia muutoksia kriminaalipolitiikkaan.
En ole väittänyt, että kriminaalipolitiikalla ei voisi vaikuttaa. Väitän, että ei ole vain tapahtunut mitään kriminaalipoliittista linjausta tai muutosta, joka koskisi yleisesti väkivalta/henkirikoksia. Lainsäädäntö ja tuomioistuinkäytäntö on pysynyt pitkälti ennallaan, elinkautisten piteneminen ei ole seurasta politiikasta vaan kahden peräkkäisen presidentin linjakkaasta toiminnasta.
Epäilemättä maailmasta tulisi tällä tavoin paljon parempi.
Lainaan lopuksi hiukan Matti Norria ja Heikki Ylikangasta: "Usko ihmisen omalakisesta, vääjäämättömästä kehityksestä raakalaisesta sivistyneeksi olennoksion paljossa pelkkä myytti. Kun Helsingin pommituksissa 1944 rikkoutui kappojen ikkunoita ja talojen ulko-ovia, osa ei lähtenyt pelastamaan kanssaihmisiä vaan ryöstelemään heidän omaisuuttaan. Tarvittiin 500 aseistetun miehen vartijaosasto järjestyksen palauttamiseen. Viidennes ihmisistä pysyy kurissa vain kurilla."

Tuossa oli jotain melko maalaisjärkisen osuvasti sanottua.
Avatar
Homeboy65
Kitisijä
Viestit: 12291
Liittynyt: 15.08.2005 13:14
Paikkakunta: Helsinki

Re: Kuolemantuomio kyllä vai ei?

Viesti Kirjoittaja Homeboy65 »

Tix kirjoitti:
Lainaan lopuksi hiukan Matti Norria ja Heikki Ylikangasta: "Usko ihmisen omalakisesta, vääjäämättömästä kehityksestä raakalaisesta sivistyneeksi olennoksion paljossa pelkkä myytti. Kun Helsingin pommituksissa 1944 rikkoutui kappojen ikkunoita ja talojen ulko-ovia, osa ei lähtenyt pelastamaan kanssaihmisiä vaan ryöstelemään heidän omaisuuttaan. Tarvittiin 500 aseistetun miehen vartijaosasto järjestyksen palauttamiseen. Viidennes ihmisistä pysyy kurissa vain kurilla."
Aivan ymmärrettävää toimintaa. Toisaalta tilaisuus tekee varkaan toisaalta tuolloin sota-aikana kärsittiin todella ankaraa puutetta, nälkäkuolematkin olivat todellinen uhka. KUKA tuollaisissa olosuhteissa asennoituisi näin: ennemmin koen vakavaa puutetta tai kuolen jopa nälkään kun syyllistyn varkauksiin. Onhan se laissakin kiellettyä.

Sopisi vähän noita syy-seuraussuhteitakin vähän miettiä. Tai ei mitä turhia. Teko on teko, mitä hiton väliä niillä olosuhteilla on...

Muistutan vielä käsitteellisestä erosta: ymmärtäminen EI OLE sama asia kuin hyväksyminen.
"En tiedä pitäisikö sinulle ojentaa netiketti, banaani vai köysi." - Tix
Tix

Re: Kuolemantuomio kyllä vai ei?

Viesti Kirjoittaja Tix »

Homeboy65 kirjoitti:Muistutan vielä käsitteellisestä erosta: ymmärtäminen EI OLE sama asia kuin hyväksyminen.
Rikosoikeudessa ei olekaan kyse teon ymmärrettävyydestä vaan sen hyväksyttävyydestä.
prosessi

Re: Kuolemantuomio kyllä vai ei?

Viesti Kirjoittaja prosessi »

Tix kirjoitti:
Vadim kirjoitti:1) Henkirikokset ovat vähentyneet, samoin kuin väkivalta ylipäätään. Vuonna 1980 väkivaltaa koki 7,7 prosenttia suomalaisista, vuonna 2006 enää 5,3 prosenttia. Vuosina 1988-2003 luku pysyi noin 5,7 prosentissa, toisin sanoen viime vuoden luku on alhaisin mitattu.
Lueskelin tuossa unen jäädessä odottamaan itseään Matti Norrin kirjoitusta lakimiesuutisissa, jossa hän pohti oikeudenmukaisuutta. Artikkelissa käsiteltiin pääasiassa henkirikollisuutta ja sen syitä. On mielenkiintoista, että kun tarkastelun siirtää tarpeeksi pitkälle aikavälille, niin trendit ovat aika muuttuvia.

Suomessa tehtiin miljoonaa asukasta kohti vuosina 1951-1960 vain 13 henkirikosta. Vuosina 1991-2000 tehtiin keskimäärin 34. Vaikea puhua kriminaalipolitiikan onnistumisesta, jos sillä 30 vuodessa saadaan aikaiseksi suhteellisesti liki kolminkertainen määrä henkirikoksia. Mm. Britanniaan verrattuna henkirikoksia oli kuusinkertainen, Ranskaan kolminkertainen ja Sveitsiin kaksinkertainen määrä 2000-luvulla. Annat tekstissä kuvan, että meillä olisi jotenkin erityisen onnistunut kriminaalipolitiikka. Verrattuna mihin?
Tämän ilmiön tarkasteluun tarvittaisiin muiden maiden vastaavia tilastoja, jotta asiaa olisi ollenkaan mahdollista käsitellä. Edellyttäen, ettei ole niin vakuuttunut alkoholipolitiikan ensisijaisesta merkityksellisyydestä, ettei pidä tarpeellisena miettiä muita vaihtoehtoja. Minun nähdäkseni kriminaalipolitiikalla korjaillaan melko suurelta osin alkoholipolitiikan virheitä, ja alkoholipolitiikalla taas sosiaalipolitiikan virheitä. Siksi niiden sotkeminen keskustelussa toisiinsa ei ole välttämättä kovin hyödyllistä, ja sotkemista voi hyvinkin pitää harhautusliikkeenä.
Johtopäätös siis on, että suomalainen väkivalta vähenee trendinomaisesti.
Riippuu valitun tredin kestosta, mikä oikea johtopäätös on. Ehkä voisi sanoa, että "tällä hetkellä vähenee lievästi 80-luvun alun huipputasosta."
Tärkeintä lienee, että vähenee. Liian kauas historiaan ei kannata mennä, sekin on keskustelun samentamista.
Lienee vielä lisättävä, etten oikein ymmärrä, miksi joku, jonka mukaan kriminaalipolitiikalla ei voida vaikuttaa rikollisuuden määrään, vaatii dramaattisia muutoksia kriminaalipolitiikkaan.
En ole väittänyt, että kriminaalipolitiikalla ei voisi vaikuttaa. Väitän, että ei ole vain tapahtunut mitään kriminaalipoliittista linjausta tai muutosta, joka koskisi yleisesti väkivalta/henkirikoksia. Lainsäädäntö ja tuomioistuinkäytäntö on pysynyt pitkälti ennallaan, elinkautisten piteneminen ei ole seurasta politiikasta vaan kahden peräkkäisen presidentin linjakkaasta toiminnasta.
Kyllä sinä oikeastaan olet väittänyt, kun olet todennut alkoholipolitiikan olevan Se Juttu, jolla asia olisi mahdollista saada kuntoon.
Epäilemättä maailmasta tulisi tällä tavoin paljon parempi.
Lainaan lopuksi hiukan Matti Norria ja Heikki Ylikangasta: "Usko ihmisen omalakisesta, vääjäämättömästä kehityksestä raakalaisesta sivistyneeksi olennoksion paljossa pelkkä myytti. Kun Helsingin pommituksissa 1944 rikkoutui kappojen ikkunoita ja talojen ulko-ovia, osa ei lähtenyt pelastamaan kanssaihmisiä vaan ryöstelemään heidän omaisuuttaan. Tarvittiin 500 aseistetun miehen vartijaosasto järjestyksen palauttamiseen. Viidennes ihmisistä pysyy kurissa vain kurilla."

Tuossa oli jotain melko maalaisjärkisen osuvasti sanottua.
Mitä tuolla tahdot sanoa? Minun mielestäni tuo lainaus tukisi sekin sitä ajatusta, ettei rangaistusten pelko pidä ihmisiä kurissa, varsinkaan ääritilanteissa, vaan ainoa toimiva keino noissa tilanteissa on fyysinen kontrolli.
Tix

Re: Kuolemantuomio kyllä vai ei?

Viesti Kirjoittaja Tix »

prosessi kirjoitti:Kyllä sinä oikeastaan olet väittänyt, kun olet todennut alkoholipolitiikan olevan Se Juttu, jolla asia olisi mahdollista saada kuntoon..
Missä muka?
prosessi

Re: Kuolemantuomio kyllä vai ei?

Viesti Kirjoittaja prosessi »

Tix kirjoitti:
prosessi kirjoitti:Kyllä sinä oikeastaan olet väittänyt, kun olet todennut alkoholipolitiikan olevan Se Juttu, jolla asia olisi mahdollista saada kuntoon..
Missä muka?
Mielestäni ainakin näissä kohdissa:
Jos Yhdysvaltoja käyttää esimerkkinä, se ei toimi, mutta Yhdysvaltojen ongelmat liittyvät enemmän päihde- ja sosiaalipolitiikan ongelmiin ja vapaisiin aseiden saamiseen kuin rangaistusjärjestelmään.

Suomalaisen henkirikollisuuden taso, on, kuten pahoinpitelyrikostenkin, melko tiukassa syy-seuraussuhteessa alkoholinkäyttöön. Kriminaalipolitiikalla ei ole mitään selittävää syy-seuraussuhdetta henkirikollisuuteen, alkoholipolitiikalla tuntuu olevan melko merkittäväkin.

Olen jo aiemmissa keskusteluissa osoittanut, että suomalainen väkivaltarikollisuus kytkeytyy alkoholin kulutukseen. Siksi siihen liittyvillä tilastoilla ei ole merkitystä arvioitaessa kriminaalipolitiikan vaikutusta henkirikoksiin.

Alkoholinkulutusta kokonaisuutena kuvaava käppyrä on melko lailla 1:1 pitkänä trendinä väkivaltarikollisuuden suhteen.
Tix

Re: Kuolemantuomio kyllä vai ei?

Viesti Kirjoittaja Tix »

prosessi kirjoitti:
Tix kirjoitti:
prosessi kirjoitti:Kyllä sinä oikeastaan olet väittänyt, kun olet todennut alkoholipolitiikan olevan Se Juttu, jolla asia olisi mahdollista saada kuntoon..
Missä muka?
Mielestäni ainakin näissä kohdissa:
Jos Yhdysvaltoja käyttää esimerkkinä, se ei toimi, mutta Yhdysvaltojen ongelmat liittyvät enemmän päihde- ja sosiaalipolitiikan ongelmiin ja vapaisiin aseiden saamiseen kuin rangaistusjärjestelmään.

Suomalaisen henkirikollisuuden taso, on, kuten pahoinpitelyrikostenkin, melko tiukassa syy-seuraussuhteessa alkoholinkäyttöön. Kriminaalipolitiikalla ei ole mitään selittävää syy-seuraussuhdetta henkirikollisuuteen, alkoholipolitiikalla tuntuu olevan melko merkittäväkin.

Olen jo aiemmissa keskusteluissa osoittanut, että suomalainen väkivaltarikollisuus kytkeytyy alkoholin kulutukseen. Siksi siihen liittyvillä tilastoilla ei ole merkitystä arvioitaessa kriminaalipolitiikan vaikutusta henkirikoksiin.

Alkoholinkulutusta kokonaisuutena kuvaava käppyrä on melko lailla 1:1 pitkänä trendinä väkivaltarikollisuuden suhteen.
Hanki sisälukutaito. En ole missään kohtaa todennut, että asian voisi hoitaa alkoholipolitiikalla tai edes ehdottanut mitään alkoholipoliittista vasusta, mistä sellaisen viestin luit? Totesin vain, että kun Vadim vetoaa trendinomaisiin muutoksiin, niin niiden selittävä tekijä on alkoholinkäytön määrällinen muutos, ei kriminaalipolitiikka. Optula on asiasta tutkimusten valossa melko riidattomasti yksimielinen.

Kriminalaipolitiikassa ei ole tehty käytännössä mitään henkirikosten suhteen. Rangaistuskäytäntöä ei ole tiukennettu, rikosten tunnusmerkistöjä ei ole muutettu, mielenterveystapausten pakkohoitoedellytyksiä ei ole parannettu.
prosessi

Re: Kuolemantuomio kyllä vai ei?

Viesti Kirjoittaja prosessi »

Tix kirjoitti:Hanki sisälukutaito. En ole missään kohtaa todennut, että asian voisi hoitaa alkoholipolitiikalla tai edes ehdottanut mitään alkoholipoliittista vasusta, mistä sellaisen viestin luit? Totesin vain, että kun Vadim vetoaa trendinomaisiin muutoksiin, niin niiden selittävä tekijä on alkoholinkäytön määrällinen muutos, ei kriminaalipolitiikka. Optula on asiasta tutkimusten valossa melko riidattomasti yksimielinen.
Ok, minulla on kieltämättä taipumusta etsiä ja kuvitella löytäneeni esitettyjä ratkaisuja sieltäkin, missä niitä ei ole esitetty, lähinnä kai oman ratkaisukeskeisen asenteeni takia. Täytyy hankkia se sisälukutaito.
Avatar
Vadim
Kitisijä
Viestit: 3469
Liittynyt: 23.08.2005 12:00
Paikkakunta: Helsinki

Re: Kuolemantuomio kyllä vai ei?

Viesti Kirjoittaja Vadim »

Tix kirjoitti:Suomessa tehtiin miljoonaa asukasta kohti vuosina 1951-1960 vain 13 henkirikosta. Vuosina 1991-2000 tehtiin keskimäärin 34. Vaikea puhua kriminaalipolitiikan onnistumisesta, jos sillä 30 vuodessa saadaan aikaiseksi suhteellisesti liki kolminkertainen määrä henkirikoksia. Mm. Britanniaan verrattuna henkirikoksia oli kuusinkertainen, Ranskaan kolminkertainen ja Sveitsiin kaksinkertainen määrä 2000-luvulla. Annat tekstissä kuvan, että meillä olisi jotenkin erityisen onnistunut kriminaalipolitiikka. Verrattuna mihin?

Mikä on mielestäsi se kriminaalipoliittinen pelinavaus tai seikka, joka on johtanut siihen, että jyrkästi nouseva trendi on muuttunut lievästi laskevaksi? Alkoholinkulutusta kokonaisuutena kuvaava käppyrä on melko lailla 1:1 pitkänä trendinä väkivaltarikollisuuden suhteen.
Terveisiä tuolta muualta maailmasta. Siellä oli aika kaunista ja aika kirpeää ja ilmassa oli aika ajoin hieman romanttiikaakin. Olen vähän pitkästynyt tähän kitinöintiin ja ehkä talven pimeyteenkin, mutta kaipa tähän täytyy vastata, kun kerran leikkiin taas ryhtyi.

Minulla on hieman vaikeuksia ymmärtää, miten ihminen, jonka luulisi olevan ulkoisten puitteiden perusteella melko terveitsetuntoinen, turvautuu huomattavan alatyylisiin ad hominem -argumentteihin keskusteltaessa aiheesta, jossa ei pitäisi olla mitään kovin henkilökohtaista. Jäin esimerkiksi miettimään ilmaisua "reppana" ja "vatipää", jotka olisivat varmaan käypiä tapoja kuvailla vastapuolta tilanteessa, jossa näiden ilmaisujen viljelijä olisi tavannut joskus tämän "reppanan" tai "vatipään" tai edes tietäisi, kuka tämä on. Mutta kaipa tätä nimittelyä voi pitää jonkinlaisena kohteliaisuutena. Yleensä kai solvaus alkaa, kun muut argumentit loppuvat.

Kaivoin esiin käppyrän, joka kuvaa henkirikosten määrää / 100 000 asukasta vuosina 1754-2005. Suomessa tehtiin henkirikoksia vähiten ennen 1770-lukua, joskin vuosihajonta on melko suurta. Vuodet 1770-1820 olivat nousevan trendin aikaa, ja vuosina 1820-1900 trendi oli laskeva. Yhteiskunnallisten ristiriitojen kärjistyessä vuosina 1910-1930 henkirikokset lisääntyivät jyrkästi, ja huippuvuodet olivat heti sisällissodan jälkeen 1920-luvulla. Tuolloin (kieltolain aikana muuten) henkirikoksia tehtiin noin 10 jokaista 100 000 asukasta kohti, noin nelinkertainen luku verrattuna nykyhetkeen. Henkirikosten määrä laski jyrkästi 1930-luvulla ja saavutti pohjan 1950-1960-lukujen taitteessa, jolloin trendi kääntyi. Lakipiste saavutettiin 1970-luvulla, jonka jälkeen määrä pysyi tasaisena aina 1990-luvun alkuun, jolloin henkirikokset alkoivat laskea jyrkästi. Vuonna 2005 ne olivat alimmalla tasollaan sitten 1820-luvun.

Suomen erityispiirre tosiaan on, ettei väkivalta tunnu vähentyneen 1800-luvulla, kuten tapahtui monissa muissa teollistuneissa maissa. Syitä voi vain arvailla, mutta veikkaisin itse syyksi käymiämme veljes- ynnä muita sotia, joiden seurauksena väkivaltaa gloriofioidaan kohtuuttomasti. Suomalainen alkoholinkäyttö ei juuri poikkea määrältään tai laadultaan muista Pohjois-Euroopan maista ja Etelä-Euroopan maista vain laadultaan. Etelä-Euroopassa humaltuminen on toisenlaista, eikä känniä voi pitää minään syynä väkivaltaiseen käyttäytymiseen, koska sekä tappelemiseen että humaltumiseen liittyvät sosiaaliset stigmat estävät ihmisiä tarttumasta nyrkkeihin tai puukkoon. Suomessa perinteinen mieheys yhdistetään aggressiivisuuteen ja kännäämiseen, mitkä tietysti yhdistettyinä tekevät tästä melko väkivaltaherkän maan.

Tilastojen valossa näyttää kuitenkin siltä, että alkoholin ja väkivallantekojen välisen korrelaation kanssa on syytä olla varovainen. On totta, että henkirikokset lisääntyivät 1950- ja 1960-luvuilta aina vuoteen 1980, jolloin keskiolut yleistyi ja viinapolitiikka liberalisoitui (hieman). Alkoholinkulutus kaksinkertaistui tänä aikana noin neljästä litrasta (1961) kahdeksaan litraan (1973). Vuosina 1973-1985 alkoholin kulutus pysyi tasaisena kahdeksassa litrassa, nousi sitten noin kymmeneen vuonna 1989, putosi jälleen noin kahdeksaan vuonna 1993, ja alkoi taas hitaasti nousta, saavuttaen 10 litraa vuonna 2001. Kokonaiskulutus on noussut noin litralla vuosina 2001-2005. Suomessa juodaan nyt suunnilleen yhtä paljon kuin muissakin suurissa EU-maissa.

Mitä tästä opimme? Jotain sentään. Ensimmäiset uhritutkimukset tehtiin vuonna 1980, ja niiden mukaan ihmiset kokevat väkivaltaa nykyään noin kolmasosan vähemmän kuin 25 vuotta sitten. Samaan aikaan alkoholinkulutus on kuitenkin noussut noin 40 prosenttia.

Henkirikokset ovat vähentyneet vuodesta 1990 vuoteen 2007 noin 3,5:stä noin 2,5:een per 100 000 asukasta. Samaan aikaan alkoholinkäyttö on kuitenkin lisääntynyt. Jyrkkä notkahdus lamavuosina (1989-1993) ei näy kuitenkaan vähentäneen henkirikosten määrää noina vuosina - henkirikosten määrä pysyi melko tasaisena aina 2000-luvun taitteeseen asti, jolloin jyrkkä pudotus alkoi. Teoria, jonka mukaan väkevien juomien korreloisi paremmin väkivallantekojen kanssa kuin kokonaiskulutus, ei sekään näyttäisi pitävän paikkaansa. Väkevien käyttö on näet lisääntynyt koko 2000-luvun, ajan, jona myös henkirikokset ovat vähentyneet eniten.

Tämä ei tietysti tarkoita, etteikö alkoholilla ja väkivallalla olisi mitään tekemistä keskenään - niillä varmasti on, sillä suunnilleen 85 prosentissa tapauksista kännissä ovat joko tekijä tai uhri tai molemmat. Merkittävä osa vankilapopulaatiosta on päihderiippuvaisia ja kärsii mielenterveyden häiriöistä. Väkivallan syyt ovat kuitenkin jonkinlaisia mysteerioita, joihin on vaikea vaikuttaa tietoisella politiikalla.

Argumenttini kai lyhykäisyydessään onkin, että väkivalta on todistettavasti vähentynyt 1980-luvun alusta, johon myös kriminaalipolitiikan humanisoituminen alkoi (Suomen vankiluku laski nopeasti kolmasosaan entisestä). Henkirikosten vähentymistä noin kolmasosalla 1990-luvun alusta tähän päivään ei selitä mikään kriminaalipoliittinen muutos, sillä 1980-luvulla valittu linja on pysynyt pääpiirteissään samana jo 25 vuotta. Jos rikollisuutta halutaan tosissaan vähentää, vankiloissa tapahtuvaa kuntoutusta pitäisi lisätä. Tämä tuskin kuitenkaan herättää suuria intohimoja kansalaispiireissä, jotka turvautuvat mielellään yksinkertaisempiin ja huonommin toimiviin ratkaisuihin, kuten kovempiin rangaistuksiin.

Pitäisi vissiin lisätä sananen vielä tästä Pentti Linkola -aiheiseen keskusteluun. Heittoni perustui analogiaan. Jos voitaisiin osoittaa, että jokin henkilöryhmä, vaikkapa murhamiehet, ei tee rikoksia sen useammin kuin kukaan muukaan, olisi mahdotonta perustella rationaalisesti, miksi hänet pitäisi tappaa tai muutenkaan tuomita kovin pitkään rangaistukseen. Mutta koska monet mainitsemistani marginaaliryhmistä syyllistyvät todistettavasti useammin rikollisiin tekoihin kuin muu väestö, on yhtä loogista vaatia murhaajan eliminointia kuin näiden muidenkin kansanosien siirtämistä tuonpuoleiseen. Molemmilla tavoilla säästettäisiin varmaan joidenkin rikosten uhrien henkiä, tosin nettomääräisesti ihmisiä surmattaisiin molemmissa tapauksissa enemmän. Tällainen logiikka olisi molemmissa tapauksissa samalla tavoin utilitaristista, eikä varmaankaan kestäisi analyyttisempaa tarkastelua edes utilitaristisesta näkökulmasta (tappaminen tuhlaa voimavaroja, fiksumpaa rehabilitoida).

Tämä utilitaarinen selittäminen pitää erottaa moraalisista perusteluista, jotka liittyvät rikokset sovittamiseen rangaistuksella, rikoslain symbolifunktioon. Ihmisten tappaminen on minusta moraalisesti vastenmielistä, silloinkin kun tapetaan ihmisiä tappaneita ihmisiä. Jonkun toisen mielestä ehkei. Eettisten ongelmien ratkominen ei ole mahdollista pelkästään utilitaristisin perustein. Tilastojen valossa en näe erityisempää syytä muuttaa nykyjärjestelmää tiukempaan suuntaan, koska sillä ei olisi vaikutusta rikollisuuden määrään ja se aiheuttaisi huomattavia kustannuksia. Eettiseltä kannalta pidän ihmisten teloittamista ongelmallisena, enkä voisi itse toimia tuomarina sellaisessa tuomioistuimessa, jolla olisi valta riistää ihmiseltä hänen henkensä, ainoan, joka hänelle on suotu. Ylipäätään rankaiseminen vain rankaisemisen ilosta tuntuu vähän kummalliselta.
prosessi

Re: Kuolemantuomio kyllä vai ei?

Viesti Kirjoittaja prosessi »

Vadim kirjoitti:pelottavan tekstin, joka aikaansai hillittömän naurukohtauksen.
Minulla on häiriintynyt huumorintaju. :h:
prosessi

Re: Kuolemantuomio kyllä vai ei?

Viesti Kirjoittaja prosessi »

Ja sitten itse asiaan:
Vadim kirjoitti:Kaivoin esiin käppyrän, joka kuvaa henkirikosten määrää / 100 000 asukasta vuosina 1754-2005.
Tuo oli se pelottava lause, joka aikaansai naurukohtaukseni. Keksin nimittäin heti kasan teorioita, miksi käppyrän aloitusvuosi oli juuri 1754, toinen toistaan levottomampia. (Ja vähän nauratti ehkä sekin, että kävit tuon käppyrän läpi Kitinässä... Puhumattakaan yhdestä kirjoitusvirheestä.)
Suomen erityispiirre tosiaan on, ettei väkivalta tunnu vähentyneen 1800-luvulla, kuten tapahtui monissa muissa teollistuneissa maissa. Syitä voi vain arvailla, mutta veikkaisin itse syyksi käymiämme veljes- ynnä muita sotia, joiden seurauksena väkivaltaa gloriofioidaan kohtuuttomasti.
Tuossa mietityttää kyllä syy- ja seuraussuhde. Jostain, ehkä irrationaalisesta, syystä uskon kansakunnille tyypillisiin luonteenlaatuihin, ja nähdäkseni suomalaisia tuntuisi yhdistävän kiukun kerääminen pidempien ajanjaksojen aikana, joka sitten purkautuu milloin mitenkin, välillä henkirikoksina, välillä veljessotina, kostoina ja itsetuhoisena käyttäytymisenä.
Henkirikosten vähentymistä noin kolmasosalla 1990-luvun alusta tähän päivään ei selitä mikään kriminaalipoliittinen muutos, sillä 1980-luvulla valittu linja on pysynyt pääpiirteissään samana jo 25 vuotta.
Jospa kyseessä olisikin kriminaalipolitiikan aiempien aikaansaannosten siirtyminen seuraavaan polveen? Välillisiä vaikutuksia taitaa vain olla hyvin vaikea tutkia.
Pitäisi vissiin lisätä sananen vielä tästä Pentti Linkola -aiheiseen keskusteluun. Heittoni perustui analogiaan. <clip> Tällainen logiikka olisi molemmissa tapauksissa samalla tavoin utilitaristista, eikä varmaankaan kestäisi analyyttisempaa tarkastelua edes utilitaristisesta näkökulmasta (tappaminen tuhlaa voimavaroja, fiksumpaa rehabilitoida).
Olet kyllä analogiasi suhteen oikeassa, mutta esitystapasi oli kuitenkin kyseenalainen. Tuhannen palan palapeli, josta puuttuu kymmenen palaa, ei tietenkään kestä analyyttisempaa tarkastelua, mutta jos antaa ymmärtää, että kymmenen palan puuttuminen tekee palapelistä täysin käyttökelvottoman, ja saattaa jopa olla merkki siitä, että oikeasti niitä paloja puuttuu paljon enemmänkin, ei sekään oikein kestä analyyttisempaa tarkastelua.
Tämä utilitaarinen selittäminen pitää erottaa moraalisista perusteluista, jotka liittyvät rikokset sovittamiseen rangaistuksella, rikoslain symbolifunktioon. <clip> Ylipäätään rankaiseminen vain rankaisemisen ilosta tuntuu vähän kummalliselta.
Niin tuntuu.
Tix

Re: Kuolemantuomio kyllä vai ei?

Viesti Kirjoittaja Tix »

prosessi kirjoitti:
Tämä utilitaarinen selittäminen pitää erottaa moraalisista perusteluista, jotka liittyvät rikokset sovittamiseen rangaistuksella, rikoslain symbolifunktioon. <clip> Ylipäätään rankaiseminen vain rankaisemisen ilosta tuntuu vähän kummalliselta.
Niin tuntuu.
Minusta taas on erikoinen kummallista tehdä moiden pesäero suoraan yleiseen moraaliin merkittävästi vaikuttavien seikkojen kohdalla. Rangaistuksen sovittamisaspekti ei ole vain "symbolifunktio" vaan kaksisuuntaisessa syy-seuraussuhteessa siihen, miten paheksuttavasti joihinkin tekoihin suhtaudutaan. Symbolisen funktion sijasta voidaan puhua enemmänkin kasvatuksellisesta funktiosta. Täytyy pitää mielessä, että lainkuuliaisuuteen vaikuttaa paitsi rangaistuksen pelko, myös se, että koetaan oikeusjärjestelmä yleensä oikeudenmukaiseksi. Rikosten uhrien ja heidän läheistensä näkökulmasta näin ei useinkaan ole.
prosessi

Re: Kuolemantuomio kyllä vai ei?

Viesti Kirjoittaja prosessi »

Tix kirjoitti:Minusta taas on erikoinen kummallista tehdä moiden pesäero suoraan yleiseen moraaliin merkittävästi vaikuttavien seikkojen kohdalla. Rangaistuksen sovittamisaspekti ei ole vain "symbolifunktio" vaan kaksisuuntaisessa syy-seuraussuhteessa siihen, miten paheksuttavasti joihinkin tekoihin suhtaudutaan.
Kyllä kyseessä kuitenkin on symbolifunktio, rangaistusasteikon muodossa. Sinun mielestäsi rangaistusasteikkoa pitäisi venyttää erityisestävyyden lisäksi myös siksi, että nykyasteikko absoluuttisessa muodossaan ei mielestäsi kerro riittävän vakavasta suhtautumisesta rikollisuuteen (ellen taas ole tulkinnut sinua väärin). Silloinhan puhutaan juuri symbolifunktiosta. Minun mielestäni taas juuri väkivaltarikoksissa symbolifunktio ei oikein toimi.
Symbolisen funktion sijasta voidaan puhua enemmänkin kasvatuksellisesta funktiosta.
Eikös nyt puhuttu kuolemanrangaistuksesta? Ei lapsiakaan minun mielestäni kuulu kasvattaa pelolla.
Täytyy pitää mielessä, että lainkuuliaisuuteen vaikuttaa paitsi rangaistuksen pelko, myös se, että koetaan oikeusjärjestelmä yleensä oikeudenmukaiseksi. Rikosten uhrien ja heidän läheistensä näkökulmasta näin ei useinkaan ole.
Nyt en oikein ymmärrä mitä tarkoitat. Vai onko yksi ajatuksesi poistaa rikosten uhrien ja omaisten potentiaaliset rikokset sitä alkuperäistä tekijää kohtaan? Tappamalla se rangaistuslaitoksen toimesta ensin?
Herra Manala

Re: Kuolemantuomio kyllä vai ei?

Viesti Kirjoittaja Herra Manala »

prosessi kirjoitti:Nyt en oikein ymmärrä mitä tarkoitat. Vai onko yksi ajatuksesi poistaa rikosten uhrien ja omaisten potentiaaliset rikokset sitä alkuperäistä tekijää kohtaan? Tappamalla se rangaistuslaitoksen toimesta ensin?
Eiköhän kyseessä ollut ihan se perinteinen kostonhimo ja uhrien omaisten oletetusti saatu tyydytys koston (lue. oikeuden) toteutumisesta. Uhri ja hänen läheisensä jollain ihmeen ajatuskaavalla ymmärtääkseni kärsii näin vähemmän. Tai vissiin tuntee jotain muuta happinessia ja mielihyvää.
Avatar
Homeboy65
Kitisijä
Viestit: 12291
Liittynyt: 15.08.2005 13:14
Paikkakunta: Helsinki

Re: Kuolemantuomio kyllä vai ei?

Viesti Kirjoittaja Homeboy65 »

Vastustan kuolemantuomiota koska:

- Ei ole voitu todistaa, että se vähentäisi tai ehkäisisi rikollisuutta---> raaistava ilmapiiri yhteiskuntaan.

- Erehtymisen mahdollisuus. Mikään tuomioistuin ei ole erehtymätön. Esimerkkejä viime aikojen USA:sta: kuolemanselleistä on vapautettu satoja (!) syyttömäksi todettuja. Uudet DNA-tutkimukset ovat myös osoittaneet, että monet vuosia sitten teloitetut ovat tosiasiassa olleet syyttömiä. Samanlaisia uutisia kuuluu muistakin maista, joissa kuolemanrangaistus on voimassa.

- Kuolemanrangaistusta voidaan pitää myös kidutuksen muotona, silloin kun siihen liittyy vuosien piinallinen odotus. Eli usein.

- Maista joissa kuolemanrangaistus on poistettu, se on harvoin otettu uudestaan käyttöön. Tämä kertonee jotakin.

- Kuolemanrangaistus voi tehdä terroristeista ym. marttyyreja.

- Kyse on ennen kaikkea primitiivisestä kostonhalusta.

En minä toisaalta kannata kirjaimellista elinkautistakaan. Oikeustajuuni ei mahdu, että ihmistä pidetään kaapissa "varmuuden vuoksi." Nyt voi sitten inistä, että entä jos se vapauduttuaan tappaa uudelleen? Elämään kuuluvat riskit. Voit jäädä auton alle, voit saada vakavan taudin tai voit joutua henkirikoksen uhriksi. Sellaista elämä on.
"En tiedä pitäisikö sinulle ojentaa netiketti, banaani vai köysi." - Tix
Googlebot

Re: Kuolemantuomio kyllä vai ei?

Viesti Kirjoittaja Googlebot »

Kannatan kuolemantuomiota koska:

- Pyövelien työttömyys puolittuu.

- Kustannustehokkain tapa päästä epämiellyttävästä aineksesta eroon.

- Rikolliset ymmärtävät paremmin elämän pyhyyden kun oma henki on vaakalaudalla. Monet heistä tulevat uskoon => enemmän verotuloja kirkolle.

- :perse: :perse: :perse:

- Teloitusvälineistä tulee yhä merkittävämpi vientituote Suomelle, uusi Nokia - Correcting People.

- Uusi tosi-TV formaatti jossa pudonneet kilpailijat joutuvat sähkötuoliin. Kovempi juttu kuin Big Brother ja Talentti yhteensä.

- Vanhoja rikoksia ei suotta oteta enää tutkintaan, hukkaisi muuten voimavaroja uusien rikosten tutkinnalta.
Vastaa Viestiin