Lapsuuden traumat

Yleinen lätinä jä kitinä
Zeb

Re: Lapsuuden traumat

Viesti Kirjoittaja Zeb »

Joo siis noista lievistä voisi aloittaa :D Eka makupala tulee tässä:

Tokaluokalla liikuntatunnilla oli kymmenennen kerran peräkkäin ohjelmassa huiskunheilutusta johonkin koulujen yhteiseen typerään cheerleading-showhun tai vastaavaan. Kysyin opelta nätisti, että eikö voitaisi vaihteeksi pelata jotain kun huiskut tulee jo korvistakin. Siihen (nais)ope että "Pyydä anteeksi heti tai saat laittaa normivaatteet päälle ja mennä käytävään seisomaan lopputunniksi!1" En pyytänyt, koska en ollut mielestäni tehnyt mitään väärää, vaan sanoin, että minä vain kysyin. No, sitten päädyin käytävään seisomaan kasvot seinää vasten. Tunnin loputtua muut pääsi kotiin enkä minä edelleenkään suostunut pyytämään anteeksi. Taisin seistä siinä vielä tunnin pari ennen kuin ope luovutti ja päästi mut kotiin. Tästä opin, että aikuiset saattoivat välillä olla hyvinkin epäoikeudenmukaisia, eikä sille tule antaa periksi.
Avatar
Lolita
Kitisijä
Viestit: 8599
Liittynyt: 14.08.2005 18:46
Paikkakunta: Vantaa

Re: Lapsuuden traumat

Viesti Kirjoittaja Lolita »

Mä olen varmaan unohtanut pahimmat traumat, koska tiedän niitä olevan, mutta en osaa mainita yhtäkään kovin kamalaa. Nuo ruokajutut tietenkin, ala-asteella oli syömispakko ja muutaman kerran tuli oksu. Ei sentään tarvinnut sen jälkeen enää syödä niin kun Suvisen, vaan ope järkyttyi mua enemmän :lol:

Pikkuveli (nimimerkki pidätetty intimiteettisyistä) onnistui traumatisoimaan minut hetkellisesti joskus ollessani esiteini. Veli löi minua reilusti vyön alle nyrkillä ja aika pitkään pelkäsin, että jotain oli mennyt rikki tai viottunut. Pelko hälveni myöhemmin, kun ihmisen anatomia kävi tutummaksi.

Toisen kerran veli traumatisoi mua alta kymmenen vanhana kertomalla katselleensa naapurin pojan kanssa jotain lehteä, jossa oli pippeleitä ja pimppoja ja jotain valkosta ainetta. Kielsin kertomasta enempää, ällötti kaikki seksijutut siinä iässä, olin kai 12 tai 13.
“Outside of a dog a book is a man’s best friend, inside of a dog it’s too dark to read” - Groucho Marx
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: Lapsuuden traumat

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

Mut on kanssa pakotettu koulussa syömään liian isoja annoksia (annoskokoon ei tietenkään saanut itse vaikuttaa). Muistan välintunteja, joiden aikana olen istunut kylmä ruoka edessäni itku silmässä. Erityisesti inhosin jauheesta valmistettua perunamuusia, jonka kerran oksensin lautaselle opettajan pakotettua minut syömään sitä liikaa. Ei sentään pakottanut enää sitä oksennusta syömään (kuten jonkun toisen opettaja melkein oli tehnyt). Oksentamisesta ei kyllä jäänyt tunnistettavaa traumaa. Olin tottunut oksentaja, koska voin autossa helposti pahoin.

Kerran oli kuitenkin sellainen tilanne, että halusin ehdottomasti ehtiä koko välitunniksi ulos, koska siellä rakennettiin yhdessä eräänlaista kaupunkia lumikökkäreistä. Olin ottanut näkkileivän, jota en kuitenkaan ehtinyt syödä ennen välitunnin alkua. Koska tiesin opettajan suuttuvan, jos jätän leivän tarjottimelle, työnsin sen hetken mielijohteesta reppuuni. Joku viekkaampi lapsi olisi varmaan ujuttanut sen vain takaisin koskemattomien leipien sekaan opettajan kääntäessä selkänsä, mutta itse olin silloin vielä ylitunnollinen.

Välitunnin jälkeen silloisista parhaista kavereistani toinen huomasi leivän laukussani. Hän huomautti asiasta, jolloin toinen vannotti häntä olemaan kertomatta opettajalle. Opettajan saapuessa tämä vannottaja sitten iloisesti kanteli asiasta itse. Opettaja tietenkin suuttui ja tivasi selitystä. Kerroin ensimmäisen mieleen tulleen valheen: ajattelin viedä leivän pikkuveljelle, koska äiti ei koskaan osta kotiin näkkileipää ja pikkuveli niin pitää siitä! :rofl: Koko luokka räjähti nauramaan ja minua hävetti aivan älyttömästi. Häpesin tätä juttua vielä aikuisiälläkin, mutta nyt olen kertonut sen niin monelle ja niin monesti, että olen päässyt häpeästä eroon.

Tarinan opetukset olivat: 1) ylitunnollisuudesta ei todellisuudessa palkita vaikka opettaja muuta väittäisikin, 2) totuuden kertominen on valehtelua järkevämpää (olisin hävennyt selvästi vähemmän, jos olisin selittänyt asian yksinkertaisesti niin kuin se oli), ja 3) aikuiset eivät aina toimi järkevästi ja oikeudenmukaisesti (tässäkään tapauksessa ei olisi ollut mitään aihetta suuttua: kai minulla sentään olisi pitänyt olla oikeus ottaa yksi näkkileivänpala päivässä vaikka en söisikään sitä ruokatunnin aikana, ja kai sen säästäminen myöhempää käyttöä varten oli parempi kuin leivän hukkaan heittäminen).
Aito_Johanna

Re: Lapsuuden traumat

Viesti Kirjoittaja Aito_Johanna »

EveryWoman kirjoitti:
Aito_Johanna kirjoitti:Siltä tuli vastaus, että nyt saisit liikunnasta kympin :roll:
Varmaan muhii vieläkin itsetyytyväisyydessään: Minun opetusmenetelmieni tuloksena siitä surkeasta rääpäleestäkin tuli maratoonari! Jos kaikki opettaisivat niin kuin minä, Suomessa asuisi pelkkiä huippuosaajia!
Tuo riski siinä kieltämättä on!
Aito_Johanna

Re: Lapsuuden traumat

Viesti Kirjoittaja Aito_Johanna »

EveryWoman kirjoitti:Erityisesti inhosin jauheesta valmistettua perunamuusia
Niin minäkin! Hyi että se oli kamalaa. Siitä ei kuitenkaan jäänyt traumoja, sillä purimme siskon kanssa muusinmaistelukokemuksia heti tuoreeltaan sepittämällä tuttuihin sävelmiin uusia sanoituksia, jotka kertoivat koulun perunamuusista. Niitä oli vaikka kuinka monta. Esimerkiksi Dallasin tunnusmusiikin sävelellä rallattelimme tällaista biisiä: "Aamuin, illoin, päivin ja öisin / koulun muusia syö / siitä saat myöskin uuden puhdin / veitsellä pöytään lyö. // Muusi, muusi, koulun muusi / liisteriä on vain" no niin, lopun olen unohtanut.
Rouva Pupu

Re: Lapsuuden traumat

Viesti Kirjoittaja Rouva Pupu »

Varmasti on ollut niitä pakkosyöttöjä sun muita, mutta ensimmäisenä tulee mieleen eräs aurinkoinen päivä mökillä. Pitkän (tuntien) suostuttelun jälkeen vanhempani saivat minut vihdoin veteen uiskentelemaan ja jotakuinkin niihin aikoihin saapui poliisivene laiturille ilmoittamaan, että viereisessä saaressa hukkunut mies tulee nousemaan pintaan niillä kohdin virtauksen vuoksi. Eivät huomanneet tätä tytsyä koska olin kivasti laiturin peitossa, joten ehtivät sitten ladella kaikki tiedot ennenQ vanhemmat sai sanottua/tajuttua mistä kyse. Nopeampaa rannalle nousua ei ole monikaan nähnyt.
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: Lapsuuden traumat

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

Aito_Johanna kirjoitti:Pettymys oli valtava, kun kevättodistuksessa tästä huolimatta komeili liikunnasta arvosana 6.
Mulla kävi muuten samalla tapaa ikävästi yläasteella uskonnonopettajan kanssa. Sain ysiluokan kevätlukukaudella ajatuksen, että minimalismin vuoksi olisi mukavaa jos kaikki numeroarvosanat päättötodistuksessani olisivat samoja, sen sijaan että uskonnon ja liikunnan numerot poikkesivat sarjasta. Ainoan kerran koko koulunkäynnin historiassani yritin siis korottaa numeroitani.

Näin kovasti vaivaa sekä liikunnan että uskonnon tunneilla. Uskonnossa sain kokeista numeroiksi 9,5-10, ja kun piti joko kirjoittaa laajahko essee tai pitää esitelmä, tein molemmat (eri aiheista). Niistäkin saadut numerot olivat kympin molemmin puolin. Poikkeuksellisesti luin myös läksyt tunneille (mitä en tehnyt oikeastaan koskaan missään aineessa tätä ennen), jotta osaisin varmasti vastata kuulustelukysymyksiin virheettömästi. Ainoastaan yksi kauneusvirhe "suorituksessani" oli: en uskonut kristinuskon Jumalaan. Tätä asiaa opettaja tiedusteli eräällä oppitunnilla jokaiselta erikseen. Jonkun kysyessä vaikuttaako se arvosanoihin, opettajan vastaus oli osapuilleen: Jos ei ole uskossa, ei voi omaksua uskoon liittyviä asioita täydellisesti.

Liikunnassa en suoriutunut ollenkaan täydellisesti, mutta opettaja nosti numeron kymppiin aktiivisuuteni ja henkilökohtaisen suoritustasoni rajun nousun vuoksi. Uskonnon arvosanani sen sijaan pysyi yhdeksikkönä.

Tulipa tässä nyt vain mieleen, että onneksi en lähtenyt opiskelemaan papiksi vain opettajalle näyttääkseni! :D
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: Lapsuuden traumat

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

Aito_Johanna kirjoitti:Esimerkiksi Dallasin tunnusmusiikin sävelellä rallattelimme tällaista biisiä:
Hehee!
Rouva Numba

Re: Lapsuuden traumat

Viesti Kirjoittaja Rouva Numba »

Olin 6vee ja eskarissa. Olimme syömässä, pääruokaa en edes muista mutta sen muistan että salaatissa oli keltaista paprikaa. Reippaana tyttönä olin tietenkin maistanut sitä, enkä pitänyt mausta. Yritin selittää esikoulun tädille etten tykkää paprikasta, mutta hänpä tiuskaisi "Syö se salaatti!".
No pakkohan se sitten oli.

Se on minusta ihan okei, että maistaa täytyy mutta jos ei sen jälkeen jostakin pidä niin ei sitä pitäisi pakottaa syömään.
En ole sen jälkeen syönyt paprikaa enkä voi sietää sitä.
Leila
Kitinän uhri
Viestit: 667
Liittynyt: 13.10.2006 10:12
Paikkakunta: Pohjois-Savossa

Re: Lapsuuden traumat

Viesti Kirjoittaja Leila »

Parasta aikuisena olemisessa on ehdottomasti se, että saa valita mitä, milloin ja kuinka paljon syö. Tosin mulla oli lapsena niin hyvä ruokahalu, että lähes kaikki meni ilman mukinoita.
Ensimmäinen oma lapsuudentraumani oli se, kun äiti joutui sairaalaan odottaessaan pikkusiskoani. Olin silloin neljän vanha. Aika tuntui kauhean pitkältä, vaikka oikeasti en edes tiedä, kauanko äiti oli poissa. Oltiin kotona kolmestaan pikkuveljen ja juopottelevan isän kanssa. Oli kauhea ikävä äitiä ja jonkinlainen lapsen hätä siitä, että miten me pärjätään ilman sitä. Minulle asiasta jäi trauma, veli ei muista koko asiaa ja isä muisteli vielä pitkään (me lapset oltiin jo aikuisia), miten mukavaa oli.
Äiti ei tiedä
Edith

Re: Lapsuuden traumat

Viesti Kirjoittaja Edith »

Olin jostain syystä tokan ja kolmannen luokan opettajan epäsuosiossa. Sillä opettajalla oli jotain suhteita tai muita kontakteja ja melkein kaikki muut luokan tytöt ja muutamat pojat pääsi useita kertoja lasten tv-ohjelmien koekuvauksiin, mutta mä en. Riepoi varsinkin silloin, kun oli märkää ja sateista ja kaverit oli niissä jossain kuvauksissa ja mä ja muutama muu ja rinnakkaisluokan tytöt jouduttiin rämeikköön ns. suunnistamaan. Semmoista salailukuiskuttelua kävivät sen opettajan kanssa nuo suosikkinsa noista jutuista paljon.

Sittemmin on tietysti tullut mieleen, että olisi pitänyt kysyä siltä opettajalta syytä, miksen kelvannut. Silloin tuntui tietysti selvältä, että olen liian lihava ja keräsinkin aika lailla sisua tulevaa laihdutustani varten. Mutta en oikeasti niin lihava ollut, etten lastenohjelmiin sen takia olis kelvannut.
Vastaa Viestiin