Lapsuuden mielikuvitusystävät

Yleinen lätinä jä kitinä
Avatar
saira
Kitisijä
Viestit: 3388
Liittynyt: 14.08.2005 19:47
Paikkakunta: Tampere

Lapsuuden mielikuvitusystävät

Viesti Kirjoittaja saira »

Aloin miettimään tätä, kun huomasin lapseni leikkivän Mörön kanssa. Tytön pitää aina ensin sanoa Mörölle "soo soo, ei saa pelotella minua", sen jälkeen tyttö voi leikkiä hänen kanssaan. Tyttö juttelee Mörölle, ottaa sitä kädestä ja vie leikkimään.

Mörkö hahmona on tullut muumeista, meillä olevassa dvd:ssä on jakso, jossa Tiuhti ja Viuhti ovat vieneet Möröltä Kuningasrubiinin, jota Mörkö yrittää saada takaisin. Lopulta Mörkö suostuu vaihtamaan rubiinin kauniiseen, sydämenmuotoiseen simpukankuoreen. Joskus tätä katsoessamme tyttö pelkäsi aluksi Mörköä, mutta kun selitin tytölle ettei Mörkö ole paha, kaikki vain luulevat niin, koska eivät Mörköä tunne, tyttö rauhoittui.

Itse en muista omistaneeni mielikuvitusystävää. Lapsena olen kyllä kuvitellut kaikkea, mutta kuvitelmat ovat olleet ilmeisesti niiiin eroavia reaalielämästäni, etten ole kyennyt niitä täysin uskomaan silloinkaan.

Onko teillä ollut vastaavia ystäviä? Minkä ikäisenä ja millaisia hahmoja?
"The only reason for time is so that everything doesn't happen at once."
~Albert Einstein
Avatar
Stadinarska
Kitisijä
Viestit: 9034
Liittynyt: 30.10.2006 19:18
Paikkakunta: Aina Stadi

Re: Lapsuuden mielikuvitusystävät

Viesti Kirjoittaja Stadinarska »

saira kirjoitti:Aloin miettimään tätä, kun huomasin lapseni leikkivän Mörön kanssa. Tytön pitää aina ensin sanoa Mörölle "soo soo, ei saa pelotella minua", sen jälkeen tyttö voi leikkiä hänen kanssaan. Tyttö juttelee Mörölle, ottaa sitä kädestä ja vie leikkimään.

Mörkö hahmona on tullut muumeista, meillä olevassa dvd:ssä on jakso, jossa Tiuhti ja Viuhti ovat vieneet Möröltä Kuningasrubiinin, jota Mörkö yrittää saada takaisin. Lopulta Mörkö suostuu vaihtamaan rubiinin kauniiseen, sydämenmuotoiseen simpukankuoreen. Joskus tätä katsoessamme tyttö pelkäsi aluksi Mörköä, mutta kun selitin tytölle ettei Mörkö ole paha, kaikki vain luulevat niin, koska eivät Mörköä tunne, tyttö rauhoittui.

Itse en muista omistaneeni mielikuvitusystävää. Lapsena olen kyllä kuvitellut kaikkea, mutta kuvitelmat ovat olleet ilmeisesti niiiin eroavia reaalielämästäni, etten ole kyennyt niitä täysin uskomaan silloinkaan.

Onko teillä ollut vastaavia ystäviä? Minkä ikäisenä ja millaisia hahmoja?
Saira pus!! Ensin on sanottava, et oot sä ihq!!! Ihan pakko oli sanoa taas!!

Mutta siis mielikuvitusystävät. On ollut TIETYSTI. Muistan esim. oman pinnasänkyni, kuinka siellä aina oli eläinhahmoja ja jotka häipyivät, kun tulin sänkyyn! Pidin niitä luonnollisina ja kyllä höpsötin niille, että nyt tulen sinne tai tätä rataa. Ja tottakai pehmoleluille olen jutellut vaikka kuinka paljon lapsena ja joskus nytkin, heh.
Sitten kun ihan murrosiässä olin sellainen jotenkin itseäni etsivä, niinkuin pitää ollakin, olen kyllä kuvitellut viereeni esim. tyypillisesti tyttöystävän, jonka ajatuksia juttuihini olen sitten arvannut, joskus ääneenkin.
En kuitenkaan ole hirveästi silti puhunut muille kuin pehmoleluille.

Ja vielä tänäkin päivänä, jos vanhan pehmolelu-karhuni korva on rypyssä tuolilla, ilman muuta suoristan sen ihan oikeasti tärkeänä asiana!! Ja juttelen samalla asiasta hänelle.
No, olen kuitenkin kasvanut niin, etten toki puhu pehmoleluille enää muuta kuin jonkinlaisena vitsipoikkeuksena, mutta jos ajatellaan sitä asiaa, että minun pitäisi joku rakkaaksi tullut vanha pehmolelu rikkoa tai heittää pois, sitä en pysty tekemään. Elävistä eläimistä todellakaan puhumattakaan! Tietenkään!!!
Niillehän ilman muuta tuli höpötettyä ja akvaariokaloille! Ja laulan suihkussa ja yksinään tosi paljon! Rakastan laulamista!
Onneksi oikeastaan en ole niin paljoa yksinään! Mulla on toimintaa ja ihmistentapaamista joka päivä! Se on eri asia, ovatko ne ihmiset inspiroivia, mukavia vai vaikeita. Mutta se on elämää!!!

MUTTA TÄMÄ JOULU on kaltaiselleni sinkkumiehelle itse asiassa hyvinkin vaativaa aikaa. Kaikkihan tietävät, että juuri jouluna perhe olisi se "kova juttu". Minullakin on sunnuntai, tiisti ja keskiviikko sellaisia varsin yksinäisiäkin päiviä nyt!! Harrasteita ei ole juurikaan eikä sparraamista kun ihmiset ovat poissa ja töitäkään ei ole (onneksi, juu). Mutta tiedän nauttivani Joulunajasta käsittämättömän paljon vaikka olenkin paljon yksin juuri joulun. Kuitenkin haaveilen niinkuin kai muutkin, kauniista asioista, juuri Jouluna, ja kyselysi onkin siksi perin ajankohtainen. Juuri Jouluna saatan jutella itselleni tai siinä vieressä olevalle "läheisille" jotain toivettani ja herkistyn! Musiikki omassa rauhassa on ihanaa ja on sopivasti sukulaisvierailuja. Joulu on akkujen hienoa lataamista vaikkei olekaan perhettä! tai ehkä juuri siksikin! Ei ole ainakaan liiemmin joulustressiä!

Ja olen silti nauttiva terveydestäni, enkä katso olevani liikaherkkä vaikka joskus hassunherkkä olenkin!

Nythän mulla on palstalapseni!!!! Mutta olen sillä oikeastaan tarkoittanut vain, että oma kirjoittamiseni on synnyttänyt minussa hiukan addiktiota ja palstalapsi-riippuvuutta! Eiks ole hassu juttu, Saira ja muut!!

Mutta kyllähän olen vähentänyt Kitinäjuttuja. Ensi vuonna on niin kovat oravanpyöräjutskut mulla elämässäni ilman naistakin!!!!(voih), että en tosiaan ehdi kirjoitella Kitinään paljoa, mutta vastaan varmasti, kunhan tietäisin mitä mulle kirjoitettaisiin, varmasti!
Jos haluat jutella Kitinöiden kanssani, laitapa omalle "Stadinarskan palstalleni" juttusi, niin näen sen parhaiten. Kuten muutkin voivat ja ilahdun jos saan siihen juttuja, tai tietenkin YV on ok!!
Onhan tuo mun palstani paisunut hurjasti vaikka suuri osa onkin toki minun omia juttuja!Tai vastauksia tosiaalta "vain".

Minulla on kyllä valikoitunut joukko, jotka minua killaavat hyvin. Sitten on niitä, jotka eivät ollenkaan. Se on jo tuttua varmaan sullekin...Noh, ei puhuta minusta nyt...!!!!

Saira!!! Luulen, että uskaltaisin sinulta ostaa heti käytetyn auton! Juttusi oli aivan ihana.Jälleen kerran siinä oli lämpöä. Kerro miehellesi, että hän on onnekas kun on saanut noin mukavan frouvakkeen! Ettei ikinä jäisi hänelle epäselväksi!!

Pistin mielikuvituspusun sinne Manseen vaikka et sä mielikuvitusta olekaan, heheh!



Toivoopi
SA
Stadinarska. Kussakin kuussa eriniminen.
Avatar
saira
Kitisijä
Viestit: 3388
Liittynyt: 14.08.2005 19:47
Paikkakunta: Tampere

Re: Lapsuuden mielikuvitusystävät

Viesti Kirjoittaja saira »

Kiitos vastauksestasi Arska! Ja pususta!

Tämä aihe ei tainnut olla muiden mielestä kovin mielenkiintoinen, tai sitten lapsilla ei olekaan mielikuvitusystäviä. Tai sitten mielikuvitusystävät ovat nolompia asioita kuin lapsuuden traumat. Tiedä sitten.

Joka tapauksessa kauppaan lähtiessämme Mörkö tuli auton takapenkille istumaan ja kauppoihin seuraksemme. Kun haimme mieheni ja olimme kotimatkalla, tyttö selitti Mörölle, että olimme nyt matkalla kotiin leikkimään ja nukkumaan. Sitten hän sanoi Mörölle heihei. Kun kysyin missä Mörkö on, tyttäreni ilmoitti Mörön lähteneen kotiin. Katsotaan sitten josko Mörkö tulee meille huomennakin leikkimään, ainakin heillä oli tänään oikein mukavaa keskenään!

Tällä hetkellä kuitenkin tunnen olevani hyvä äiti, koska sain pelottavan Mörön muutettua kiltiksi ilman, että olisin latistanut tyttöni mielikuvitusta. Toivottavasti hän säilyttää vielä pitkään hyvän mielikuvituksen ja oppii taidon katsoa möröissä muutakin kuin pelottavaa ulkokuorta.
"The only reason for time is so that everything doesn't happen at once."
~Albert Einstein
prosessi

Re: Lapsuuden mielikuvitusystävät

Viesti Kirjoittaja prosessi »

saira kirjoitti:Tämä aihe ei tainnut olla muiden mielestä kovin mielenkiintoinen, tai sitten lapsilla ei olekaan mielikuvitusystäviä. Tai sitten mielikuvitusystävät ovat nolompia asioita kuin lapsuuden traumat. Tiedä sitten.
Minulla ei ollut mielikuvitusystäviä, joten vaikka aihe on mielenkiintoinen, en oikein osannut osallistua. Sen sijaan olin kyllä n. 3-5 vuotiaana täysin vakuuttunut siitä, että oppisin lentämään, jos vain uskoisin asiaan tarpeeksi. Harmitti kovasti kun en saanut uskoani nostatettua tarpeeksi, eikä minua lohduttanut ollenkaan se, että vanhemmat vakuuttivat, ettei mikään usko riittäisi moiseen.
Avatar
saira
Kitisijä
Viestit: 3388
Liittynyt: 14.08.2005 19:47
Paikkakunta: Tampere

Re: Lapsuuden mielikuvitusystävät

Viesti Kirjoittaja saira »

^Se olisikin ollut hieno taito, lentäminen. Varmaan muuten suosituimpia haaveita lapsilla.

Itselle tuli mieleen vielä illalla, että uskoin kuitenkin keijuihin ja muihin vielä ala-asteikäisenä. Muistan kysyneeni äidiltäni onko keijuja olemassa. Äiti vastasi asiaan aikuisen katsantokannasta ja kielsi keijut. Muistan vielä sen jälkeen kysyneeni, että ei taida sitten rosvojakaan olla. Vastausta tähän en muista tarkasti, mutta kyllä se sisälsi sanan valitettavvasti...
"The only reason for time is so that everything doesn't happen at once."
~Albert Einstein
Geetz

Re: Lapsuuden mielikuvitusystävät

Viesti Kirjoittaja Geetz »

On mielenkiintoinen aihe! Mutta meillä vasta tyttö löytämässä mielikuvitus-kavereitaan ja omista menneistäni ei (vielä ainakaan) muistikuvia... Palaillaan siis myöhemmin. :]
Avatar
Lolita
Kitisijä
Viestit: 8599
Liittynyt: 14.08.2005 18:46
Paikkakunta: Vantaa

Re: Lapsuuden mielikuvitusystävät

Viesti Kirjoittaja Lolita »

Minulla oli mielikuvitusystäviä, mutta kovin tarkkaa muistikuvaa ei muista kuin siitä joka asui vessassa pesukoneen takana :roll: Juttelin muutenkin paljon itsekseni ja leikin mielikuvitusmaailmassa. Jossain vaiheessa se on sitten jäänyt pois, kun nykyään vaan juttelen itsekseni, mutta vähemmän.
“Outside of a dog a book is a man’s best friend, inside of a dog it’s too dark to read” - Groucho Marx
prosessi

Re: Lapsuuden mielikuvitusystävät

Viesti Kirjoittaja prosessi »

Itse asiassa lähimpänä mielikuvitusystäviä minulla olivat kesämökkimme sisiliskot. Niiden kanssa juttelin enemmänkin, ja rakensin jopa niille liuskekivistä sisiliskolinnan kasvimaan viereen, johon vanhempieni suureksi hämmästykseksi ihan oikeasti muutti sisiliskoja asumaan. Sisiliskot tottuivatkin minuun niin hyvin, että jos laittoi käden niiden eteen, ne yleensä kiipesivät sen päälle, koska käsi kuitenkin on lämpimämpi oleskelupaikka kuin kivi. Sitten vaeltelin ympäriinsä sisilisko kädellä esittelemässä sitä kaikille paikallaolijoille.
Liirumlaarumi
Kitisijä
Viestit: 5
Liittynyt: 07.12.2007 5:20
Paikkakunta: Helsinki

Re: Lapsuuden mielikuvitusystävät

Viesti Kirjoittaja Liirumlaarumi »

Oikeastaan mun mielikuvitus toimi jonkinlaisena selviytymiskeinona...äitini oli aggressiivinen viinaan menevä yksinhuoltaja. Ristinkallion lähiön lähellä oli metsä jossa mä viihdyin...siellä oli Kuningatarpuu, vanha puoliksi kelottunut käppyrämänty, joka mun mielessäni puhui mulle. Siinä oksalla mä usein istuin kun kotona en viihtynyt, heiluttelin jalkojani, höpötin ja lauloin itse sepittämiä lauluja...

Kerran sitten äiti ei ollut tullut kotiin ja pikkusiskon kanssa oltiin muutama päivä kahdestaan. Ruokaa ei ollut ja menin Kuningatarpuun luokse selvittämään tilannettani. Olin vahvasti siinä uskossa että jos katkaisen hänen oksistaan paloja, ne tyynyn alla muuttuvat markan kolikoiksi joilla voin sitten Lempiäisten kaupasta ostaa ruokaa.

Kun aamulla heräsin, täynnä odotusta nostin tyynyn. Oksien päältä oli vain hankautunut kaarnaa pois, muruina siinä lakanalla...lakkasin sitten uskomasta Kuningatarpuuhun. Samana päivänä mentiin poliisi-auton kyydillä lastenkotiin pikkusiskon kanssa.
Avatar
Stadinarska
Kitisijä
Viestit: 9034
Liittynyt: 30.10.2006 19:18
Paikkakunta: Aina Stadi

Re: Lapsuuden mielikuvitusystävät

Viesti Kirjoittaja Stadinarska »

prosessi kirjoitti:Itse asiassa lähimpänä mielikuvitusystäviä minulla olivat kesämökkimme sisiliskot.... \.
Joo,Rose Sori! !han selkeä et sisiliskoille nyt ainakin puhutaan ja yleensäkin tietenkin eläimille!
JUURI äsken kun seilasin saaren tuulisia kujia, näin reippaan naisen (pitkän blondin, mun ikäisen) jolla oli jokin sekarotuisen näköinen keskikokoinen mies talutushihnassa...outs, siis koira talutushihnassa ja SE JUTTELI KOVAA JA ILOISESTI jotain kummaa juttua koiralleen. Käännyin vielä varmistamaan että hänellä ei ollut johtoja korvissa tai helvetinkapulaa kädessä! Samassa tuli toki hieman sopimaton öögaus, mut nainen oli tohkeissaan. MIELEEN TULI.. sori Stalkker-Process, et sinä vaikka ootkin ihan kiva stalkkeripersoona. Juttusi oli ihan hauska. Minä sensijaan kammoksuin sisiliskojakin koska niiltä katkesi häntä ja olivat kuin pikku kärmeksiä!!

MUTTA arvaapa sinä Tampereen tyttö siellä kuka tuli mieleeni ja kenen kirjoituksen muistin kun näin koiralle puhuvan naisen? Aivan, Sairan.

Ja ajattelin sanoa tämän tähän postaukseen. Sitten oma hassuuteni oli odottaa autoa, jotta tämä kääntyisi talon pihaan ennen minua, ettei auto aja minun ylitseni, koska olen ymmärtänyt että se sattuu.
PUHUIN AUTOLLE seuraavat vuorosanat. "No tule nyt sieltä kuranen röhöttäjäVolvo, tuu nyt äkkii". Ja huomasin olevani toki ihan hullu. Mutta sanon sen niin hiljaa että muut saattavat luulla mua ihan normaaliksikin, hih!


SA
SA
SA
SA
SA

SisiliskoArvioija

P.S ZEBHYR!!!! Eikö oo hienot vihreät sävyt? Yllätyin itse ainakin!!
Stadinarska. Kussakin kuussa eriniminen.
Vastaa Viestiin