Kitinä

Vastaa jo! Itse en ole.

En ole harkinnut enkä yrittänyt.

Elämäni typerin teko oli kyllä, kun suht pian veljeni itsemurhan jälkeen ajelin kännissä vastaantulevien kaistaa hetkisen ilman turvavöitä.

En katso kuitenkaan, että kyseessä olisi ollut itsemurhan harkitseminen vaan järjetön typeryys känniin yhdistettynä. Hävettää vieläkin.

NuoriDaavid kirjoitti:En ole harkinnut enkä yrittänyt.

Mikä olisi arviosi kotimaisten prosenteiksi näissä vaihtoehdoissa? ...vai löytyykö tästä tilastotietoa?

Olen harkinnut masennuksen kourissa. Tieto siitä, että karmean olon saisi loppumaan ainakin yhdellä tavalla helpotti. Ei tarvinnut murhata, karmea olo loppui terapialla ja lääkkeillä.

En. Enkä usko koskaan harkitsevani.

Tappaisin varmaan itseni jos elämäntilanne menisi joskus oikeasti niin huonoksi että pitäisi jotain ihme itsaria harkita.

Terveyshörhöilykeskustelusta tuli mieleeni artikkelissa ollut maininta että korkea D-vitamiininsaanti ehkäisisi myös kaamosmasennusta. Senkö takia en koe talven pimeyttä ollenkaan ongelmaksi? Tosin en muista erityisemmin kokeneeni silloinkaan kun en vielä lisä-D-vitamiineja nappaillut, joten tiedä sitten.

En ole tietoisesti harkinnut, olen kyllä kerran katsellut parvekkeen kaiteeseen nojatessani alas ja pohtinut että miltä mahtaisi tuntua mätkähtää tuonne alas. En usko että tuossa olisi ollut itsetuhoisia ajatuksia taustalla ainoastaan puhdas uteliaisuus.

Luulin jo hetken että itsetuhoisat ajatukset voisi moiseen laskea, joita jokaisella on varmasti ollut joskus. Eikö se ole itsemurhan harkitsemista? Missä kohtaa menee raja, jossa "harkitaan" itsemurhaa? Soitellaan sukulaisille ja kysellään että miltäs tällanen ratkaisu nyt kuulostaisi? Mikä ihme on harkitsemista? Vasta ton ND:n postauksen kohdalla tajusin, että jos toi kaveri ei vastaa tähän että on harkinnut moista joskus, niin en sitten kyllä minäkään.

Eli en ole koskaan yrittänyt moista enkä surffannut nettiä kivuttomien itsemurhatekotapojen opettelujen toivossa, jos se on sitä harkitsemista. Mutta kyllä sitä on huonoina hetkinä mm. ex-tyttöystävän pahanlaatuisten syöpäilyjen jälkimainingeissa tullut ajatelleeksi että tulisiko sitä deletoida itsensäkin, sen kummemmin asiaa "harkitsematta".

Myytti murrettu. Suomalainen elää ja voi hyvin.

Ööö en.
Mikä taas ollut vaikeaa?
Ylermi, itsemurhat tulevat muotiin vasta maalis-huhtikuussa!
Nyt on pimein hetki mieli lepää, kun kevät tulee niin sitten vasta veri punnitaan!
Vain sopivimmat selviävät!
Juuu älä tee sitä tänään--

Harkinnut totta kai, usein.
Mutta itsemurhan tehdäkseen pitäisi olla aika reippaalla ja aikaansaavalla tuulella. Mitä ei masentuneena ja surullisena ole. Hyvässä aikaansaavassa kunnossa ollessaan taas ei haluakaan tappaa itseään.

Muuten en ymmärrä, mitä on "yrittää itsemurhaa"?
Jotain poseerausta? Myötätunnon kerjuuta kuitenkin koettaen jäädä henkiin?

Kai sitä nyt vakain aikein hengen saa itseltään pois kerralla, ei mitään "yrittämistä"?

Itse suosisin haulikkoa tai korkealta paikalta hyppäämistä. Eka olis nopea ja kivuton, jälkimmäisessä kiehtoo benjihyppyefekti.

Ei henkeään saa pois ruikuttamalla. Mutta elämä on vaan tosi tylsää silleen.

Onko elämä joidenkin mielestä niin kivaa tai jotain, etteivät ole koskaan harkinneet itsemurhaa ja pitävät omaa syntymäänsä hyvänä juttuna ainakin itselleen?

Gat kirjoitti: Itse suosisin haulikkoa tai korkealta paikalta hyppäämistä. Eka olis nopea ja kivuton, jälkimmäisessä kiehtoo benjihyppyefekti.

Ja kesken benjihypyn huomaatkin että "tämä on mahtavaa, minä haluan elää ja harrastaa benji-hyppyjä?"

RolloTomasi kirjoitti:Onko elämä joidenkin mielestä niin kivaa tai jotain, etteivät ole koskaan harkinneet itsemurhaa

On kivaa tai jotain,noin voittopuolisesti. Välillä paskaa sataa niskaan ja muuallekin. Silloin vaan pitää saada itsensä näkemään elämän hyvät puolet. Okei, täytyyhän ne ikävät asiat käydä läpi - mutta niihin ei saa juuttua päiviksi (-> vuosiksi?) kiinni, vaan asiat on saatava muuttumaan. Miten se muutos sitten tehdään, pitää punnita tapauskohtaisesti. Yleensä itsari on kaiken lisäksi hyvin itsekäs teko perhettä, kavereita jne kohtaan.

RolloTomasi kirjoitti:ja pitävät omaa syntymäänsä hyvänä juttuna ainakin itselleen?

No, totta helvetissä. Sen mukaan ainakin yritän elää. Jos on pääsääntöisesti ikävä ihminen kaikille muille, ei oma elämäkään tupaa olemaan kovin kivaa noin pidemmän päälle.

Vastasin "En ole harkinnut enkä yrittänyt". Kaikilla on varmasti joskus itsetuhoisia ajatuksia, niin on ollut minullakin, mutta ikinä en ole vakavissani suunnitellut mitään. Kerran muistan jätettynä, kouluhommat leikiksi heittäneenä, masentuneena ja ahdistuneena pohtineeni hommaa niin pitkälle, että säpsähdin itsekin tajuamaan, mitä idioottimaisia hommia oikein pohdinkaan.

En ole harkinnut enkä yrittänyt.
Niin paskasti ei edes mulla ole ikinä mennyt että alkaisin itseäni vahingoittamaan.

Monsieur Manala kirjoitti:Vasta ton ND:n postauksen kohdalla tajusin, että jos toi kaveri ei vastaa tähän että on harkinnut moista joskus, niin en sitten kyllä minäkään.
.

Njoo. Kyllähän se noin kirjoitettuna näyttää itsemurhan harkitsemiselta.

En oikein itse haluaisi ajatella kyseistä asiaa, mutta yritän.

Muistan, että en ajatellut, että "nyt mä tapan itseni" vaan ajattelin leikkiväni jonkinlaista leikkiä. Ajatuksena oli viime hetkellä väistää omalle kaistalle, kuten teinkin.

Mutta järjettömän typerää käytöstä ja ahdistaa ajatella sitä. Omien vanhempieni takia. Jos olisin kuollut, niin eivät varmasti olisi selvinneet, jos molemmat lapset olisivat kuolleet.

Luojan kiitos olen tässä.

Eli 50-60 olenko joskus harkinnut itsemurhaa.

En osaa oikein pallotella. En voi sanoa vakavasti harkinneeni, mihinkään konkreettisiin suunnitelmiin saati tekoihin saakka, mutta sen suuntaisia ajatuksia on joskus aikanaan tukalassa, kaoottisessa elämäntilanteessa käynyt mielessä.

Proffa hiljattain mainitsi, että 60 prosentilla ihmisistä on joskus ollut itsemurha-ajatuksia. Prossat lienee kiinni siitä minkä asteisiin ajatuksiin viiva vedetään, eikä ole nyt tähän hätään heittää mitään tutkimustuloksia liitteeksi.

Zeb kirjoitti:Proffa hiljattain mainitsi, että 60 prosentilla ihmisistä on joskus ollut itsemurha-ajatuksia. Prossat lienee kiinni siitä minkä asteisiin ajatuksiin viiva vedetään, eikä ole nyt tähän hätään heittää mitään tutkimustuloksia liitteeksi.

Okka. Palstan ikäharmonikka on hautumisestaan huolimatta edelleen nuori, joten prosentin pitäisi kaiketi olla täällä alempi? Muistelen jostain lukeneeni, että itsetuhoajatukset ilmenevät useimmiten nuorilla aikuisilla, kuten 20+v.

...ei sillä, että olisin itseäni jojoon pistämässä. Ihan mielenkiinnosta vaan

^Eipä tää materiaali taida olla riittävän keskimääräistä missään suhteessa, en osaa tosin sanoa, mihin kaikkiin suuntiin mahtaa vääristyä.

Totta lienee tuo, että nuorena tunne-elämä on epävakaampaa ja elämänkokemus vähäisempää, joten ajatusten luulisi olevan yleisempiä nuorilla. Keski-ikäisten ja vanhusten itsemurha-ajatusten veikkaisin taas yleisemmin johtavan itse toimintaan.

En ole harkinnut enkä yrittänyt. Elämä on kivaa, useimmiten.