Miesten hoivavietti

[Leila]

Avataan tälle aiheelle ihan oma ketju. Kitinän mies, onko sinulla hoivavietti, kuinka vahva se on ja miten se toteutuu käytännön elämässä?
Oma näkemykseni on, että myös miehillä on voimakas hoivavietti, mutta se vaatii sopivan ympäristön (esim. Ruotsin tai Suomen kaltainen tasa-arvoinen hyvinvointimaa) toteutuakseen. Miehelle pitää antaa mahdollisuus hoitaa.

[Fcuk]

Voi, mä tiedän paljon miehiä, jotka ois valmiita hoitamaan kaiken ympäriltään. Omat ja muiden, ihan kaiken. Anteeks!

[Ylermi Ylihankala]

Kai se jokaiselta löytyy. Paha tosin sanoa kuin vahva mulla on. Ei näistä juuri puhuta niinku äijäporukassa. Kissat ja koirat on ainakin kivoij, pienten lasten kanssa jaksan leikkiä tovin.

Joskus jotkut narkit säälittää mua, jos tämä lasketaan samaan sarjaan.

[Riemumieli]

Hoitoonviennin jälkeen olen ollut aina kotona, jos pikkumies on ollut sairas. Koirien ja kissojen ripulia on myös kerätty, kärrätty niitä hoitoon jne. jne.

[sivustahuutaja]

Ei miehellä ole hoivaviettiä. Perheestä pitää tietty pitää huolta, eli leipää pöytään ja hommat hoidetaan. Eli miehen vietti kohdistuu perhettä tukeviin toimiin, ei hoivaamiseen.

[Rouva Pupu]

Näytänkö siltä, että mulla olisi hoivavietti? Mitähähmitä?

Edit: luin naisten hoivavietti, my bad.

[Riemumieli]

Ei miehellä ole hoivaviettiä. Perheestä pitää tietty pitää huolta, eli leipää pöytään ja hommat hoidetaan. Eli miehen vietti kohdistuu perhettä tukeviin toimiin, ei hoivaamiseen.

No ei tietty tosimiehillä, mutta tällaisilla vässyköillä toki. Senpä takia ura on mennyt aika pitkälti päin fiddua, psykopaatin piirteitä kun ei juurikaan ole. Ehkä olen nainen miehen kehossa, joten pitäisikö tehdä niin kuin Imatran kirkkoherra Marja-Sisko (ent. Olli) Aalto?

[syttiK]

Ei miehellä ole hoivaviettiä. Perheestä pitää tietty pitää huolta, eli leipää pöytään ja hommat hoidetaan. Eli miehen vietti kohdistuu perhettä tukeviin toimiin, ei hoivaamiseen.

Lapselle annettua AIKAA ei koskaan korvaa minkäänlainen määrä rahaa tai ruokaa.
Saletisti on onnellisempia ne lapset, jotka saa AIKAA ja HOIVAA molemmilta vanhemmilta, kuin ne joiden tarpeet korvataan rahalla.

[NuoriDaavid]

Näkisin, että miehen hoivavietti on hiukan erilaista.

Miehen (TM) hoivavietti purkautuu siten, että hän kokee, että hänen velvollisuus on rakentaa perheelleen talo ja hankkia elatus.

Toki Mieskin vie koiraa ulos, koska ei voi vastustaa uskollista piskiä, joka katsoo isäntäänsä suoraan silmiin isoilla ruskeilla silmillään.

[NuoriDaavid]

Joo. Yritän vain esittää.

Parasta on kantaa lapsi sylissään alakertaan aamulla.

[sivustahuutaja]

Olen huomannut tämän pitävän totta itselläni, mutta tunnun saavan iloa myös jälkikasvun konkreettisesta hoivaamisesta ja yhdessäolosta hänen kanssaan.

Varsinkin kun saa hänet nukkumaan öisen heräämisen jälkeen sen tasaisen luottavaisen oloisen tuhinan kuuleminen on musiikkia korville.

Eihän hoivaamattomuus tarkoita yhteisen ajan puutetta. Samoin nukuttaminen on ihan selkeään lopputulokseen johtava Tehtävä, joka kyllä onnistuu mieheltä. Tehtävien suorittaminen ja yhdessäolo hoituu miehiltä jopa paremmin kuin naisilta. Naiset ovat sitten parempia hoivaamaan, eli tunnustelemaan lapsen tilaa ja arpomaan onko jokin mahdollisesti pielessä.

Itse en osaa hoivata ketään, mutta osaan kyllä olla läsnä ja hoitaa eteen tulevat tehtävät sitä mukaa kuin niitä havaitsen.

[Madonna]

Ilmenisikö miesten hoivavietti osin myös hoivavietin toteutuksen mahdollistamisena ?
Niin että mies kokee hoivaavansa kun tekee olosuhteet hoivaamiselle.

Konkreettisen hoivaamisen estää naiset liian usein, tahallaan tai tahattomasti, olemalla super-hoivaajia ja pedantteja pilkunnussijoita joitten hoiva-alueelle ei ole kenelläkään mitään asiaa.
Ihan noin ikävästi yleistäen tietysti.

[sivustahuutaja]

Ilmenisikö miesten hoivavietti osin myös hoivavietin toteutuksen mahdollistamisena ?
Niin että mies kokee hoivaavansa kun tekee olosuhteet hoivaamiselle.

Miksi miehen pitäisi hoivata? Eihän naistenkaan ole syytä muuttua miehiksi?

[EveryWoman]

Miksi miehen pitäisi hoivata?

Jospa he vaikka vain haluaisivat tehdä niin, olisivat sen seurauksena onnellisempia, muodostaisivat läheisemmät suhteet lapsiinsa ja mm. häviäisivät sitten vähemmän huoltajuuskiistoja (mikä usein otetaan esimerkiksi miesten kokemasta epätasa-arvosta)?

Eihän naistenkaan ole syytä muuttua miehiksi?

Itse olen joissakin asioissa "muuttunut mieheksi", tai siis lapsesta lähtien käyttäytynyt maskuliinisina pidetyillä tavoilla, ja minulle olisi kauhistus, jos yhtäkkiä arvoni ihmisenä tai puolisona määritettäisiinkin perinteisten naisellisten ominaisuuksien kautta. Erohan siinä tulisi. Meillä sen sijaan mies hoivaa, auttaa, paijaa ja tukee minua elämän haasteissa ihan yhtä paljon kuin minäkin häntä. Autonrenkaat vaihdatamme muilla, mutta mm. remppahommissa olin aluksi itse aktiivisempi (nykyään sekin varmaan aika 50/50).

Jos ulkopuolinen analysoisi pelkästään kirjallisia raportteja käyttäytymisestämme, hän saattaisi päätyä pitämään kumppaniani (hyvin omalaatuisena ja poikkeuksellisena) naisena ja minua (samantapaisena) miehenä - tai sitten hän ei vain osaisi sanoa kumpaa sukupuolta olemme. Silti olemme keskenämme hyvin erilaisia. Ei sukupuoliroolien vetämisestä luopuminen merkitse persoonallisuuksien tasapäistymistä. Oikeastaan päin vastoin. Jos jokainen voi olla juuri sellainen kuin on, miehistä useammat hoivaavat ja naisista useammat vaihtavat autonrenkaita, eli diversiteetti vain lisääntyy.

[Ylermi Ylihankala]

Kaikesta päätellen minulla on erittäin voimakas hoivavietti. Nyt sen tiedän, kiitos muiden koiraiden lausumien. Tykkään meinaan kosketella; rapsutella ja silitellä lapsia, kissoja sekä koiria. Jos muija on kipeä, on mukava paapoa häntä ja kuvitella kuinka kivalta se hänestä tuntuu. Nytkin kun muija on ollut erittäin huonovointinen, on minussa herännyt velihentovalkoinen-asenne, ja aivan luonnostaan siivoan ja hoivaan. Uskon myös ihoterapiaan eli runsaan koskettelun tuomaan hyvään mieleen antajalle ja saajalle.

[sivustahuutaja]

Jospa he vaikka vain haluaisivat tehdä niin, olisivat sen seurauksena onnellisempia, muodostaisivat läheisemmät suhteet lapsiinsa ja mm. häviäisivät sitten vähemmän huoltajuuskiistoja (mikä usein otetaan esimerkiksi miesten kokemasta epätasa-arvosta)?

En ehkä ole tarpeeksi 'sovinisti' nähdäkseni miehen olevan hoiva-asioissa mitenkään alistetussa asemassa. Kuka siis estää miestä hoivaamasta halutessaan? Ei kai kukaan sen enempää kuin naista menestymästä johtajana?

Huoltajuuskiistat ovat win-lose -tilanteita silloin kun kiistaan päädytään. Ei kokonaishyvinvointi lisäänny sillä, että miehet voittavat enemmän. Lapset kuuluvat kuitenkin niihin häviäjiin tappelussa.

[EveryWoman]

En ehkä ole tarpeeksi 'sovinisti' nähdäkseni miehen olevan hoiva-asioissa mitenkään alistetussa asemassa. Kuka siis estää miestä hoivaamasta halutessaan? Ei kai kukaan sen enempää kuin naista menestymästä johtajana?

Joskus sen tunnistaminen, mitä haluaa, voi vaikeutua vaikkapa vain psykologista syistä. Stereotypisoivana karikatyyriesimerkkinä naiset, jotka jyräävät miehen tahdon ja toiminnan kotona, "omassa valtakunnassaan", huomauttelevat kaikesta mahdollisesta, huokailevat kun mies on niin tampio ja ylipäänsä suhtautuvat kuin kussakin tilanteessa olisi vain yksi oikea tapa toimia: heidän tapansa. Samat hahmot ovat joskus vielä suuna päänä vaatimassa toista tekemään enemmän sitä tai useammin tätä, tietenkin sillä heidän oikeaksi määrittämällään tavalla. Vaatimisen ja kielteisen palautteen yhdistelmän kohteeksi joutuminen poistaa motivaation tehokkaasti ainakin itseltäni, silloinkin kun on kyse asioista, joita normaaliolosuhteissa mielelläni tekisin.

Aivan kuten miehet, joiden annetaan tehdä kotona asioita haluamallaan tavalla, johtoasemaan päässeet naiset menestyvät siinä aivan hyvin (muistanet, kuinka Talouselämä referoi tutkimustulosta, jonka mukaan naisten johtamat yritykset ovat keskimääräistä kannattavampia). Ongelma on sama kuin yllä: naisia ei yhtä helposti valita johtotehtäviin. Tähän vaikuttaa epäilemättä se, että liikkeenjohdon maailma on muodostunut sukupuolistereotypioiden mukaiseksi "miesten valtakunnaksi". Naisellisten ominaisuuksien arvoa (jota niillä kuitenkin on) tässä maailmassa ei ymmärretä, minkä vuoksi ne virheellisesti tulkitaan heikkouksiksi.

Huoltajuuskiistat ovat win-lose -tilanteita silloin kun kiistaan päädytään. Ei kokonaishyvinvointi lisäänny sillä, että miehet voittavat enemmän. Lapset kuuluvat kuitenkin niihin häviäjiin tappelussa.

Kokonaishyvinvointi lisääntyy sillä, että ihmisiä esimerkiksi huoltajuuskiistan tullessa arvioidaan ihmisinä heidän persoonallisuutensa ja ominaisuuksiensa mukaisesti, eikä yksioikoisesti päätellä äidin olevan sukupuolensa johdosta parempi vanhempi. Lisäksi uskoisin, että suurempi vapaus sukupuolirooleissa merkitsisi pienempää määrää huoltajuuskiistoja. Jos molemmat tuntevat kotona ollessaan olevansa kotona, sen sijaan että toinen pitää sitä valtakuntanaan, jossa toinen voi olla olemassa lähinnä virheiden tekijänä, uskoisin parisuhteella olevan paremmat mahdollisuudet kestää.

[sivustahuutaja]

Joskus sen tunnistaminen, mitä haluaa, voi vaikeutua vaikkapa vain psykologista syistä. Stereotypisoivana karikatyyriesimerkkinä naiset, jotka jyräävät miehen tahdon ja toiminnan kotona, "omassa valtakunnassaan", huomauttelevat kaikesta mahdollisesta, huokailevat kun mies on niin tampio ja ylipäänsä suhtautuvat kuin kussakin tilanteessa olisi vain yksi oikea tapa toimia: heidän tapansa.

Puolet avioliitoista päättyy eroon, joten tuollaisista henkilöistä kannattaa erota mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.

(muistanet, kuinka Talouselämä referoi tutkimustulosta, jonka mukaan naisten johtamat yritykset ovat keskimääräistä kannattavampia).

Tuo ei tarkoita sitä, että naiset olisivat parempia johtajia, vaan, että fiksut yritykset palkkaavat ne markkinoiden aliarvioimat pätevät naiset. Pitkällä tähtäimellä tyhmät firmat kuolevat pois ja fiksut jäävät, jolloin naisten markkina-asema asettuu oikealle tasolle.

Kokonaishyvinvointi lisääntyy sillä, että ihmisiä esimerkiksi huoltajuuskiistan tullessa arvioidaan ihmisinä heidän persoonallisuutensa ja ominaisuuksiensa mukaisesti, eikä yksioikoisesti päätellä äidin olevan sukupuolensa johdosta parempi vanhempi.

Mutta miten hoivavietti tuohon liittyy? Miksi naisiin samaistettu hoivavietti hallitsisi kaikkien ajattelua? Ihmisten kohtaaminen ihmisinä ei vaadi sitä, että miehillä nähdään samanlainen hoivavietti kuin naisilla.

[syttiK]

Kaikesta päätellen minulla on erittäin voimakas hoivavietti. Nyt sen tiedän, kiitos muiden koiraiden lausumien. Tykkään meinaan kosketella; rapsutella ja silitellä lapsia, kissoja sekä koiria. Jos muija on kipeä, on mukava paapoa häntä ja kuvitella kuinka kivalta se hänestä tuntuu. Nytkin kun muija on ollut erittäin huonovointinen, on minussa herännyt velihentovalkoinen-asenne, ja aivan luonnostaan siivoan ja hoivaan. Uskon myös ihoterapiaan eli runsaan koskettelun tuomaan hyvään mieleen antajalle ja saajalle.

NosäootkitollanenIhanamiäs!

[EveryWoman]

Joskus sen tunnistaminen, mitä haluaa, voi vaikeutua vaikkapa vain psykologista syistä. Stereotypisoivana karikatyyriesimerkkinä naiset, jotka jyräävät miehen tahdon ja toiminnan kotona, "omassa valtakunnassaan", huomauttelevat kaikesta mahdollisesta, huokailevat kun mies on niin tampio ja ylipäänsä suhtautuvat kuin kussakin tilanteessa olisi vain yksi oikea tapa toimia: heidän tapansa.

Puolet avioliitoista päättyy eroon, joten tuollaisista henkilöistä kannattaa erota mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.

Tai sitten näin toimivat henkilöt voisivat luopua siitä ajatuksesta, että mies ei voi osata hoitaa lapsia (/nainen ei voi osata johtaa yritystä), mikä saattaisi edistää edellä kuvatusta toimintamallistakin luopumista. Näin useampi pääsisi eroon päätymättömään avioliittoon.

(muistanet, kuinka Talouselämä referoi tutkimustulosta, jonka mukaan naisten johtamat yritykset ovat keskimääräistä kannattavampia).

Tuo ei tarkoita sitä, että naiset olisivat parempia johtajia...

Ei niin, vaan että naiset kyllä voivat menestyä johtajina, toisin kuin rivien välistä (käsittääkseni) esitit.

Ihmisten kohtaaminen ihmisinä ei vaadi sitä, että miehillä nähdään samanlainen hoivavietti kuin naisilla.

Minusta sen enempää naisilla kuin miehilläkään ei pitäisi automaattisesti olettaa olevan hoivaviettiä, kun kerran se ei pidä paikkaansa. Samoin ei pitäisi automaattisesti olettaa, että miehellä ei voi olla hoivaviettiä. Sekään ei pidä paikkaansa.

Edit: lainauksen korjaus

[posteljaana]

Minusta isä on tarpeellinen, vaikka olisi kuinka "lapsellinen" lapselle.
On lapsen isä, eikä se eroamalla siitä muutu.
Pitää löytää konsensus.

Siksi haluan olla tässä jutussa mukana loppuun asti. Haluan välittää lapselle, että kun sitoudutaan, niin sitoudutaan myös toisen heikkouksiin ja onneksi toinenkin osaa anteeksi antaa omilleni vajavaisuuksilleni. Se on kai käsittääkseni rakkautta. Haluan näyttää lapselle että jokainen on arvokas ja rakastettava sielu, vaikka olisi päältäpäin katsoen vaikea ja idiootti.