Oma roolisi yhteiskunnassa?

Yleinen lätinä jä kitinä
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: Oma roolisi yhteiskunnassa?

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

Onslow kirjoitti:Tunnustaudun samaan klaaniin, enkä kylllä ymmärrä mitä pahaa siinä on. Elämässä kun on keskimäärin parempi olla hieman varuillaan, kun kulkea takki auki kädet ojossa joka suuntaan, ja siten saada turpiinsa vähän väliä.
Miksi ajattelet, että siinä olisi jotakin pahaa?
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: Oma roolisi yhteiskunnassa?

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

NuoriD kirjoitti:No mutta onko sinusta kyynisyyttä tehdä uravalintansa rahan perusteella?
No eikös tuo kerro siitä, että uskoo rahan ratkaisevan? Kyllä se minun näkökulmastani on kyynistä.
NuoriD

Re: Oma roolisi yhteiskunnassa?

Viesti Kirjoittaja NuoriD »

EveryWoman kirjoitti:
NuoriD kirjoitti:No mutta onko sinusta kyynisyyttä tehdä uravalintansa rahan perusteella?
No eikös tuo kerro siitä, että uskoo rahan ratkaisevan? Kyllä se minun näkökulmastani on kyynistä.
Jos muistat, niin minähän en esim. koskaan lottoa, koska nimen omaan en usko, että raha an sich tekisi minua onnelliseksi.

Jos joku henkilö pitää työtä keinona ansaita rahaa ja toinen henkilö pitää työtä keinona viihdyttää itseään, niin miksi jompi kumpi näistä olisi automaattisesti kyynisempi?

Itse olen pyrkinyt maksimoimaan tuntiansioni. Minulla on siis enemmän vapaa-aikaa ja rahaa, kuin jollain toisella uravalinnalla, jonka olisin voinut myös tehdä.

Vapaa-ajan ja rahan voin sitten käyttää haluamallani tavalla. Miten tämä olisi automaattisesti kyynisyyttä?
Onslow

Re: Oma roolisi yhteiskunnassa?

Viesti Kirjoittaja Onslow »

NuoriD kirjoitti: Miten tämä olisi automaattisesti kyynisyyttä?
Helppo! Siksi että EW päätti että se on. Asiasta on ihan turha keskustella enempää, koska se vaan on niin.
Nehemiah James

Re: Oma roolisi yhteiskunnassa?

Viesti Kirjoittaja Nehemiah James »

EveryWoman kirjoitti:Jos suhtautuu johonkin koitokseen epäillen jo etukäteen
No totta kai vaikuttaa. Vaikuttaa siihen sekin kuinka paljon haluaa saavuttaa tavoitteensa. Vai onko se tavoite lainkaan, vai ottaako asian löysin rantein lähinnä maailmankatsomustaan avartana kokemuksena tyylillä "katotaan olisko minusta tähän". Silti avoimin mielin. Ja jos kokemus on huono, niin toteaa, että ei ollut minun juttu. Mutta jos kokemus oli jossain määrin positiivinen, niin asiaan saattaa jäädä pieni kipinä ja seuraavalla kerralla asian tiimoilla ei ollakaan enää kokeilumielellä.

Jos jotain oikeasti haluaa, niin kyllä sitä silloin tavoitteleekin ihan toisella asenteella. Eli kyllä asenne vaikuttaa myös. Mutta sitten on esimerkiksi fyysisistä ominaisuuksista johtuvia faktoja joita ei enää voi korvata pelkällä asenteella. Kuten että minä en esimerkiksi kykene donkkaamaan ellei joku ystävällisesti laske koria. Tai tällä lihasmassalla en pysty hyppäämään lentomäestä yli kahtasataa metriä vaikka kuinka haluaisin.

On paljon asioita joita minä olen vuosien saatossa silmät kiiluen yrittänyt saavuttaa. Oppia ikä kaikki ja olen huomannut, että ne ovat minulta saavuttamattomissa. Itse koen että olen realistinen omien kykyjeni suhteen, enkä suinkaan ole kyyninen ja suhtaudu asioihin ennalta ahdasmielisesti.

Missä kohtaa uudelleen yrittäminen muuttuu pakkomielteiseksi? Missä kohtaa se, että tunnustaa omat rajansa ja kykynsä muuttuu kyynisyydeksi?
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: Oma roolisi yhteiskunnassa?

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

NuoriD kirjoitti:Itse olen pyrkinyt maksimoimaan tuntiansioni. Minulla on siis enemmän vapaa-aikaa ja rahaa, kuin jollain toisella uravalinnalla, jonka olisin voinut myös tehdä.

Vapaa-ajan ja rahan voin sitten käyttää haluamallani tavalla. Miten tämä olisi automaattisesti kyynisyyttä?
Okei, tulin harhaanjohdetuksi, kun sanoit valinneesi urasi "rahan perusteella". "Rahan ja vapaa-ajan perusteella" on jo eri juttu. Lisäksi tosin muistelen sinun joskus kauan sitten jotenkin hämmästyneen siitä tiedosta, että kaikki eivät valitse ammattiaan rahan perusteella (tai pitäneen toisin toimivia jotenkin typerinä). Muistatko sen itse? Ehkä noista ajoista on jäänyt jonkinlainen vinouma mielikuvaani sinusta.

:h:
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: Oma roolisi yhteiskunnassa?

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

Onslow kirjoitti:
NuoriD kirjoitti: Miten tämä olisi automaattisesti kyynisyyttä?
Helppo! Siksi että EW päätti että se on. Asiasta on ihan turha keskustella enempää, koska se vaan on niin.
Mua yllättää aina uudelleen se, kuinka fanaattisesti täällä halutaan nähdä esittämäni mielipiteet faktoina.
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: Oma roolisi yhteiskunnassa?

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

Nehemiah James kirjoitti:No totta kai vaikuttaa. Vaikuttaa siihen sekin kuinka paljon haluaa saavuttaa tavoitteensa. Vai onko se tavoite lainkaan, vai ottaako asian löysin rantein lähinnä maailmankatsomustaan avartana kokemuksena tyylillä "katotaan olisko minusta tähän". Silti avoimin mielin. Ja jos kokemus on huono, niin toteaa, että ei ollut minun juttu. Mutta jos kokemus oli jossain määrin positiivinen, niin asiaan saattaa jäädä pieni kipinä ja seuraavalla kerralla asian tiimoilla ei ollakaan enää kokeilumielellä.
Mjoo, tuo ei vielä kuulosta ollenkaan kyyniseltä. Kyynistä olisi se, että jo etukäteen ajattelee yrityksen olevan tuhoon tuomittu, ja jälkikäteen epäonnistuessaan antaisi uskomuksensa vielä vahvistua.
Jos jotain oikeasti haluaa, niin kyllä sitä silloin tavoitteleekin ihan toisella asenteella. Eli kyllä asenne vaikuttaa myös.
Ja toisaalta se, että uskoo omiin mahdollisuuksiinsa, vaikuttaa siihen, minkä verran jotakin haluaa. Itse en esimerkiksi haluaisi olla Fortumin toimitusjohtaja, koska uskon että pärjäisin sellaisena aika huonosti. Mutta jos uskoisin voivani olla siinä poikkeuksellisen hyvä, varmasti haluaisinkin sitä enemmän.
Mutta sitten on esimerkiksi fyysisistä ominaisuuksista johtuvia faktoja joita ei enää voi korvata pelkällä asenteella. Kuten että minä en esimerkiksi kykene donkkaamaan ellei joku ystävällisesti laske koria. Tai tällä lihasmassalla en pysty hyppäämään lentomäestä yli kahtasataa metriä vaikka kuinka haluaisin.
Tässä aletaan lähestyä niitä aiemmin mainitsemiani tieteellisiä faktoja, joiden osalta realismia on mahdollista esiintyä. :)
On paljon asioita joita minä olen vuosien saatossa silmät kiiluen yrittänyt saavuttaa. Oppia ikä kaikki ja olen huomannut, että ne ovat minulta saavuttamattomissa. Itse koen että olen realistinen omien kykyjeni suhteen, enkä suinkaan ole kyyninen ja suhtaudu asioihin ennalta ahdasmielisesti.
Hmm, ehkäpä tuollaisen avomielisyyden ja joustavuuden voisikin nimetä realismiksi. Eli realisti ymmärtää, milloin hänen käsityksellään on todellisuuspohjaa (esim. tuo pitkän kokemuksen kautta oppiminen) ja jättää muissa tilanteissa käsityksen muodostamatta (toisin kuin kyynikko, joka luulee tietävänsä kokeilemattakin).
Missä kohtaa uudelleen yrittäminen muuttuu pakkomielteiseksi?
Hyvä kysymys, pitänee vetäytyä mietiskelemään.
NuoriD

Re: Oma roolisi yhteiskunnassa?

Viesti Kirjoittaja NuoriD »

EveryWoman kirjoitti: Lisäksi tosin muistelen sinun joskus kauan sitten jotenkin hämmästyneen siitä tiedosta, että kaikki eivät valitse ammattiaan rahan perusteella (tai pitäneen toisin toimivia jotenkin typerinä). Muistatko sen itse? Ehkä noista ajoista on jäänyt jonkinlainen vinouma mielikuvaani sinusta.

:h:
hmm. Olisinko hämmästellyt sitä, jos joku ei ota raha-asioita ollenkaan huomioon ammatin valinnassa? Onko se sitten typeryyttä, en osaa sanoa. Mielestäni ammatin valinta on niin suuri päätös, että sen rahalliset vaikutuksetkin kannattaisi jossain määrin ottaa huomioon. Toki jos joku tietoisesti tekee valinnan, että opiskelee vuosia yliopistossa päätyäkseen kirjastonhoitajaksi, niin saahan niin tehdä, jos kokee sen oikeaksi.
Vastaa Viestiin