Isän oikeudet

[Rouva Pupu]

Tästä on ollut ennenkin puhetta, mutta nyt 45 minuuttia-ohjelman jälkeen olen niin täynnä tätä epätasa-arvoa mikä oikeuksissa on.

Ohjelmassa oli siis "Janne" joka oli muistaakseni nähnyt lapsensa viimeksi vastasyntyneenä. Oli avovaimonsa kanssa perustanut perhettä (avovaimolla avioero vireillä), mutta avovaimo oli sitten jossain vaiheessa palannut takaisin aviomiehensä pariin ja "Janne" oli jäänyt tyhjän päälle. Häntä ei ilmeisesti ole tunnustettu lapsen isäksi (aviomies ei ollut Suomessa, joten tod.näk. aviomies ei ole lapsen isä) eikä saa äidin toivomuksesta olla lapseensa missään yhteydessä. Vahva side lapseen oli jo muodostunut.

Tässä lyhyesti tiivistys ohjelmasta.

Alkoi niin paljon kyrsimään katsoessani miehen surua ja kyseisen naisen itsekkyyttä (vaikka tarkempia taustoja emme tiedä niin näitä hirviönaisia on olemassa). Vihastuin niin että pillahdin itkuun. Hormoonit, ne hormoonit.

Minä haluan isille nyt oikeuksia, joku ilmeisesti lakialoitetta oli tekemässäkin. Hyvä niin.

Joo, on miehiä jotka eivät halua olla lastensa kanssa tekemisissä tai aiheuttavat enemmän pahaa ollessaan lähellä, mutta ei lähdetä sille tielle.

Tässä avauksessa ei ole päätä eikä häntää, koska olen helvetin tuohtunut tällä hetkellä.

[Rouva Pupu]

Varmasti moni äiti saattoi ohjelmaa katsoessa mennä äidin "puolelle". Se on niin automaattinen reaktio. Kyllä äiti tietää ja ajattelee lapsen parasta. Varmasti isä ei ole kelpo vanhemmaksi. Mä en tälle linjalle lähde, en ollenkaan.

Viidennellä luokalla huomasin "jotain omituista" hyvän ystäväni pikkusiskossa. En erittele tarkemmin. Pikkusiskon isä oli ystäväni isäpuoli. Kusipää tyyppi, ainakin nuoren silmillä katsoen eli asetti rajoja. Nykyään ei kovin kusipääksi leimautuisi. Tästä huomiostani lähti liikkeelle operaatio insesti (tämä taakka harteilla ei oikeasti ole kiva asia). Kamat pakattiin autoon ja poistuminen kävi kun mies oli töissä. Insestisyytökset tulivat esiin ja isältä luonnollisesti vietiin kaikki mahdollisuus ja oikeus tavata lastaan. Mikä oli oikein, tilanteen huomioon ottaen. Asiaa käsiteltiin Karpoa myöten miehen puolelta, omilla kasvoillaan. Lapsensa menetti.

Nyt näin aikuisena ja tilanteen aikoinani vierestä seuranneena olen päätynyt tietojeni kannalta tulokseen (se oli pitkä prosessi kaikkine tutkimuksineen), että nainen halusi eroon miehestään lopullisesti. Ei halunnut miestä elämäänsä lainkaan. Tämä toimintapa mahdollisti sen varsin helposti. Tuhoten toki yhden elämän siinä samalla tai kaksi. Silloin pienenä lapsena ei osannut suhtauttaa tietojaan ja näkemisiään samoin kun näin aikuisiällä. Olen hyvin varma siitä, että insestiä ei tapahtunut. 100% varma ei voi koskaan olla, joten sen mukaan on kuitenkin viranomaisten toimittava. Näissä asioissa ei saa olla sitä prosentinkaan mahdollisuutta muusta.

Paholaisnainen, sanon.

[Ylermi Ylihankala]

Väjjyttiin emännän kanssa myös ja pisti kyrsiin miehekkäästi. Olimme sitä mieltä, että tällä äidillä ei ollut mitään oikeutusperustetta kieltäytymiselle DNA-testistä, eikä hän myöskään suostunut perustelemaan kieltäytymistä toimittajalle millään lailla. Jos ihmisellä ei ole mitään salattavaa ja kokee toimineensa oikein, niin silloin EI PITÄISI OLLA mitään syytä kieltäytyä lausumasta muutamaa sanaa asiasta. Johan se olisi oma, lähipiirin ja lapsenkin etu.

Tässä linkki

[EveryWoman]

Voihan *ttu mitä *skaa tässä maassa tapahtuu.

Ymmärtäisin pyrkimykset isyyden kieltämiseen, jos kyseessä olisi selvää välinpitämättömyyttä osoittanut, yksinomaan siittäjänä toiminut henkilö. Eli sosiaalisen isyyden pitäisi kyllä mielestäni painaa juridisesti biologista isyyttä enemmän. Mutta kun tämä mies on nimenomaan halunnut isäksi myös sosiaalisesti ja hänelle on muodostunut lapseen tunneside, niin pidän aivan käsittämättömänä että äidin avioliitolla muka voidaan jyrätä sekä isän että lapsen oikeudet tuolla tavoin.

Voin kuvitella - tai lapsettomana en varmaan oikeastaan edes voi - kuinka rankkaa tuollainen on, ja kuinka monilla tavoilla se hankaloittaa isän elämää. Äidistä syntyy sellainen kuva, että hän ei kykene ottamaan vastuuta teoistaan (myöntämään tapahtunutta ja sopeutumaan tilanteeseen). Hänkö sitten muka on automaattisesti lapselle jotenkin parempi vanhempi?

[Rouva Pupu]

^Äitiä lienee kiinnostavan vain parisuhteensa. Liepeillä pörräävä vieras mies eli lapsen isä taitaisi olla liian iso pala purtavaksi aviomiehelle tai molemmille.

[prosessi]

^Äitiä lienee kiinnostavan vain parisuhteensa. Liepeillä pörräävä vieras mies eli lapsen isä taitaisi olla liian iso pala purtavaksi aviomiehelle tai molemmille.

En nähnyt ohjelmaa, enkä oikeastaan edes halua nähdä, liippaa varmasti sisällöltään liian läheltä omia viimeaikaisia kysymyksenasettelujani. Itselläni on suurimpana huolenaiheena ollut se, että entä jos mukelon isä sattuisi valitsemaan kumppanikseen irrationaalisen mustasukkaisen naisen, joka aktiivisesti alkaisi sabotoida mukelon ja isänsä yhteydenpitoa. Nyt, kun tiedän hänen löytäneen tuossa asiassa rationaalisen naisen, olen aivan suunnattoman helpottunut. Omalla kohdallani samaa huolta ei ole ollut, koska tuohon asiaan rationaalinen suhtautuminen on yksi tärkeimmistä parinvalintakriteereistäni, jos henkilö ei kestäisi ajatusta mukelon tiiviistä yhteydenpidosta isäänsä, hän ei olisi kelvollinen kumppaniksikaan.

Tuossa ohjelman tapauksessa tilanne on tietenkin siinä mielessä eri, että aviomies oli kuvioissa jo ennen lasta ja sen mahdollisesti suhteen ulkopuolista isää. Niinpä aviomiehen luonne on hyväksyttävä sellaisena kuin se on, ja jos parisuhde kärsisi kovin voimakkaasti oletetun biologisen isän sekaantumisesta asiaan, se ei olisi lapsen etu. Toinen kysymys on tietenkin se, että onko lapsen äiti pelännyt sitä, että oletettu biologinen isä suhteen kariuduttua purkaisi katkeruutta lapseen, myrkyttämällä tämän mieltä sekä äidin että äidin aviomiehen suhteen, puhumalla heistä pahaa lapselle. Siinä jos missä pieni lapsi menisi pahasti ymmälleen. Jos näin, olisi ehkä jopa ymmärrettävää, ettei äiti halunnut millään tavoin kommentoida asiaa. Vähän johonkin tuollaiseen viittaisi se, että oletettu biologinen isä on pitänyt mielekkäänä saada tuosta aiheesta aikaiseksi jopa tv-ohjelman.

[Rouva Pupu]

En niele purematta. Avioeropaperit vetämässä, tuleva ex-aviomies ulkomailla. Pari elää avoliitossa ja päättävät perustaa perheen. "Janne" on tukena kaikessa mahdollisessa ja vauvaelämää vietellään. Paperit aviomiehen isyyden mitätöimiseksi tai mikä se paperi nyt on vetämässä. Ja sitten ihan plumps, vedetään sekä avioeropaperit että mitätöintipaperi pois vetämästä. Kuulostaa aika sekaisin olevalta naiselta tai lapsen edusta puhuminen ei nyt oikein uppoa. Jos vaihtaisin foliohatun propellihatun tilalle niin lähtisin jo toisille linjoille monessakin asiassa.

Äiti olisi ajatellut lapsensa etua, jos olisi mahdollisesti nuivasti suhtauvalle aviomiehelle näyttänyt ovea ja antanut biologisen isän (johon jo side olemassa) osallistua lapsen elämään ellei se avioliitossa ollessa onnistuisi.

Uskallan väittää ettei lapsi aikuisena välttämättä arvosta päätöstä ellei ole jo tavalla tai toisella aivopesty biologista isää vastaan.

Ymmärrän kyllä tarpeen astua televisioon vaikka naamaa ei näytettykkään jos tilanne on tosi ja kaikki muut väylät on koluttu ja käytetty loppuun.

Nainen, äiti ei ole automaattisesti joku suurempaa hyvää ajatteleva yksilö. Ja täten automaattisesti rehellinen ja hyvällä mielellä liikkeellä.

[prosessi]

Äiti olisi ajatellut lapsensa etua, jos olisi mahdollisesti nuivasti suhtauvalle aviomiehelle näyttänyt ovea ja antanut biologisen isän (johon jo side olemassa) osallistua lapsen elämään ellei se avioliitossa ollessa onnistuisi.

Toisaalta jokin kimmokehan sille on täytynyt olla olemassa, että äiti on päättänyt jättää lapsen oletetun isän ja palata yhteen aviomiehensä kanssa. En jaksa uskoa, että kukaan jaksaisi tehdä sitä ilman perusteltua syytä, ero on kuitenkin henkisesti sen verran rankka kokemus ihan kenelle tahansa, puhumattakaan siitä, miten rankkaa se on lapsen ollessa pieni. Ja rankempi hommahan tuossa tilanteessa on se avoero kuin avioeron vahvistaminen. Tässä on nyt kuitenkin kuultu vain yhden osapuolen näkemys asioista.

Uskallan väittää ettei lapsi aikuisena välttämättä arvosta päätöstä ellei ole jo tavalla tai toisella aivopesty biologista isää vastaan.

En usko minäkään lapsen arvostavan tuota päätöstä aikuisena, edes vaikka olisi aivopesty.

Ymmärrän kyllä tarpeen astua televisioon vaikka naamaa ei näytettykkään jos tilanne on tosi ja kaikki muut väylät on koluttu ja käytetty loppuun.

En vain oikein näe mitään hyötyä televisiosta. Mikä sen funktio olisi?

Nainen, äiti ei ole automaattisesti joku suurempaa hyvää ajatteleva yksilö. Ja täten automaattisesti rehellinen ja hyvällä mielellä liikkeellä.

Ei tietenkään. Tosin epärehellisen äidin olisi helpompaa tulla puolustamaan päätöksiään telkkariin. Rehellinen äiti puolestaan voisi itsekin olla epävarma päätöstensä oikeellisuudesta, jolloin telkkarissa päätösten puolustaminen voi olla ylivoimaista.

[huima]

Toisaalta jokin kimmokehan sille on täytynyt olla olemassa, että äiti on päättänyt jättää lapsen oletetun isän ja palata yhteen aviomiehensä kanssa. En jaksa uskoa, että kukaan jaksaisi tehdä sitä ilman perusteltua syytä, ero on kuitenkin henkisesti sen verran rankka kokemus ihan kenelle tahansa, puhumattakaan siitä, miten rankkaa se on lapsen ollessa pieni.

Rationaalisten naisten ongelma on se, että he eivät ymmärrä miten irrationaalisia _suurin_ osa muista naisista on. Sen takia rationaaliset naiset hiljaa hyväksyvät kaiken sen paskan mitä irrationaaliset paholaisnaiset tekevät - poislukien tietysti ne harvat, jotka oikeasti kieltäytyvät kuulumasta samaan kerhoon ( propsit pupulle ).

Kyllä enen vanhaan yhteiskunnassa osattiin paremmin. Silloin naisen mukana annettiin miehelle isot myötäjäiset, koska ei kukaan selväjärkinen muuten katselisi naisten jatkuvaa flippausta ja floppausta. Samaan tapaan pidettiin huolta siitä että nainen pysyy kuuliaisena miehelleen, kun ei naisten annettu turhaan mennä töihin tai yhteiskunnan taholta tuettu lapsien elättämistä. Siinä pysyy flippaamiset aisoissa ja hammastahnapurkin väärä puristaminenkin unohtuu, kun vaakakupissa on enemmän.

Jos tästä nyt saisi kuolleelle palstalle vielä vähän keskustelua.

[Ylermi Ylihankala]

Jos tästä nyt saisi kuolleelle palstalle vielä vähän keskustelua.

Väkisinkin tässä alkaa inhoamaan kaikkia naisia.

[Lapitii]

Tässä hyvin läheltä seurannu sellaista tapausta, että lapsi oli tulossa maailmaan, mutta äiti mennä paukautti naimisiin toisen miehen kanssa raskausaikana. Jolloin lapsi on avioliitossa syntynyt eli biologisella isällä ei ole minkäänlaista oikeutta mihinkään. Kukaan muu kuin lapsen äitihän ei voi vaatia isyystestejä, eikä mikään oikeusaste voi tehdä asialle mitään. Vaikka on olemassa isän ja äidin yhdessä tekemät sopimuspaperit isyydestä, yhteishuoltajuudesta, elatusmaksuista jne. Mutta pahus vieköön kun paperiin ei ole kirjattu todistajia, vaan se on tehty vain kahden kesken yhteisymmärryksessä. Jolloin sillä ei ole mitään merkitystä, eikä isä tule ikinä saamaan minkäänlaista kontaktia lapseensa, vaikka todellakin haluaisi. Ei siis välttämättä olla edes "isä", on jo myöntynyt siihen että äidin uusi aviomies virallisesti on. Haluaisipa vaan joskus nähdä lastansa ja tukea tämän kasvatusta kaikin tavoin (siis sekä henkisesti ja taloudellisesti).
Aikas pöyristyttävää. Suorastaan toooodella sick, miten vtussa oikeusjärjestelmä voi olla tällainen? On ollut raastavaa katsella sitä isän surua.

Edit: Kappas, suunnilleen samaahan tuolla edelläkin taidetaan jauhaa. Mutta kerta kiellon päälle, tää on vaan niiin käsittämätön juttu.

[Onslow]

Järjestelmä on rakennettu ilmeisesti sillä olettamalla, että miehiä eivät lapsensa kiinnosta.

Kyllä järjestelmä on rakennettu sillä olettamuksella että kaikki miehet ovat naisten vihollisia ja että nainen on aina paras valinta lapsen huoltajaksi.

Kollaapa nettiä espoon huoltajuuskistoista. Sieltä löytyy karmaisevia tarinoita noiden hullujen sosiaalitanttojen vallasta ja sen väärinkäytöstä.

[Lapitii]

Järjestelmä on rakennettu ilmeisesti sillä olettamalla, että miehiä eivät lapsensa kiinnosta. Joten lapset sidotaan johonkin mieheen, joka sattuu olemaan paikalla.

Mhh. Tätä miestä nyt kuitenkin erittäin paljon kiinnosti, ja tuskin on ainoa laatuaan. Ja lisättäköön tähän vielä se, että hän oli ja on ns. tavallinen kunnollinen ihminen, ei siis mikään narkkari-alkkari-vaimonhakkaja tms, joten ei ollut mitään syytä epäillä minkäänlaista haitallista vaikutusta lapseen.
Ja joo tajuun että avioliitto on jokseenkin "pyhä", mutta eiköhän toi mee jo vähän liian pitkälle. Avioliitto voittaa lapsen ja oikean isän oikeuden... Sielläpä elävät nyt valheessa koko perhe ja suku. En voi kovin paljon sitä naarasta kunnioittaa. Miten sellaisen valheen kanssa edes pystyy elämään?!

Argh, tuun kiukkuseks kun ees kirjotan tästä. =P

[Fcuk]

Argh, tuun kiukkuseks kun ees kirjotan tästä. =P

Sama. Naiset tuntuu tekevän ihan käsittämättömiä tekoja parisuhteensa eteen... Siis ihan käsittämättömiä. Varmasti ennen, ehdottomasti nyt ja luultavasti aina.

[prosessi]

Rationaalisten naisten ongelma on se, että he eivät ymmärrä miten irrationaalisia _suurin_ osa muista naisista on. Sen takia rationaaliset naiset hiljaa hyväksyvät kaiken sen paskan mitä irrationaaliset paholaisnaiset tekevät - poislukien tietysti ne harvat, jotka oikeasti kieltäytyvät kuulumasta samaan kerhoon ( propsit pupulle ).

Myönnettäköön, että periaatteessa minäkin kieltäydyn kuulumasta samaan kerhoon, mutta yleensä kaipaan enemmän informaatiota ennen tuomioiden langettamista. Melko usein kun sellaisetkin rationaaliset päätökset, joista ei ole riittävästi informaatiota tarjolla, vaikuttavat irrationaalisemmilta kuin ne ovatkaan.

Kyllä enen vanhaan yhteiskunnassa osattiin paremmin. Silloin naisen mukana annettiin miehelle isot myötäjäiset, koska ei kukaan selväjärkinen muuten katselisi naisten jatkuvaa flippausta ja floppausta. Samaan tapaan pidettiin huolta siitä että nainen pysyy kuuliaisena miehelleen, kun ei naisten annettu turhaan mennä töihin tai yhteiskunnan taholta tuettu lapsien elättämistä. Siinä pysyy flippaamiset aisoissa ja hammastahnapurkin väärä puristaminenkin unohtuu, kun vaakakupissa on enemmän.

Jos tästä nyt saisi kuolleelle palstalle vielä vähän keskustelua.

Jäin miettimään kuulemaani keskustelua huonoista naispomoista, ja päädyin siihen lopputulokseen, että niin hassulta kuin se voi kuulostaakin, naisista tekee huonoja pomoja liika tunnollisuus. Terve laiskuus opettaa ihmisiä priorisoimaan asioita kunnolla, vähentää byrokratiaa, kun kukaan ei viitsi tuottaa papereita, saati sitten lukea niitä jne. Siksi naiset pärjäävät niin hyvin koulussakin, kun sielläkään he eivät priorisoi, vaan lähtevät siitä, että kaikki oppiminen on yhtä tärkeää.

Sen sijaan flippaamiset ja floppaamiset taitavat kyllä olla välttämätön osa tasa-arvon kehittymistä, ei kukaan osaa heti käyttää oikein vasta saamaansa uudenlaista päätäntävaltaa, siihen opitaan pikkuhiljaa. Vanhat mallit puolestaan olivat aivan yhtä rajoittavia miehillekin, eri tavalla vain.

[Onslow]

Jatkoajassa oli joskus asiaa käsittelevä ketju, muistaakseni nimimerkki Original Jagsin aloitamana. Yritin etsiä sitä mutta en löytänyt. Joka tapauksessa tuo kaveri on melkoinen naisvihaaja ja oli kaivanut tuohon ketjuun kaikennäköistä asiaan liittyvää matskua. Oli melkoisen mielenkiintoinen ja provorikas ketju. Löytäsiköhän joku jatkoaikaan oikeuden omaava kirjoittaja sen ketjun? Minun oikeudet kun on poistettu sinne jo pariin kertaan

Tässä mm: yksi kaverin aloittama ketju aihetta sivuten:

http://keskustelu.jatkoaika.com/showthread.php?t=23524

[Rouva Pupu]

Tuosta eroamisen vaikeudesta: väitän nyt ja iänkaikkisesti, että jos veri vetää toisaalle (voi vetää vaikka kerrassaan mitään ongelmia ole missään, varsinkin kun nyt kyseessä oli tuleva ex- aviomies) ja siellä toisaalla ollaan valmiita ottamaan vetävä veri vastaan, ei se eroaminen edes sen pikkulapsen kanssa olen niin kovin raastavaa ja vaikeaa. Siinä jää paljon tiettyjä eroon liittyviä prosesseja välistä.

[Lapitii]

Argh, tuun kiukkuseks kun ees kirjotan tästä. =P

Sama. Naiset tuntuu tekevän ihan käsittämättömiä tekoja parisuhteensa eteen... Siis ihan käsittämättömiä. Varmasti ennen, ehdottomasti nyt ja luultavasti aina.

Joopa. Se aviomieshän siis tietää tosta (olivat seukkailleet ennen ja palasivat sit yhteen kun nainen raskautui toiselle, eikä mistään syrjähypystä vaan reilun vuoden seurustelusta).
Mut kelaa, koko suvulle ja lapselle valehdellaan tosta maailman tappiin asti.
Ei vaan millään mee mun jakeluun et joku voi elää noin.

[Lapitii]

Jos tunnustaa kasvattavansa toisen lasta on sitten aisankannattaja (syntyhistoria huomioon ottaen). Järkevä olisi olla ilman, mutta jotkut eivät osaa olla. Ja naisellehan tietty kelpaa tämän tyylinen mies maksumieheksi. Jos siinä nyt sitten saa sivussa vielä kostaa lapsen isälle jotakin niin sehän on vaan plussaa.

Joo. Käsittääkseni he yrittivät lasta mut eivät saaneet (mikä oli ehkä osasyy eroon), sit löyty sopiva siittäjä ja kaikki oli aivan bueno! Siis heille, ei lapsen isälle...

[Lapitii]

No antaa olla.

[Lapitii]

Kukahan avais keskustelun siitä, millaista...

Kappas, taisinkin jo avata. Vastaustulva ei kuiteskaan näemmä oo mitenkään valtaisa. =P

[Paha Keisari]

Meinaatko että kaks-kolmekymppisissä olis valtaisia määriä uusperhekamaa? Näähän on pääosin vasta ekalla kierroksella tekemässä omia kaikki. Käsi ylös kellä on taloudessa jonkun toisen lapsi?

[EveryWoman]

^Äitiä lienee kiinnostavan vain parisuhteensa. Liepeillä pörräävä vieras mies eli lapsen isä taitaisi olla liian iso pala purtavaksi aviomiehelle tai molemmille.

Niinpä kai, mutta lain ei pitäisi sallia tuollaista pelleilyä ja isän + lapsen oikeuksien tallomista. Oikeuksien tulisi olla samat molemmille vanhemmille (pl. tapaukset, jotka eivät vanhemmiksi sovellu).

Kyllä tilanteisiin ratkaisuja löytyy, jos on pakko löytyä. Jos taas laki mahdollistaa tuollaisen tosiasioiden pakoilun, niin ilman muuta aina joku sellaiseen turvautuu.

[Ylermi Ylihankala]

Ei näillä palstoilla liikaa kannata avautua.

Safi-täti hämmentää jo käärmekeittoaan.

[Lapitii]

Ei näillä palstoilla liikaa kannata avautua. :)

Tiän - emmä mielestäni liikoja avautunukaan.

Edit: Poistin koska kyse oli myös muista.