Ostetaan elämä

Yleinen lätinä jä kitinä
SingleMalt

Ostetaan elämä

Viesti Kirjoittaja SingleMalt »

Jaaa a. Taas on tullut muutamana päivänä funtsittua, että mitä helvettiä sitä elämältä oikein haluaisi, että olisi tyytyväinen.

Loppuelämä "aamulla töihin, iltapäivällä kotiin, ilta kotona tai harrastusten parissa, nukkumaan ja oravanpyörä aamulla taas alusta", ei kuulosta houkuttavalta. Duuni maistuu paskalta. Elämä helsingissä on perseestä ja kerrostaloelämä on syvältä. Pitäisi tehdä radikaali ratkaisu ja muuttaa elämä kertaheitolla. Miten? Toinen duuni, asuinpaikka ja omakotitalo? Kauanko sitä riemua riittää, ennekuin sekin alkaa ahdistamaan. Jos elämän tämän hetkinen ainoa odotus on tilipäivä tai seuraava kesäloma, jotain varmaan tarvisi oikeasti tehdä, ennenkuin on liian myöhäistä.

Sivusta katsoen omaa elämää, lähes kaikki on kuosissa elintasoa, duunia ja asumista myöten. Terveys on kohdillaan ja ystäviä riittää. Miksi silti on koko ajan paska maku suussa ja päässä kiehuu perkeleellinen räjähdys, joka vain odottaa laukeamistaan. Mitä ihmettä sitä oikein pitäisi tapahtua, että näkisi valoisat puolet synkistelyn sijaan.

Loppuelämä ei voi olla tällainen oravanpyörä. Eihän?

Kuka lähtee kaveriksi perustamaan jamaikalle hernerokka-baarin?
Avatar
Lolita
Kitisijä
Viestit: 8599
Liittynyt: 14.08.2005 18:46
Paikkakunta: Vantaa

Re: Ostetaan elämä

Viesti Kirjoittaja Lolita »

Kuulosta niiiin tutulta. Kaikki on kunnossa, mutta ei sitten kuitenkaan. Jotain puuttuu. Ensin kuvittelin sen olevan parisuhde, mutta tarkemmin asiaa mietittyäni, tulin siihen tulokseen, ettei minun elämänsisältöni voi olla täysin riippuvainen toisesta ihmisisestä. Ei olisi edes reilua kumppania kohtaan ripustaa toiveitaan hänen niskaansa. Valitettavasti ratkaisua en ole tympeysongelmaan keksinyt, joten en voi auttaa ja jään myös odottelemaan millaisia ratkaisuehdotuksia ketjuun vielä tulee.
Viimeksi muokannut Lolita, 27.10.2005 13:58. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
“Outside of a dog a book is a man’s best friend, inside of a dog it’s too dark to read” - Groucho Marx
Avatar
martza
Kitisijä
Viestit: 1488
Liittynyt: 15.08.2005 8:37
Paikkakunta: Etelä-Suomi

Re: Ostetaan elämä

Viesti Kirjoittaja martza »

Tuollaista ajattelutapaa kutsutaan tietyssä iässä, keski-iän kriisiksi. Sulla kuitenkin on ikää ilmeisesti vähemmän, joten ilmeisesti pohdit näitä asioita jo hyvissä ajoin. Ei välttämättä tule sitten keski-iän kynnyksellä enää mietittyä, mitähän elämältä todellakin haluaa. Haluaako jatkaa samaa rataa vai muutta elämän kurssi aivan uusille vesille.
Nuo on asioita, jotka varmasti jokaisen täytyisi käydä läpi.
"Elämä syntyy hanurista - tai ainakin läheltä sitä"
nypari

Re: Ostetaan elämä

Viesti Kirjoittaja nypari »

Et ole yksin ajatuksiesi kanssa. Just työkaverien kanssa pähkäiltiin, että olisi jo korkea aika repäistä elämässä. Mullakin on kaikki perusasiat kunnossa, mutta olo on turhan usein tyytymätön ja levoton. Jopa töissä on hauskaa, useimmiten.

Ideoitiin tossa kaikennäköisiä liikeideoita ja aika viilliinkin ratkaisuihin päädyttiin. Itsellä olis elämäntilannekin sellainen, että ratkaisuja voisi vakavasti harkita ja toteuttaa. Nyt tai ei koskaan tilanne toisin sanoen.

Perhe-elämä ei juuri nyt kiinnosta tarpeeksi, ajatus siitä lähinnä ahdistaa. Vittu, että pitääkin olla näin tyytymätön.

*liittyy SM:n klubiin*
Avatar
Lolita
Kitisijä
Viestit: 8599
Liittynyt: 14.08.2005 18:46
Paikkakunta: Vantaa

Re: Ostetaan elämä

Viesti Kirjoittaja Lolita »

martza kirjoitti:keski-iän kriisi
:shock: Keski-ikä ja 29 vuotias. Pikaisen laskutoimituksen mukaan päätän siis päiväni 58-vuotiaana. Ei paha.
“Outside of a dog a book is a man’s best friend, inside of a dog it’s too dark to read” - Groucho Marx
WanhaPervo

Re: Ostetaan elämä

Viesti Kirjoittaja WanhaPervo »

SingleMalt kirjoitti:
Kuka lähtee kaveriksi perustamaan jamaikalle hernerokka-baarin?
Itseään ei pääse pakoon, vaikka lähtisi kuinka kauas tahansa.
gullible

Re: Ostetaan elämä

Viesti Kirjoittaja gullible »

SingleMalt kirjoitti: Kuka lähtee kaveriksi perustamaan jamaikalle hernerokka-baarin?
Olisipa hienoa asua jossain perslävessä jamaikalla ja miettiä, että mistäs saadaan suojelurahat rastafarille, ettei tule pesismailasta lumpioon?

Omaa tilannettaan oppii arvostamaan vain ottamalla siihen etäisyyttä. Itselleni reilu vuosi duunia muukalaisena ulkomaalaisvihamielisessä ympäristössä opetti paljon arvostamaan sitä mitä minulla täällä on. Samaten matkailu on avartanut paljon, kun on nähnyt aivan sietämätöntä köyhyyttä ja kurjuutta.

Minusta kyseessä on asenneongelma. Omasta mielestäni elämä on kivaa ja taas kerran minulla menee paremmin kuin koskaan. Ei kukaan voi sinua tuossa auttaa: Joko olet tyytyväinen siihen, mitä sinulla on tai alat hakemaan muutosta. Pitäisikö jonkun perustaa se baari sinne Jamaikalle ja sinun vain hengata mukana? Haluamatta lannistaa niin sanon, että jo se, että aprikoit tuollaista jossain internetin keskustelupalstalla etkä tee asialle mitään kertoo omaa kieltään.

Tapa yksi: Muuta apinamaahan ja opettele pärjäämään siellä. Tämä tarkoittaa elintason romahtamista ja lisää loppuelämän epävarmuutta. Onnistuneessa tapauksessa elät elämäsi bjisnesmiehenä tai muuna ravintoloitsijana onnellisena loppuun asti, etkä kusekaan suomeen päin. Realistisesti tulet persaukisena takaisin pirusti elämänkokemusta taskussa. Huonossa tapauksessa elämä siellä on vittua ja tulet paskataudissa maitojunalla 6kk:n päästä takaisin.

Tapa kaksi: Mieti mikä olisi unelma-ammattisi ja kouluttaudu/hakeudu siihen. Miinusta perusputken tarjoaman turvan katoaminen ja luultava elintason lasku. Plussaa unelma-ammatti.

Tapa kolme: Ryhdy yrittäjäksi. Plussaa: Ei vapaa-ajan ongelmia ja mahdollinen rikastuminen. Miinusta: vitusti duunia ja iso riski.

Ja vielä tapa 4: Säästä rahaa ja tee Vietnam/Kambodzha/Laos/Thaimaa tai Peru/Brasilia/Argentiina/Chile-kierros vuoden päästä talvella. Plussaa: helppo irtiotto, saa kolme kesää peräkkäin, näkee paljon, elää aivan helvetin hyvää elämää. Miinusta: rahaa palaa
Viimeksi muokannut gullible, 27.10.2005 14:09. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
Avatar
Lolita
Kitisijä
Viestit: 8599
Liittynyt: 14.08.2005 18:46
Paikkakunta: Vantaa

Re: Ostetaan elämä

Viesti Kirjoittaja Lolita »

WanhaPervo kirjoitti:
SingleMalt kirjoitti:Kuka lähtee kaveriksi perustamaan jamaikalle hernerokka-baarin?
Itseään ei pääse pakoon, vaikka lähtisi kuinka kauas tahansa.
Ilonpilaaja.

(okei, nyt loppuu onelinerit)
“Outside of a dog a book is a man’s best friend, inside of a dog it’s too dark to read” - Groucho Marx
Avatar
martza
Kitisijä
Viestit: 1488
Liittynyt: 15.08.2005 8:37
Paikkakunta: Etelä-Suomi

Re: Ostetaan elämä

Viesti Kirjoittaja martza »

Lolita kirjoitti: martza kirjoitti:
keski-iän kriisi

Keski-ikä ja 29 vuotias. Pikaisen laskutoimituksen mukaan päätän siis päiväni 58-vuotiaana. Ei paha.
Kirjoitin, että "Tuollaista ajattelutapaa kutsutaan tietyssä iässä, keski-iän kriisiksi. Sulla kuitenkin on ikää ilmeisesti vähemmän..."

Lue tarkkaan!!! "Kutsutaan tietyssä iässä". Ei sinun iässäsi ja vielä lisäsin "Sulla kuitenkin on ikää ilmeisesti vähemmän.."

Tuollaisia ajatuksia vaan sanotaan keski-iässä, ketkä siinä iässä nyt ovat, keski-iänkriisiksi. :wink:
"Elämä syntyy hanurista - tai ainakin läheltä sitä"
KGrilli

Re: Ostetaan elämä

Viesti Kirjoittaja KGrilli »

Komppaan Elcoa täysillä siinä, että eläminen ja matkailu muissa kulttuureissa ja poissa omista, tutuista ja turvallisista ( =tylsistä) ympyröistä avaa tajuamaan tämän kaiken hienouden ja arvostamaan sitä, että on "ihan vaan ne perusasiat" kunnossa.

Kun on elänyt vaikeita aikoja vieraassa maassa, vaikeita aikoja kotimaassa (ja nyt ei puhuta mistään onnettomista rakkaussuhteista, vaan todella traagisista ja traumaattisista tapahtumista) ja tajunnut sen mikä elämässä on todellakin tärkeintä, on helpompi olla tyytyväinen ja nauttia jokaisesta tylsästäkin hetkestä.

Levottomuutta? Tottakai, mutta myös tieto siitä miten elämä erilaisena, vauhdikkaampana ja vaarallisempana ei ole yhtään sen "tyydyttävämpää" antaa voimia hyväksy ja jatkaa sitä tuikitavallista arkea. Nauttien.

Uskon, että kokemusten kautta tämänkin asian oppii. Jos levottomuus ei lähde kuin kantapään kautta opettelemalla, olkoon sitten niin. Ehkä silloin on syytä, välttämätöntä tehdä nopeita ratkaisuja ja mahdollisesti katua myöhemmin. Onpahan ainakin nähty se, että mikään ei sisimmässä kuitenkaan muutu.

Kylmä tosiasia on se, että ihmisen elämä on oikeasti aika tylsää ja tavanomaista. Pieni alakuloisuus on aivan normaali olotila. Muistelen erään psykiatrin joskus sanoneen jossain lehtiartikkelissa, että nykyihmisiltä puuttuu kyky sietää alakuloa. Hänen mukaansa alakulo on ihmisen perustila, jota sitten mukavat tapahtumat silloin tällöin horjuttavat.

Nykyisin tuntuu olevan vallalla käsitys että elämän pitäisi olla koko ajan ilotulitusta, päriseviä rumpuja ja huippukokemuksia. Näin se tietenkään ei voi olla, vaan elämä on tasapaksua jyystämistä jota silloin tällöin joku pieni tapahtuma vavahduttaa. Elcolle se voi olla matka etelä-Amerikkaan, kiipeäminen Annapurnalle tms. Minulle ehkä viikko NYC:ssä silloin tällöin ja jollekin toiselle vaikkapa vain bussikuskin ystävälliset sanat aamuruuhkassa. Iloa on revittävä sieltä missä sitä on arjessa tarjolla tai sitten reissattava sitä joskus hakemaan.

On epärealistista ajatella että elämä olisi jotenkin erityisen upeaa tai hauskaa. Suurin osa ihmisistä sanoo kuitenkin vanhuksina, että elämä on ollut upeaa ja hienoa. Eivätkä he puhu jatkuvasta "sisältörikkaudesta" tai seikkailuista, vaan siitä matkasta jonka he ovat tehneet eläessään elämäänsä vuosikymmeniä.
nypari

Re: Ostetaan elämä

Viesti Kirjoittaja nypari »

Minusta tyytymättömyys itseensä, elämäänsä ja elämäntilanteeseensa kumpuaa asenteen lisäksi vaativasta luonteesta. Siitä luonteenpiirteestä, johon ei voi itse oikein vaikuttaa. Mä olen sosiaalisesti ja työelämässä ja varmaan muutenkin aika vaativa itseäni kohtaan, jolloin helposti esimerkiksi ahdistun tai olen tyytymätön.

Korjatkaa, jos olen väärässä, mitä en ole.

kts. määrittele itsesi yhdellä sanalla ketju, jossa määrittelin itseni: tyytymätön
gullible

Re: Ostetaan elämä

Viesti Kirjoittaja gullible »

KGrilli kirjoitti:Elcolle se voi olla matka etelä-Amerikkaan, kiipeäminen Annapurnalle tms. Minulle ehkä viikko NYC:ssä silloin tällöin ja jollekin toiselle vaikkapa vain bussikuskin ystävälliset sanat aamuruuhkassa. Iloa on revittävä sieltä missä sitä on arjessa tarjolla tai sitten reissattava sitä joskus hakemaan.
Bzzzzt. Ei se että olen matkustellut keskimääräistä enemmän mitenkään rajaa onneani siihen, että on päästävä ensi kerralla vähintään Kuun Pimeälle Puolelle, jotta saa mitään kicksejä. Päinvastoin, riittävä määrä vaihtelua takaa sen, että arkielämästä pystyy aidosti nauttimaan.

Matkustelu on yksi tapa saada vaihtelua ja sisältöä elämäänsä. Muita ovat ainakin työ, harrastukset, opinnot ja ihmissuhteet. Sinänsä en näe suurta eroa siinä meneekö Espoon Kaitalammelle vai Machu Picchuun nauttiakseen elämästään enemmän. Mitä tahansa, kunhan ei valita netissä kurjuuttaan. Paitsi jollei erityisesti satu saamaan sicko-kicksejään juuri siitä.
nypari

Re: Ostetaan elämä

Viesti Kirjoittaja nypari »

gullible kirjoitti: Mitä tahansa, kunhan ei valita netissä kurjuuttaan.
Älä tapa, älä tee huorin ja älä saatana ainakaan valita kurjuuttasi netissä! Hei kamoon gulli! Suhteellisuutta ja inhimillisyyttä peliin! Gattaca on Gattaca ja... Kyllä sä varmaan tajusit?
gullible

Re: Ostetaan elämä

Viesti Kirjoittaja gullible »

nypari kirjoitti: Gattaca on Gattaca ja... Kyllä sä varmaan tajusit?
Niin. Gattacallekin pitää jonkun muun hoitaa duunia ja pillua ja koko hoito. Gattaca on olosuhteiden uhri, jolla olisi paukkuja vaikka maailmanluokan panomieheksi ja Kosmoksen Hyväksi Keisariksi - jos vaan joku hommaisi sille tuon kaiken.

Onko se ihan hirvittävän ilkeää, jos vähän yrittää ravistella ja sanoa, että ottakaa vaikka ihan itse vastuu oman elämänne parantamisesta?

Inhimillisyyttä? No vittu sori, hei. Joo, tota mä hei symppaankomppaan.
gullible

Re: Ostetaan elämä

Viesti Kirjoittaja gullible »

Vielä: oma elämänlaatuni koheni, kun aloin kirjoittamaan tänne kymmenen viestiä päivässä kolmenkymmenen sijaan.
nypari

Re: Ostetaan elämä

Viesti Kirjoittaja nypari »

gullible kirjoitti: Onko se ihan hirvittävän ilkeää, jos vähän yrittää ravistella ja sanoa, että ottakaa vaikka ihan itse vastuu oman elämänne parantamisesta?
Vastuun ottaminen elämästään ei ole poissulkeva tekijä sille, että saisi ja voisi "valittaa" elämästään. Jos täällä Kityssä kertoo muille olevansa tyytymätön, niin eiköhän aina löydy ravistajia. Kuulostaa kliseisen helpolta todeta: "Ravistele itseäsi, kanna vastuusi!" Tyytymättömyys on meissä kaikissa, eikä se ravistelemalla poistu, vaikka se ravistelu usein auttaakin.
KGrilli

Re: Ostetaan elämä

Viesti Kirjoittaja KGrilli »

gullible kirjoitti:
KGrilli kirjoitti:Elcolle se voi olla matka etelä-Amerikkaan, kiipeäminen Annapurnalle tms. Minulle ehkä viikko NYC:ssä silloin tällöin ja jollekin toiselle vaikkapa vain bussikuskin ystävälliset sanat aamuruuhkassa. Iloa on revittävä sieltä missä sitä on arjessa tarjolla tai sitten reissattava sitä joskus hakemaan.
Bzzzzt. Ei se että olen matkustellut keskimääräistä enemmän mitenkään rajaa onneani siihen, että on päästävä ensi kerralla vähintään Kuun Pimeälle Puolelle, jotta saa mitään kicksejä. Päinvastoin, riittävä määrä vaihtelua takaa sen, että arkielämästä pystyy aidosti nauttimaan.

Matkustelu on yksi tapa saada vaihtelua ja sisältöä elämäänsä. Muita ovat ainakin työ, harrastukset, opinnot ja ihmissuhteet. Sinänsä en näe suurta eroa siinä meneekö Espoon Kaitalammelle vai Machu Picchuun nauttiakseen elämästään enemmän. Mitä tahansa, kunhan ei valita netissä kurjuuttaan. Paitsi jollei erityisesti satu saamaan sicko-kicksejään juuri siitä.

juuri näin minäkin tarkoitin, mutta muistelin niitä sun reissuja ja oletin että ne on sun mielestä olleet mukavia reissuja ja antaneet sulle kicksejä. viittasin juuri siihen että se on yksilöllistä ja joskus riittää ne bussikuskin hyvät huomenetkin. ihan yhtä ihanaa kuin on annapurnalla, on myös karjalammella mökin laiturin nokassa. tämä oli se alkuperäinen viestini. saattoi olla epäselvästi ilmaistu.
KGrilli

Re: Ostetaan elämä

Viesti Kirjoittaja KGrilli »

gullible kirjoitti:
nypari kirjoitti: Gattaca on Gattaca ja... Kyllä sä varmaan tajusit?
Niin. Gattacallekin pitää jonkun muun hoitaa duunia ja pillua ja koko hoito. Gattaca on olosuhteiden uhri, jolla olisi paukkuja vaikka maailmanluokan panomieheksi ja Kosmoksen Hyväksi Keisariksi - jos vaan joku hommaisi sille tuon kaiken.

Onko se ihan hirvittävän ilkeää, jos vähän yrittää ravistella ja sanoa, että ottakaa vaikka ihan itse vastuu oman elämänne parantamisesta?

Inhimillisyyttä? No vittu sori, hei. Joo, tota mä hei symppaankomppaan.
mä menisin vielä himpun verran kovemmalle linjalle ja toteaisin, että ei se muutos tai parantaminen elämästä elämää tee. vaan se, että oppii elämään ja olemaan onnellinen ulkoisista tekijöistä huolimatta. elää sopusoinnussa itsensä ja omien edellytystensä ja valintojensa kanssa ja ottaa asiat realistisesti. ei se koko runkkukaan orgasmia ole... snaijjaatteko?
huima

Re: Ostetaan elämä

Viesti Kirjoittaja huima »

gullible kirjoitti:Vielä: oma elämänlaatuni koheni, kun aloin kirjoittamaan tänne kymmenen viestiä päivässä kolmenkymmenen sijaan.
Niin muidenkin.

:wink:
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: Ostetaan elämä

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

nypari kirjoitti:Minusta tyytymättömyys itseensä, elämäänsä ja elämäntilanteeseensa kumpuaa asenteen lisäksi vaativasta luonteesta.
Ensimmäinen eri mieltä oleva ilmoittautuu.

Olen ehdottomasti vaativimpia ihmisiä kaikista koskaan tapaamistani ihmisistä. Äkkiseltään keksin vain yhden itseäni vaativamman. Lähipiirini vuoron perään kauhistelee ja huokailee kuullessaan ajatuksistani: Miten jollain voi olla rima noin korkealla? En ole koskaan, pienen hetkenkään aikaa, ollut tilanteessa jossa olisin ollut aivan kaikkeen täysin tyytyväinen. Silti olen jo pitkään ollut jatkuvassa onnellisuuden tilassa (joka vain välillä hetkeksi katkeaa meneillään olevaan vastoinkäymiseen). Miten se on mahdollista?

No, pitää vain tajuta, että vaatimusten toteutuminen ja tavoitteisiin pääseminen tuntuu hyvältä vain hetken. Tavoitteisiin pyrkiminen ja itsensä kehittäminen taas tuntuu hyvältä niin kauan kuin sitä kestää. Eli niin kauan kuin ei ole luovuttanut jonkin tavoitteen tai toiveen suhteen vaan pyrkii aktiivisesti sitä kohti, on mahdollisuus kokea mielihyvää. Vasta luovuttamalla menettää sen mahdollisuuden.

Tässä ketjussa ilmoittautuneet eivät suinkaan ole Suomen ainoita, joilla kaikki näyttäisi olevan kunnossa, mutta elämä maistuu silti paskalta. Yksi asia, joka monilla esimerkkitapauksilla kuitenkaan ei tunnu olevan kunnossa, on antaminen. Ihmiset eivät tunnu tietävän miten tärkeää antaminen on. Kaikki tuntuvat keskittyvän haalimaan osakseen mahdollisimman paljon saamista, ikään kuin se olisi suuri Vastaus, jolla kaikki elämän tyhjiökohdat voidaan täyttää. Kuitenkin antaminen on vähintään yhtä tärkeää.

Mitä juuri sinä osaisit parhaiten antaa, mitä haluaisit mieluiten antaa, ja kenelle? Yksi mahdollinen muotoilu noille kysymyksille on se ketjussa jo aiemmin mainittu unelma-ammattia koskeva. Itselleni unelma-ammatissa toimiminen tai siihen kouluttautuminen on varmasti yksi onnellisuutta lisäävä tekijä.
Vaola kirjoitti:Töissä vietetään kuitenkin niin iso osa elämästä, että itselle ainakin on tärkeää, että siellä myös viihtyy. Tai edes oppii viihtymään (whatever that means).
:komp:
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: Ostetaan elämä

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

Ai niin, ja yksi asia vielä: tunteminen. Tuntemisen voi jakaa moneen kategoriaan, jotka ovat mielestäni kaikki läheisesti sidoksissa onnellisuuteen.

1. Itsensä tunteminen
Tietää mitä haluaa, mistä nauttii, mistä tulee hyvälle mielelle ja miksi. Tietää, mikä masentaa, mikä aiheuttaa itsetuhoisuutta, mistä tulee paha mieli ja miksi.

2. Tunteet (emootiot)
Kykenee kokemaan sekä aitoa iloa että aitoa surua, ja olemaan tunteidensa suhteen avoin (= ei koe tarvetta peitellä iloaan/suruaan). Ihmistä, joka tähän kykenee, nimitetään yleensä herkäksi. Herkkyys taas on jostain syystä nyky-yhteiskunnassa sosiaalisten arvostusten mustalla listalla. Vaikkapa työpaikalla ei muka saisi näyttää tunteitaan, etenkään jos on mies (ja monen mielestä ei missään muuallakaan, koskaan). Jotkut jopa pyrkivät herkkyydestä eroon, kovettamaan itsensä. Unohtuu, että samalla kun menettää potentiaalin kokea kielteisiä tunteita, myönteiset tunteet menevät mukana. Tuloksena mikään ei tunnu miltään -syndrooma.

3. Intuitio (tunne)
Oppii kuuntelemaan intuitiota ja seuraamaan sitä. Intuition avulla on mahdollista tehdä oikein sellaisiakin päätöksiä, joiden tekemiseen omassa tietoisuudessa olevat faktat eivät riitä.

4. Itsetunto
Liittyy tavalla tai toisella kaikkiin aiempiin kohtiin.
SingleMalt

Re: Ostetaan elämä

Viesti Kirjoittaja SingleMalt »

gullible kirjoitti: Minusta kyseessä on asenneongelma.
Haluamatta lannistaa niin sanon, että jo se, että aprikoit tuollaista jossain internetin keskustelupalstalla etkä tee asialle mitään kertoo omaa kieltään.
Huh. Olet kyllä pirunmoinen tosikko.

Tämä on keskustelupalsta eikös? Täällä käsittääkseni on tarkoitus puhua asioista joita mielessä pyörii. Tämä avaus ei ollut mikään "neuvokaa mua, mä en itse pysty" -avaus, vaan muutama ajatus parin viimeisen vuoden ajalta, ja kuten huomasit, moni muukin funtsii samoja asioita.

Alustuksen pointti on se, että vaikka asiat olisivat miten hyvin tahansa, tulee tylsys aina ennemmin tai myöhemmin vastaan.
KGrilli

Re: Ostetaan elämä

Viesti Kirjoittaja KGrilli »

SingleMalt kirjoitti:
gullible kirjoitti: Minusta kyseessä on asenneongelma.
Haluamatta lannistaa niin sanon, että jo se, että aprikoit tuollaista jossain internetin keskustelupalstalla etkä tee asialle mitään kertoo omaa kieltään.

Alustuksen pointti on se, että vaikka asiat olisivat miten hyvin tahansa, tulee tylsys aina ennemmin tai myöhemmin vastaan.

jos sä kerran tiedät tämän, miksi et kehitä henkisiä ominaisuuksiasi kestämään sitä tylsyyttä ja ryhdy nauttimaan tylsästä elämästä?
SingleMalt

Re: Ostetaan elämä

Viesti Kirjoittaja SingleMalt »

martza kirjoitti:Tuollaista ajattelutapaa kutsutaan tietyssä iässä, keski-iän kriisiksi. Sulla kuitenkin on ikää ilmeisesti vähemmän, joten ilmeisesti pohdit näitä asioita jo hyvissä ajoin.
Sitä kai tämä on 34 vuotias on jo keski-ikäinen, varsinkin jos on raskaat elämäntavat, kuten minulla.

Kai se on niin, että kolmenkympin kriisi hiipii päälle nyt vasta. Taakse jääneestä elämästä, kuten koulutuksesta ja ammatinvalinnasta löytyy negoja ja koko ajan miettii että miksi vitussa sitä valitsi tämän uran.- No siksi, että töitä laman jälkeen oli tarjolla ja liksa suht hyvä. Harmi vaan, että mistään unelmasta ei ole kyse, sellaista kun ei koskaan ole edes ollut.
Kieltämättä kateeksi käy kyllä sellaisia ihmisiä, jotka tietävät heti juniorista lähtien, mitä haluavat isona tehdä. Minulla ei tuollaisia unelmia ikinä ole ollut, joten lottovoittajan ammatti kai se sopivin olisi.

Ongelma on sopeutumisessa siihen, että maailman omistajan elämä on taakse jäänyttä ja nyt ollaan aikuisia. Aikuistuminen kuulostaa liian tylsältä ja lopulliselta. Sen hyväksyminen on vaan jotenkin liian paljon antamista nuoruudesta ja poikamaisuudesta. Ajatus 40 vuoden työurasta kuulostaa jonkun muun elämältä, eikä minun. Sillä mun elämä on paljon vauhdikkaampaa ja hauskempaa, niinkuin se on aina ollut.

Ihmiselon muotti on oma kämppä ja kakarat, farkku ja ura. Miten siitä muotista nousisi pois, ja tekisi asiat täysin toisin. Mitä elämässä pitää olla, ettei sen tulevaisuus näytä harmaalta massalta?

8 vuotta sitten laitoin kaiken omaisuuden pois. Hyppäsin 8 vuoden jälkeisestä duunista koulun penkille ja luin itselleni uuden ammatin kolmessa vuodessa. Parit uudet kaupungit on tullut asuttua sen jälkeen ja kolmas duunipaikka menossa. Alussa kaikki on kiinnostavaa ja motivoivaa. Nyt taas maistuu sama paska suussa kuin vuonna 97, kun tein ratkaisuni.
Ehkä taas olisi aika laittaa omaisuus käteiseksi ja lähteä lukuhommiin. 4-6 vuotta lukemista on pitkä aika. Mitä sen jälkeen? Pelko työttömästä nelikymppisestä ei enää anna motivaatiota riittävästi.

Miten perkeleessä jotkut pystyy olla samassa duunissa vuosikymmeniä? Iso velka + kakarat = älä valita, vaan tee töitä:kö on yhtälö?
Viimeksi muokannut SingleMalt, 27.10.2005 20:41. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
ninnithequeen

Re: Ostetaan elämä

Viesti Kirjoittaja ninnithequeen »

Eikös kaikkien elämä ole joskus tylsää? On perusasiat kunnossa, ja silti elämä ei maita? Näyttäkää minulle ihminen, joka ei JOSKUS kärsisi tylsyydestä?

On sitten asia erikseen, jos elämä tuntuu puulta todella pitkän aikaa. Silloin pitääkin tehdä/osata tehdä asialle jotakin.

Tälläkin palstalla on monia, joiden elämä näyttää (ainakin näin palstan kautta, tiedä totuudesta sitten) todella onnettomalta. Heille voimia jaksaa edes yrittää ottaa itseään niskasta ja tehdä asialle jotain. Ja todellakin yrittää nähdä ne valoisatkin puolet kaikissa arkisissakin asioissa.
Vastaa Viestiin