Urpiaisen keittiötsykolokisoinnit

Yleinen lätinä jä kitinä
NuoriD

Re: Urpiaisen keittiötsykolokisoinnit

Viesti Kirjoittaja NuoriD »

urpiainen kirjoitti:Kritisoin tuollaisessa menestymisopaskirjallisuudessa yleisesti esiintyviä trendejä, ajatuskuvioita ja taustaideologioita, jotka esiintyvät esim. Sarasvuolla, sinun ja SE:n Kitinäkirjoituksissa ja, parhaan ymmärrykseni mukaan, myös demellolla.---Kuten olen sanonut, eivät nämä helppoheikit nyt niin originelleja ole tämän idelogisen sisällön tasolla.
Osaatko sanoa, mistä mahtaa johtua, että esim. ylioppilas Sarasvuo ja jesuiittapappi de Mello esittävät samankaltaisia ajatuskuviota? Plagioiko joku jotakuta, vain onko kyseessä jokin ihmismieleen sisäänrakennettu mekanismi, joka tuottaa samanlaista tekstiä?
NuoriD

Re: Urpiaisen keittiötsykolokisoinnit

Viesti Kirjoittaja NuoriD »

Urpiainen: mikä on käsitys self help -oppaiden ja ideologian vaikutuksesta keskimäärin lukijalle/opetuslapselle pitkällä tähtäimellä? Onko niistä apua/haittaa/ei vaikutusta yksilölle?
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: Urpiaisen keittiötsykolokisoinnit

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

urpiainen kirjoitti:SE SE SE SE
Keskustelet minun kanssani. Olen eri henkilö kuin SE. Jos et muista kuka on sanonut mitä, kehotan sinua uskomaan omaan ilmoitukseeni siitä, mitä itse olen sanonut ja mitä en. Jos et kohta lopeta tuota teitittelyä, minä alan kohdistaa kaikki viestini sinulle ja PetriFB:lle, yhtenä te-yksikkönä.
...aika eksplisiittisesti kerrotte olevanne sitä unesta havahtunutta eliittiä, jolla on itsetuntemisopin omaksunnan kautta hallussaan korkeampi viisaus. --- Olette toistuvasti todenneet, kuinka voitte auttaa muita, jos he vain avoimin mielin lähtevät seuraamaan johdatustanne.
Not me.

Olen kyllä valmis ja halukas auttamaan silloin kun voin, mutta satun uskomaan että kaikki ihmiset voivat auttaa toisiaan samalla tavoin. Ja "johdatukseni seuraaminen" on kyllä kiellettyä, aivan kuten deMellonkin johdatuksen seuraaminen tai Jeesuksen tai minkä tahansa gurun. Sellaista en varmasti ikinä ole ehdottanut missään. Itse asiassa muistelen eksplisiittisesti sanoneeni päinvastaista (elcolle, en kyllä muista minä vuonna enkä missä keskustelussa).

Tiedän, että jo se on omiaan nostattamaan muutamia niskakarvoja, että tarjoaa apuaan, mutta se on kuitenkin aivan eri asia kuin tuo yllä kuvaamasi.
...olen toistuvasti ollut paitsi hämmästynyt myös kauhistunut siitä, miten vastuuttomasti olette valmiita antamaan oppinne nimissä olemattomilla taustatiedoille ihmisille kategorisia toimintasuosituksia ihmissuhde- ja muissa henkilökohtaiseen elämänpiiriin kuuluvissa asioissa.
Kun kerran toistuvasti tätä kauhistelet, voit varmaan helposti sanoa muutaman esimerkin ja lisäksi kertoa mitä vastuutonta niissä on. Itselleni tulee mieleen Davelle sanomani "vertaa itseesi, älä muihin". Voisitko nyt kenties asiakeskeisesti ja rationaalisesti paljastaa tämän suosituksen kauhistuttavan vastuuttomuuden? (Kategorisia suositukseni eivät missään nimessä ole. Ne ovat ihan tavallisia suosituksia.)
Tätä kautta olette nykyisen kaunistelusi vastaisesti itse repineet keskustelun pois henkilökohtaisten innoittajien ihmettelystä yleispätevyyttä tavoittelevien ideologioiden arvioinnin alueelle...
Minä en ole. Easy saattaa olla. Sinä varmasti olet. "Nykyinen kaunisteluni" on aivan samaa mitä olen sanonut alusta asti. On ihan omaa syytäsi, että et ole viitsinyt silloin taannoin varmistaa, oletko ymmärtänyt puheeni oikein vai väärin. Luoja tietää (sic), että olen ainakin aktiivisesti kerrasta toiseen yrittänyt korjata väärinkäsityksiäsi. Voit käydä tarkistamassa jos jaksat; itse en jaksa.
[CV-pornoa] ...Gurujen fanittajilla vain aika usein kriteerinä sille, kuka saa guruista jotain lausua, ei ole argumentaation sisältö vaan kritiikittömän innostuneisuuden määrä.
Minulla kriteerinä on se, että sanoo jotakin asiapitoista sen sijaan että haukkuu muita tai esittelee omia ansioitaan (tai sitten yhdistelee näitä jotenkin). Et edelleenkään sisällöllisesti osoita perehtyneisyyttäsi.
Avatar
urpiainen
Kitisijä
Viestit: 16598
Liittynyt: 27.10.2005 17:37

Re: Urpiaisen keittiötsykolokisoinnit

Viesti Kirjoittaja urpiainen »

NuoriD kirjoitti:Urpiainen: mikä on käsitys self help -oppaiden ja ideologian vaikutuksesta keskimäärin lukijalle/opetuslapselle pitkällä tähtäimellä? Onko niistä apua/haittaa/ei vaikutusta yksilölle?
Henkilökohtaisten projektien tasolla en osaa sanoa niin varmasti kuin paremmin tuntemassani organisaatioiden kehittämisen kontekstissa: innostus- ja menestysvalmennuksen vaikutus on organisaation tuloskunnon näkökulmasta tutkitusti hetkellisesti lievästi positiivinen mutta joka tapauksessa silmiinpistävän lyhytkestoinen. Tämä johtuu tietysti siitä, että koetetaan muokata asennoitumista ongelmiin, ei ratkaista ongelmia (tässä on myös tuo viittaamani ratkaisukeskeisen lähestymistavan ja menestys-innostusvalmennuksen ero). Asennemuutosta jaksaa gurun innostamana pari päivää, sitten ollaan lähtötilanteessa. Organisaatioissa siis näin, henkilökohtaisessa elämässä uumoilisin, vaan en tiedä, tilanteen olevan pitkälti samankaltainen: pitkäkestoista apua ei löydy, mutta hetkellistä piristystä/innostusta mahdollisesti.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
Avatar
urpiainen
Kitisijä
Viestit: 16598
Liittynyt: 27.10.2005 17:37

Re: Urpiaisen keittiötsykolokisoinnit

Viesti Kirjoittaja urpiainen »

NuoriD kirjoitti:
urpiainen kirjoitti:Kritisoin tuollaisessa menestymisopaskirjallisuudessa yleisesti esiintyviä trendejä, ajatuskuvioita ja taustaideologioita, jotka esiintyvät esim. Sarasvuolla, sinun ja SE:n Kitinäkirjoituksissa ja, parhaan ymmärrykseni mukaan, myös demellolla.---Kuten olen sanonut, eivät nämä helppoheikit nyt niin originelleja ole tämän idelogisen sisällön tasolla.
Osaatko sanoa, mistä mahtaa johtua, että esim. ylioppilas Sarasvuo ja jesuiittapappi de Mello esittävät samankaltaisia ajatuskuviota? Plagioiko joku jotakuta, vain onko kyseessä jokin ihmismieleen sisäänrakennettu mekanismi, joka tuottaa samanlaista tekstiä?
Sarasvuota en pidä edes omassa genressään kovin kiinnostavana ajattelijana: uskoisin, että hän plagioi amerikkalaista menestymisopaskirjallisuutta hyödyntäen tv-julkkisasemaansa siinä, että on alan virallinen kasvo Suomessa. Sarasvuon painotukset sopivat tietysti myös erityisen hyvin äärikokoomuslaistuneeseen yhteiskunnalliseen ilmapiiriimme: hän syöttää ideologiaansa sillä twistillä, että itsepintaisesti kieltää ideologisuuden uudelleenkäsitteelistämällä yhteiskunnalliset tai rakenteelliset kysymykset yksilöpsykologisina asennoitumiskysymyksinä. Hän rasvaa yksilöistä parempia (tehokkaampia ja tyytyväisempiä) koneiston rattaita.

De Mello varmasti ammentaa useammasta lähteestä. Jesuiittana hän lienee erittäin korkeatasoisesti ja laajasti lukenut oppinut, joka varmasti yhdistelee itämaisia oppeja mielentyyneydestä vaikkapa stoalaiseen traditioon. Lisäksi ihan jesuiittojen omasta perustraditiosta löytynee piirteitä, jotka voidaan hyvin laajentaa/soveltaa kaikille tarkoitettuun menestymisopasjargoniin. En millään muista kovin paljoa jesuiittojen perinteistä, mutta eikö jonkinlainen päivittäinen oman toiminnan ja omien reaktioiden irtaantunut tai objektiivisuuteen pyrkivä kiihkoton tarkastelu kuulu jesuiitan velvollisuuksiin? Tästä näet varmasti kaikuja myös EW:n palstakirjoituksissa ja de Mellon kuvauksissaan. Hämärästi myös muistelisin jesuiittatradition korostavan erityisesti jonkinlaista heräämistä alempien, yhteiskunnan tuottamien halujen ja passioiden vallasta näkemään valintatilanteensa niin kuin Jumala ne näkee; siis hyväksymään maalliset huolet jotenkin isossa kuvassa vähämerkityksisinä. Kuulostaa varmaan taas tutulta. Kristillinen etiikka ja kapitalismi ovat aina sopineet hyvin yhteen.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
Avatar
Lilo
Kitisijä
Viestit: 3044
Liittynyt: 26.03.2006 21:27

Re: Urpiaisen keittiötsykolokisoinnit

Viesti Kirjoittaja Lilo »

Tuli vaan jotenkin tää keskustelu mieleen kun näin tän...

Kuva
Artificial Intelligence is no match for natural stupidity.
NuoriD

Re: Urpiaisen keittiötsykolokisoinnit

Viesti Kirjoittaja NuoriD »

urpiainen kirjoitti:Sarasvuon painotukset sopivat tietysti myös erityisen hyvin äärikokoomuslaistuneeseen yhteiskunnalliseen ilmapiiriimme
Voi olla, että ilmapiiri jollain mittarilla mitattuna on äärikokoomuslainen, mutta samaan hengenvetoon täytyy kysyä, mitä kokoomuslaisuus on.

Kokoomushan ei missään tapauksessa ole oikeistopuolue, jos asiaa katsoo vähän Pohjois-Eurooppaa kauempaa.

Kokoomus kannattaa hyvää sosiaaliturvaa, julkista sektoria, julkista päivähoitoa jne. Kaikki asioita, jotka Pohjois-Euroopan ulkopuolella ovat vasemmistopuolueiden asioita.

Suomalaista ilmapiiriä ei mielestäni missään tapauksessa voi väittää oikeistolaiseksi, jos katsotaan, mitä oikeistolaisuus yleensä tarkoittaa.
Avatar
Gat
Kitisijä
Viestit: 9259
Liittynyt: 04.11.2007 2:11
Paikkakunta: Aergistal

Re: Urpiaisen keittiötsykolokisoinnit

Viesti Kirjoittaja Gat »

Näissä asioissa on kyse siitä, kenelle opettaja opettaa taidon eli antaa aseet. Itse en ainakaan ilahdu, jos uusliberaaleille bisnesketkuille/ kukkahattutädeille/ uskovaishörhöille/ vaikka turkistarhaajille annetaan itsetuntemuksen ja tehokkaan toiminnan lahjat. Sama tosin on myös taiteessa. Joskus minua hirvittää, mitä virkaa on jollakin tykästelemälläni musiikilla tai kirjallisuudella, jos kerran itseni kanssa täysin vastakkaiset ja eritavoitteiset mulkut ammentavat voimaa siitä samasta mistä minäkin.

Yleisfilosofian puolella juttu on paremmin. Sen että käsittää länsimaisen filosofian ontologista "totuutta" etsivän osan tai muiden teologioiden ongelmien olevan näennäisongelmia... luulisi olevan aivan yleishyödyllinen, tyhmistä paskapuheista johtuvia ongelmia vähentävä asia.

Siinä voi päästä niiden ulkopuolelle, niin ettei enää ole mielekästä urpiaismaisesti analysoida tai luokitella ajatteluaan joidenkin perinteiden kautta. Perinteitä on kiintoisaa tietää, mutta samalla niihin ei pidä juuttua. Ne kun ovat teologiaa aivan kuin Petrin jutut, niitä on liikaa, koko ajan tulee lisää, ja filosofiksi ryhtyminen olisi pelkkää paskan lapiointia. Tietysti kunnon filosofi nauraa tuolle, niinkuin Petrin kaltaiset nauravat niille jotka arvostelevat heidän maailmankäsitystään vaikkeivat tunne teologian jokaista nippeliä.

Oman ajattelun juuretkin voi unohtaa kun on päässyt ulos. Siinä reittinä ulos voi olla ollut ihan tasa-arvoisesti mitä vaan länsimaisesta relativismista, pragmatismista, Wittgensteinmaisesta dekonstruktiosta, zenistä, taosta, shamanismista, itämaiden huuhaimmistakin perinteistä, rokkenroulista tai minulla jopa laatukirjasarjasta "Remo. Mies joka on Tappokone". :D Jos tulkitsee jonkun perinteen mukaan, on jo hukassa. Tärkeintä on vain pystyä purkamaan se paskafilosofia, jota muut silmille heittävät. Tikkaita jolla itse on siihen päässyt ei tarvitse enää kantaa.

Tietysti kun filosofian "ongelmat" ovat rauenneet, niin mitäs sitten? Voi olla yhtä kurja tai kurjempi olo kuin ennenkin. Kun huomaa, että juuri ja juuri on nenä sen paskan yläpuolella jossa suurin osa nautiskellen kurlaa.. vituttaa vaan enemmän.

Siinä sitten elämänfilosofiapuoli. Amerikkalaisten self-help-kirjojen tai Sarasvuon jutut ovat toisaalta järkeviä, toisaalta itsestäänselviä pinnallisuuksia. Joista konsulttien kurssittamat tavikset tuskin paljoa hyötyvät kuin hetken innostuksena.

Välähdyksenomaisesti tiedän, että on paikka... sanotaan sitä sitten zeniläiseksi "valaistumiseksi" , ehkä jopa (lukematta arvaan) "demellolaisuudeksi" tai länsimaisena sairausdiagnoosina "depersonalisaatiohäiriöksi" ... jonka juju on yhtäaikainen kaikesta toivosta luopuminen ja kaiken pyrkimyksen säilyttäminen. Mitä koen sen itse koen. Jos en sovi yhteiskunnan normeihin niin oma asiani. Tiedän jo, että oikeaa tietä ei ole muuallakaan, häviän jos yritän seurata niitä myriadeja vaan en itseäni. Vaikka kuolisin tähän mitä sitten? Itsepä kuolen ja sitten en ole. Olen vapaa, voin istua, voin kävellä, voin käydä paskalla. Tai jos en voi, niin itsepä en voi ja itse sen kestän. Ja silloinkaan ei "sopeutumista" tilanteeseen yhteiskunnallisesti, kuten ehkä jenkkikirjoissa. Vaan vapaa, omaehtoinen pyrky jatkuu. Tämä nimenomaan on riippumatonta yhteiskunnasta tai yhteiskuntafilosofioista.

Mitään "yliluonnollista" saati "kaikkitietävyyttä" tai "superälyäkään" ei moiseen kuitenkaan liity. Eikä myöskään välttämättä tavoitteiden ja moraalikäsityksen muutosta. Ja siksi sitä ei kannattaisikaan opettaa vihamiehilleen.

Ja siinäkin, jos se onkin jonkun gurun palvontaa tai kuvan tekemistä tuosta olotilasta, ydin on menetetty. Nuoruuden innolla saattaa haksahtaa että se on jonkun määrätyn "mestarin" tai koulukunnan juttu.

Ja uskovaisuudeksi muuttuu toki myös jos alkaa tyrkyttää sitä oppina muille. Kun kuitenkin nämä ovat vain lääkettä johonkin yhteen vaivaan.

[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=tDl3bdE3YQA&feature=fvst[/youtube]
Vastaa Viestiin