urpiainen kirjoitti:Kertauksen vuoksi: olen esittänyt, että ilmeisesti tiedolliset aukot yleissivistyksessäsi saavat aikaan sen, että et kykene näkemään desarasvuomellosoeasyhimasien ideologisia sitoumuksia ja siten olet kognitiivisesti puolustuskyvytön helppoheikkien viettelyn edessä. Ei tässä ole missään arkikokemuksen vähättelyä.
1. Millä perusteella oletat heillä olevan ideologisia sitoumuksia?
2. Miksi edelleen jatkat tällä
EW on vietelty -linjalla, vaikka sinulle varmasti tähän mennessä on selvinnyt että minua ei ole käännytetty vaan olen vain löytänyt universumista omiani vastaavia ajatuksia? Ja eikö tällainen vääristelevä käsittely juuri ole sitä asiassa pysymisen välttelyä, josta minua yrität syyttää?
3. Mikä muka olisi pahempaa arkikokemuksen vähättelyä kuin yllä kuvattuun vääristelevään narratiiviin turvautuminen siitä huolimatta, että sanon deMellon tukevan arkikokemustani - kokemusta joka oli ennen deMellon lukemista?
Vai onko tässä horinassai taustalla sellainen suomalaiseen sivistykielteiseen ilmapiiriin elimellisesti kuuluva mielipide, että siinä missä vaikkapa urheilussa, lääketieteessä, insinööritaidossa jne. harjoittelu ja perusteiden opettelu ymmärretään ilman muuta asiaksi, joka antaa alan harrastajan kannanotoille enemmän painoarvoa, niin yleisissä elämänfilosofisissa pohdinnoissa jokainen mielipide, vaikka sillä ei olisi mitään perusteita, täytyy olla yhtä arvokas kuin perusteltu ja oppinut kannanotto, koska muu olisi pahaa elitismiä? Itse en oikein tunne vetoa tällaiseen lässyrelativismiin. Huuhaa on huuhaata, vaikka se kognitiivisesti rajoittuneen silmään kivalta näyttäisikin.
En ole sitä mieltä, että perusteettomat mielipiteet olisivat yhtä arvokkaita kuin perustellut. Mutta ihmiselämään ja onnellisuuteen liittyvissä kysymyksissä hyväksyn perusteluksi myös arkikokemuksen. Enkä hyväksy ajatusta, jonka mukaan filosofiaan perehtymättömällä henkilöllä ei voisi olla arkikokemusta onnellisuudesta, tai että hän ei voisi hyväksyttävästi käyttää tätä kokemusta pohjana onnellisuutta koskevassa pohdinnassaan.
Tässä ei kuitenkaan ole ongelman ydin. Ydin on siinä, että sinä katsoit (kuten niin monesti aiemminkin) asiaksesi osallistua keskusteluun tuomitsemalla arvottomaksi tekstin, jota et ole lukenut. Pitäisin typeränä sitäkin, jos lukisit tekstin ja sen jälkeen tuomitsisit sen kategorisesti arvottomaksi ainoastaan sillä perusteella että et
itse sattunut pitämään siitä. Mutta toki lukematta tuomitseminen on keskustelun kannalta vielä astetta ongelmallisempaa. Jos kerran keskustelemme deMellosta, se on aika vaikeaa kun toinen osapuoli on aivan pihalla siitä, mitä keskustelu oikeastaan koskee. Jos taas et halua keskustella deMellosta, niin miksi kuitenkin poikkeuksetta osallistut keskusteluun? En minäkään mene harrastus-osioon huutelemaan, kuinka typerää moottoripyöräharrastus on (oletetaan että siellä on mp-aiheinen ketju), vain koska en itse harrasta moottoripyöriä.
Väännetään rautalangasta. Jos sinä kehuisit täällä vaikkapa Dostojevskin Rikos ja rangaistus -romaania (vaihda tuohon joku teos, josta oikeasti pidät, mieluiten sellainen josta kovin moni muu ei pidä - vai onko sellaisia ?), ja minä juoksisin perässäsi ketjusta toiseen huutelemassa kuinka vain idiootti voi pitää moisesta roskasta, niin mitä ajattelisit? Eikö vain kuulostakin aika naurettavalta väittämältä, etenkin jos yrittäisin vielä jotenkin "rationaalisesti" perustella väittämääni oikeaksi? Entä mitä ajattelisit sitten, kun mouhoamiseni pitkittyessä kävisi ilmeiseksi, että minä en ole edes lukenut haukkumaani teosta ( / teosta, josta haukkumani ihmiset pitävät)? Edit: Ja että vieläpä kuvittelen sen olevan jonkinlainen maallikon kirjoittama oikeustieteellisyyteen pyrkivä ja preskriptiivinen rangaistusjärjestelmää koskeva kannanotto!
Oikeastaan minusta on aika outoa, että esteettisesti suuntautuneena et tunnu olevan samalla linjalla kanssani. Yleisen elämänfilosofian ohella toinen elämänalue, jossa suomalaiset ovat yhtä fanaattisen sivistysvihamielisiä, näyttäisi olevan taide. Joka paikasta hoetaan, että jokainen voi kokea taidetta yhtä lailla omista näkökulmistaan. No varmasti voi, mutta ei minua ainakaan juurikaan kiinnosta jonkun taidehistoriallisesti ja -teoreettisesti oppimattoman urpon kokemukset, vaikka ne kuinka havahduttavia olisivat urpolle itselleen. Kognitio on oleellinen osa esteettistä elämystä, tradition ja kontekstin tuntemus syventää kokemusta. Mutta tämän sanominen on Suomessa kiellettyä elitismiä.
Joudun tuottamaan sinulle pettymyksen: minua kyllä kiinnostaa tavallisen, sivistymättömän ihmisen mielipide ja kokemus taiteesta, silloin kun se on jotakin muuta kuin perusteetonta ja tyhjää kritiikkiä. Lisäksi minua kiinnostaa aiheeseen syvällisesti perehtyneen taiteentuntijan näkemys, silloin kun se on jotakin muuta kuin taidehistoriaa tuntemattomien turhaa ja typerää sättimistä (huomaat varmaankin, että oma kontribuutiosi on juuri tätä lajia - et ole mitenkään sisällöllisesti osoittanut lukeneisuuttasi, vaan ainoastaan tuhahdellut kuinka deMello on "itsestään selvästi" tai "tietenkin" roskaa). Nämä eivät millään tavoin sulje toisiaan pois, ja kummallakin on oma arvonsa.
Siis se, mikä minua ei erityisemmin kiinnosta, on alemman sivistystason kirjoittajien elitistinen haukkuminen, etenkin yhdistyessään niin laajamittaiseen itsekritiikin puutteeseen, että ennen saarnamoodiin siirtymistään puhuja ei malta nähdä vähäisintäkään vaivaa selvittääkseen, mistä asiasta ja näkökulmasta oikeastaan edes on puhe. Taas rautalankaa: jos minä ja joku kitinäläinen olemme taidemuseossa tutustumassa vaikkapa Andy Warholin teoksiin, joista saamme iloa elämäämme sivistyksen puutteista huolimatta, emme tosiaankaan kaipaa seuraksemme nirppanokkaista taidekriitikkoa, joka armeliaasti kertoo meidän olevan väärässä ja Warholin olevan - kaikkien pop-taiteilijoiden tavoin - arvoton taiteilija. Ei kiinnosta, valitan. Vielä vähemmän minua kiinnostaa tulla leimatuksi uskovaiseksi vain siksi, että pystyn nauttimaan muusta(kin) kuin tieteellisestä kirjallisuudesta.
Jos "sivistymättömien"* ihmisten mietteet eivät kiinnostaisi minua, miksi ihmeessä minä näkisin vaivaa ja käyttäisin aikaa kitinäkeskusteluihin? Ja olennaisempi kysymys: miksi itse keskustelet täällä?
Tähän saa jotain järkeä rekonstruoitua vain olettamalla, että vihjaatte rationaalisen ja kriittisen analyysin tosiaan näyttävän desarasmellovuon tyhjänpäiväisenä löpinänä, mutta jos vain sokeasti hyväksyy ja heittäytyy eikä tarkastele fanittamisensa kohdetta kriittisesti/ajatuksella, saattaa heittäytyminen olla jotenkin nastaa ja auttaa jaksamaan vaikeuksien kanssa?
Heittäytyminen on aivan eri tyyppinen asia kuin sokea hyväksyntä. Niillä ei ole oikeastaan mitään tekemistä keskenään. Jotta voisi heittäytyä, täytyy kenties hallita jonkinlainen 'suspension of disbelief' -mekanismi, mutta sen hallitsemisen kuvittelisin kyllä olevan aivan perustason taito myös vakavan tieteen tekemisessä. Jos ei osaa tehdä väliaikaisia oletuksia, joiden varassa operoida, on vaikea keksiä mitään uutta.
EveryWoman kirjoitti:urpiainen kirjoitti:
Ihme jänkkäystä. Sillä toki vältät tapasi mukaan asiasta puhumisen, mikä on tietysti kätevää, jos asiaa ei kummemmin ole.
Olet vapaa kertomaan, mikä se sinun "asiasi" tuossa EW:ltä puuttuu tiedeopintoja -aiheisessa hölmöilyssäsi oikein oli, jos kerran olen ymmärtänyt sen väärin ja puhunut koko ajan aiheen vierestä.
No, tässä ketjussa siihen liittyvät tietysti esim. seuraavat, sinun iloisesti ohittamasi, kontribuutiot:...
En ole ohittanut mitään asiaa tahallani vain ohittamisen ilosta. Jos jotakin tärkeää on ohitettu, en todennäköisesti ole ymmärtänyt mitä tarkoitat. Tämän voit parhaiten korjata esittämällä asian uudelleen eri sanoin.
*) Sivistymättömät lainausmerkeissä siksi, että en väitä kaikkien täällä olevan kaikkien aihealueiden suhteen sivistymättömiä. Mutta jokainen on joissakin aiheissa sivistymätön, eikä se minusta ole mikään este kiinnostavalle keskustelulle.
