Lemmikit

[ninnithequeen]

Niin usein puhutaan, kuten tänään, rakkaista lemmikkieläimistämme viikonpäiväketjuissa. Eivätkö he ansaitse ihan oman ketjunsa?

Kertokaa tässä rakkaista lemmikeistänne, nykyisistä tai entisistä.

Mie aloitan:
http://kity.kicks-ass.net/album_page.php?pic_id=29

Kasja Harmaa kissaneito 8 v, ihan täys höppänä, pentunakin silmät katsoivat kieroon. Rakastaa katsella talitinttejä parvekkeella. Nukkuu joka yö sängyn jalkopäässä. Erittäin ihmisrakas.

Sheri Kilpparinvärinen kissaneito, Kasjan sisko. Suuri urhea metsästäjä, joka pelkää vieraita ja on yleensä ujo. Saattaa suhista ja murista vieraille, tai tyttärelleni ja miehelleni. Ihan täysin äitin kissa, luottaa vain minuun. Nukkuu joka yö kyljessäni kiinni.


Penta Ruskeavalkoinen jänöjussimme. Puoliksi lihakani rodultaan. Valtavat korvat, hemmetin äänekäs tapaus. Ei tarvitse kuin vähän rapistella leipäpussia keittiössä niin herra tulee kaltereistaan läpi. Yöt juoksee vapaana tyttäreni huoneessa, muuten isossa häkissään asustaa.

Cipri Valkoinen punasilmäkani. Edellisen puoliveli. Molemmat pelastettiin padalta. Erittäin ujo ja arka. Ei uskaltaudu häkistään ulos nostamatta. Maailman suloisin jänis, varsinkin kun haukottelee

Esko Kärpänen, joka asustaa baarissamme. Jokainen kanta-asiakaskin tuntee Eskon nimeltä. Kuolee varmaan tuota pikaa, vaikka kärpäslätkän piilotinkin. Monta viikkoa on Esko jaksanut jo sinnitellä

Entisistä rakkaistani kerron myöhemmin.

[Kid]

[quote="ninnithequeen"][/quote]
Saakos kysyä mistä moiset, hieman erikoiset nimet?

[ninnithequeen]

Saakos kysyä mistä moiset, hieman erikoiset nimet?

Saa kysyä. Kasja oli erään kauniin russ-ponin nimi. Sheri tuli entisestä kissastani Sashasta. (piti alkaa ässällä)
Penta on myös erään ponin mukaan, kun luultiin että jussi oli naaras....
Cipri (lausutaan koolla) ei ole minun antamani nimi. Se oli jo valmiiksi kun pienet pupujussinpoikaset meille muuttivat 5 vuotta sitten.

[Kid]

[quote="ninnithequeen"][/quote]
Tack. Uteliaisuuteni on tyydytetty.

[HellBell]

Machoileva, herra 47- rintakehäinen, suuttuessaan irokeesiharjainen, schäferiksi itseään luuleva meksikolainen pikku-ukko.. Erikoisuutena silmänräpäyksessä muuntuvat tunteet - raivokkuudesta syvään katumukseen ja takaisin, hellyydenosoituksista vekkuliuteen ja takaisin. Showmies sydämellä.
Fetissinä leikkinallet.

[Kid]

Kissani Lusmu, ihmisrakas sylikatti, oranssinvärinen.

Lusmu ja sen veljet oli nimeltään Kasper, Jesper ja Joonatan.
En tiedä kuka nuista Lusmu oli, mutta nimi vaihtui kun ex omistaja huomasi Lusmun luonteen. Lusmu halus aina vaan olla sisällä ja sylissä.
Lusmuilija = Lusmu

Sluibe on jotain neljän vuoden paikkeilla ja semmonen ihan normaali maatiaiskatti.

Lupasin etten nimeä muuta kun katin otin omakseni.
Kertaakaan oo päätöstä katunut

Edellinen kissani Jasu tuli meille ihan pentuna (asuin itsekin vielä kotona). Valitettavasti sille kasvoi kasvain päähän kun se oli vajaa 4v. ja se jouduttiin lopettamaan. Ikävä vieläkin


Edit:tarkennusta..

[ninnithequeen]

Edesmenneet rakkaani:

Nigi Lihava, ruokaa rakastava rontti, joka oli kuin koira. Hihnan nähdessään juoksi ovelle ja räähki (ei maukunut kun ei osannut) että nyt äkkiä ulos jeeeee! Tuli asunnon mukana, kun muutin 18 veenä ekaan omaan kämppään. Osasi antaa käskystä tassua. Tosin oli ovella vastassa tassu pystyssä aina kun tulin töistä, eli liian hyvin opetettu
Rouva opetti nykyiset kissani tavoille, kun he olivat pentuja.
Ex-mieheni vei Mammani lopetettavaksi kun Rouva oli 15 vuotias. Itkin pari viikkoa putkeen.

Pigi Tämä oli minulle rakkain. Mun oma Pöksy. Itken vieläkin, niin kova ikävä mulla sitä on. Sukurutsattu (Nigi-emo antoi vain veljelleen aikoinaan) hölmöläinen, länkisääret, notkoselkä, eikä myöskään osannut maukua. Ja koskaan en arempaa kissaa ole nähnyt. Tuli myös asuntokauppojen kylkiäisinä emonsa kanssa. Oli silloin jo muistaakseni kuuden vanha. Pelkäsi ihan kaikkea, imurin ja ovikellon kautta pieneen kolahdukseen. Raasu. Nukkui aina yöt vieressäni. Sasha kun tuli pentuna meille, niin Pigipieni kantoi sitä niskasta pitkin asuntoa ja yritti imettää
Pigi oli lopetettava kasvainten vuoksi, kaikki tissit täynnä vertavaluvia paiseita. Nykyinen mieheni sen vei, ja minä itkin autossa kuin hullu, juoksin sisään ja viimeisen kerran silitin pikkupikku-Pigin turkkia, kun hän vielä rauhoituspiikin jälkeen hengitti. Parasta olisi ollut lopettaa tämä kissa kotona, niin kovasti se autossa pelkäsi. En anna ikinä itselleni moista anteeksi. http://www.city-galleria.net/kuva/303546/
EDIT: tuossa kuvassa Pöksyä vähän vituttaa olla kuvattavana, viikkoa ennen teloitusta

Sasha Ensimmäinen oma kissani. Puoliksi norjalainen metsäkissa, kaunis kilppari. Mainio tapaus. Ei välittänyt ihmisistä paskaakaan. Osasi laittaa valokatkaisijasta valot päälle (ja teki sen pari kertaa kun oltiin eksän kanssa puuhissa)
Kuoli 2-vuotiaana synnynnäiseen munuaisvikaan. En koskaan unohda eksäni ilmettä kun hän keskellä yötä vastasi puheluun, joka tuli eläinsairaalasta. Hänen ei tarvinnut sanoa mitään, tiesin, että Sasha on kuollut. http://www.city-galleria.net/kuva/277838/

[pajazzo]

Fatima Kilttiäkin kiltimpi venäjänvinttikoira. Kuuden kauniin pennun äiti. Täyttää uudenvuoden kulmilla 7v. Maailman helpoin koira, joka on helppo ottaa mukaan minne tahansa. Rakastettava ja iloinen. Nurja puoli on metsästysvietti. Jänis kun tulee niin koira menee.

Edesmenneet:
Demi Elämäni koira. Viisas, kaunis ja varsin itsetietoinen. Venäjänvinttikoira hänkin. Jouduin luopumaan hänenstä kesällä, joka oli yksi elämäni raskaimmista päätöksistä. Takapään lihasten surkastuminen ja sitä myötä koko takapään heikkeneminen oli lopettamisen päätöksen takana. Paranemismahdollisuutta ei ollut ja loppujen lopuksi olisi takapää halvaantunut. Halusin antaa ystävälleni kunniallisen lähdön. Yhdeksän yhteistä vuotta saimme kuitenkin yhdessä viettää.



Damayanthie Todellinen alfanarttu. Venäjänvinttikoira hänkin. Suoraluonteinen, mutta omistajaansa koko sydämmellä rakastava koira. Kilpailuhenkinen ja rakasti juoksemista yli kaiken. Valitettavasti jouduin luopumaan hänestä jo 3,5vuotiaana. Mystinen akuutti sairaus vei elämänliekin hänestä. Mitään ei ollut tehtävissä ja eläinlääkäritkin vain pyöritti päätänsä. Olen aina halunnut hänen kohdallaan käyttää lausetta: "Voittajat haluavat juosta maaliin ensimmäisenä".

[DeliriumTremens]

Kissani Lusmu, ihmisrakas sylikatti, oranssinvärinen.

Lusmu ja sen veljet oli nimeltään Kasper, Jesper ja Joonatan.
En tiedä kuka nuista Lusmu oli, mutta nimi vaihtui kun ex omistaja huomasi Lusmun luonteen. Lusmu halus aina vaan olla sisällä ja sylissä.
Lusmuilija = Lusmu

Lupasin etten nimeä muuta kun katin otin omakseni.
Kertaakaan oo päätöstä katunut

Edellinen kissani Jasu tuli meille ihan pentuna (asuin itsekin vielä kotona). Valitettavasti sille kasvoi kasvain päähän kun se oli vajaa 4v. ja se jouduttiin lopettamaan. Ikävä vieläkin

Pakko kysyä... onko Lusmu pienikokoinen ja pörröhäntäinen??? Ja minkä ikäinen??? Kaverilla meinaa on jesper niminen kissa, jolla oli kanssa näitä veljeksiä...

[DeliriumTremens]

Oliver

oranssi kissa, joka ehkä välillä luulee olevansa koira... ainakin kerjää ruokapöydän ääressä samaan malliin

ihQu 6-vuotias, Walesin eläinsuojeluskeskuksesta hommattu kun edelliset omistajat sitä rääkkäsivät

[Kid]

edelliset omistajat sitä rääkkäsivät

Saatana mä vihaan tommosia ihmisiä!!!

[Keikaus]

Ei ole lemmikkejä eikä ole koskaan ollutkaan, paitsi Kalle-kultakala ja sen kaifarit, kun olin ihan pieni. Mutta noiden lemmikkikuvausten lukeminen on mukavaa.

[Turbohaltija]

Lelukoira, Jooseppi, asuu piirongin päällä. Ymmärtää minua syvästi.
Lelusammakko, Patu, asuu autossani tuulilasin alapuolella. Kuuntelee murheitani kärsivällisesti.

[Exsat]

Nykyiset:

Viikka: Harmaa riisipeippouros. Tullut mulle v.2000, kaunis eläin. Nimi on peräisin Ruohometsän kansa-kirjan Vilkalta, jonka lukihäiriöisenä luin aina väärin.

Papu: Beige riisipeipponaaras. Tullut Viikan puolison Liutin kuoleman jälkeen kakkosvaimoksi ja seuraneidiksi. Asunut ennen meille muuttoa saunan pesuhuoneessa pyöreässä häkissä useita vuosia, mikä on muokannut linnusta aika.. erikoisen. Ei lennä kuin pakon edessä ja saa paniikkikohtauksia.

Al ja Fred: Lokkipeippopojat. Toinen suklaanruskea ja toinen toffeenvärinen. Tulleet minulle Hyvinkään taidemuseon Hitchcockin linnut-näyttelystä, jossa olivat esillä. Yrittävät iskeä toinen toistaan säännöllisesti, mutta kumpikaan ei ole vielä lämmennyt. Herttaisia marmattajia.

Lotta: -93 syntynyt Cavalier kingcharlesinspanieli, oikealta nimeltään Nunnukan hip hey'e. Vanhemmiten kuuroksi ja dementoituneeksi käynyt diivailija, joka jäi opiskelujen vuoksi kotoa muuttaessa äidin kanssa asustelemaan. Elelee vanhuuden jatko-aikaa sydän- nesteenpoisto- ja nivelsärkylääkkeiden voimin. Kohta pitäisi varmaan jo malttaa päästää neiti viimeiseen lepoonsa.

Tuulikki: Avomiehen mukana tullut hemmoteltu maatiaiskissa. Mukavimmillaankin rasittava otus. Kärsii läheisriippuvuudesta ja ilmavaivoista.

Omista elukoista löytyy kuvat galleriasta.

[HellBell]

Pienempänä :

- Minulla oli lemmikkeinä kolme sauvasirkkaa. Pidin niitä akvaarion kaltaisessa tilassa ja päivittäin lenkkeilytin niitä ympäri taloa kuin myös välillä ulkonakin.
Liikuivat huojuen, söivät kitsaasti ja loivat uusia nahkoja tämän tästä.
Yksi katosi ja kaksi muuta kuolivat vanhuuttaan.

- Muutama löytöeläinkin on ollut - ikkunatällingistä shokkiin joutunut potra punatulkkukoiras tervehtyi ennalleen (ystävältäni lainaamassa) undulaateille tarkoitetussa lintuhäkissä, jossa koetti keinua undulaattien sirossa keinussa aivan onnistumati siinä; näytti lähinnä kuin marsalkka Mannerheim olisi kokeillut paria kepeää balettihyppyä..

- Siipirikko varis oli myös hoidettavana jonkin aikaa, kunnes parani. Vapaaksi päästyään tuli vielä morjenstamaan meitä talon rappusille. Kalle-varis.

[Kittys]

Entisistä ei puhuta..

Meiän uusin tulokas, 7vkonen/7 kilonen dogi. Aevan ihana Syö, nukkuu ja väliin riehuukin. Suuri läheisriippuvuus, sylivauva. Pusuttelu ja rapsuttelu on pop, nukkuu makkarissa omassa pedissä. Suht sisäsiisti. Ihana jästipää, pentueessaan paikan tullen tappelupukari. Isoksi ja kauniiksi kasvaa; seuraksi, turvaksi, näyttelyihin ja jalostukseen. Mii laav

Herättää lutustelua ja söpöilyä vierailta ihmisiltä. Täällä tämän lisäksi ei oo kuin yksi samaa rotua.

[Dumari]

Leo Lisko

Kova jätkä, pitää eläimellistä metakkaa öisin parin-kolmen päivän ryyppysessioiden jälkeen. Häiritsee nukkumista voimakkaasti.
30cm pitkä, kiiltäväpintainen ja täytetty jollain muovikuulilla.

[Kittys]

Leo Lisko

Kova jätkä, pitää eläimellistä metakkaa öisin parin-kolmen päivän ryyppysessioiden jälkeen. Häiritsee nukkumista voimakkaasti.
30cm pitkä, kiiltäväpintainen ja täytetty jollain muovikuulilla.

Ja nukkuus sun sängyn alla?

[Melnais]

Arttu, 8 vee ja kg. Kisuli, maatiainen, tyhmä ja innokas. Säikähtää helposti, syö usein niin että oksentaa, elämän huippuhetkiksi kokee hyppäämisen omistajan tai rauhallisen vieraan syliin puolentoista metrin päästä yllättäin.

Nöpö, edellisen 2-vuotias toveritar, myöskin kisuli. Maatiainen, rakastettava, täysin vailla ilkeyttä. Nauttii täysin siemauksin juomalla vesihanasta tai kantamalla nenäliinoja.

[Dumari]

Leo Lisko

Kova jätkä, pitää eläimellistä metakkaa öisin parin-kolmen päivän ryyppysessioiden jälkeen. Häiritsee nukkumista voimakkaasti.
30cm pitkä, kiiltäväpintainen ja täytetty jollain muovikuulilla.

Ja nukkuus sun sängyn alla?

Nukkuu/lepää päivät tv-taso/hyllykössä telkkarin yläpuolella. Otanpa siitä kaverista kuvan ja laita galleriaan.
Leo on mun äänetön asuinkuNppani.

[ninnithequeen]

Kaveri Rakas sisiliskomme, pyörähti Espoossa asti, kunnes kuljetettiin takaisin Saarijärvelle mökkimme alle, jossa herran koti oli. Istui 2 vuotta vieressäni, kun tiskasin auringonpaisteessa astioita. Tuli ihan käteen asti aina.

Mutta eipä näkynyt enää tänä kesänä.

[mustaenkeli]

Mussu

Ihka ensimmäinen kissani, jonka hain Hesystä heti 18-vuotta täytettyäni ja juuri kotoota pois muuttaneena Haagaan. Oli aluksi hurjan arka, eikä ois millään päästäny lähelle. Raapi ja pelkäsi lattianlakaisuharjaa. Oli tuolloin 4-vuotias ja päätelmieni mukaan kokenut traumaattisen lapsuuden. (Hesyyn päätyi aikuisena arviolta 3-5-vuotiaana löytökissana kadulta hengailemasta).
Pari vuotta meni uuteen emäntään ja uusiin kuvioihin totuttelemiseen. Sitten sattui paha juttu. Muutettiin Mussun kanssa (kesällä -99) samoille kulmille, josta se aikoinaan kadulta löytyi (Vantaa, Ruskeasanta) ja Mussu ulos päästyään ilmeisesti tunnisti vanhat kadut ja lähti kävelemään. Tästä seurasi paljon mielipahaa, omantunnontuskia ja syyllisyydentunteita. Mielessäni jo moneen kertaan Mussun hautasin ja toivoin sen päässeen kissojen taivaaseen.
Nyt kesällä -05 Hesystä soitettiin: Kyseltiin, jotta tulisitko kattomaan tommosta tänne tuotua vanhaa mustavalkosta maatiaiskissaa. Sillä on korvassa kyllä tatuointi, mutta todella epäselvä ja katteltiin vanhoja katoamisilmotuksia ja tää vois olla se sun, 6 vuotta sitte kadonnut kissa.
Menin tsekkaamaan tapauksen. Siinä se oli. Sama vanha katti. Monella vuodella vanhentuneena, mutta kopistansa nous pystyyn, haisteli kättäni, maukas ja kehräs. Kotio se oli vietävä (Haagaan!) ja siellä pysyy, kunnes kuolema meidät erottaa. Nukkuu yöt kainalossani. Kuorsaa, tuhisee, hengitys hieman krohisee välillä, mutta muuten hyvissä sielun ja ruumiin voinneissa. Rakastan.


Profity

Tuli kotiini samana keväänä kuin Mussukin. Entisen työnantajani kissan pentueesta lähti hieman liian aikaisin emostaan vieroitettuna. Pentuikänsä sitten imikin Mussun nisiä ja piti häntä emonaan. Muuttanut kanssani paikasta toiseen, erittäin sopeutumiskykyinen, joustava ja seurallinen kissa. Päädiagnooseina paha läheisriippuvuus ja keskivaikea neuroottisuus (pureskelee kynsiään). Joskus tuntuu, ettei anna hetken rauhaa. Olisi kokoajan kärttämässä syliin ja rakastaa emännän kirjan päällä makaamista, jotta huomio kirjasta siirtyisi häneen itseensä. Toisinaan erittäin raivostuttava läheisyydentarpeissaan, mutta taas suunnattoman hellyyttävä. Pitää myös vieraista: mitä enemmän ihmisiä, sitä enemmän läheisyyttä, hellyyttä ja silityksiä. Nykyään havaittu mustasukkaisuutta Mussua kohtaan, sillä huomioni Profityn mukaan perheessämme kuuluisi kohdistua vain ja ainoastaan hänelle. Mieletön luonne. Itsepäinen ja osaa todella näyttää tunteensa. Kiukuttelee, jos emäntä ollut matkoilla, mutta ei osaa (enää) olla pitkävihainen.


Maukka

Tuli perheeseemme puolivuotta Mussun katoamisen jälkeen, sillä Profityn käytös ainokaisena kissana kävi hermoille vieväksi (selkeitä vieroitusoireita Mussusta). Musta kissa, jonka vuoksi tullut vuodatettua paljon kyyneliä. Pentueen muut kissat pistettiin säkkiin ja hukutettiin järveen. Päätin pelastaa edes yhden heistä.
Varsin itsetuhoinen tapaus. Jo pentuna, isäntäperheessään, jätti häntänsä painavan oven väliin ja näin oli pieni pala hännänpäästä poissa... hyppeli talvisaikaan kynttilöiden yli, sukelteli wc-pönttöön ja ammeeseen, poltti tassunsa kuumassa hellassa kahdesti, söi kaktusta ja sai yli 40asteen kuumeen, hyppäsi kerrostalon 8.kerroksesta alas jonka jälkeen hengaili Helsingin Kallion kaupunginosan kaduilla kolme viikkoa ja tuli takaisin kotiin.
Pelkäsi kaikkia muita eläimiä suunnattomasti paitsi Profityä. Erittäin hyvä kerjäämään, mutta muuten ihmisiä kohtaan viileän etäinen. Mussun palattua takaisin taloon, meni käytös erittäin aggressiiviseksi tuota vanhusta kohtaan. Maukan kaikki energia meni Mussun liikkeitä vaaniessa, kytätessä, sähistessä, muristessa ja hyökkiessä vanhuksen päälle. Vasta useiden viikkojen jälkeen oli todettava, että nämä kaksi eivät voi elää saman katon alla. Luovuttava jommastakummasta. Päätös oli vaikea, mutta koska tämä tyttökissa nimeltä Maukka aikoinaan tuli Mussun tilalle ja koska Mussu oli ehtinyt kiertämään maailmaa ihan riittävästi, oli Maukka sijoitettava muualle. Hyvä ystäväni otti hänet huostaansa Vantaalle ja nyt Maukka voi hyvin. Viihtyy tämän ystäväni kanssa hyvin kahdestaan ja on ruvennut yllättävän sosiaaliseksi katiksi. Ihan uusia puolia on hänestä paljastunut, ja mikä parasta, tiedän hänen olevan hyvässä kodissa.

[KisSandra]

Huh hui.. Ihan ihme tarina tuo mustan enkelin Mussu- kissan tarina. Tuo antaa taas syyn uskoa ihmeisiin. Ja onneksi Maukkakin löysi hyvän uuden kodin

Omiin lapsosiin:

PIRPANA aka Piupa, Ipana, Piipana, Ipsutin, Hipsutin, Pimpula, Pirpanaattori, Äitin kulta, Upana.. jne jne.. listaa voisi jatkaa vaikka kuinka.
Ikää pikku (?)-ukolla (8kg) on nyt 5,5 vuotta. Minulle saapui kesällä 2000 6 viikon ikäisenä monen vuoden mietinnän jälkeen. Aivan ihana puhelias mutta vieraita kohtaan hiukan varauksellinen kaveri. Rodultaan 98% varmuudella puhdas norjalainen metsäkissa. Emänsä on saatu kiinni karkumatkallaan rysän päältä naapurin norskin kanssa ja emä itse oli kirjoilla oleva norski siis myös. Ei siis suunniteltu tapaus mutta sitäkin rakkaampi vahinko. Kuva löytyis tuolta: http://www.city.fi/kuvagalleria/image.php?id=101275

PEPPIINA aka Peppi, Peppuli, Peppiläinen, Pepitus, Pikkunen, Långstrumppa.. ja listaa voisi taas jatkaa loputtomiin. Rakkailla lapsila on monia nimiä.
Meidän pikku-sisko tuli meille reipas vuosi sitten ja on nyt 1v ja n. 3kk. n löytökissa ja eläinhoitola josta tyttösen sain arvele sen syntyneen joskus heinäkuu puolen välin ja lopun välillä. Ihana hellyyden ja huomion kipeä aito musta noitakissa, veljensä tapaan muuttuu kokoajan puheliaammaksi. Niin paljon tähän rakkauslapseen kuvan perusteella jo ihastuin, että noin 350km:n päästä hommasin sille kyydin luokseni ihanaisen ystäväni avustuksella. Kuva: http://www.city.fi/kuvagalleria/image.php?id=309559

Molemmat otukset ovat minulle kuin omia lapsia ja erittäin rakkaita. Jonkinmoista symbioosia täällä niiden kanssa (erityisesti vanhemman kanssa) elelen, teemme pääsääntöisesti kaiken yhtäaikaa ja vietämme kotona ollessamme aikamme aina samassa huoneessa ollen. Nukkuvat sängyssä vieressäni molemmat. Jos jotain heille enemmän luonani vielä soisin niin paremmat ulkoilumahdollisuudet, nyt ovat pääasiallisesti sisäkissoja kun ei ole pihaa jolle rakentaa ulkoiluhäkki tai lasitettua parveketta. Muutamaan narussa ulkoiluun ja mökkireissuun kesäisin jää ulkoilut, valitettavasti.

Aikaisemmat..

Lilli aka Illi Villi Killi Salonkylän Einari oli ensimmäinen kissani, jonka sain syntymäpäiväkseni ala-aste iässä. Ihana iso viisas puna-valkoinen uros jota muistellessa vieläkin saattaa tippa tirahtaa linssiin. Lilli katosi mystisesti oltuaan meillä vain 3 tai 4 vuotta. Muutamaa vuotta myöhemmin voisin vannoa sen käyneen katsomassa meitä, olen lähes varma, että se katseli minua leikimökin varjoista mutta ei kutsustani huolimatta tullut luokseni. Ehkä oli viliintynyt liikaa, ei voi tietää, ei edes olla varma oliko se Lilli.

Seuraavaksi tuli Emma, sekarotuinen suomen pystykorvan näköinen koira. Tuli kaupan päälle miehen mukana. Kiva koira mutta siltikään en siihen niin kiintynyt kuin olisi voinut, osittain johtunee siitä, että se vietti suurimman osan ajastaan pihalla häkissä. Jäi maalle kun muutimme kaupunkiin ja vastoin toiveitani ja ohjeitani tapettiin julmasti pyssyllä, vaikka olin luvannut mennä viemään eläinlääkärille piikille kun vain ilmoitavat jos ei onnistukaan kotiutuminen uuteen paikkaan. Tästä olen vihainen edelleen. minulle ei edes ilmoitettu, kuulin kiertoteitä vasta paljon paljon tapahtunee jälkeen, että Emmaa ei enää ole.

Näiden lisäksi lapsuuden kodissani on ollut vesikilpikonnia, kaloja, sammakoita, tuliliskoja ja muita akvaario /terraario asukeita..Joitain siellä taitaa nytkin olla.

[HellBell]

Erä lenkeillämme ohikulkeneiden ihmisten syväluotaavia kommenteja..:

"Voe..! Sehän on rotta?" - pokerinaamainen mummeli pentuikäisestä Joesta.

"Hoho, ei oo kissaa parempi, ei. Onkos se kissa?" - toinen mummeli.

"Nätti tyttö, osaakos se haukkua?" - vanhempi ukkeli. Mikä herja hra 47-rintakehäiselle!

"Aika lailla kuin jänis, voi olla että vinttikoirani luulisi sitä jänikseksi." - lenkkeilijänainen.

" Sehän syö meitin" - mies schäferinsä kanssa.

"Pentu! Vauva! Hihiihii" - lapset aikuisikäisestä Joesta.

Kissat ovat olleet hämmentyneitä.

[ninnithequeen]

Täydellinen hevoseni: http://www.sukuposti.net/galleria.php?r ... mage=43963

Mamma oli hieno, suuri, uljas, musta ja vihainen.
Ei potkinut eikä purrut - minua. Kaikkia muita kyllä...
Mie menin mahan alta eikä kaakki lotkauttanut korvaansa, mutta kun ratsastuksenopettaja yritti saada hänelle satulaa selkään, ei onnistunut.

Jäähyväiset vietettiin 8.12.1993, jolloin Tania-kaunotar vietiin pois. Itken edelleen. Miun Mamma.