Jos tuo viherpeukalointi osoittautuu liian radikaaliksi, mutta ihmisten(vs. eläinten tai kasvien ) kanssa työskentely kiinnostaa, tuohon saisi varmaan näppärästi liitettyä henkilöstöpuolen opintoja tai vaikkapa johtamisen sivuainekokonaisuuden. Uskon, että olisi ihan myyvä yhdistelmä, eikä tarvitse kokonaan uutta tutkintoa suorittaa. Mikäli siis sattuisi tuommoinen kiinnostamaan.
Pakko nyt kysyä oletko mies vai nainen? Nikistäsi päätellen mies, jolloin Daven huonohkosti hoitama palstahomokiintiömme olisi kenties tullut asiallisemmin täytetyksi vihdoinkin Tai sitten Strömsön vaikutuksia..
nowaysis kirjoitti:
Pakko nyt kysyä oletko mies vai nainen? Nikistäsi päätellen mies, jolloin Daven huonohkosti hoitama palstahomokiintiömme olisi kenties tullut asiallisemmin täytetyksi vihdoinkin Tai sitten Strömsön vaikutuksia..
Pakko tuottaa pettymys, nainen olen. Aika homoa olisi tosiaan ollut tuo "oma kukkakauppa olisi ihana"
Ihan hyvä ehdotus sulla, olen vaan itse nyt ajatellut jotain täysin uutta ja erilaista, siksi en nyt ainakaan suorilta käsin innostu tuosta. Ja johtamista ole kyllä lukenut sivuaineena silloin aikoinaan, vaikka aika hukkaanhan tuo on toistaiseksi mennyt.
Viimeksi muokannut olöf, 21.04.2011 12:39. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
olöf kirjoitti:
Pakko tuottaa pettymys, nainen olen. Aika homoa olisi tosiaan ollut tuo "oma kukkakauppa olisi ihana"
.
Äläs ny, meillä on nykyisin musta homo kansanedustajankin, joten ei sitä koskaan tiedä josko miespuolinen KTM tuntisikin olonsa kotoisimmaksi kukkakaupan omistajana Ja näinä homing -buumin ja metroseksuaalisuuden aikoina se tulisi tietty sallia myös heteromies KTM:lle.
nowaysis kirjoitti:Eikös se ollut myös sairaanhoitaja?
Ei oo. Tää on sun fantasiaasi.
En oo sh:aa koskaan puikottanut. Paria lääkäriä kyllä. Tai ne oli kyllä kandeja tarkalleen ottaen. Ai niin ja yhtä fysioterapeuttia. Ne on kyllä monesti lepakoita, mutta tää ei ollu.
exsu kirjoitti:Mä oon ollut siinä käsityksessä että Daven vaimo on parturi-kampaaja.
Se oli aiemmin. Sitten oli muutaman vuoden kotona lasten kanssa ja nyt on koulunkäyntiavustaja.
Tämäkin on sellainen klisee espoolaislääkärin perheestä, että jos Dave ei olisi totta, se pitäisi pikimmiten keksiä - vaikkapa stereotypia-parodiaksi jollekin keskustelupalstalle.
Eiku.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
Dave kirjoitti:Paria lääkäriä kyllä. Tai ne oli kyllä kandeja tarkalleen ottaen. Ai niin ja yhtä fysioterapeuttia. Ne on kyllä monesti lepakoita, mutta tää ei ollu.
*tekee aaltoja*
Mulla on se onni, että olen löytänyt itseni ja toivon muillekin ihmisille sitä. Että tällainen ihminen on tarkoitettu tänne, me ei olla sattumaa.
exsu kirjoitti:Mä oon ollut siinä käsityksessä että Daven vaimo on parturi-kampaaja.
Se oli aiemmin. Sitten oli muutaman vuoden kotona lasten kanssa ja nyt on koulunkäyntiavustaja.
Tämäkin on sellainen klisee espoolaislääkärin perheestä, että jos Dave ei olisi totta, se pitäisi pikimmiten keksiä - vaikkapa stereotypia-parodiaksi jollekin keskustelupalstalle.
Eiku.
Woody Allen: 'Life doesn't imitate art, it imitates bad television.'
Nyt sä voi vastata tähän ruotsinkielisellä Ingmar Bergman -sitaatilla, niin Hefner on tyytyväinen.
Palaan aiheeseen. Pariin päivään en miettinyt ollenkaan työtäni, mutta tänään kello yks mietin, ja varsinkin jatkojen jälkeen mietin oikeen tosissaan. Ai että "pahempaa on tulossa", no kiitos tiedosta, tämäpä piristi tässä nyt vielä niin hyvässä tilanteessa, NIINKÖ??+++ Jospa nyt kuitenkin palaisin lomamoodiin 4,5 päiväksi ja miettisin näitä asioita vasta ensi tiistaina.
Hyvä viinihumala kirkastaa ihmeellisesti raskaimmatkin rötökset, joten minulla ei liene muuta neuvoa kuin pysytellä päissäni kuin käki elämäni loppuun asti.
olöf kirjoitti:Ei nappaa ei. Olen totaalisen kyllästynyt nykyiseen ammattiini, voisiko joku keksiä minulle uuden? Olen KTM ja tehnyt laskentapuolen hommia kymmenisen vuotta.
...
Tällä hetkellä ajatuksen kulku on tällä tasolla, esimerkiksi floristi/kukkamyyjä:
+ Kukat on kivoja
+ Oma kukkakauppa olisi ihana
- En tiedä kukista tällä hetkellä mitään, en ole harrastanut asiaa yhtään koskaan milloinkaan
Eli olenko ihan toivoton tapaus, vai vieläkö tällä iällä voisi ”aloittaa alusta”?
Ei sinulla ole mitään tarvetta aloittaa alusta. Jos olet jo 10v tahkonnut, niin jokinhan se siinä viehättää. Laskentapuolen janttereista on ylikysyntää. Jos hakeudut vähän epäseksikkääseen ympäristöön, niin voit oikeastaan sanella työnkuvasi, tosin palkan kärsiessä. Hanki siis ihan ok duuni, mutta etsi sisältöä elämääsi jostain muualta.
Vaihda duunipaikkaa, vaihda asuinpaikkaa, vaihda harrastuksia, pistä rusetti kaulaan, kukka rintaan ja ryhdy uusissa ympäristöissä siksi erikoiseksi controlleriksi.
Ihan jees. Uusi duuni samalla alalla suomen huipulla. Toimari paukuttaa selkään ja kehuu laajassa jakelussa vakuuttavimmaksi ikinä. Voittaa 10-0 edellisen itserakkaan nakkikioskin. Projektit ovat kovaa kamaa ja luette niistä kauppalehdesta ja talouselämästä sitten aikanaan.
Työt ei vaadi kovia ponnistuksia aivokapasiteettini puolella, tosin työmäärä on liian suuri.
Tolla menee vieläkin, paitsi että työmäärä on kasvanut 10%. Tällä viikolla tuli palkatonta (yli)työtä tehtyä 8h. Ja osa töistä siirtyy hamaan tulevaisuuteen, kun ei vaan ehdi.
Onneksi tälle vuodelle tulee uusia työntekijöitä. Konttoritila vaan loppuu kesken.
Sonni, porsas sekä apina.
-
Rauno Räsänen:
Olen perehtynyt melkein kaikkiin asioihin ja ymmärrän niitä, jos vain haluan. Ainoastaan omat tekoni, tunteeni ja naisen logiikka ovat jääneet minulle mysteereiksi.
Minun ongelmani on, että eihän minusta ole kuin valmiista leivästä paskaa tekemään. Ja sitäkin huonosti, koska aina on ripuli.
Minulla varmasti on joitain keskivertoa parempia kykyjä, mutta heikkouteni mitätöivät ne. Neurootikko, masentunut aina. Esimerkiksi käden taitoja minulla ei juuri ole. Enkä opikaan, runkkaamista lukuunottamatta. Käytännön ammatit eivät siis käyneet. Tekniikka on kiinnostanut aina, mutta koska en selvinnyt lukion pitkästä matikasta, Polit sun muut olivat siihen aikaan out. Neljä laudaturia, mutta mitäpä niillä tekee kun kirjoitin vain ne ja matikka puuttui.
En tiedä onko se ylpeyttä vai lapsellisuutta, mutta en voinut kuvitella opiskelevani Systeemin rattaaksi, kuten kauppatieteitä tai lakitiedettä. Ketä ne oikeasti kiinnostaa ja miksi muuten kuin palkan takia? Vaan mieluumin oikeita, tosiolevaa tutkivia tieteitä. Tähtitiede olisi kiinnostanut, mutta siellähän tarvitaan matikkaa. Biologiaan menin oikeastaan syystä saada arvovaltaa maailmanparannukseen. Luonnonsuojeluun ja eläinsuojeluun. Siis epärehellisestä syystä. Historiaa sitten vain, koska tuskin mistään muualtakaan olisin voinut opintorahaa pummata. Selvähän se, että noilla saa vain muutama harva työpaikan, tutkijoina. Opettajaksi yrittäminen ei sekään innostanut, hyi helvetti. No, tulipa jotain yleissivistystä.
Erään henk.koht. romahduksen ja työttömyyden ja työllisyyskurssin jälkeen päädyin vakavasti alipalkatuksi nettisivujen tekijäksi. Viideksi vuodeksi. Onneksi silloin olin autuaan tietämätön esimerkiksi koodauksen tai grafiikan pilkunnussintavaatimuksista. Onneksi pomoni ja asiakkaani olivat myös, ja vain kehuivat. No, kai olin parempi kuin edellinen orja ja nuo ihmisethän eivät halua maksaa. Sen hämmästyneenä totesin, että minullahan oli työmoraalia. En osannut mitään, mutta sillä vähällä osasin keksiä uusia ratkaisuja säännöistä piittaamatta. Varastaa, muuntaa, yhdistellä ja vetää perseestään. Suurin osa oli bulkkityötä, mutta uusien sivustojen luominen oli hauskaa.
Sitten niltä loppui yksi rahoitushana, ja vakituiset potkittiin pois. Tukityöllistettyjä tilalle. Selväähän on, että nettikuplan jo aikoja sitten romahdettua, ilman tosikoulutústa ja niillä taidoilla en alalta työpaikkaa enää saisi.
Onneksi minulla on aina ollut lopullisena backuppina tämä maatila. Mutta kas, enoni oli siittänyt äpäräpojan, joka 47-vuotiaana ilmaantui ja duunasi isyysjutun. Tilan enolta ostettuanikin seurasi vuosien oikeusjuttu. Ei tilan omistusoikeudesta, vaan perinnöstä ja saanko puolikastani siitä vai joudunko maksamaan senkin ohella niin paljon lisää, että kaikki menee nurin. Voitin kahdessa oikeusasteessa, Vasta syksyllä selviää, saavatko valitusluvan Korkeimpaan. Oikeusjuttu vaati paljon omaa työtä. Asianajajankin ohjaamista. Ehkä minun olisi sittenkin pitänyt alkaa juristiksi, kuten isäni kehoitti. Mutta edelleenkin eihän se ole mikään tiede. Eikä lakia edes ole vaikeissa tapauksissa. Pelkkää taikuutta ja suostuttelua. Ja juristina muiden ihmisten tai korporaatioiden puolesta. Ei innosta.
Mehtärahaa on. Mutta en ole oikeusjutun takia en ole uskaltanut investoida, että itse tekisin paljoakaan maatöitä. Ilman omia koneita hankalaa, eikä välttämättä kannata muutenkaan. Kunhan välillä ajelen traktoria sen verran kuin voin. Minun työni on siis enimmäkseen päätöksiä, ohjeistusta, neuvotteluja, sopimuksia. Harvoin sitäkin. Tavallaan miellyttää olla asemassa, jossa ratkaisuni vaikuttavat kourallisen muitakin ihmisiä elämään. Rispektiä tippuu, hyvää tai huonoa. Ainakín ovat kohteliaita. Mutta ei se oikein riitä.
Olen kohta vanha ja nyt tosi uupunut. Vaimoväkeä en saa. En perhettä. Olen kovin huolissani miten minun käy, kun vanhempani kuolevat. Olen silloin orpo piru helvetissä. Ilman tarkoitusta. Jotain saisi olla.
Sehän on selvää, että kunnon töitä en mistään enää saa.
Voitte tietysti neuvoa, että menepä siinä sivussa paskadunnin vaikka siivoojaksi tai taksikuskiksi. Mutta sori, itselle merkityksettömän työn tekeminen Systeemin hyväksi ei innosta. Hyvä kun sentään olen päässyt sellaisen ulkopuolelle.
Jotain luovaa ehkä, vaikkei siitä paljoa makseta?
No, messiaskompleksi ja maailmanparannushalu on. Mutta nuorena en ymmärtänyt, että sellainen vaatiikin järjestötöitä ja sosiaalisia taitoja. Joita minulla ei ole. Lisäksi pitäisi olla nuoruuden harhaa ja uskoa. Todellisuudessa suurin osa ihmisistä elää ihan eri maailmoissa ja vain halveksii ihanteitani.
Filosofin vikaa on, mutta sitä lajia joka vihaa länsimaista filosofiaa enemmän kuin uskontoja. Joskus perehdyin ja olen unohtanut enemmän kuin urpiainen tietää. Se olisi ollut paskan lapioimista. Ilman että sittenkään tulee ymmärretyksi. Tai joku maksaa siitä.
Lukiossa minulla oli kuvaamataidosta kymppi. Mitä suuresti ihmettelen, ei missään tapauksessa Ateneumiin pyrkimisen tasoa.
Joskus osasin myös kirjoittaa. Ainakin niin kehuttiin. En osaa kirjoittaakaan, korkeintaan ajatella. Mikä on sekin kiistanalaista. Kieli on viholliseni. Tiedän omat vikani. Kielioppivirheet. Kuluneet sanonnat. Tautologiat ja tautofoniat. Loppumattomat sivulauseet. Hämmästelen kitinäläistenkin pulppuavia uusia sanontoja, yleissivistystä kaikilta aloilta ja sujuvaa tekstiä. No, ehkä minäkin hyvän kustannustoimittajan avulla. Mutta kun olen niin erkaantunut muusta ihmiskunnasta, että minulla tuskin olisi edes yleisöä.
Elämäni on tarkoituksetonta. Pelkkää päivästä toiseen kivun turrutusta pornolla ja Karhu-oluella. Annepan allekirjoitusta mukaellen minulla ei liene muuta mahdollisuutta kuin pysytellä päissäni kuin käki elämäni loppuun asti.
Sörkan klisee: "Kova kundi sarjassaan jos vain sarja löytyisi"
) kanssa työskentely kiinnostaa, tuohon saisi varmaan näppärästi liitettyä henkilöstöpuolen opintoja tai vaikkapa johtamisen sivuainekokonaisuuden. Uskon, että olisi ihan myyvä yhdistelmä, eikä tarvitse kokonaan uutta tutkintoa suorittaa. Mikäli siis sattuisi tuommoinen kiinnostamaan.
