Mitä tuumit työstäsi?

Yleinen lätinä jä kitinä
sivustahuutaja
Kitisijä
Viestit: 21247
Liittynyt: 15.08.2005 0:29

Re: Mitä tuumit työstäsi?

Viesti Kirjoittaja sivustahuutaja »

Gat kirjoitti:
Dave kirjoitti:Mä en ymmärrä tuollaista messiaanista ajatusta, että pitäisi yrittää muuttaa maailmaa.
Minä taas en ymmärrä, että vain syntyy, elää ja kuolee, haalii vain itselleen hupia, tilanteessa jos ja kun näkee tai on omalta subjektiiviselta kannaltaan näkevinään maailman perseestäolot.
Kasva aikuiseksi. Teininä ja viherpiiperönä on kiva miettiä maailman pelastusta. Aikuiselle riittää, että saa jotain hyvää tehtyä: lapselle kodin, muijalle orkun, asiakkaalle projektin. Simppeliä.
Avatar
Vagabondo
Kitinä VIP-jäsen
Viestit: 9392
Liittynyt: 23.09.2010 9:38

Re: Mitä tuumit työstäsi?

Viesti Kirjoittaja Vagabondo »

Ajattelin, että kun en torstaina tai pääsiäispyhinä jaksanut tehdä tiistaiksi lupaamiani töitä, niin täytyy tehdä ne nyt. Vapaiden työaikojen hyvä ja huono puoli.

Asiasta toiseen: IMHO varallisuus pitää periä, naida tai voittaa. Työllä tai yritystoiminnalla varallisuuden hankkiseen menee yleensä ihan liikaa aikaa saavutettuun hyötyyn nähden.
Yet ah! why should they know their fate? Since sorrow never comes too late, And happiness too swiftly flies. Thought would destroy their paradise.
No more; where ignorance is bliss, 'Tis folly to be wise.
Manaaja

Re: Mitä tuumit työstäsi?

Viesti Kirjoittaja Manaaja »

Bruce Willisika kirjoitti:Ei mulla ollut tarkoitus Gatin terveydentilaa kommentoida, enkä sitä mielestäni tehnytkään. Kritisoin vain jatkuvaa valitustaan: vaikkei hänellä kovin hyvin menekkään, niin silti maailmasta löytyy miljardeittain porukkaa, joilla menee vielä huonommin. Suhteellisuuden tajua tässä peräänkuulutettiin.
Aina löytyy ihmisiä joilla menee huonommin - tottakai. Ei se kuitenkaan poista kenenkään tuntemaa tuskaa, riittämättömyyttä tai menetetyksi koettua tulevaisuutta. Eikä sitä menetettyä nuoruuttakaan. Jos jollain on ahdistava ja paska elämäntilanne, niin ei siinä auta pätkääkään se että afrikassa on neekerilapsi joka toivoo että sillä olisi riisiä jossa kärpäsiä. Tottakai Gatin tilanne on suurimmaksi osaksi omien mokailujensa sekä rohkeudenpuutteensa summaa, mutta toisaalta ihmisen on kovin vaikea olla jotain muuta kuin millaiseksi on ympäristössään kasvanut. Sikäli siis ymmärrän Gattacan narinoita siitä että hänen pitäisi olla jotain muuta kuin mitä on.

Toisille ne edellytykset millä menestyä elämässä tulevat täysin luonnostaan, toisille ne voivat olla ylitsepääsemättömän muurin takana. Masentuneet ihmiset tekevät usein itsemurhia siksi että kokevat kynnyksen hakea apua ylitsepääsemättömäksi. Ja kyse voi siis olla yhdestä ainoasta puhelinsoitosta. Terveestä ihmisestä se helposti vaikuttaa ainoastaan naurettavalta saamattomuudelta, mutta jos ei itse ole ollut niissä saappaissa niin vaikea sitä on ymmärtää.

Ainoa asia mitä mielestäni voi oikeasti halveksua saamattomuuden osalta on tahallinen laiskuus ja pummius. Mutta toisaalta laiska pummi ei yleensä edes koe tarvetta olla hyödyllinen tai arvokas, jota Gattaca mielestäni kuitenkin kokee tarpeekseen. Laiska pummi yksinkertaisesti kokee tarvetta olla laiska pummi, eikä se masenna häntä pätkääkään. Gattaca taasen on riittämättömyyden, kyvyttömyyden ja feilaamisentunteidensa masentama. Eikä sinäänsä ihan syyttä.
En tosin ymmärrä, mikä kaikista maailman muista ihmisistä tekee töissänsä ja opiskelupaikoissansa pelkän "koneen". Ikään kuin Gat olisi maailman ainoa ihminen(/eläin?), joka voisi tehdä jotain myös tunteella tai soveltaen.
Mä näkisin asian niin että gattacan kone-vertailu ei pidä ainoastaan sisällään tuollaista aivottomana puurtamisen vertauskuvaa vaan pikemminkin vertauskuvan siitä että kaveri pitää muita ihmisiä tehokkaina, osaavina ja kyvykkäinä sellaisella tavalla, joka tuntuu hänelle itselleen saavuttamattomalta. Ei se siis kaikessa katkeruudensävyisyydessään ole minun mielestäni niin muita vähätteleväksi tarkoitettu kuin millaisena sen otat.
Manaaja

Re: Mitä tuumit työstäsi?

Viesti Kirjoittaja Manaaja »

sivustahuutaja kirjoitti:
Gat kirjoitti:.
Kasva aikuiseksi. Teininä ja viherpiiperönä on kiva miettiä maailman pelastusta. Aikuiselle riittää, että saa jotain hyvää tehtyä: lapselle kodin, muijalle orkun, asiakkaalle projektin. Simppeliä.
Aika hardcorea vittuilua kaverille jolle lapsi, muija tai asiakas ovat noin käytännössä tavoittelemattomissa olevia unelmia.
Dave

Re: Mitä tuumit työstäsi?

Viesti Kirjoittaja Dave »

Gat kirjoitti:
Dave kirjoitti:Mä en ymmärrä tuollaista messiaanista ajatusta, että pitäisi yrittää muuttaa maailmaa.
Minä taas en ymmärrä, että vain syntyy, elää ja kuolee, haalii vain itselleen hupia, tilanteessa jos ja kun näkee tai on omalta subjektiiviselta kannaltaan näkevinään maailman perseestäolot. Jopa ihan uniikista kulmasta jota monet muut eivät huomaa. (Joka toki teoriassa voi olla yhtä hullu kuin vaikka raijasivun.) Arvoton elämä jos ei silloin tee mitään.
Niin. Mutta kun tilannehan nyt irl on se, että sä ET TEE MITÄÄN.

Eli meneekö ajatuskulkusi niin, että koska et voi tehdä kaikkea, et sitten tee mitään?

Tähän on sanontakin "paras on hyvän vihollinen". Sä et ole riittävän nöyrä.

Voisit tosiaan aloittaa siitä jääkaappien myymisestä ja siirtyä vasta seuraavana askeleena maailman pelastamiseen.
So Hard

Re: Mitä tuumit työstäsi?

Viesti Kirjoittaja So Hard »

Muutama epäuskoinen naurunpyrshkähdys on hyvä tapa aloittaa aamu.
Avatar
urpiainen
Kitisijä
Viestit: 16598
Liittynyt: 27.10.2005 17:37

Re: Mitä tuumit työstäsi?

Viesti Kirjoittaja urpiainen »

Joo, Aika hurja ketju. Mutta minusta Gatin viesti sisälsi niinkin pitkälle vietyä ja harkittua erittelyä,. että en usko vakavasti masentuneen moiseen kykenevän, että sikäli kyseenalaistaisin Kitinädiagnoosia.

Asian puolesta pidän myös vähän ikävänä defenssinä tuota asennetta, että elämänsä olemassaoleviin realiteetteihin sopeutuen järjestäneet olisivat jotain tiedottomia systeemin rattaita. Vaikka persujen vaalimenestrys tältä arvioltani uskottavuutta viekin ajattelen silti, että suurin osa ns. tavallista elämää puurtavista ihmisistä on ihan ajattelevia ja tuntevia ihmisiä, jotka hakevat elämälleen sisältöä mahdolliseesti muusta kuin palkkatyöstään. En suostuisi halveksimaan heitä ihan niin jyrkästi kuin Gat. Mutta ehkä mulla ei olekaan tarvetta samanlaisiin defensseihin - eriitoten, koska en usko Gatin unohtaneen enemmän kuin minä tiedän.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
Avatar
Gat
Kitisijä
Viestit: 9259
Liittynyt: 04.11.2007 2:11
Paikkakunta: Aergistal

Re: Mitä tuumit työstäsi?

Viesti Kirjoittaja Gat »

Taas ketju on kääntynyt minun persoonaani. Ei ollut tarkoitus. Tällä huomiolla antaisivat mieluummin pillua. Kiitos kuitenkin Manaajalle ja jopa Sialle nyt. Edit: Urpiainen noted. Meni ristiin koska kävin kesken tämän kirjoittamisen paskalla. On se noinkin.
sivustahuutaja kirjoitti:
Gat kirjoitti:
Dave kirjoitti:Mä en ymmärrä tuollaista messiaanista ajatusta, että pitäisi yrittää muuttaa maailmaa.
Minä taas en ymmärrä, että vain syntyy, elää ja kuolee, haalii vain itselleen hupia, tilanteessa jos ja kun näkee tai on omalta subjektiiviselta kannaltaan näkevinään maailman perseestäolot.
Kasva aikuiseksi. Teininä ja viherpiiperönä on kiva miettiä maailman pelastusta. Aikuiselle riittää, että saa jotain hyvää tehtyä: lapselle kodin, muijalle orkun, asiakkaalle projektin. Simppeliä.
Kun nuokin puuttuu.
Maailmanparannus-psykopatologiastani ja siinäkin epäonnistumisesta psykoanalysoin itseäni: Voi olla, että nuoruuteni turvattomuudentunne (joka toki ei ollut mitään äärimmäistä) sai aikaan ikään kuin pakkoneuroosien jatkona etsiä turvaa ja suojelua itselleni tärkeille asioille, ellei muuten niin itse maailmaa "pelastaen".

Luulisin, että lähes joka ainoa oikeastikin maailmanhistorian kulkuun tai asenteisiin vaikuttanut päänaukoja on ollut samalla tapaa häiriintynyt ja hysteerikko. Silti ne ovat olleet tarpeellisia niin hyvässä kuin pahassakin. Virkamiestyylillä mikään ei olisi koskaan muuttunut. Veikkaan että jos Hitler oli hullu, niin oli Gandhikin.

Kuitenkin jos katsoo mallia itämaiden zen-viisaista (jota pidän enemmän arkikäsitysten dekonstruktiona kuin mystiikkana).. niin moni niistä kai tajusi vetäytyä maailmasta ja vastata tyhmiä kyseleville suunnilleen tyyliin: "Viititkö suksia vittuun."
Manaaja kirjoitti:
En tosin ymmärrä, mikä kaikista maailman muista ihmisistä tekee töissänsä ja opiskelupaikoissansa pelkän "koneen". Ikään kuin Gat olisi maailman ainoa ihminen(/eläin?), joka voisi tehdä jotain myös tunteella tai soveltaen.
Mä näkisin asian niin että gattacan kone-vertailu ei pidä ainoastaan sisällään tuollaista aivottomana puurtamisen vertauskuvaa vaan pikemminkin vertauskuvan siitä että kaveri pitää muita ihmisiä tehokkaina, osaavina ja kyvykkäinä sellaisella tavalla, joka tuntuu hänelle itselleen saavuttamattomalta. Ei se siis kaikessa katkeruudensävyisyydessään ole minun mielestäni niin muita vähätteleväksi tarkoitettu kuin millaisena sen otat.
Juuri noin. Esimerkiksi monien kitinäläisten energiataso, jaksaminen, aktiivisuus, työura, harrastukset ja tieto vaikka mistä nippeleistä jotain Lidlin omistussuhteita myöten on jotain ällistyttävää. Konemaisen tehokasta. Siinä serototoniini pursuaa synapseistaan ja motoriikka pelaa. Minä hyvin jos jaksan vaihtaa kalsareita.

Toinen puoli sitten "konemaisuudesta" tuli kun Sian piti nälväistä vielä eläinsuojeluasioistakin ja niiden merkityksettömyydestä. Se vain mallina, että tuohon ylivertaiseen tehokkuuteen usein vaikuttaa liittyvän täydellinen sopeutuminen siihen vallitsevaan kulttuuriin, johon on sattunut kasvamaan. Pidetään sen arvoja itsestäänselvinä. Ja ne arvot ovat useimmiten juuri sitä valtavirran maailmanselitystä, sen kummemmin miettimättä. Kuin ohjelmoituna koneena.

Minä taas en koskaan kasvanut mihinkään normimalliin. Omia käsityksiä on. Samalla tuskallinen suhteellisuuden taju, että mikään toisen asia ei välttämättä merkitse toisille mitään. Ja kaikki on vain ihmisten päissä. Jolloin olen kuin vinkuheinä tuulessa ellen tietoisesti uhmaa.

Enkä tiedä miten nämä tehokoneet selviävät. Niin zeniläisen viisaita vai eivätkö yksinkertaisesti vain huomaa ja näe sitä suhteellisuutta? Jolloin ovat siis kuin ohjelmoituja koneita.

Ja niin vähän tekevät ylivertaisilla kyvyillään, vaikka heillä on jumaluus saada sitä pilluakin :D Mutta.. tottakai hyvä etteivät aktivoidu maailmanparannukseenkaan, koska ne olisivat minusta varmaan huononnuksia
Manaaja

Re: Mitä tuumit työstäsi?

Viesti Kirjoittaja Manaaja »

urpiainen kirjoitti:Mutta minusta Gatin viesti sisälsi niinkin pitkälle vietyä ja harkittua erittelyä,. että en usko vakavasti masentuneen moiseen kykenevän, että sikäli kyseenalaistaisin Kitinädiagnoosia.
Hmm. Mihin perustat tuon uskosi siihen ettei vakavasti masentunut sellaiseen kykenisi? Masentunuthan mun parhaan ymmärrykseni mukaan pyrkii jopa turhautumiseen asti erittelemään syitä tilanteeseensa. Sehän siinä masentaakin, kun niitä erittelemisen kautta korjattavia yksittäisiä syitä vain kertyy ajan mittaan lisää, kunnes niitä on ylitsepääsemättömän tuntuinen vuori edessä.

Vika ei siis mun nähdäkseni ole niinkään siinä etteikö masentunut osaisi eritellä, miettiä, järkeistää ja harkita asioita ja ongelmia puhki – usein hyvinkin älykkäästi ja terveellekin ihmiselle uusia näkökulmia luovalla tavalla niin kauan kun masennukseen ei liity psykoottisia oireita – vaan pikemminkin siinä että se nimenomainen prosessi luo käsiteltyjen ongelmien koetut mittasuhteet (laadullisesti ja määrällisesti), sekä niiden kuvitellun vaikutuksen omaan elämänlaatuun ja mahdollisuuksiin irrationaalisen suhteettomiksi. Ei masentunut ihminen mikään analyyttiseen pohdintaan kykenemätön tampio ole. Mutta kun sä olet kyseessä niin on pakko kysyä että ollaanko me asiasta paljonkin eri mieltä vai ymmärsinkö vain lainaamaani tekstiä jotenkin väärin?
Avatar
urpiainen
Kitisijä
Viestit: 16598
Liittynyt: 27.10.2005 17:37

Re: Mitä tuumit työstäsi?

Viesti Kirjoittaja urpiainen »

Manaaja kirjoitti:ollaanko me asiasta paljonkin eri mieltä vai ymmärsinkö vain lainaamaani tekstiä jotenkin väärin?
Tjaa. Lääketieteellisten diagnoosien ja depression asteiden tarkassa erottelussa ollaan vähän ydinosaamisalueideni ulkopuolella, joten hyvinkin voin olla kovastikin väärässä. Dave voi korjata jos ei ole liian masentunut moiseen. Lisäksi, kaikesta huolimatta, tunnen pientä kiusaantuneisuutta keskustelusta, jossa väännetään palstakirjoittajan tarkasta diagnoosista viestien perusteella ja ilman varsinaista asiantuntemusta. Joka tapauksessa, olen kyllä ymmärtänyt, että nimenomaan *vaikeaan tai vakavaan* (kumpaa sanaa nyt käytitkään) masennukseen liittyisi sen kaltaista kykyjen lamaantumista ja passivoitumista, joka ei oikein ole yhtenevää kuvaamasi kanssa. Sinä puhut mielestäni enemmän sen verran lievästä masennuksesta, että siihen voisi hyvin sopia sen tyylinen kognitiivinen ja/tai ratkaisukeskeinen lähestyminen, joka taas ei kai kaikkien mielestä oikein istu vaikeaan masennukseen. Eli voin olla aivan metsässä, mutta minun kokemukseni mukaan vaikeasti masentuneet ihmiset eivät oikein kutsu argumentoimaan kanssaan, vaan he tarvitsevat suoraviivaisempaa fysiologista hoitoa. Tämä ei vielä ihan ole saamieni vaikutelmien perusteella (joiden perusteella ei toki tulisi tehdä mitään tällaisia arvioita) Gatin tila - kertomuksensa esimerkiksi oikeusprosessinssa hoidosta ei minusta kuulosta vakavasti masentuneen toiminnalta. Oli miten oli, en mä oikein, monestakaan syystä, näe tässä kunnon Kitinäväännön siementä. Keksitään jotain muuta.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
Dave

Re: Mitä tuumit työstäsi?

Viesti Kirjoittaja Dave »

Mun käsitys on, että vaikeasta masennuksesta kärsivä ei pystyisi siihen, mitä Gat nyt. Keskivaikeasta masennuksesta kärsivä kyllä.

Nyt on huomattava, että lievä masennus, keskivaikea masennus ja vaikea masennus ovat lääketieteessä eri asioita, kuin naistenlehdissä, joissa henkilö kärsii vaikeasta masennuksesta kolme viikkoa ja paranee sitten.
Dave

Re: Mitä tuumit työstäsi?

Viesti Kirjoittaja Dave »

Mutta täytäpä Gat tämä

http://www.ilmarinen.fi/xmedia/pgr/100.012.html

ja kerro meille pisteesi, niin päästään asiassa eteenpäin.

Mulle:

"Testin tulos on 5 pistettä"
Avatar
Vagabondo
Kitinä VIP-jäsen
Viestit: 9392
Liittynyt: 23.09.2010 9:38

Re: Mitä tuumit työstäsi?

Viesti Kirjoittaja Vagabondo »

Ihan mielenkiintoinen testi. 8 pistettä, normaali.
Yet ah! why should they know their fate? Since sorrow never comes too late, And happiness too swiftly flies. Thought would destroy their paradise.
No more; where ignorance is bliss, 'Tis folly to be wise.
Avatar
Gat
Kitisijä
Viestit: 9259
Liittynyt: 04.11.2007 2:11
Paikkakunta: Aergistal

Re: Mitä tuumit työstäsi?

Viesti Kirjoittaja Gat »

Dave kirjoitti:Mutta täytäpä Gat tämä

http://www.ilmarinen.fi/xmedia/pgr/100.012.html
"
Nuo ruksitestit ja niiden ilmaisujen tarkoituksen arvuuttelu on tymiä.
Mutta spontaanisti lonkalta:
"Testin tulos on 27 pistettä.
Kohtalainen tai keskivaikea masennus."
Mutta niinhän se minulla aina.
Dave

Re: Mitä tuumit työstäsi?

Viesti Kirjoittaja Dave »

Gat kirjoitti:
Dave kirjoitti:Mutta täytäpä Gat tämä

http://www.ilmarinen.fi/xmedia/pgr/100.012.html
"
Nuo ruksitestit ja niiden ilmaisujen tarkoituksen arvuuttelu on tymiä.
Mutta spontaanisti lonkalta:
"Testin tulos on 27 pistettä.
Kohtalainen tai keskivaikea masennus."
Mutta niinhän se minulla aina.
Spontaanisti lonkalta se pitää tehdä, eikä tarkoitushakuisesti.

Mun käyttämälläni läheellä tuo olisi keskivaikea. Sopii kuvaan.
Avatar
Gat
Kitisijä
Viestit: 9259
Liittynyt: 04.11.2007 2:11
Paikkakunta: Aergistal

Re: Mitä tuumit työstäsi?

Viesti Kirjoittaja Gat »

Korjasin ekaa tuskastumiseen asti ja nousi 28 pisteeseen, sama "diagnoositeksti". Mutta kun en ole itsetuhoinen ja panettaa koko ajan :D
Dave

Re: Mitä tuumit työstäsi?

Viesti Kirjoittaja Dave »

Gat kirjoitti:Korjasin ekaa tuskastumiseen asti ja nousi 28 pisteeseen, sama "diagnoositeksti". Mutta kun en ole itsetuhoinen ja panettaa koko ajan :D
Sulla muuten olisi tsäänssit sairaseläkkeelle. Luulen. Mutta ensin pitäisi yrittää hoitaa.
So Hard

Re: Mitä tuumit työstäsi?

Viesti Kirjoittaja So Hard »

Dave kirjoitti:
Gat kirjoitti:Korjasin ekaa tuskastumiseen asti ja nousi 28 pisteeseen, sama "diagnoositeksti". Mutta kun en ole itsetuhoinen ja panettaa koko ajan :D
Sulla muuten olisi tsäänssit sairaseläkkeelle. Luulen. Mutta ensin pitäisi yrittää hoitaa.
Kai sairaseläkkeelläkin saa sentään kupata maataloustukia? Jos ei, epäilen että likimainkaan samat lukemat ei tule yhteiskunnan pussista.
Avatar
annepa
Kitisijä
Viestit: 4213
Liittynyt: 19.08.2005 14:09

Re: Mitä tuumit työstäsi?

Viesti Kirjoittaja annepa »

Mikä tossa testissä on maksimi? Mun kaveri oli tehny ton tai jonku vastaavan ja se oli saanu 44 pistettä. En ihmettele ottaen huomioon mitä sille on tapahtunu. Se on saikulla ja sitä hoidetaan, which is nice. Itse sain 7 (mutta en koe olevani "normaali" :D ).
Hyvä viinihumala kirkastaa ihmeellisesti raskaimmatkin rötökset, joten minulla ei liene muuta neuvoa kuin pysytellä päissäni kuin käki elämäni loppuun asti.
Avatar
annepa
Kitisijä
Viestit: 4213
Liittynyt: 19.08.2005 14:09

Re: Mitä tuumit työstäsi?

Viesti Kirjoittaja annepa »

Ja tällä hetkellä voisin heittää työni hevon kuuseen ja palata lomalle!!111
Hyvä viinihumala kirkastaa ihmeellisesti raskaimmatkin rötökset, joten minulla ei liene muuta neuvoa kuin pysytellä päissäni kuin käki elämäni loppuun asti.
Avatar
Gat
Kitisijä
Viestit: 9259
Liittynyt: 04.11.2007 2:11
Paikkakunta: Aergistal

Re: Mitä tuumit työstäsi?

Viesti Kirjoittaja Gat »

Dave kirjoitti:
Gat kirjoitti:
Dave kirjoitti:Mä en ymmärrä tuollaista messiaanista ajatusta, että pitäisi yrittää muuttaa maailmaa.
Minä taas en ymmärrä, että vain syntyy, elää ja kuolee, haalii vain itselleen hupia, tilanteessa jos ja kun näkee tai on omalta subjektiiviselta kannaltaan näkevinään maailman perseestäolot. Jopa ihan uniikista kulmasta jota monet muut eivät huomaa. (Joka toki teoriassa voi olla yhtä hullu kuin vaikka raijasivun.) Arvoton elämä jos ei silloin tee mitään.
Niin. Mutta kun tilannehan nyt irl on se, että sä ET TEE MITÄÄN.

Eli meneekö ajatuskulkusi niin, että koska et voi tehdä kaikkea, et sitten tee mitään?

Tähän on sanontakin "paras on hyvän vihollinen". Sä et ole riittävän nöyrä.

Voisit tosiaan aloittaa siitä jääkaappien myymisestä ja siirtyä vasta seuraavana askeleena maailman pelastamiseen.
Eihän minusta ole mihinkään, en jaksa mitään. Joskus syytän jaksamattomuudesta itseäni, mutta toisaalta eipä silloin vaan jaksa.

Ja onhan toteuttamaton maailmanparannus-messiaskompleksini sairasta ja pakkoneuroosieni jatko, kuten viestisi jälkeen selitin. Ja parempi minulle olisi vaikka pestä lattioita kuin haihatella.

Jääkaappikauppias-merkonomeista sun muista kumminkin intän, että onko ne kuitenkaan niin viisaita, että olisivat tietoisesti "nöyriä". Vai eikö mikään muu tule mieleenkään kuin jotenkin vain rimpuloida, kunnes kuolee? Sellaista en vain tajuu.

Sama koulutetuillakin. Mustan kirjani mukaan sinä Dave pyrit ja pääsit lääkikseen, koska vanhempiesi kanssa mietitte mistä saisi fyffee. Kiinnostiko sinua itse ala alunperin ollenkaan?

Minä taas en olisi päässyt lääkikseenkään, koska siihen aikaan pitkä matikka oli melkein välttämättömyys pyrittäessä. Mikähän siinäkin on että tipahdin jo lukiossa? Jopa maatalouskoulun amikset ymmärsivät heti oppitunnilla jotain rehukaavoja, minä en millään. Noloa. Joko olen helvetin tyhmä tai toivon että siinä on joku henkinen häiriö taas. Panikointi matikan ilmaisun tiiviydestä ja ärtyminen kun ei kerrota miksi vitussa nää kaavat on, kunhan opetellaan ulkoa? Lisäksi vammani on, että en opi mitään kun opetetaan. Itse pitää rauhassa miettiä. Jos lähdettäisiin ylhäältä, siis sovelluksista kuten suhteellisuusteorian tai kvanttifysiikan ideasta alaspäin, sitä kautta ehkä välineenä oppisinkin.

Masennustasoista ja käytännön pystyvyydestä että ehkä se on suhteellista alkutasoon. Vanhempanikin :D kehuvat miten hyvä voisin ollakaan, jos minulla ei olisi käsijarru päällä. Toivon niin. Että en ole oikeasti niin huono ihminen.
Dave

Re: Mitä tuumit työstäsi?

Viesti Kirjoittaja Dave »

Gat kirjoitti:
Dave kirjoitti:
Gat kirjoitti: Minä taas en ymmärrä, että vain syntyy, elää ja kuolee, haalii vain itselleen hupia, tilanteessa jos ja kun näkee tai on omalta subjektiiviselta kannaltaan näkevinään maailman perseestäolot. Jopa ihan uniikista kulmasta jota monet muut eivät huomaa. (Joka toki teoriassa voi olla yhtä hullu kuin vaikka raijasivun.) Arvoton elämä jos ei silloin tee mitään.
Niin. Mutta kun tilannehan nyt irl on se, että sä ET TEE MITÄÄN.

Eli meneekö ajatuskulkusi niin, että koska et voi tehdä kaikkea, et sitten tee mitään?

Tähän on sanontakin "paras on hyvän vihollinen". Sä et ole riittävän nöyrä.

Voisit tosiaan aloittaa siitä jääkaappien myymisestä ja siirtyä vasta seuraavana askeleena maailman pelastamiseen.
Eihän minusta ole mihinkään, en jaksa mitään. Joskus syytän jaksamattomuudesta itseäni, mutta toisaalta eipä silloin vaan jaksa.

Ja onhan toteuttamaton maailmanparannus-messiaskompleksini sairasta ja pakkoneuroosieni jatko, kuten viestisi jälkeen selitin. Ja parempi minulle olisi vaikka pestä lattioita kuin haihatella.

Jääkaappikauppias-merkonomeista sun muista kumminkin intän, että onko ne kuitenkaan niin viisaita, että olisivat tietoisesti "nöyriä". Vai eikö mikään muu tule mieleenkään kuin jotenkin vain rimpuloida, kunnes kuolee? Sellaista en vaan tajuu.

Sama koulutetuillakin. Mustan kirjani mukaan sinä Dave pyrit ja pääsit lääkikseen, koska vanhempiesi kanssa mietitte mistä saisi fyffee. Kiinnostiko sinua itse ala alunperin ollenkaan?

Minä taas en olisi päässyt lääkikseenkään, koska siihen aikaan pitkä matikka oli melkein välttämättömyys pyrittäessä. Mikähän siinäkin on että tipahdin jo lukiossa? Jopa maatalouskoulun amikset ymmärsivät heti oppitunnilla jotain rehukaavoja, minä en millään. Noloa. Joko olen helvetin tyhmä tai toivon että siinä on joku henkinen häiriö taas. Panikointi matikan ilmaisun tiiviydestä ja ärtyminen kun ei kerrota miksi vitussa nää kaavat on, kunhan opetellaan ulkoa? Lisäksi vammani on, että en opi mitään kun opetetaan. Itse pitää rauhassa miettiä. Jos lähdettäisiin ylhäältä, siis sovelluksista kuten suhteellisuusteorian tai kvanttifysiikan ideasta alaspäin, sitä kautta ehkä välineenä oppisinkin.

Masennustasoista ja käytännön pystyvyydestä että ehkä se on suhteellista alkutasoon. Vanhempanikin :D kehuvat miten hyvä voisin ollakaan, jos minulla ei olisi käsijarru päällä. Toivon niin. Että en ole oikeasti niin huono ihminen.
Jääkaappien myymisestä: mä uskon, että jääkaappien myyjät kyllä tietävät, että eivät muuta maailmaa. Eivätkä haluakaan. He haluavat työtä, jolla elättää itsensä. Suurin osa ihmisistä kokee tärkeäksi elättää itsensä omalla työllään. Jääkaappien myyntihän on ihan rehellistä siistiä sisätyötä.

Mitä tulee mun omaan uran valintaan, niin kiinnostavuus ei ollut ykkösprioriteeti. Onhan tuo mun työ tosin ihan kiinnostavaakin, ainakin jos vertaa moneen muuhun hommaan.
Avatar
Gat
Kitisijä
Viestit: 9259
Liittynyt: 04.11.2007 2:11
Paikkakunta: Aergistal

Re: Mitä tuumit työstäsi?

Viesti Kirjoittaja Gat »

Dave kirjoitti:Jääkaappien myymisestä: mä uskon, että jääkaappien myyjät kyllä tietävät, että eivät muuta maailmaa. Eivätkä haluakaan. He haluavat työtä, jolla elättää itsensä. Suurin osa ihmisistä kokee tärkeäksi elättää itsensä omalla työllään. Jääkaappien myyntihän on ihan rehellistä siistiä sisätyötä.

Mitä tulee mun omaan uran valintaan, niin kiinnostavuus ei ollut ykkösprioriteeti. Onhan tuo mun työ tosin ihan kiinnostavaakin, ainakin jos vertaa moneen muuhun hommaan.
Varmaan noin.
Ja minähän olen hullu. Mutta hulluudessani en ymmärrä miten tuo ihmisen sisällä toimii. Nöyryydeksikään en sanoisi. Tuntuu vain niin tyhjältä tuollainen. Paljolta olisin välttynyt, jos olisin osannut ajatella noin. Kai sitten olisin hakenut lakitieteelliseen, vaikkei kiinnosta. Tai muuten jos ei ihan kielenkääntäjäksi, niin simultaanitulkiksi, kuullunymmärtäminen on yksi harvoja luonnonlahjakkuuksiani.

Ei-maailmanparannusammateista halusin pienenä tietenkin eniten lentäjäksi. Mutta siihen eivät riittäisi silmät eikä takuudella motoriikka tai hermotkaan.
Bruce Willisika

Re: Mitä tuumit työstäsi?

Viesti Kirjoittaja Bruce Willisika »

^Ihmisen on hyvä tunnustaa oma rajallisuutensa. Monesta jääkaapinmyyjästä ei varmasti olisi lääkäriksi tai lentäjäksi, ja siksi he tyytyvät siihen, mitä ovat saavuttaneet. Jos taas jääkaapinmyyjällä on vahva tunne siitä, että olisi kyennyt saavuttamaan jotain enemmänkin, niin silloin ymmärrän, että duuni ei paljoa tarjoa. Mutta tuolloinkin jääkaapinmyyjä voi vain mennä vilkaisemaan itseään peilistä ja kysyä, miksi tyytyi nykyisiin hommiinsa jos rahkeet olisivat riittäneet pidemmällekin.

Aina ei kovankaan yrittämisen jälkeen saa mitä haluaa, turha siihen on alkupettymyksen jälkeen jäädä makaamaan. Jos taas ei edes yritä saada haluamaansa, tulisi pettymisen omaan itseensä päin vastoin olla se ajava voima, jolla pyrkii korjaamaan tilanteen. Muissa tapauksissa kuolet itseesi pettyneenä jääkaapinmyyjänä.
Avatar
Gat
Kitisijä
Viestit: 9259
Liittynyt: 04.11.2007 2:11
Paikkakunta: Aergistal

Re: Mitä tuumit työstäsi?

Viesti Kirjoittaja Gat »

Bruce Willisika kirjoitti:^Ihmisen on hyvä tunnustaa oma rajallisuutensa. Monesta jääkaapinmyyjästä ei varmasti olisi lääkäriksi tai lentäjäksi, ja siksi he tyytyvät siihen, mitä ovat saavuttaneet. Jos taas jääkaapinmyyjällä on vahva tunne siitä, että olisi kyennyt saavuttamaan jotain enemmänkin, niin silloin ymmärrän, että duuni ei paljoa tarjoa. Mutta tuolloinkin jääkaapinmyyjä voi vain mennä vilkaisemaan itseään peilistä ja kysyä, miksi tyytyi nykyisiin hommiinsa jos rahkeet olisivat riittäneet pidemmällekin..
Asiaa.
Osaan tuota liittyen sifuni (ruahahaha) Bruce Leen "viisaus":
"If a man is running as fast he can, he shouldn´t feel he should be running faster". Tarkoittaen varmaan että jos niin tuntee niin sitten..

Minulla tuo maailmanparannusneuroosi on tietenkin vain osa. Pentuna halusin siis lentäjäksi tai ainakin avaruusalusten suunnittelijaksi :D Sen jälkeen paeta luontoon, etäälle yhteiskunnasta. Joten ei minulla ole moraalintajua palvella jotain normikäsitysten ihmiskuntaa tai yhteiskuntaa. Ja vaikka minusta oli kiintoisaa suunnitella nettisivuja, yksi hommista, koko maan painitulosten ja lisäksi satojen painijoiden matrikkelitietojen käsin naputtelu hikisiltä käsinkirjoitetuilta lapuilta sai minut toteamaan, että mitä vittuu minä täällä teen. (Onneksi sain kaksi sihteerikköä avuksi. Vanhoja tosin) Joten se jääkaappienkin kauppaamisesta ym.. Jos joku tietää taas pyörivän brittisarjan "Oi ihana toukokuu" (The darling buds of May), ihailen niiden hahmojen boheemiutta ja aika vastuutonta anarkismia. Sama suosikistani "Villi Pohjola" (Northern Exposure). Edit 3: Suosikkiscifeissänikin paetaan yhteiskunnasta.

Eiköhän riitä minusta.
Messiaskompleksista laitan nykyään unohtuneen melko paskan kasarihitin T´pau: "China in your hands". Pidän sanoista.

Viimeksi muokannut Gat, 26.04.2011 19:04. Yhteensä muokattu 3 kertaa.
Vastaa Viestiin