Shrink

Painaako joku mieltä? Haluatko purkaa sydäntäsi? Jos ei apu löydy, niin ainakin kuuntelevia korvia.
VAIN ASIALLISET KOMMENTIT! Kuri on kova.
Avatar
exsu
Kitisijä
Viestit: 6314
Liittynyt: 05.10.2010 12:11
Paikkakunta: Tampere

Re: Shrink

Viesti Kirjoittaja exsu »

Mä todella toivon, että mun ei tarvitse ottaa kantaa lääketieteelliseen puoleen tässä prosessissa. Äidillä on elvytyskielto ja laaja hoitotestamentti, eli niiden varassa mennään.
Mut ei se elämä sit ollut kuitenkaan
Ihan piece of Kake Randelin.
Avatar
James Potkukelkka
Kitisijä
Viestit: 25471
Liittynyt: 23.01.2014 9:59

Re: Shrink

Viesti Kirjoittaja James Potkukelkka »

exsu kirjoitti: 16.07.2019 12:24 Mä todella toivon, että mun ei tarvitse ottaa kantaa lääketieteelliseen puoleen tässä prosessissa. Äidillä on elvytyskielto ja laaja hoitotestamentti, eli niiden varassa mennään.
Varmasti itse oman äitisi tunnet parhaiten. Eli en oikein usko, että opas sua siinä auttaisi. Vai minkälaista kysymystä ajattelet?
olen voimakas oikeudenmukaisuuden kannattaja
Avatar
exsu
Kitisijä
Viestit: 6314
Liittynyt: 05.10.2010 12:11
Paikkakunta: Tampere

Re: Shrink

Viesti Kirjoittaja exsu »

Eniten huolettaa kaikki. Kuuluuko olla reipas vai näyttää suru ja huoli? Pitääkö tuppautua mukaan kaikkeen vai antaa mennä yksin? Mulla ei ole sisaruksia eikä äidillä miestä, ja muille ei halua kertoa, joten tuntuu että mun pitää jotenkin osata ratkoa tämä yksin.
Mut ei se elämä sit ollut kuitenkaan
Ihan piece of Kake Randelin.
nokkaelain
Kitisijä
Viestit: 2772
Liittynyt: 10.03.2018 18:12

Re: Shrink

Viesti Kirjoittaja nokkaelain »

exsu kirjoitti: 16.07.2019 12:02 Äidin epämääräiset oireet saivat tänään syyn, kun suolistosta löytyi iso, haavainen kasvain. Hän on kauhuissaan ja haluaa, ettei tästä kerrota kenellekään. Onko näihin tilanteisiin jotain omaisen manuaalia? Nyt vain sanoin hakevani meille, ettei tarvitse kotona yksin pelätä.
Onko suomeksi jotain sanaa empatialle... Olisi paljon helmpompi selittää sitä ja tätä muka jostain jotain tietäen.
Avatar
James Potkukelkka
Kitisijä
Viestit: 25471
Liittynyt: 23.01.2014 9:59

Re: Shrink

Viesti Kirjoittaja James Potkukelkka »

exsu kirjoitti: 16.07.2019 12:35 Eniten huolettaa kaikki. Kuuluuko olla reipas vai näyttää suru ja huoli? Pitääkö tuppautua mukaan kaikkeen vai antaa mennä yksin? Mulla ei ole sisaruksia eikä äidillä miestä, ja muille ei halua kertoa, joten tuntuu että mun pitää jotenkin osata ratkoa tämä yksin.
Mun vaatimaton oma käsitykseni on, että ei tuohon mikään auktoriteetti voi vastata. Jos joku kirjanen tuosta onkin kirjoitettu, se esittää kirjoittajien käsityksen asiasta.

Itse olen näyttänyt huoleni, en ole esittänyt reipasta. Mä itse luulen, että jos (kun) mä sairastun vakavasti, mä haluan, että omaiset näyttävät huolensa.
olen voimakas oikeudenmukaisuuden kannattaja
Ylermi Ylihankala
Kitisijä
Viestit: 14927
Liittynyt: 22.09.2008 13:03

Re: Shrink

Viesti Kirjoittaja Ylermi Ylihankala »

exsu kirjoitti: 16.07.2019 12:35 Eniten huolettaa kaikki. Kuuluuko olla reipas vai näyttää suru ja huoli? Pitääkö tuppautua mukaan kaikkeen vai antaa mennä yksin? Mulla ei ole sisaruksia eikä äidillä miestä, ja muille ei halua kertoa, joten tuntuu että mun pitää jotenkin osata ratkoa tämä yksin.
Teet niin, että voit itse mahdollisimman hyvin. Isäni loppuvuosina kerroin pakonkin edessä työkavereille tilanteestani, että isäni esmes halvaantui kokonaan saatuaan Gillon Parren taudin. Helpotti huomattavasti juuri sitä, ettei tarvitse olla yli-ihminen ja miettiä mitä muut vaisummasta itsestäni kulloinkin miettivät.
Mulla on se onni, että olen löytänyt itseni ja toivon muillekin ihmisille sitä. Että tällainen ihminen on tarkoitettu tänne, me ei olla sattumaa.
Avatar
James Potkukelkka
Kitisijä
Viestit: 25471
Liittynyt: 23.01.2014 9:59

Re: Shrink

Viesti Kirjoittaja James Potkukelkka »

Ylermi Ylihankala kirjoitti: 16.07.2019 13:11
exsu kirjoitti: 16.07.2019 12:35 Eniten huolettaa kaikki. Kuuluuko olla reipas vai näyttää suru ja huoli? Pitääkö tuppautua mukaan kaikkeen vai antaa mennä yksin? Mulla ei ole sisaruksia eikä äidillä miestä, ja muille ei halua kertoa, joten tuntuu että mun pitää jotenkin osata ratkoa tämä yksin.
Teet niin, että voit itse mahdollisimman hyvin. Isäni loppuvuosina kerroin pakonkin edessä työkavereille tilanteestani, että isäni esmes halvaantui kokonaan saatuaan Gillon Parren taudin. Helpotti huomattavasti juuri sitä, ettei tarvitse olla yli-ihminen ja miettiä mitä muut vaisummasta itsestäni kulloinkin miettivät.
Juu, toki noin.
olen voimakas oikeudenmukaisuuden kannattaja
nokkaelain
Kitisijä
Viestit: 2772
Liittynyt: 10.03.2018 18:12

Re: Shrink

Viesti Kirjoittaja nokkaelain »

Ylermi Ylihankala kirjoitti: 16.07.2019 13:11 Isäni loppuvuosina kerroin pakonkin edessä työkavereille tilanteestani, että isäni esmes halvaantui kokonaan saatuaan Gillon Parren taudin. Helpotti huomattavasti juuri sitä, ettei tarvitse olla yli-ihminen ja miettiä mitä muut vaisummasta itsestäni kulloinkin miettivät.
Tuo ei kai ole ollenkaan yleinen, mutta mummillani oli 80-luvulla Guillain-Barre 80-luvulla. Halvaantui vähitellen alavartalosta alkaen, mutta kuukausien aikana parani ja eli sen jälkeen 30 vuotta.
Ylermi Ylihankala
Kitisijä
Viestit: 14927
Liittynyt: 22.09.2008 13:03

Re: Shrink

Viesti Kirjoittaja Ylermi Ylihankala »

nokkaelain kirjoitti: 16.07.2019 15:22
Ylermi Ylihankala kirjoitti: 16.07.2019 13:11 Isäni loppuvuosina kerroin pakonkin edessä työkavereille tilanteestani, että isäni esmes halvaantui kokonaan saatuaan Gillon Parren taudin. Helpotti huomattavasti juuri sitä, ettei tarvitse olla yli-ihminen ja miettiä mitä muut vaisummasta itsestäni kulloinkin miettivät.
Tuo ei kai ole ollenkaan yleinen, mutta mummillani oli 80-luvulla Guillain-Barre 80-luvulla. Halvaantui vähitellen alavartalosta alkaen, mutta kuukausien aikana parani ja eli sen jälkeen 30 vuotta.
Mm. Jorma Uotisella oli parikymppisenä sama tauti. Hyvin tanssii edelleen.
Mulla on se onni, että olen löytänyt itseni ja toivon muillekin ihmisille sitä. Että tällainen ihminen on tarkoitettu tänne, me ei olla sattumaa.
Avatar
KKK
Kitisijä
Viestit: 2446
Liittynyt: 26.10.2012 19:48
Paikkakunta: Joo

Re: Shrink

Viesti Kirjoittaja KKK »

Vagabondo kirjoitti: 14.06.2019 10:52Mua lähinnä nyppii fyysisen suorituskyvyn lasku. Vanhat vammat on alkaneet kolottaa. Ikänäkö vaivaa urheillessa. Polvet ei enää yhtään kestä juoksua. Keho ei enää palaudu niin kuin ennen. Koko ajan joutuu tekemään enemmän töitä, että taidot pysyy edes ennallaan. Itsesuojeluvaistokin ryökäle lisääntyy. Nuorena sitä meni sata lasissa ihan luonnostaan, mutta vuosi vuodelta joutuu entistä enemmän potkimaan itseään, että uskaltaa ottaa maksimit irti. Vanheminen on yhtä tuskaa ja aina vaan pahenee.

Ulkonäön vanheminen ei oo haitannut eikä henkistä kehitystä tunnu hirveesti tapahtuvan, joten niiden suhteen vanheminen on ollut ihan OK.
Jos minulla olisi taipumusta skitsouteen, sanoisin että kroppani on petturi. Erityisesti mulkkuni.
Murrosiästä avioliitto kakkoseen se johti toimintaa. Se minnepäin mentiin määrittyi sen perusteella missä oli bileet, naisia ja päänsekoittajia tarjolla. Pääparka sai sitten ponnistella, miten selitellään vanhemmille / tyttöystäville / työnantajulle kaikki sekoilut parhain päin.

Nyt kun järkeä ja elämänkokemusta on kertynyt ja olisi mahdollista nautiskella sydämensä kyllyydestä, kroppa nitisee ja natisee sekä paras ystäväni Peenix Maximus valittelee iltaisin väsymystään.

Vakavasti puhuen - jos taloudellisia huolia ei lasketa, koen eläväni elämäni parasta aikaa. On ihan vitun siistiä olla elossa, saada käydä töissä ja palata illalla kotiin hullunmyllyn keskelle. Syöpävuodesta selviäminen sekä vuosikymmenten masennuksesta ja viinapirusta irroittautuminen paransivat elämänlaatua niin järjettömän paljon että välillä olo on kuin uskoon tullut. Diggailen sitä että harmaista pulisongeista huolimatta jaksan intoilla uusista pop-kulttuurilöydöistä (dj Boris Brejcha viimeisimpänä) sekä eläytyä edelleen hyvään elokuvaan kuin koulupoika.

Samalla yritän olla pojilleni Isä enkä paras kaveri. Kasvattaa heistä kunnon kansalaisia. Petrata siitä mitä oma isäni, joka joutui olemaan aina työmatkoilla. Joka tuntuu tänä päivänäkin täysin ventovieraalta.

Enää en juokse sokeasti jokaisen vietin perässä paikasta toiseen. Pidän - ainakin yritän niin pirusti pitää - rakkailleni annetut lupaukset. Koskivat ne sitten parisuhdeuskollisuutta, rahankäyttöä, roskien vientiä tai päihteettömyyttä. Mikä tärkeintä, olen oppinut olemaan tyytyväinen siihen mitä minulla on.

Vaimon kanssa on tapahtunut jonkin verran lähentymistä. Säädin vanhasta maantiefillaristani hänelle sopivan. Josko tästä tulisi yhteinen harrastus. Eikä minulla ole mikään ongelma ajella peesissä, katsella trikoiden verhoamaa takapuoltaan ja hekumoida ajatuksella miltä se näyttää parin tuhannen kilometrin polkemisen jälkeen kun osa siitä on jalostettu lihaksiksi *lääh*.

Siinä teille romanttista rakkautta ja esineellistävää toksista maskuliinisuutta samassa lauseessa, lapsoset :paavi:
Amazing shit happens!
Avatar
KKK
Kitisijä
Viestit: 2446
Liittynyt: 26.10.2012 19:48
Paikkakunta: Joo

Re: Shrink

Viesti Kirjoittaja KKK »

exsu kirjoitti: 16.07.2019 12:24 Mä todella toivon, että mun ei tarvitse ottaa kantaa lääketieteelliseen puoleen tässä prosessissa. Äidillä on elvytyskielto ja laaja hoitotestamentti, eli niiden varassa mennään.
Todella ikävä kuulla. Ihan vilpittömästi. En puhua omaisen näkökulmasta, koska siitä ei ole kokemusta.

Tukena voit olla. Omasta sairastamisesta muistan kipujen, epätoivon ja masennuksen lisäksi pahimpana yksinäisyyden. Kun makaa tuskissaan sängynpohjalla ja miettii montako hengenvetoa on jäljellä, pelkästään se että joku silittäisi otsaa tai kohentaisi lakanaa tuntuu todella hyvältä.

Toivon että toivoa on.
Amazing shit happens!
Avatar
exsu
Kitisijä
Viestit: 6314
Liittynyt: 05.10.2010 12:11
Paikkakunta: Tampere

Re: Shrink

Viesti Kirjoittaja exsu »

Paksusuolen syöpänä tutkivat, joten ennuste on ilmeisesti kohtuullinen jos ei ole ehtinyt hurjasti leviämään. Tästä saadaan lisätietoja vasta sitten, kun lisätutkimukset valmistuvat.
Mut ei se elämä sit ollut kuitenkaan
Ihan piece of Kake Randelin.
Avatar
Gat
Kitisijä
Viestit: 9259
Liittynyt: 04.11.2007 2:11
Paikkakunta: Aergistal

Re: Shrink

Viesti Kirjoittaja Gat »

exsu kirjoitti: 16.07.2019 12:35 Eniten huolettaa kaikki. Kuuluuko olla reipas vai näyttää suru ja huoli? Pitääkö tuppautua mukaan kaikkeen vai antaa mennä yksin? Mulla ei ole sisaruksia eikä äidillä miestä, ja muille ei halua kertoa, joten tuntuu että mun pitää jotenkin osata ratkoa tämä yksin.
En tunne perhekulttuuriasi, mutta mietin miten läheisiä ne muut läheiset ovat. Josko kannattaisi kuitenkin kertoa heille äitisi toivomuksesta huolimatta. edellyttäen että heistä olisi apua äitisi kanssa tai edes henkisenä tukena ihan sinulle. Omat ystäväsi edes. Tiedän, miten kuluttavaa on ihan yksin huolehtia sairaista ja sitten kuolevista vanhuksista. Sairaalakäynnneillekin yksin. Koska muita ei kerta kaikkiaan ollut, paitsi muutama itsekin vanha ja sairas kaukana.
KKK kirjoitti: 16.07.2019 22:30 Kun makaa tuskissaan sängynpohjalla ja miettii montako hengenvetoa on jäljellä, pelkästään se että joku silittäisi otsaa tai kohentaisi lakanaa tuntuu todella hyvältä.
Tuossahan minä juuri epäonnistuin vasta äitini viimeisenä yönä, ymmärtämättä, että se oli äitini viimeinen yö. Anteeksiantamatonta, Jonka täytyi olla hänelle ihan hirveää, luultavasti kokien tulleensa hylätyksi. Olisi hän varmaan kuollut muutenkin ja pian, mutta olisihan sen nätimmin pitänyt mennä kuin räytyä viimeinen yö niin. Tuon takia koen etten itse ansaitse elää. Toivoisin, että voisin matkustaa ajassa takaisin siihen virheeseen tai ainakin puhua vanhempieni kanssa. Luultavasti he haluaisivat minut elävän.. mutta mitä väliä sillä on, koska heitä ei mitä luultavimmin enää ole. Edes "tuonpuoleisessa, mikä lienee..
This house is as old as I am.
This house knows all I have done.
This house is full of m-m-my mess.
This house is full of m-m-mistakes
This house is full of m-m-madness.
This house is full of, full of, full of fight!
-KB
sivustahuutaja
Kitisijä
Viestit: 21247
Liittynyt: 15.08.2005 0:29

Re: Shrink

Viesti Kirjoittaja sivustahuutaja »

^ työtä vieroksuvana sinulla on tapana antaa valtava painoarvo yksittäisille tapahtumille ja sattumalle. Ei joku yksittäinen tapahtuma mitenkään määrittele sinun suhdettasi äitiisi tai jotain ’onnistumisen’ astetta. Ihmissuhteita rakennetaan vuosien työllä.
Avatar
Gat
Kitisijä
Viestit: 9259
Liittynyt: 04.11.2007 2:11
Paikkakunta: Aergistal

Re: Shrink

Viesti Kirjoittaja Gat »

Oen koettanut pari päivää olla uikuttamatta omiani, exsun tilanteen takia.

Ylermiltä oli hyvä kirjoitus psykopatologiastani, mutta eihän se käytännön akuutteihin ongelmiin vuosien terapia ehtisi.
sivustahuutaja kirjoitti: 17.07.2019 12:11 ^ työtä vieroksuvana sinulla on tapana antaa valtava painoarvo yksittäisille tapahtumille ja sattumalle. Ei joku yksittäinen tapahtuma mitenkään määrittele sinun suhdettasi äitiisi tai jotain ’onnistumisen’ astetta. Ihmissuhteita rakennetaan vuosien työllä.
En ymmärrä, mitä työn vieroksumisella" olisi asian kanssa tekemistä. Paremminkin ehkä poikkeuksellisen läheisillä suhteilla vanhempiini, ja että minulla ei lopuksi mitään muita ihmissuhteita enää ollut, eikä varmaan tule. Veivät kaiken huomioni vuosikausia. Ja se oli minusta OK, rakastin heitä.

Joten välillä uikutan isää ja äitiä ääneen.

Mitä yllä sanot, on ihan asiaa. Noin olen itsekin ajatellut. Yksittäisistä tapahtumista ja sattumista ja miten useimmiten hyvin se yhteinen elämä meni, äitini kanssa ainakin. Mutta kun on myös niin, että äitini viimeinen yö oli varmaan paitsi kipua, myös hylätyksi tulleen kokemusta. Vaikka miten hyvin meni aiemmin, siihen tyssäsi. Äitini olemassaolon viimeinen kokemus oli luultavasti tuota, se oli siis hänen elämänsä viimeinen asia.

Ainahan se hyvissäkin perhesuhteissa ja muissa suhteissa on hyviä ja huonoja asioita vuoronperään. Mutta jos elossa ollaan, ne vaihtelevat. Niitä voi korjata. Ja äiti kuittasi pois maailmasta luultavasti tuntien kipua ja sen yön yksin jääneen kokemusta, vaikka en tahallisesti aikonut. Kunhan olin ihan väsy.ja OK, ärtynyt että katsotaan aamulla. Ajattelin kai, että kyllä se siitä taas. Mutta sillä kertaa ei, ja äitini loppusaldoksi jäi siis tuo.

Paha moka minulta. Toivoisin, että olisi kuolemanjälkeistä elämää, jossa jatkaa ja näitä paikata, mutta tuskinpa on. Vanhempani eivät edes kummittele minulle. Joskus arkisiin uniin tulevat, ja olen unessa helpottunut että ovatkin vielä hengissä... mutta unethan ovat omaa mielikuvitusta.

Tuo minun mitenkään aktiivisesti vahingoittamatta oli äitini viimeinen tietoisuus maailmasta, olemassaolonsa loppusaldo. Kuoleminen on paha asia, erityisesti tuolla tapaa. Vaikka muidenkin vanhemmat kuolevat, eiköhän kuitenkin paremmin, ja lapsillaan on muitakin ihmisiä. Minulla ei.
This house is as old as I am.
This house knows all I have done.
This house is full of m-m-my mess.
This house is full of m-m-mistakes
This house is full of m-m-madness.
This house is full of, full of, full of fight!
-KB
Avatar
So Hard
Kitisijä
Viestit: 14885
Liittynyt: 23.08.2011 9:23
Paikkakunta: 7th heaven

Re: Shrink

Viesti Kirjoittaja So Hard »

Ei sairaan ja vanhan ihmisen kuolema ole paha asia eivätkä kuolleet tunne kaunaa. Useimmat meistä lähtevät täältä niin että viimeiset hetket eivät ole mukavia. Ei se mikään bonus ole että niitä ehditään venyttää sairaalassa.
Universaali disclaimer.
Avatar
KKK
Kitisijä
Viestit: 2446
Liittynyt: 26.10.2012 19:48
Paikkakunta: Joo

Re: Shrink

Viesti Kirjoittaja KKK »

Gat kirjoitti: 17.07.2019 10:50Tuossahan minä juuri epäonnistuin vasta äitini viimeisenä yönä, ymmärtämättä, että se oli äitini viimeinen yö
That's life for you. Kun sitä muistasi "carpe diem". Elää jokainen päivä kuin se olisi viimeinen. Tai edes pari päivää kuukaudessa.

Symppaan. Tuo on tuntunut varmasti pahalta. Toivottavasti ehdin itse paikalle, kun omien vanhempien final countdown on käynnissä. Surettaa että asuvat toisistaan erillään ja niin kaukana. Molemmat "vasta" 72-vuotiaita, mutta molemmilla alkaa olla jo aika lailla kaikenlaista terveysvaivaa.

Itsellä olisi paljon kysyttävää molemmilta, mutten tiedä voinko. Asioita jotka vaivaavat. Mutta tiedän jos otan puheeksi, aiheutan heille pahaa mieltä. Kun vaakakupissa painaa heidän ja minun mielenrauhansa, on ehkä parempi että jättää nuo matopurkit avaamatta. Pystyn elämään ilman vastauksiakin, tarvittaessa.
Amazing shit happens!
nokkaelain
Kitisijä
Viestit: 2772
Liittynyt: 10.03.2018 18:12

Re: Shrink

Viesti Kirjoittaja nokkaelain »

KKK kirjoitti: 17.07.2019 20:42z
Gat kirjoitti: 17.07.2019 10:50Tuossahan minä juuri epäonnistuin vasta äitini viimeisenä yönä, ymmärtämättä, että se oli äitini viimeinen yö
That's life for you. Kun sitä muistasi "carpe diem". Elää jokainen päivä kuin se olisi viimeinen. Tai edes pari päivää kuukaudessa.

Symppaan. Tuo on tuntunut varmasti pahalta. Toivottavasti ehdin itse paikalle, kun omien vanhempien final countdown on käynnissä. Surettaa että asuvat toisistaan erillään ja niin kaukana. Molemmat "vasta" 72-vuotiaita, mutta molemmilla alkaa olla jo aika lailla kaikenlaista terveysvaivaa.

Itsellä olisi paljon kysyttävää molemmilta, mutten tiedä voinko. Asioita jotka vaivaavat. Mutta tiedän jos otan puheeksi, aiheutan heille pahaa mieltä. Kun vaakakupissa painaa heidän ja minun mielenrauhansa, on ehkä parempi että jättää nuo matopurkit avaamatta. Pystyn elämään ilman vastauksiakin, tarvittaessa.
Ollapa yhtä hyvä kirjoittaja kuin sinä. Omat vanhempani ovat suunnilleen saman ikäisiä. Tavallaan voin samaistua Gatin aiempaan elämään: vaikka kaikki ei ole juuri nyt hyvin, pelkään että jotain väistämättä edessä olevaa tapahtuu sukulaisille. Olen sitä tietysti järkeillyt, että tuollaisesta ahdistuksesta on vain haittaa.

Konkreettisemmin juuri nyt: Mokasin mitä pahimalla tavalla. Aiheutin suurta huolta vanhemmilleni, olemalla lomalla humalassa väärään aikaan ja liian vähän yhteyksissä. Edit: poistin lyhyen känniavautumisen.
Avatar
Gat
Kitisijä
Viestit: 9259
Liittynyt: 04.11.2007 2:11
Paikkakunta: Aergistal

Re: Shrink

Viesti Kirjoittaja Gat »

KKK kirjoitti: 17.07.2019 20:42 Symppaan. Tuo on tuntunut varmasti pahalta. Toivottavasti ehdin itse paikalle, kun omien vanhempien final countdown on käynnissä. Surettaa että asuvat toisistaan erillään ja niin kaukana. Molemmat "vasta" 72-vuotiaita, mutta molemmilla alkaa olla jo aika lailla kaikenlaista terveysvaivaa.

Itsellä olisi paljon kysyttävää molemmilta, mutten tiedä voinko. Asioita jotka vaivaavat. Mutta tiedän jos otan puheeksi, aiheutan heille pahaa mieltä. Kun vaakakupissa painaa heidän ja minun mielenrauhansa, on ehkä parempi että jättää nuo matopurkit avaamatta. Pystyn elämään ilman vastauksiakin, tarvittaessa.
Pahalta joo. Äidilleni ja minulle myös. Siis minähän olin paikalla. Ajattelin kai, että ainahan se valittaa, kellonajat sekaisin mielessään, en mä nyt yöllä ala sen kamoja pakkaamaan, aamullakin ehtii. Varkauteen piti lähtemän, ei vielä sairaalaan.

Kuten Homiellekin olen tolkuttanut, että vanhempien ihmisten lopullinen romahdus voi olla hyvin lyhyt, muutama vuosi vaikka sitä ennen olisivat melkein kunnossa. Minäkään en sitä tajunnut, koska lähes koko ajan olin vanhempieni kanssa, en kunnolla huomannut vanhuuttaan. Ihmettelin, miten kunnioittavasti muut suhtautuivat heihin, kuin hauraisiin esineisiin. En minäkään tylysti, kunhan samat tutut isä ja äiti kuten ennenkin. Isäni oli kaksi vuotta nuorempi kuin äiti. Isä kuollessaan 84, äiti 88. No joo. isän dementoitumista ei äitikään ymmärtänyt.Tylyjä oltiin, äitini myös. Haukkui lopuksi isäni jostain muinaisesta kihlauksen purkautumisesta..

Varmasti olisivat kuolleet pian muutenkin, mutta olisihan se nätimmin pitänyt mennä. Varsinkin äitini, tulipa mokailtua se viimeinen hetki. No, minähän olen aina mokannut kaikessa.

Muutenhan meillä puhuttiin kaikki asiat aina läpi liiankin kanssa, ei minulla kyselemistä olisi ollut.

Nyt itselläni on olo, että taitaapa olla elokuun viimeinen viikko. En minä jaksa enää. Nytkin taas sellainen krapula, että harkitsen ambulanssia. Piti menemän hammaslääkärille tänään, saamaan toisenkin arvio. En taida pystyä, pitää peruuttaa. Hampaat taisi mennä kun en äidin kuoltua jaksanut tilata hammaslääkäriä, ketjupoltin, karhuttelin ja suuhygieniakin unohtui.

Surkeinta kai tämä totaalinen yksinäisyys. Minulla ei ollut vanhempieni lisäksi kuin kaksi ystävää, ja vaikuttaa että he molemmat ovat minut hylänneet. Tietenkään en apua ansaitse, mutta on kuulkaas ontto olo olla näin totaalisen yksin ihan välinpitämättömässä (ja Kitinävittuilevassa) maailmassa.
This house is as old as I am.
This house knows all I have done.
This house is full of m-m-my mess.
This house is full of m-m-mistakes
This house is full of m-m-madness.
This house is full of, full of, full of fight!
-KB
Avatar
James Potkukelkka
Kitisijä
Viestit: 25471
Liittynyt: 23.01.2014 9:59

Re: Shrink

Viesti Kirjoittaja James Potkukelkka »

Gat kirjoitti: 24.07.2019 6:03 Tietenkään en apua ansaitse, mutta on kuulkaas ontto olo olla näin totaalisen yksin ihan välinpitämättömässä (ja Kitinävittuilevassa) maailmassa.
Aivan objektiivisesti (edit: po. subjektiivisesti) voin sanoa, että Kitinässä sua on kyllä _yritetty_ auttaa todella paljon. Paino sanalla yritetty.
olen voimakas oikeudenmukaisuuden kannattaja
Avatar
Gat
Kitisijä
Viestit: 9259
Liittynyt: 04.11.2007 2:11
Paikkakunta: Aergistal

Re: Shrink

Viesti Kirjoittaja Gat »

James Potkukelkka kirjoitti: 24.07.2019 8:29
Gat kirjoitti: 24.07.2019 6:03 Tietenkään en apua ansaitse, mutta on kuulkaas ontto olo olla näin totaalisen yksin ihan välinpitämättömässä (ja Kitinävittuilevassa) maailmassa.
Aivan objektiivisesti (edit: po. subjektiivisesti) voin sanoa, että Kitinässä sua on kyllä _yritetty_ auttaa todella paljon. Paino sanalla yritetty.
No niitä tavanomaisia. Mene hoitoon, mene katkolle. Mene ulos, iske nainen. Vedä itses jojoon. Tiedän ne itsekin. Sitten paljon vittuilua. Kun alunperin Cityssä selitin naisongelmiani... minua ei uskottu. Sitten pilkattiin. Silloin joku otti nikkini käyttöönsä (ei tarvittu rekisteröitymistä). Joten rekisteröin sen itse.

Peruutin muuten sen tämän päivän hammaslääkri-rinnakaisarviokeikan. Ja uusi aika. Ei toivoakaan päästä sinne, kun hädintuskin tänään jaksan kävellä. Ainoa hyvä puoli, etten jaksa itsemurhatakaan. :mrgreen: No, Etelä-Suomen hammaslääkäreuitä ajattelin etsiä, jos siis sinne koskaan pääsen.

Edit. Homieen luottaisin apuna, mutta se kermaperse paskapuntti ei suostu millään rahalla, ei vaikka eilen ehdotin testamenttaamista sille kunhan ensin tekee raakaa saastaista työtä. Ei kelpaa sosiaalipummille ei iso raha tai varsinkaan työ. Ei vaikka uhkailin, että muuten minä kuolen.

Tiedän, että valitan liikaa. Mutta niin kuolevat tapaavat tehdä. Kuoleminen on paskempi homma, enkä haluaisi vielä.
Viimeksi muokannut Gat, 24.07.2019 9:55. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
This house is as old as I am.
This house knows all I have done.
This house is full of m-m-my mess.
This house is full of m-m-mistakes
This house is full of m-m-madness.
This house is full of, full of, full of fight!
-KB
sivustahuutaja
Kitisijä
Viestit: 21247
Liittynyt: 15.08.2005 0:29

Re: Shrink

Viesti Kirjoittaja sivustahuutaja »

^ mitä hittoa sinä haluat? Siivousta ja muuta saat rahalla, ei siihen mitään nettikavereita käytetä. Joku tolkku noihin ajatuksiin.
Avatar
Gat
Kitisijä
Viestit: 9259
Liittynyt: 04.11.2007 2:11
Paikkakunta: Aergistal

Re: Shrink

Viesti Kirjoittaja Gat »

sivustahuutaja kirjoitti: 24.07.2019 9:54 ^ mitä hittoa sinä haluat? Siivousta ja muuta saat rahalla, ei siihen mitään nettikavereita käytetä. Joku tolkku noihin ajatuksiin.
Nämä tilanteet ovat siivousfirmojen universumin ulkopuolella.
This house is as old as I am.
This house knows all I have done.
This house is full of m-m-my mess.
This house is full of m-m-mistakes
This house is full of m-m-madness.
This house is full of, full of, full of fight!
-KB
Avatar
James Potkukelkka
Kitisijä
Viestit: 25471
Liittynyt: 23.01.2014 9:59

Re: Shrink

Viesti Kirjoittaja James Potkukelkka »

Gat kirjoitti: 24.07.2019 9:56
sivustahuutaja kirjoitti: 24.07.2019 9:54 ^ mitä hittoa sinä haluat? Siivousta ja muuta saat rahalla, ei siihen mitään nettikavereita käytetä. Joku tolkku noihin ajatuksiin.
Nämä tilanteet ovat siivousfirmojen universumin ulkopuolella.
Sun kämppähän on siivottu ulkopuolisten toimesta kaksi kertaa. Miksi edelleenkin kuvittelet, että se jotenkin auttaisi?
olen voimakas oikeudenmukaisuuden kannattaja
Avatar
James Potkukelkka
Kitisijä
Viestit: 25471
Liittynyt: 23.01.2014 9:59

Re: Shrink

Viesti Kirjoittaja James Potkukelkka »

Gat kirjoitti: 24.07.2019 9:48
James Potkukelkka kirjoitti: 24.07.2019 8:29
Gat kirjoitti: 24.07.2019 6:03 Tietenkään en apua ansaitse, mutta on kuulkaas ontto olo olla näin totaalisen yksin ihan välinpitämättömässä (ja Kitinävittuilevassa) maailmassa.
Aivan objektiivisesti (edit: po. subjektiivisesti) voin sanoa, että Kitinässä sua on kyllä _yritetty_ auttaa todella paljon. Paino sanalla yritetty.
No niitä tavanomaisia. Mene hoitoon, mene katkolle. Mene ulos-- Tiedän ne itsekin.
JOs kerran itsekin tiedät, miksi siis et" Mene hoitoon, mene katkolle. Mene ulos" ? Ainoa mistä jankutat on joku vitun siivoaminen, kun kämppä ON JO SIIVOTTU KAKSI KERTAA, VIIMEKSI PARI KUUKAUTTA SITTEN
Viimeksi muokannut James Potkukelkka, 24.07.2019 10:12. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
olen voimakas oikeudenmukaisuuden kannattaja
Vastaa Viestiin